Lapsella on oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä oikeus yksityiselämän suojaan. Lapsilla on oikeus tasavertaisuuteen, kasvuun ja kehitykseen. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Tähän velvoittavat sekä YK:n lasten oikeuksien sopimus että lainsäädäntö.
Lapsen edun ensisijaisuus on otettava aina huomioon. Lapsella on oikeus osallisuuteen ja mielipiteen ilmaisuun, mikä tulee huomioida lapsen iästä ja kehitystasosta riippumatta. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla on velvollisuus informoida alaikäistä hänen oikeuksistaan.
On tärkeää, että lapsi saa sanoa oman mielipiteensä ja näkemyksensä sekä esittää kysymyksiä silloinkin, kun hän ei vielä voi itse päättää asioistaan. Jotta lapsi voi muodostaa mielipiteensä ja ilmaista sen, hänellä on oikeus tarvittavaan tietoon. Asiakkaan ja potilaan tiedonsaantioikeus koskee kaikkia. Tiedot asiakkaan oikeuksista sekä hänen tilanteeseen liittyvistä asioista ja tarvittavista palveluista pitää antaa siten, että henkilö sen ymmärtää.
Lapsen ikä ja kehitystaso sekä hoidettava asia vaikuttavat toki siihen, miten lapsen mielipide otetaan huomioon. Arvio on aina yksilöllinen sekä tapaus- ja tilannekohtainen.
Ammattilaisten on huomioitava nämä toimintamallit aina lasten kanssa työskennellessä sekä lapsen asiakirjojen kirjaamisessa ja niihin sisältyvien tietojen antamisessa tai näyttämisessä huoltajalle. Toimintamallit vaikuttavat myös siihen, mitä tietoja huoltajat näkevät alaikäisestä OmaKannasta.
Alaikäisen asioiden käsittely on osin erilaista sosiaalihuollossa ja terveydenhuollossa
Huoltajalla on huoltajuussuhteeseen perustuva oikeus asioida huollettavansa puolesta sosiaali- ja terveydenhuollossa, joten lähtökohtaisesti hänellä on oikeus kaikkiin alle 18-vuotiaasta lapsesta laadittuihin asiakastietoihin. Lapsen huoltajan ja muun laillisen edustajan lisäksi lapsen tietoihin on oikeus henkilöllä, jonka oikeus saada tietoja lapsen sosiaali- ja terveydenhuollon asioista on määritelty huollonjakosopimuksessa tai -määräyksessä. Tällainen tiedoksisaantioikeutettu henkilö on yleensä lapsen vanhempi, jolla ei ole huoltajuutta. Tiedoksisaantioikeus on myös lapsen huoltajalla, jolla ei ole huollonjakosopimuksen tai -määräyksen perusteella päätöksenteko-oikeutta lapsen sosiaali- ja terveydenhuollon asioihin.
Sosiaalihuollossa alaikäinen voi ottaen huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa sekä asian laatu painavasta syystä kieltää antamasta itseään koskevia tietoja huoltajille. Ammattihenkilö arvioi, hyväksytäänkö lapsen kielto-oikeus. Tarvittaessa alaikäisen tiedot voidaan jättää näyttämättä myös ammattihenkilön aloitteesta. Tietojen näyttämättä jättämiselle tulee olla kaikissa tilanteissa painava syy.
Terveydenhuollossa ammattilaisten on arvioitava lapsen kykyä päättää hoitoonsa liittyvistä asioita. Jos lapsi kykenee päättämään hoidostaan, hänellä on oikeus kieltää terveydentilaansa ja hoitoansa koskevien tietojen luovuttaminen huoltajilleen. Kun alaikäinen ei kykene päättämään hoidostaan, hänen tietonsa luovutetaan ja häntä hoidetaan yhteistyössä vanhempien, muun huoltajan tai muun laillisen edustajan kanssa. Ammattihenkilö voi aina tarvittaessa viivästää alaikäisen tietojen näyttämisen OmaKannassa, mikäli tietojen näyttäminen huoltajille on lapsen edun vastaista.
Opit näistä toimialakohtaisista toimintamalleista lisää osiossa Alaikäinen sosiaalihuollossa ja Alaikäinen terveydenhuollossa.
Alaikäisen informointi asiakas- ja potilastiedoista
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön on kerrottava alaikäiselle iän ja kehitystason mukaisesti asiakas- ja potilastietojen kirjaamisesta sekä käsittelystä:
- Mitä kirjataan ja miksi
- Minne tiedot tallennetaan
- Ketkä kaikki ammattilaiset pääsevät tietoja katsomaan
- Mahdollisuudesta itse nähdä tai saada omat tiedot
Mikä on OmaKanta ja miten tiedot näkyvät siellä alaikäiselle itselleen sekä huoltajalle ja tiedoksisaantioikeutetulle.
Mitä alaikäiselle tulee kertoa hänen oikeuksistaan ja tietojen luovuttamisesta huoltajille?
Alaikäiselle tulee kertoa, että lähtökohtaisesti huoltajalla on oikeus saada tietoa lasta koskevista asioista ja huoltaja myös edustaa lasta tätä koskevissa asioissa. Alaikäisellä on kuitenkin hänen ikänsä ja kehitystasonsa huomioiden myös itsellään oikeuksia vaikuttaa tietojensa käyttöön. Näillä periaatteilla on vaikutusta sekä huoltajan että alaikäisen itsensä mahdollisuuksiin hoitaa asioita sosiaali- ja terveydenhuollossa tai sähköisissä asiointipalveluissa.
Alaikäiselle tulee kertoa seuraavat seikat:
- Sosiaalihuollossa alaikäisellä on oikeus kieltää tietojen luovuttaminen painavasta syystä, mutta ammattihenkilöillä on velvollisuus arvioida hyväksytäänkö kielto eli luovutetaanko tiedot huoltajille vai ei. Lisäksi vaikka lapsi ei itse kieltäisi tietojen luovuttamista huoltajille, myös työntekijän on arvioitava tietojen huoltajille luovuttamista.
- Terveydenhuollossa ammattihenkilöillä on velvollisuus arvioida alaikäisen päätöskyky ja toimia sen mukaan. Alaikäisen tulee olla tietoinen laillisten huoltajien oikeudesta saada tiedot silloin, kun hän ei vielä terveydenhuollon ammattihenkilön arvion mukaan kykene itse hoitamaan asiaansa. Samoin hänen tulee olla tietoinen siitä, että kun hänet on arvioitu päätöskykyiseksi, voi hän päättää myös tietojen luovutuksesta huoltajille.
- Sosiaali- ja terveydenhuollossa ammattihenkilöillä on tietyissä tilanteissa lakisääteinen velvollisuus kertoa tarvittavia tietoja eteenpäin muille viranomaisille (esim. lastensuojeluilmoitus, väkivallan uhka, opetuksen järjestäminen).
Edellä mainittuihin asioihin on hyvä palata ja kerrata niitä asiakkaan kanssa seuraavilla käyntikerroilla.
Vastuu informoinnista on terveydenhuollon ja sosiaalihuollon ammattihenkilöillä.
Erilaisia tapoja antaa tietoa lapsille ja nuorille
Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa voidaan alaikäisen kanssa käydyn keskustelun lisäksi jakaa tietoa asiakas- ja potilastiedoista sekä alaikäisten oikeuksista esimerkiksi
- nettisivuilla
- odotushuoneen seinällä
- jaettavana materiaalina
- koulun tiedotteissa yms.
Tietoa voidaan antaa myös osana esimerkiksi terveystiedon opetusta, hyvinvoinnin teemapäiviä tai esiteltäessä opiskeluhuoltopalveluja.