HOIDON TARPEEN ARVIOINTI
Hoidon tarpeen arvioinnin tekee usein sairaanhoitaja. Terveydenhuoltolaki edellyttää perusterveydenhuollon hoidon tarpeen arviointia kolmen päivän sisällä ensimmäisestä yhteydenotosta.
Sairaanhoitajan tekemä hoidon tarpeen arviointi vaikuttaa oleellisesti potilaan koko hoitoprosessiin. Hoidon tarpeen arviointi alkaa potilaan yhteydenotosta, jolloin selvitetään elintärkeiden vitaalielintoimintojen tila. Tämän jälkeen priorisoidaan hoitotyön tehtävät siten, että potilaan kokonaistilanne selviää, jotta saadaan päätös potilaan hoitolinjoista.
Sairaanhoitaja ei tee diagnoosia, mutta voi käyttää hoidon tarpeen arvioinnissa niin sanottua työdiagnoosia. Työdiagnoosi tarkoittaa oireiden (esimerkiksi rintakipu ja hengenahdistus) perusteella heränneen epäilyn pohjalta muodostunutta ajatusta esimerkiksi sydänperäisestä sairaudesta. Työdiagnoosi nopeuttaa potilaan hoidon kiireellisyyden arviointia ja mahdollistaa potilaan oikea-aikaisen hoidon.
Oikean työdiagnoosin tekeminen edellyttää ammattitaitoa ja kokemusta sairaanhoitajalta, koska väärä työdiagnoosi voi olla harhaanjohtava ja kohtalokas. Sairaanhoitaja kerää työdiagnoosiin potilaan terveydentilaan liittyviä oleellisia tietoja. Esimerkiksi rintakipuisen potilaan työdiagnoosiin on kerätty tarkka taustatieto potilaasta, jolloin on päädytty siihen, että rintakipu aiheutuu rasituksesta, jolloin työdiagnoosina voi olla angina pectoris. Hoitotyön diagnoosina tämä sama on pelkkä rintakipu, joka ei auta hoidon tarpeen kiireellisyyden arvioinnissa yhtä hyvin kuin työdiagnoosi. Oikea työdiagnoosi voi nopeuttaa lääkäriä tekemään oikean lääketieteellisen diagnoosin.
Hoitotyönprosessin mukaisesti hoidollinen ongelmanratkaisu hoidon tarpeen arvioinnissa perustuu myös muun muassa ilmeisiin ja eleisiin sekä muihin sairaanhoitajan tekemiin havaintoihin potilaan yleistilasta. Nopea päätöksenteko edellyttää intuitiivista ajattelua, jota pidetään osana sairaanhoitajan ammattitaitoa. Päätöksentekoon tulee kuitenkin ensisijaisesti vaikuttaa ammattilaisen teoreettinen tieto sekä hoitotyönkokemus erilaisista sairauksista ja niiden hoidosta.
Hoidon tarpeen arvioinnissa tulee kiinnittää huomio huolelliseen kirjaamiseen. Huolellinen kirjaaminen potilastietojärjestelmiin takaa hoidon jatkuvuuden ja potilasturvallisuuden sekä molempien osapuolten oikeusturvan.
Terveydenhuollon ammattilaisen toimintaa säätelevät lait ja säädökset ovat ensisijaisesti perustuslaki, kansanterveyslaki, erikoissairaanhoitolaki, mielenterveyslaki, laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä, laki potilaan asemasta ja oikeuksista, terveydenhuoltolaki sekä STM:n asetus potilasasiakirjojen laatimisesta sekä asiakirjojen ja muun hoitoon liittyvän materiaalin säilyttämisestä, jotka on luettavissa säädöstietopankki Finlexissä.
Triage-luokitus
Termillä triage tarkoitetaan päivystyspotilaan hoidon kiireellisyyden arviointia. Triagen avulla potilaista seulotaan ne, jotka tarvitsevat hoitoa tai lääkärin arviota kiireellisesti. Erityisesti vitaalielintoimintojen tarkkailu ja huomiointi asettavat potilaan tiettyyn kiireellisyysluokkaan.
Potilaita ei ryhmitellä tai lajitella ”paremmuusluokkiin”, vaan kiireellisyysluokitus tapahtuu esimerkiksi ABCDE-luokituksella, joka on esitelty pääpiirteittäin taulukossa 1. Luokituksella seulotaan vakavimmin sairaat ja kiireellistä hoitoa tarvitsevat potilaat. Tällä taataan, että jokainen potilas saa oikea-aikaista hoitoa.
ABCDE- luokituksen mukaan voidaan arvioida potilaan vitaalielintoimintoja, kokonaistilaa sekä hoidon tarpeen kiireellisyyttä. Tutkimusten mukaan triage-menetelmä vähentää potilaiden kustannuksia ja vähentää sairaalassa oloaikaa niillä, jotka ovat kiireettömän hoidon tarpeessa.
Triage-termiä käytetään potilaan käynnin yhteydessä myös muissa hoitoa koskevissa päätöksissä, kuten potilaan ohjaamisessa muihin palveluihin.
Triage-luokitus A ja B tarkoittavat välitöntä vaaraa tai uhkaavaa hengenvaaraa. A-luokituksessa hoito aloitetaan välittömästi, B-luokituksessa 10 minuutin sisällä. Triage-luokitus A- ja B-potilaisiin lukeutuvat muun muassa tajuttomat potilaat, vakavat myrkytykset, kova äkillinen rintakipu, voimakas hengenahdistus, vierasesine hengitysteissä, vakavasti sairastuneet lapset, tuoreet halvausoireet, runsaasti vuotavat suuret haavat, runsas verioksennus, ankara äkillinen päänsärky sekä avomurtumat.
Triage-luokitus C ja D tarkoittavat päivystyksellistä hoidontarvetta, mutta potilailla ei ole henkeä tai toimintakykyä uhkaavaa tilannetta. C-luokituksessa hoito tulee aloittaa noin tunnin sisällä, ja D-luokituksessa kahden tunnin sisällä. Näihin triage-luokkiin kuuluvat esimerkiksi vatsakipupotilaat, joiden yleistila on hyvä, päivystyksellistä hoitoa vaativat murtumat, rintakipupotilaat ilman ekg-muutoksia, hyväkuntoiset huimauspotilaat ja hengenahdistuspotilaat, jotka hapettuvat normaalisti.
Ruuhkatilanteissa ja kiireellistä hoitoa vaativien potilaiden mennessä jonon ohi, hyväkuntoisten potilaiden odotusaika voi olla yli 3 tuntia.
Triage E-luokituksessa potilaalla ei ole päivystyksellistä hoidon tarvetta. Tähän luokkaan kuuluvat esimerkiksi reseptien uusimiset, terveydentilan tarkistukset, pitkään kestäneet selkäkivut tai tukirankaperäiset kiputilat ilman erityistä pahenemisvaihetta.