Välittömät toimenpiteet sydämen toiminnan käynnistyttyä aikuispotilaalla
Elvytyksen jälkeen, sydäntoiminnon käynnistyttyä seurataan ja vakautetaan peruselintoimintoja eli vitaaleja elintoimintoja.
Hengitystä kontrolloidaan palkeella tai siirtoventilaattorilla, hengittääpä potilas tai ei.
Tässä pyritään normoventilaatioon ja vältetään hyperventilaatiota. Käytä kapnografia ja valtimoverinäytteitä hoidon ohjaukseen (ETCO2 noin 4,0–4,5 kPa).
Elvytetyn potilaan kertahengitystilavuus on 6–8 ml/kg ideaalipainon mukaisesti ja PEEP 4–8 cm H2O.
Säädä sisäänhengitysilman happipitoisuutta säätämällä 94–98 %:n happikyllästeisyys välttäen hyperoksemiaa ja hypoksiaa.
Elvytetyllä turvataan riittävä perfuusiopaine (systolinen verenpaine yli 100 mmHg tai keskiverenpaine, MAP yli 65–70 mmHg) huolehtimalla riittävästä nestetäytöstä ja aloittamalla tarvittaessa vasopressori-infuusio tai inotrooppi-infuusio, jos epäillään, että sydämen minuuttivirtaus on pienentynyt..
Noradrenaliini yksin tai yhdessä dobutamiinin ja nesteen kanssa ovat suositeltavimpia vasoaktiiveja eli verenkiertoa ylläpitäviä lääkeaineita.
Potilas voidaan tarvittaessa sedatoida antamalla esimerkiksi opioideja, bentsodiatsepiineja tai propofolia. Paikallinen sedaatioprotokolla on suositeltava.
Elvytetyn kohdalla on muistettava estää lämpötilan kohoaminen riisumalla potilas. Kylmien nesteiden käytöstä hypotermian indusoimiseksi ei ole näyttöä, ja suuret nestemäärät saattavat olla potilaalle haitallisia.
Sairaalahoidossa tulee seurata aktiivisesti potilaan verenglukoosipitoisuutta ja hoitaa hyperglykemia (yli 10 mmol/l) insuliinilla hypoglykemiaa välttäen.