Seuraavaksi käsitellään lyhyesti akuutissa kriisivaiheessa olevan henkilön kohtaamisen periaatteita. Lisäksi kerrotaan lyhyesti akuutin traumaperäisen stressireaktion ja -häiriön ja traumaperäisen stressihäiriön hoitosuositukset. Luvussa ei käsitellä varsinaisen kriisi- ja traumahoitojen toteuttamista. Kriisissä olevan ensivaiheen kohtaaminen ei välttämättä edellytä täydennyskoulutusta. Ammatillisesta työnohjauksesta ja kriisityön täydennyskoulutuksesta on kuitenkin kiistatta hyötyä.
Kohtaamisen periaatteita
Kriisityössä tulee keskittyä kriisin aiheuttaneen tapahtuman ja sen seurausten käsittelyyn. Ammatillisen vuorovaikutuksen avulla järkyttävän kokemuksen kokeneen tulisi uskaltaa kohdata uhkaavia tunteita, ajatuksia ja kokemuksia, joita hän ei yksin tai läheistensä tukemana kykenisi työstämään. Myös potilaan läheiset voivat olla kriisissä ja tästä syystä ammattilainen voi kohdata yksilön sijasta useamman henkilön.
Ammattilaisen on tärkeää pysyä rauhallisena, pyrkiä vakauttamaan tilanne ja antaa kriisin kohdanneelle tilaa työstää tapahtunutta. Tästä syystä läsnäololla ja kuuntelulla on, erityisesti kriisin alussa, tärkeä merkitys. Traumatapahtuman seurauksena henkilö voi kokea dissosiaation. Se tarkoittaa, ettei hän kykene tietoisuudessaan yhdistämään havaintoja, tunteita, ajatuksia tai muistoja mielessään mielekkääksi kokonaisuudeksi.
Hoitajan on tärkeää viestiä potilaalle tunkeilematonta luottamusta, ystävällisyyttä, kiinnostusta ja toivoa. Potilaalle tulisi muodostua kokemus kuulluksi ja lohdutetuksi tulemisesta. Vuorovaikutuksessa on hyvä olla avoin, rehellinen ja vastaanottava, sekä samalla myötätuntoinen ja hienotunteinen. Hyväksyvä koskettaminen rauhoittaa, ilmaisee myötätuntoa ja tuo turvaa. Henkilön koskettamiseen on kohteliasta kysyä lupa tai kertoa, miten aikoo ihmistä koskettaa ja miksi.
Kriisin vaiheiden huomioiminen
Akuutissa traumaattisessa kriisissä olevan henkilön kohtaamisessa tulee huomioida kriisin vaiheet ja niihin liittyvä haavoittuvuus, psyykkinen kuormittuneisuus ja reaktiot. On hyvä muista, että jokainen kriisi sen vaiheineen on henkilökohtainen ja ainutlaatuinen prosessi.
Sokkivaiheessa rauhoittavalla, turvallisuutta ja helpotusta tuovalla toiminnalla on merkitystä sokissa olevalle, hänen läheisilleen ja paikallaolijoille. On hyvä kertoa sokkiin liittyvistä reaktioista, etenkin jos tunnereaktiot jäävät sokin takia uupumaan. Lyhytkin kontakti ensitilanteen auttajan kanssa voidaan muistaa pitkään. Läsnäololla ja konkreettisilla myötätuntoisilla eleillä ja teoilla on tärkeä merkitys.
Reaktiovaihetta kuvaavat hyvin henkilön lukuisat miksi-kysymykset, voimakkaat tunteet, keholliset reaktiot ja syyttely. Niiden avulla ikään kuin reagoidaan kokemusta ulos itsestä. Sitä kuulemalla ja läpikäymällä yhdessä henkilön kanssa tuskaisuus voi helpottua.
Käsittelyvaiheessa traumaattisen kokemuksen työstäminen kääntyy usein sisäänpäin ja tapahtuu tietoisesti ja tiedostamatta autettavan mielessä. Auttavassa ja hoitavassa työssä on hyvä huomioida muistin ja keskittymiskyvyn vaikeudet. Henkilön voi olla vaikea sitoutua ja hän voi vetäytyä sosiaalisista kontakteista.
Käsittelyvaiheessa työstetään usein surua ja alentunutta mielialaa tai masennusoireita. Moni hyötyy muun muassa kriisi- ja traumaterapiamenetelmien erityisosaamisesta ja vertaistuesta. Toipumisen ilmapiirin tulisi mahdollistaa erilaisten tunteiden ja psyykkisen kivun käsittely.
Uudelleen suuntautumisen vaihe tuntuu potilaasta etäiseltä ennen työstämis- ja käsittelyvaiheen loppupuolta. Hoitotyön tavoitteena on, että autettava tulee tietoiseksi traumaattisesta kokemuksesta ja siitä tulee mahdollisimman häiriötön osa häntä. Tällöin kokemus ei ole torjuttu tai kielletty, vaan läpityöstetty. Menetyksen kokeneen tulisi oppia elämään surun kanssa.
Hoitajan tulisi luottaa siihen, että potilaan voimakkaatkin reaktiot menevät ohi. Erityisesti, kun hänen turvallisuudestaan ja mahdollisuudesta saada tukea ja apua huolehditaan. Traumatisoitunut henkilö tarvitsee selkeää tietoa, ohjausta, neuvontaa ja tarvittaessa niiden kertaamista. Usein tämä tarkoittaa keskusteluavun lisäksi konkreettisen ja aktiivista kriisiavun järjestämistä paikanpäällä tai mahdollisimman pian. Lisäksi tulee varmistaa yhteys henkilön perheeseen, sosiaaliseen tukiverkostoon ja auttamisjärjestelmiin. Osa kriisiavun kokonaisuutta on muun muassa jälkihoitoon liittyvien tilaisuuksien järjestäminen.
Sisäiset ja ulkoiset haavoittavat ja riskitekijät
Kriisitilanteessa henkilöllä on resilienssiä eli selviytymiskykyisyyttä. Se tarkoittaa joustavuutta, soveltamista ja kykyä sopeutua ennakoimattomiin tilanteisiin. Kyseessä on taito, jota voi harjoittaa.
Psyykkisen haavoittuvuuden ja riskitekijöiden vastapainona jokaisella ihmisellä on mielenterveyttä suojaavia sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä, jotka vaikuttavat traumaattisesta kriisistä selviytymiseen. Niitä voidaan tarkastella osana kriisin fokusta ja käsittelyä. Työskentelyssä edetään hänen antaessaan siihen luvan ja autettavan omassa rytmissä. Riskitekijät ja suojaavat tekijät tulevat käsittelyyn syvemmin erityisesti kriisin käsittely- ja uudelleen suuntautumisen vaiheissa.
Sisäisisä riskitekijöitä ovat muun muassa
- biologiset tekijät, kuten kehityshäiriöt ja sairaudet
- avuttomuuden tunne ja haavoittuvuus
- eristyneisyys ja vieraantuneisuus
- vaikeudet ottaa apua vastaan
Ulkoisia riskitekijöitä ovat muun muassa
- menetykset ja erot
- väkivalta ja hyväksikäyttö
- syrjäyttäminen, köyhyys ja leimautuminen
- haitallinen elinympäristö, yhteiskunnalliset kriisit
- työttömyys ja sen uhka
- riittämätön tai väärin kohdistettu tuki.
Sisäisisä suojaavia tekijöitä ovat muun muassa
- perimä ja terveys
- myönteiset varhaiset ihmissuhteet
- hyvä itsetunto
- oppimiskyky
- ongelmanratkaisutaidot
- vuorovaikutustaidot.
Ulkoisia suojaavia tekijöitä ovat muun muassa
- turvallinen yhteiskunta ja ympäristö
- riittävä ravinto ja suoja
- koulutusmahdollisuudet ja työ
- sosiaalinen verkosto ja turvalliset ihmissuhteet.
Traumaperäinen stressihäiriö
Akuutin traumaattisen kriisin yhteydessä voi syntyä akuutti stressireaktio tai -häiriö, traumaperäinen stressihäiriö ja muita mielenterveyden häiriöitä. Lääkäri arvioi häiriöiden tai sairauksien esiintyvyyttä ja mahdollista diagnostisten kriteerien täyttymistä. Todetun tarpeen mukainen siirtyminen akuutista kriisityöstä psykososiaaliseen jälkihoitoon tulisi tapahtua suunnitelmallisesti ja saumattomasti.
Osana oirekartoitusta voidaan käyttää erilaisia seulontamenetelmiä, kuten psyykkisten traumaoireiden seulontakyselyä https://www.hyvinkaa.fi/globalassets/sosiaali--ja-terveys/tyoterveys/lomakkeet/tsq-psyykkisten-traumaoireiden-seulontakysely.pdf Traumaperäisen stressireaktion riski on kohonnut, mikäli vastauksissa esiintyy kuusi tai useampi "kyllä" -vastaus. On hyvä muistaa, etteivät kaikki kriisin kokeneet tarvitse psykiatrista tai psykoterapeuttista hoitoa.
Akuutin stressihäiriön ja traumaperäisen stressihäiriön ensivaiheen hoitoa ovat
- rauhoittava ja turvallinen hoitokontakti
- potilaan seuranta
- avun järjestäminen arkielämän haasteisiin.
Vaikeista oireista kärsivien hoitona ovat kognitiivinen, altistusta sisältävä käyttäytymisterapia, EMDR-terapia (silmänliikkeillä pois herkistäminen ja uudelleen prosessointi) tai muu näyttöön perustuva psykososiaalinen hoito. Lääkäri voi tarvittaessa määrätä aikuisille oireenmukaista lääkitystä. Toipuminen edellyttää, että hoidossa tavoitetaan oireita aiheuttava alkuperäinen kokemus ja puretaan siihen liittyvät ajatukset ja tunteet.
Traumaperäisen stressihäiriön ensisijaisena hoitona on psykoterapia, traumakeskeiset kognitiiviset käyttäytymisterapiat ja muut kognitiiviset terapiat. Lisäksi voidaan käyttää EMDR-terapiaa tai narratiivista altistusterapiaa. Psykoterapiassa potilas pyrkii havaitsemaan ja hallitsemaan trauman oireita ja takautumia eheyttämällä kriisin jakamat puolet itsestään muistiin ja kokemuksiin muiden muistojen tapaan. Toissijaisena hoitona lääkäri voi suositella aikuisille psykoterapian ja lääkityksen yhdistelmää tai lääkehoitoa masennuslääkkeillä.
Kriisityön vaikutukset ammattilaiseen
Ammattilaisen tulee aktiivisesti tiedostaa, että kriisissä olevan kohtaaminen, auttaminen ja hoitotyö koskettavat myös auttajaa. Raskaiden kokemusten kuuntelu ja työstäminen vaativat hoitavalta henkilöltä kosketusta omien traumaattisten kriisien läpikäymiseen ja hyvää psyykkistä tasapainoa.
Potilaan henkistä tasapainoa järkyttävissä tilanteissa myötätunnon osoittaminen on osa hoitotyöntekijän työtä. Hyvin tehdyn kriisityön jatke on myötätuntouupumisen riski. Se on koettua empatiaa, joka muuttuu liian kuormittavaksi.
Hoidettavan ihmisen kokemaan traumaan liittyvä tieto ja tunteet siirtyvät helposti hoitotyöntekijään. Työssä uupumisen lähikäsite on sijaistraumatisoituminen. Tällöin ammattilainen alkaa kokea trauman kokeneen henkilön tunteita, joita tämä ei osoita. Hoitaja alkaa tuntea ja toimia ikään kuin autettavan puolesta tai tämän tilalla.
Traumaperäisen stressihäiriön esiintyvyys auttajilla saattaa olla suurempi kuin väestöllä keskimäärin. Se vaihtelee huomattavasti johtuen tehtävän luonteesta ja psyykkisestä rasituksesta. Auttajille on kehitetty stressinhallintaohjelmia, kuten CISM (Critical Incident Stress Management) sekä purkukeskustelu (defusing) ja jälkipuinti (debriefing). Esimerkiksi purkukokous on henkisen tuen ryhmämenetelmä, jonka vetäjä on oman työpaikan sisältä tehtävään koulutettu ammattilainen. Tilaisuuden tarkoituksena on palauttaa työkykyä, vähentää stressiä normalisoida tilannetta palata työrutiineihin ja kartoittaa lisäavun tarve.
Edellä mainittujen menetelmien tehokkuudesta on ristiriitaista näyttöä. Toisaalta, osallistujien enemmistö on ollut tyytyväinen saamaansa apuun. Vaikutusta esimerkiksi traumaperäisen stressihäiriön oireiden ilmaantumiseen auttajilla ei ole kontrolloidusti tutkittu. Siinä tapauksessa auttajiin voidaan soveltaa yksilöllisesti yleisiä traumaperäisen stressihäiriön varhaisvaiheen tuen ja hoidon periaatteita.
Kriisityössä on tärkeää kiinnittää huomiota työn kuormittavuuteen ja hallintaan. Työpaikalla tulisi tunnustaa kriisi- ja hoitotyön vaikutukset tekijäänsä ja keskustella työntekijää kuormittavista ja palauttavista tekijöistä. Ammattilainen tarvitsee tukea potilastyölle työpaikalta ja työnantajalta. Esimerkiksi työnohjausta ja työterveyden palveluita kannattaa hyödyntää. Henkilöstön määrän ja koulutuksen tulee olla riittävää.
Yhteenveto
Kriisityössä tulee keskittyä kriisin aiheuttaneen tapahtuman ja sen seurausten käsittelyyn. Ammatillisen kohtaamisen ja vuorovaikutuksen avulla järkyttävän kokemuksen kokeneen tulisi uskaltaa ja kyetä käsittelemään uhkaavia tunteita, ajatuksia ja kokemuksia, joita hän ei yksin tai läheistensä tukemana kykenisi työstämään. Ammattilaisen on tärkeää pysyä rauhallisena, pyrkiä vakauttamaan tilanne ja antaa kriisin kohdanneelle tilaa työstää tapahtunutta.
Akuutisti traumaattisen kriisin kohdannut tarvitsee selkeää tietoa, ohjausta, neuvontaa ja tarvittaessa niiden kertaamista. Henkilön kohtaamisessa tulee huomioida kriisin vaiheet ja niihin liittyvä haavoittuvuus, psyykkinen kuormittuneisuus ja reaktiot. Kriisityön lopullisena tavoitteena on, että potilaan kokemus ei ole torjuttu tai kielletty, vaan läpityöstetty. Akuutin traumaattisen kriisin yhteydessä voi syntyä akuutti stressireaktio tai -häiriö, traumaperäinen stressihäiriö ja muita mielenterveyden häiriöitä.
Ammattilaisen tulee tiedostaa, että kriisissä olevan auttaminen koskettaa myös auttajaa. Hänen on tiedostettava työssä uupumisen, myötätuntouupumisen ja sijaistraumatisoitumisen riski työssään. Työpaikalla tulisi tunnustaa auttamistyön vaikutukset tekijäänsä ja keskustella työntekijää kuormittavista ja palauttavista tekijöistä. Ammattilainen tarvitsee tukea potilastyölleen työpaikalta ja työnantajalta.
Vinkit hoitotyöhön
- Mieti omia vahvuuksia ja heikkouksiasi akuutissa kriisivaiheessa olevan henkilön kohtaamisessa. Minkä ajattelet sujuvan ja mikä vaatisi vielä harjoittelua?
- Mieti, mitä asioita lisäisit kurssissa esitettyyn kriisissä olevan henkilön kohtaamiseen toimiessasi hoitotyössä.
- Tutustu tarkemmin dissosiaatiohäiriöön. Pohdi ryhmässä, yksin tai konsultoi ammattilaista, mitä se tarkoittaa ja miten se tulisi huomioida osana potilaan hoitotyötä. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00360
- Tiesitkö, että Nuorten mielenterveystalosta löytyy tällainen materiaalia kriisistä selviytymiseen nuorille? https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/mielenterveyden_vahvistaminen/Pages/kuinka_selviydyn.aspx
- Tiedätkö mitä tapahtuu kriisikeskuksessa? Helsingissä sijaitsevan SOS-kriisikeskuksen päällikkö Reija Tuomisalo kertoo aiheesta videolla kriisikeskuksen tarjoamasta tuesta ja avusta. https://www.youtube.com/watch?v=03uE90JFdIo
- Osaatko vastata lyhyesti kriisi- ja traumapsykoterapiaa pohtivaan potilaan kysymyksiin: Millaiseen ajattelutapaan terapia pohjautuu? Mitä terapiaistunnoilla tapahtuu? Millaista terapiakäyntien välissä käytännössä on? Katso vastauksia tältä videolta. https://www.youtube.com/watch?v=iWZfLgzNATY
- Tutustu psykologisen ensiavun periaatteisiin katastrofien yhteydessä. https://www.kaypahoito.fi/nix01371