Huostaanoton valmistelu ja päätöksenteko

Lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on nimettävä hänen asioistaan vastaava sosiaalityöntekijä. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulee olla laillistettu ammattihenkilö.
Huostaanotto ja sijoitus on valmisteltava parityönä. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä valmistelee huostaanoton yhdessä toisen sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojeluun perehtyneen työntekijän kanssa.
Sosiaalityöntekijällä tulee olla mahdollisuus saada huostaanoton ja sijaishuollon valmistelussa konsultaatioapua ja tarvittaessa lausuntoja lastensuojelun asiantuntijaryhmältä. Hyvinvointialueen on huolehdittava, että lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on käytettävissään lapsen kasvun ja kehityksen, terveydenhuollon, oikeudellista sekä muuta lastensuojelutyössä tarvittavaa asiantuntemusta. 
Joskus on hyvin aikaa valmistaa lasta ja perhettä kodin ulkopuoliseen sijoitukseen, joskus taas huostaanotto on tehtävä nopeassa aikataulussa ja vasten huoltajien tahtoa. Työntekijän tulee aina pyrkiä hyvään yhteistyöhön perheen kanssa. Jotta lapsi voi kokea luvalliseksi asettumisen kodin ulkopuoliseen hoitopaikkaan, on erityisen tärkeää, että vanhemmat pystyisivät hyväksymään huostaanoton. 
Huolellinen valmistelu ei kuitenkaan aina takaa sitä, että yhteisymmärrys asioissa saavutettaisiin. Huostaanoton ei tulisi vaurioittaa lasta, eikä myöskään kohtuuttomalla tavalla vanhempia. Tästä syystä sekä lapsi että hänen läheisensä tarvitsevat tukea sekä tietoa, tunteiden jakamista ja rohkaisua. 
Mitä pienemmästä lapsesta tai vakavammasta tapahtumasta on kyse, sitä nopeammin on yleensä toimittava. Avohuollon tukitoimien tarjoaminen on arvioitava tapauskohtaisesti. Usein kyse on kriisitilanteesta. 
Ammattitaitoinen työntekijä tunnistaa omat subjektiiviset tuntemuksensa ja hankkii itselleen työnohjauksen ja konsultaation avulla lisäymmärrystä sekä neuvoja silloin kun tilanne on omaa ammattitaitoa koetteleva.

Asianosaisten kuuleminen

Asianosaisille täytyy varata huostaanoton valmistelun aikana tilaisuus todisteelliseen kuulemiseen. Kuulemisvelvollisuus kattaa sekä suostumukseen perustuvat että vastentahtoiset huostaanotot.
Kutsu kuulemiseen täytyy antaa kirjallisesti. Kirjallinen tieto kuulemisajankohdasta voidaan antaa henkilökohtaisesti, lähettää virkakirjeellä, saantitodistuksella tai, ellei sitä noudeta, esimerkiksi haastemiehen kautta. Ilmoitus pitää lähettää niin ajoissa, että asianosaisille jää aikaa selityksen antamiseen.
Kuulemistilaisuus on luottamuksellinen. Kuulemisesta on syytä tehdä kuulemiskertomus, johon merkitään läsnäolijat ja ne seikat, jotka kuultava tuo esiin. Kuulemiskertomukseen on merkittävä, vastustaako kuultava huostaanottoa tai sijaishuoltopaikkaa. 
Asianosaisilla on oikeus hankkia asiamies tai avustaja, joka voi olla mukana kuulemistilaisuudessa. Lasta kuultaessa hänellä voi olla mukanaan esimerkiksi joku ystävä tai perheen tunteva henkilö.
Kuuleminen voi tapahtua myös kirjallisesti siten, että asianosaiset kirjoittavat mielipiteensä.
Jos asianosainen ei toimita pyydettyä selvitystä tai ei saavu kuulemistilaisuuteen, asia voidaan ratkaista kuulematta tätä henkilöä. Tästä on hyvä mainita kuulemiskutsussa.

Kuultavat

Kirjallinen ilmoitus kuulemistilaisuudesta täytyy antaa kaikille niille, joilla on lainmukainen oikeus tulla kuulluksi. 
Kuultavia ovat:
  • 12 vuotta täyttänyt lapsi
  • äiti
  • isä
  • huoltaja
  • henkilö, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on tai on ollut välittömästi ennen asian valmistelua; tällä henkilöllä tarkoitetaan ainoastaan sellaista, joka on tosiasiallisesti vastannut lapsen hoidosta ja jonka kanssa lapsi on myös asunut yhteisessä kodissa. Hoidosta ja kasvatuksesta vastaamiseen liittyy yleensä olennaisena osana myös yhdessä asuminen. Tällainen henkilö voi olla esimerkiksi vanhemman uusi avio- tai avopuoliso sukupuolesta riippumatta tai rekisteröity elämänkumppani, yksityisesti sijoitetun lapsen hoitaja tai muu vastaava henkilö. Säännöksessä tarkoitettu kuulemisvelvoite ei koske esimerkiksi vanhemman sellaista uutta kumppania, joka ei ole tosiasiassa osallistunut lapsen hoitoon ja kasvatukseen. Valmistelijan tuleekin harkita, onko vanhemman uusi kumppani asunut niin kauan perheessä, että on tosiasiallisesti voinut osallistua lapsen hoitoon ja kasvatukseen. Mitään aikarajoja tälle ei voi asettaa, vaan perhettä haastattelemalla on selvitettävä, onko kumppania kuultava.
Vaikka alle 12-vuotiaalla lapsella ei ole oikeutta tulla kuulluksi hallintolain mukaisesti, täytyy hänen mielipiteensä selvittää lastensuojelulain 20 §:n edellyttämällä tavalla. Mielipiteiden ja ajatusten esiin tuominen on lapsen oikeus, oli hän minkä ikäinen tahansa.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi sosiaalitoimelle huomautuksen, kun se ei ollut selvittänyt lapselle hänen oikeuksiaan eikä järjestänyt hänelle oikeusapua hänen huostaanottoasiassaan. Lapsi oli vastustanut huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijän olisi tullut selvittää lapselle hänen oikeutensa ja tarjota ohjausta oikeusavun piiriin. Tätä velvollisuutta ei voi siirtää huoltajalle.

Kuulemisen järjestäminen

  • viranomaisten läsnä ollessa (vähintään kaksi työntekijää)
  • lastensuojelun asiantuntijaryhmässä
Kuuleminen voidaan suorittaa myös
  • lapsen asioista järjestettävän neuvottelun yhteydessä
  • läheisneuvonpidon yhteydessä
Neuvottelun ja läheisneuvonpidon yhteydessä kuuleminen on luontevaa, mutta käytännössä voi tuoda ongelmia esimerkiksi luottamuksellisuuteen. Kuulemiseen neuvottelussa/läheisneuvonpidon yhteydessä täytyy olla asiakkaan suostumus ja hyväksyntä ja asiakkaan täytyy ymmärtää kuulemisen luonne.
Asiakirjoihin voi tutustua etukäteen, jos ne lähetetään postissa tai asiakas hakee ne. Tiedoksiannossa voi mainita vaihtoehtoisina kuulemistapoina esimerkiksi neuvottelun/läheisneuvonpidon ja pyytää asiakkaalta ilmoitusta siitä, mikä on hänelle sopivin vaihtoehto.
Olennaista kuulemisessa on, että asianosaiselle on varattu tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä kaikista ratkaisuun liittyvistä asioista. Kuuleminen ei siten ole pelkkä muodollisuus, vaan kuultavalle on varattava tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa asian ratkaisemiseen.
Kuuleminen tarkoittaa käytännössä myös sitä, että asianosaiselle varataan tilaisuus tutustua kaikkeen siihen materiaaliin, mikä huostaanottoon liittyy. Jos kuulemisen jälkeen asiassa ilmenee uutta selvitystä, täytyy tästäkin kuulla asianosaisia. Asianosainen voi tutustua huostaanottoon liittyviin asiakirjoihin sosiaalityöntekijän luona tai ne voidaan myös lähettää hänelle.
Asianosaiselle on ilmoitettava kuulemisen tarkoitus ja selityksen antamiselle varattu määräaika. Kuulemista koskevassa pyynnössä on tarvittaessa yksilöitävä, mistä seikoista selitystä pyydetään. Tiedoksianto kuulemisesta voidaan lähettää tavallisena virkakirjeenä postitse vastaanottajalle. Tällöin asiakirjoihin otetaan jäljennös kuulemisilmoituksesta, mistä ilmenee; kenelle, koska ja missä asiassa se on lähetetty sekä lähettäjän nimi.
Vastaanottajan katsotaan saaneen asiasta tiedon seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä, jollei muuta näytetä. Saantitodistusmenettelyä ei siten välttämättä tarvitse käyttää.
Tiedoksianto voidaan luovuttaa myös henkilökohtaisesti vastaanottajalle tai hänen edustajalleen, jolloin siitä on laadittava kirjallinen todistus. Siitä on käytävä ilmi tiedoksiannon toimittaja ja vastaanottaja sekä tiedoksiannon ajankohta. Tiedoksianto voidaan toimittaa tarvittaessa myös haastetiedoksiantona.
Todisteellinen tiedoksiantotapa saattaa olla tarpeellinen asianosaisen oikeuksien turvaamiseksi.  Esimerkiksi kun käsittelyn aikana joudutaan toimittamaan katselmus tai suullinen kuuleminen asian selvittämiseksi ja henkilön läsnäolo toimituksessa on tarpeen asian ratkaisemisen kannalta.
Kuultavan ei ole pakko saapua paikalle. Kuuleminen voi myös tapahtua siten, että asianosaiset esittävät kannanottonsa ja mielipiteensä kirjallisesti. Jos asianosainen ei toimita pyydettyä selvitystä tai ei saavu kuulemistilaisuuteen, se ei estä ratkaisemasta asiaa.

Kuulemiskertomus

Asianosaisten tai muiden mielipiteet ja sisältö on merkittävä asiakirjoihin myös suullisesti asianosaista kuultaessa. Kuulemisesta on hyvä tehdä kuulemiskertomus, johon merkitään läsnäolijat ja ne seikat, jotka kuultava tuo esiin. Kertomus luetaan asianosaiselle ja on toivottavaa, että hän vahvistaa sen allekirjoituksellaan. Kuuleminen voi tapahtua myös kirjallisesti siten, että asianosaiset kirjoittavat mielipiteensä.

Kuulemisen suorittamatta jättäminen

Kuuleminen voidaan jättää suorittamatta, jos 
  1. kuulematta jättämistä voidaan pitää perusteltuna lapsen ja kuultavan puuttuvan yhteydenpidon vuoksi eikä kuulemisen voida olettaa olevan ehdottoman välttämätöntä asian selvittämiseksi,
  2. kuultavan asuin- tai olinpaikkaa ei voida kohtuullisin toimenpitein selvittää tai
  3. kuulemisesta saattaa aiheutua vakavaa vaaraa lapsen kehitykselle tai turvallisuudelle ja kuulematta jättämistä on pidettävä lapsen edun toteutumisen kannalta välttämättömänä.
Puuttuvalla yhteydenpidolla tarkoitetaan kuultavan henkilön omaan valintaan perustuvaa, lähes kokonaan puuttuvaa yhteydenpitoa. Jos puuttuva yhteydenpito ei perustu kuultavan asianosaisen omaan valintaan tai jos esimerkiksi lapsen toinen vanhempi on pitänyt yhteyttä lapseen harvakseltaan – kerran tai kaksi vuodessa – kysymys ei välttämättä ole puuttuvasta yhteydenpidosta.
Vaikka lapsen ja kuultavan välinen yhteydenpito puuttuisikin, kuuleminen täytyy suorittaa, jos se on muutoin asian selvittämiseksi tarpeen esimerkiksi, kun halutaan selvittää toisen vanhemman mahdollisuudet vastata lapsensa hoidosta tilanteessa, jossa lasta ollaan huostaanottamassa.
Kuultavan asuin- ja olinpaikkaa selvitettäessä on tärkeää tehdä tiedusteluja muille asianosaisille ja/tai muille viranomaisille (esimerkiksi päihdehuolto, poliisi, rikosseuraamusvirasto ja rekisteriviranomainen).
Lasta koskeviin asiakirjoihin täytyy liittää selvitys, miksi  ja millä perusteella kuuleminen on jätetty suorittamatta. Asiakirjoista täytyy ilmettävä myös, miten kuultavaa on yritetty tavoittaa ja hänen olinpaikkaansa selvittää.
Asianosaisena pidettävälle henkilölle, jota olisi pitänyt kuulla, mutta on perustellusti jätetty kuulematta, on annettava tiedoksi päätös lapsen huostaanotosta, sijaishuoltoon sijoittamisesta tai huostassapidon lopettamisesta. Päätös on annettava asianosaiselle todisteellisesti tiedoksi.
Sosiaalihuollon johtava viranhaltija voi tehdä lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan päätöksen, vaikka asianosaista ei voida kuulla lastensuojelulain 42 § 3 momentissa mainituista syistä. 

Lapsen mielipiteen selvittäminen

Lapselle on hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus saada tietoa häntä koskevassa lastensuojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siinä mielipiteensä. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin.
Lapsen mielipiteen selvittämisen tapa ja pääasiallinen sisältö kirjataan lasta koskeviin asiakirjoihin.
Virallinen (hallintolain 34 §:n mukainen) kuuleminen koskee 12 vuotta täyttänyttä, mutta myös alle 12-vuotiaan lapsen mielipide on selvitettävä huostaanottoa valmistellessa. Mielipiteiden ja ajatusten esiin tuominen on lapsen oikeus, oli hän minkä ikäinen tahansa.
Lapselle on annettava mahdollisuus esittää omat käsityksensä huostaanotosta ja häntä koskevista ratkaisuista. Lapsen mielipidettä selvitettäessä tulee huomioida lapsen ikä ja kehitystaso. Ikä ei saa olla este mielipiteen selvittämiselle.

Mielipiteen selvittäminen on vuorovaikutusta

Lapsen mielipiteen selvittäminen on parhaimmillaan enemmän kuin vain toisen ilmaiseman mielipiteen vastaanottamista - se on kuuntelemista, katselemista ja yritystä ymmärtää. Tilanteessa työntekijältä edellytetään aktiivisuutta vuorovaikutuksessa niin, että lapsi kokee "puheensa" olevan tärkeää ja kiinnostavaa ja että hänellä on vapaus ilmaista itseään.
Mikäli lapsi on hyvin pieni tai ei muuten kykene esittämään mielipidettään asiasta suullisesti, mielipidettä voidaan selvittää myös välillisesti, kuulemalla ja keräämällä tietoa esimerkiksi lapsen läheisiltä ihmisiltä, päiväkodista tai koulusta.
Lapsen mielipidettä voidaan selvittää myös seuraamalla lapsen leikkejä ja toimintoja tai piirustuksia tutkimalla. Lapsen mielipiteen selvittämisen voi tehdä lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tai se voidaan suorittaa muulla tavoin, joissakin tapauksissa esimerkiksi perheneuvolassa tai muun asiantuntijan toimesta.
Käytäntö on osoittanut, että lasten mielipiteen selvittämisessä ja kuulemisessa on puutteita. Tilanteita ei ehditä tai osata suunnitella riittävän huolellisesti. Olosuhteet eivät läheskään aina ole rauhallisia ja neutraaleja, eikä lapsilla ole mahdollisuuksia itsensä ilmaisuun myös leikin ja toiminnan keinoin.

Hienovaraisuus ja luottamus mielipidettä selvitettäessä

Perussääntönä on, että lapselle selvitetään aina kuulemisen tai mielipiteen selvittämisen tarkoitus. Lapsella on aina oikeus olla vastaamatta kysymyksiin, oikeus olla ymmärtämättä kysymyksiä ja oikeus olla tietämättä jotain asiaa.
Lapsen mielipiteen selvittäminen on tehtävä hyvin hienovaraisesti. Luottamus lapsen ja työntekijän välillä on keskeistä. Ilman sitä ahdistavista asioista on vaikea puhua. Jotta mielipiteen selvittäminen tai kuuleminen onnistuisi, lapsen on oltava tietoinen, että huoltaja hyväksyy menettelyn.
Lapsi voi olla aidosti ja avoimesti mukana vain tilanteissa, jotka eivät uhkaa hänen lojaliteetin tunnettaan vanhempaan nähden eikä hänen omaa turvallisuuden tunnettaan. Lapsella on myös oikeus olla puhumatta.
Lapsen kanssa työskenneltäessä on tärkeää, ettei häntä yritetä saada kertomaan elämästään tai vanhemmistaan asioita, joita hän ei oman sisäisen selviämisensä vuoksi ole kykenevä kertomaan. Tällöin lapsen kunnioittamista on hyväksyä hänen vaitiolonsa ja käytännön teoilla ja toimilla osoittaa ymmärrystä sitä kohtaan, että hän on saattanut kokea negatiivisia asioita vanhempisuhteessaan. Kunnioittava asenne vanhempia kohtaan on tärkeä osa lapsen kanssa työskentelyä.

Johtopäätösten tekeminen lapsen kertomasta

Lapsen todellisen mielipiteen selville saamiseksi työntekijän on samanaikaisesti sekä luotettava omiin havaintoihinsa, että varottava tekemästä liian pitkälle meneviä tulkintoja.
Johdattelevia kysymyksiä tai tulkintoja on helppo tehdä ja työntekijän omat toiveet lapsen mielipiteiden suunnasta voivat joskus vahvastikin vaikuttaa lopputulokseen.
On selvää, ettei lapsen mielipiteeseen saa pyrkiä vaikuttamaan tietoisesti. Vaikka johdattelevia kysymyksiä ei tulisikaan käyttää, tarkentavat kysymykset ovat mahdollisia. Kysymysten tulee olla siten avoimia, että lapsi voi vastata niihin haluamallaan tavalla. Lapsen tulee tietää, että hän voi vaikuttaa asioihin ja hänen mielipiteillään on arvoa, mutta päätöksenteko on aina aikuisen vastuulla.
Lapsen mielipidettä selvitettäessä on hyvä kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:
  1. Haastattelijan odotukset: haastattelijan tulisi olla avoin odotustensa ja mielipiteidensä osalta.
  2. Kysymysten toistaminen: kysymysten toistaminen voi vaikuttaa lapseen niin, että hän alkaa epäillä vastaustensa olevan vääriä. Lapsen tulisi antaa kertoa ajatuksiaan mahdollisimman vapaasti.
  3. Haastattelun tunnesävy: kysymyksenasettelu ja haastattelijan ilmeet ja eleet saattavat ohjata lasta – varsinkin alle kouluikäistä.
  4. Haastattelijan status: haastattelijan ammatti- tai auktoriteettiaseman korostaminen voi vääristää lapsen vastauksia.
  5. Lapsen tiedolliset taidot: on tärkeää, että lapsella ja haastattelijalla on yhtenen kieli (Räty, Tapio 2010).  

Lapsen mielipiteen selvittämättä jättäminen

Lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä tilanteissa, joissa mielipiteen selvittäminen vaarantaisi lapsen terveyttä tai kehitystä tai olisi muutoin ilmeisen tarpeetonta. Selvittäminen voidaan jättää tekemättä esimerkiksi silloin, jos se voisi selvästi järkyttää tai vahingoittaa lasta tämän henkinen tila huomioiden. 
Mielipide voidaan jättää selvittämättä myös tilanteessa, jossa lasta koskeva hakemus on selvästi perusteeton esimerkiksi vanhempien hakiessa toistuvasti huostassapidon lopettamista ilman, että olosuhteissa olisi tapahtunut muutoksia. Mielipiteen selvittämättä jättäminen on perusteltava ja merkittävä asiakirjoihin.

Asianosaisten tietojensaantioikeus

Asianosaisilla on oikeus kuulemisen yhteydessä tutustua kaikkiin niihin asiakirjoihin, jotka ovat voineet tai voivat vaikuttaa asian ratkaisuun. Lapselle ei kuitenkaan saa antaa kuulemisen tai mielipiteen selvittämisen yheydessä sellaisia tietoja, jotka vaarantavat hänen kehitystään tai ovat vastoin lapsen muuta erittäin tärkeää yksityistä etua. 

Mihin asiakirjoihin asianosaisella on oikeus

Asianosaisilla on oikeus saada tieto sellaisista asiakirjoista, jotka tosiasiassa voivat tai ovat voineet vaikuttaa asian käsittelyyn. Tiedonsaantioikeus koskee sellaisia asiakirjoja, jotka viranomainen on kyseistä asiaa käsitellessään hankkinut tai laatinut tai jotka on viranomaiselle esitetty tai lähetetty asian käsittelyä varten.
Asianosaisen tietojensaantioikeuteen ei vaikuta se, ovatko kyseessä olevat asiakirjat viranomaisen itsensä laatimia vai onko ne saatu lastensuojeluasiassa toiselta viranomaiselta tai muulta taholta.
Esimerkiksi asiakasasiassa tehdyt sosiaalityöntekijän muistiinpanot tai muut merkinnät, jotka yleensä vaikuttavat tai ovat voineet vaikuttaa asian käsittelyyn, ovat luonteeltaan sellaisia sosiaalihuollon viranomaisen asiakirjoja, joihin asianosaisilla on tietojensaantioikeus.

Asiakirjat, joissa on muita kuin asianosaista koskevaa tietoa

Sosiaalihuollon asiakirjat saattavat sisältää tietoja myös muista henkilöistä kuin sosiaalihuollon asiakkaasta tai asianosaisesta itsestään. Tyypillisesti tällaisia tietoja voivat olla esimerkiksi lapsen läheisistä henkilöistä kerätyt tai saadut muutoin salassa pidettävät tiedot. Asianosaisen tietojensaantioikeus voi ulottua myös näihin tietoihin.
Jos toista henkilöä koskevat salassa pidettävät asiakirjat ja asiakirjoissa olevat tiedot voivat tai ovat voineet vaikuttaa tietoa pyytävän henkilön tai hänen edustettavanaan olevan lapsen asian käsittelyyn viranomaisessa, pyytäjällä voi olla asianosaisasema tällaisiin tietoihin ja hänelle on annettava tiedot hänen asianosaisasemansa perusteella.

Tietojen luovuttaminen lapselle

Tietojen antamista lapselle tulee aina arvioida lapsen näkökulmasta. Lapsen etu voi joissakin tapauksissa vaarantua lapsen mielipiteen selvittämisen tai kuulemisen yhteydessä, jos asiakirjat sisältävät esimerkiksi sellaisia tietoja lapsen vanhemmista tai lapsesta itsestään, jotka voisivat vaarantaa lapsen mielenterveyttä tai hänen suhdetta vanhempiinsa. 
Tietojen luovuttamista harkittaessa on huomioitava myös lapsen oikeus omiin juuriinsa ja historiaansa. Lasta ei voi loputtomiin suojella omalta elämältään epäämällä tietoja, jotka vaikuttavat häneen. Sosiaalityöntekijän harkinnassa on, mikä on lapsen edun mukainen ratkaisu tilanteessa. On myös harkittava, onko juuri asiakirjojen lukeminen lapselle paras tapa tutustua asioihin vai voisiko olla parempi, että lapsi tutustuisi asiakirjoihin esimerkiksi keskustelujen avulla.

Päätöksenteko­prosessi

Seuraavaksi on kuvattu huostaanottoa koskeva päätöksentekoprosessi vaiheittain.

Suostumukseen perustuva huostaanotto

Jos lapsen huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi ei vastusta huostaanottoa, päätös huostaanotosta tehdään sosiaalitoimessa. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä valmistelee asian ja sosiaalihuollon johtava viranhaltija tekee huostaanottopäätöksen. 
Ennen päätöksentekoa täytyy selvittää lapsen oma mielipide ja varata hänelle mahdollisuus tulla kuulluksi. Myös lapsen vanhemmalle, huoltajalle ja henkilölle, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on tai on välittömästi ennen asian valmistelua ollut, täytyy varata tilaisuus tulla kuulluksi.
Sosiaalihuollon johtava viranhaltija voi tehdä päätöksen ilman kuulemista, jos
  • kuulematta jättäminen on perusteltua lapsen ja kuultavan puuttuvan yhteydenpidon vuoksi eikä kuulemisen voida olettaa olevan ehdottoman välttämätöntä asian selvittämiseksi
  • kuultavan asuin- tai olinpaikkaa ei voida kohtuullisin toimenpitein selvittää tai
  • kuulemisesta saattaa aiheutua vakavaa vaaraa lapsen kehitykselle tai turvallisuudelle ja kuulematta jättäminen on välttämätöntä lapsen edun toteutumisen kannalta.
Oikeus tulla kuulluksi omassa asiassaan on yksi hyvän hallinnon periaatteista ja yksilön oikeussuojan tae. Kuulemisen sivuuttamisen pitää olla perusteltua ja siihen täytyy olla painavat syyt. Lasta koskeviin asiakirjoihin täytyy kirjata, miksi kuulemista ei ole tehty. 
Vaikka henkilö olisi jätetty kuulematta, hänelle täytyy silti antaa todisteellisesti tiedoksi lapsen huostaanottoa, sijaishuoltoa tai huostassapidon lopettamista koskeva päätös.
Huostaanotosta täytyy tehdä kirjallinen päätös, joka pitää valmistella yhtä huolellisesti kuin hallinto-oikeudelle tehtävä huostaanottoa koskeva hakemus.

Huostaanottopäätöksen sisältö

Huostaanottopäätöksen täytyy sisältää sekä päätös huostaanotosta että päätös sijoittamisesta sijaishuoltoon. 
Päätöksenteossa täytyy varmistaa, että kaikille asianosaisille on varattu tilaisuus todisteelliseen kuulemiseen ja eri tahoilta on saatu tarpeelliset lausunnot.
Päätökseen täytyy liittää muutoksenhakuohje. Lapsen vanhempi ja huoltaja sekä henkilö, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on tai on välittömästi ennen asian valmistelua ollut, myös huostaanottoon aiemmin suostuneet henkilöt, voivat valittaa päätöksestä hallinto-oikeudelle 30 päivän sisällä siitä, kun he ovat saaneet päätöksen tiedoksi.

Lausunnot päätöksen tueksi

Lastensuojeluviranomaisilla on oikeus pyytää lausuntoja huostaanottopäätöksen tueksi muilta viranomaisilta. Näitä voivat olla muun muassa lääkärinlausunnot, psykologin lausunnot, kouluterveydenhoitajan, opettajien ja koulukuraattorin lausunnot.
Lausuntopyyntöjen täytyy olla yksilöityjä ja tarkkoja ja niiden täytyy sisältää kaikki olennaiset tiedot. Tärkeimpien yhteistyötahojen kanssa on hyvä sopia toimivasta lausuntokäytännöstä.
Kirjallisesta lausuntopyynnöstä täytyy käydä ilmi
  • tietoa pyytänyt viranomainen
  • pyydetyt tiedot riittävän yksilöidysti
  • asianomaisen henkilötiedot tai muut vastaavat tietopyynnön yksilöimisen kannalta riittävät tiedot
  • mitä varten tietoa pyydetään sekä
  • lainkohta, jonka nojalla tietoa pyydetään.
Lausuntopyynnössä kannattaa mainita erikseen, millaisiin asioihin lausunnossa toivotaan kiinnitettävän huomiota, kuten esimerkiksi
  • tutkimusajat ja paikat, tutkimuksen suorittajat ja lausunnon valmistelijat, jotka tulisi ilmoittaa mahdollisimman tarkoin
  • lyhyt ja olennaiseen keskittyvä analyysi tapausten taustasta ja perhetilanteesta
  • selostus tutkimuksiin johtaneesta tilanteesta
  • kertomukset ja johtopäätökset sekä objektiiviset havainnot erikseen ja
  • selkeä, ymmärrettävä kieli.
Lähtökohtana on asiakkaan suostumukseen perustuva tiedonhankinta. Asiakkaan täytyy aina tietää, mitä tietoja hänestä on hankittu muilta tahoilta. Lausunnot käydään yhdessä läpi asiakkaan kanssa ja ne selitetään hänelle.
Hyvinvointialueen asettama lastensuojelun asiantuntijaryhmä avustaa sosiaalityöntekijää lapsen huostaanottoa sekä sijaishuoltoa koskevien asioiden valmistelussa ja muussa lastensuojelutyössä. Myös asiantuntijaryhmä voi antaa lausuntoja lastensuojelutoimenpiteitä koskevan päätöksenteon tueksi.
Asiantuntijaryhmällä ei ole nimenomaisesti säädettyä oikeutta saada konsultaationsa ja lausuntojensa pohjaksi salassa pidettäviä tietoja. Konsultaatiolausunto voidaan tehdä anonyymisti, mikä tarkoittaa, ettei perhettä tai lasta koskevia tunnistetietoja ei ilmaista asiantuntijaryhmälle.
Jos asiantuntijaryhmän antamaa lausuntoa käytetään päätöksenteossa, asiakirjoissa on kuvattava, mitä tietoja asiantuntijaryhmän käyttöön on annettu, kun lausuntoa on pyydetty. Tämä on erityisen tärkeää kuvata huostaanottoa koskevassa hakemuksessa.
Terveydenhuollon viranomaisilla on erityinen laissa säädetty velvollisuus antaa asiantuntija-apua.
Tietojen saamisesta muilta viranomaisilta on lisäksi säädetty sosiaalihuollon asiakaslaissa.

Tahdonvastainen huostaanotto

Jos 12 vuotta täyttänyt lapsi tai hänen huoltajansa vastustaa huostaanottoa tai huostaanottoon välittömästi liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista, päätöstä ei voida tehdä lastensuojelusta vastaavassa viranomaisessa. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä valmistelee hakemuksen. Sosiaalihuollon johtava viranhaltija tai hänen määräämänsä muu viranhaltija tekee hallinto-oikeudelle hakemuksen huostaanotosta.
Lastensuojelua koskevat asiat täytyy käsitellä hallinto-oikeudessa kiireellisinä.

Huostaanottohakemus hallinto-oikeudelle

Hakemus osoitetaan sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiirissä hakemuksen tehneen viranomaisen toimialue on.

KHO 2022:123 (Finlex.fi): Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei tahdonvastaista huostaanottoa koskevaa hakemusasiaa ole perusteita käsitellä hallintoriitana vaan hallintoprosessilaissa ja sen esitöissä tarkoitettuna muuna hallintolainkäyttöasiana, jollaiseksi se on hallintoprosessilakia säädettäessä myös luonnehdittu. Näin ollen alueellisesti toimivaltaiseksi hallinto-oikeudeksi on lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevassa hakemusasiassa hallintoprosessilain 10 §:n 1 momenttia lain 23 §:n viittaussäännöksen perusteella analogisesti soveltaen katsottava se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä hakemuksen tehneen viranomaisen toimialue on.

Hakemuksessa täytyy ottaa kantaa kaikkiin asiaan osallisten jo esittämiin vaatimuksiin, väitteisiin ja esiintuomiin näkökohtiin.
Hakemuksessa on kerrottava, jos perheen kanssa on käytetty tulkkia, ja ilmoitettava käytetty kieli.
Hallinto-oikeudelle huostaanottohakemuksen ratkaisemista varten toimitetut asiakirjat ovat oikeudenkäyntiaineistoa, josta hallinto-oikeuden on kuultava asianosaisia. Jokaisen hakemuksen mukana tai myöhemmin lähetettävän asiakirjan tulee osoittaa jonkin hakemuksessa esitetyn perusteen olemassaoloa. Samaa asiakirjaa ei tarvitse lähettää useampana kappaleena tai useaan kertaan. Hakemuksessa on hyvä olla yksityiskohtainen liiteluettelo mukana olevista asiakirjoista tai selvityksestä. Myöhemmin toimitettavat asiakirjat on yksilöitävä esimerkiksi saatteessa tai liiteluettelossa.
Jos hallinto-oikeusprosessin aikana tilanne muuttuu niin, että 12 vuotta täyttänyt lapsi tai hänen huoltajansa ei enää vastusta huostaanottoa tai sijaishuoltopaikkaa, sosiaalitoimella on toimivalta huostaanottopäätöksen tekemiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että viranhaltija voi tällöin tehdä päätöksen huostaanotosta. Siitä on välittömästi ilmoitettava hallinto-oikeudelle ja hakemus peruttava.

Hakemuksen pitää sisältää seuraavat asiakirjat

Vaatimus lapsen huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta sekä vaatimuksen perustelut

Perusteluissa täytyy yksilöidä syyt, joiden vuoksi huostaanotto juuri tämän lapsen asiassa on välttämätön. Perusteluissa on selvästi yksilöitävä, mitkä ovat ne lapsen kasvuolosuhteisiin liittyvät seikat, joiden perusteella lapsen terveys tai kehitys uhkaa vakavasti vaarantua, tai millä tavalla lapsi itse vaarantaa terveyttään tai kehitystään. Lisäksi täytyy perustella, miksi avohuollon tukitoimet eivät ole sopivia, mahdollisia tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Perusteluista täytyy käydä selvästi ilmi, mikä on lapsen sijaishuollon tarkoitus ja miten ehdotettu sijaishuoltopaikka vastaa sijaishuollon tarkoitukseen ja lapsen hoidon ja huolenpidon yksilöllisen tuen tarpeisiin. Hakemuksesta ja asiakirjoista tulee ilmetä vastaus siihen, miksi lapsi on otettava huostaan ja miksi ehdotettu sijaishuolto on lapsen edun mukainen.
Lapsen edun arviointi on yksilökohtaista harkintaa. Arviointia tehtäessä on punnittava muun muassa sitä, voidaanko sijaishuollossa huolehtia paremmin lapsen hoidosta ja huolenpidosta, järjestää valvontaa ja rajoja, varmistaa kasvuympäristön turvallisuus, turvata koulunkäynti, tarjota lapselle enemmän ymmärtämystä ja hellyyttä, turvata ruumiillinen koskemattomuus, valmentaa itsenäistymiseen tai lopettaa lapsen vahingollinen elämäntapa.

Lasta koskeva asiakassuunnitelma

Jos asiakassuunnitelmaa ei ole laadittu, hakemuksesta täytyy käydä ilmi, missä vaiheessa suunnitelman laatiminen on. Kun asiakassuunnitelma myöhemmin valmistuu, se täytyy lähettää hallinto-oikeudelle.

Selvitys perheelle ja lapselle annetuista tai tarjotuista avohuollon tukitoimista

Selvityksessä pitää olla selkeä luettelo käytetyistä tai tarjotuista avohuollon tukitoimista päivämäärineen. Perheellä on pitänyt olla todellinen mahdollisuus käyttää tarjottuja tukitoimia. Tähän selvitetään myös, millaisia tukitoimia perhe itse olisi halunnut vastaanottaa tai onko perhe tuonut esiin tarpeitaan ja kertonut, mihin itse katsovat tukea tarvitsevansa. Jos vanhemmat tai lapsi ovat kieltäytyneet avohuollon tukitoimista, sen syy täytyy selvittää.

Selvitys lapsen läheisverkoston kartoittamisesta

Selvityksessä kerrotaan, ketkä kuuluvat lapsen läheisverkostoon ja mitkä ovat heidän tosiasialliset mahdollisuutensa osallistua lapsen hoitoon ja kasvatukseen. Jos läheisverkoston kartoitusta ei ole voitu tehdä esimerkiksi asian kiireellisyyden tai muun vastaavan syyn vuoksi, tämä kirjataan hakemukseen. Selvitetään, miksi vanhempien tai lapsen mahdollinen oma näkemys huollon ja hoidon järjestämisestä ei ole ollut mahdollinen tai miksi läheisverkostoneuvottelun tuloksista on poikettu (jos on).

Selvitys sijaishuoltopaikasta

Jos sijaishuoltopaikkaa ei vielä ole, tämä täytyy ilmaista selkeästi. Lapsen tarpeita täytyy kuvata riittävällä tavalla ja esittää vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja. Jos tällaista arviota ei voida tehdä, täytyy kertoa syyt siihen.
Kun sijaishuoltopaikka myöhemmin selviää, tulee asiassa heti tehdä hakemuksen muutos sijaishuoltopaikan osalta. Hakemusta on muutettava sijaishuoltopaikan osalta myös silloin, kun lapsen sijaishuoltopaikka muuttuu hallinto-oikeusprosessin aikana. Hakemuksen muutoksen liitteenä on toimitettava sijaishuoltopaikan muuttamista koskeva päätös. Perusteet sille, miksi kyseessä oleva sijaishuoltopaikka on valittu, on ilmettävä asiakirjoista myös näissä tilanteissa.

Suunnitelma lapsen ja hänen läheistensä yhteydenpidon toteuttamisesta sijaishuollossa

Suunnitelmassa selvitetään, miten lapsen ja hänen läheistensä yhteydenpito toteutetaan sekä mikä on lapsen ja läheisten oma käsitys siitä, miten yhteydenpito tulisi järjestää. Kuvataan, miten lastensuojelu tukee yhteydenpitoa. Jos kiireellisen sijoituksen yhteydessä on tehty yhteydenpidon rajoituspäätös, päätös pitäisi liittää hakemukseen, vaikka siitä ei olisikaan erikseen valitettu hallinto-oikeuteen. Suunnitelmaan kirjataan tieto siitä, miten työskennellään perheen jälleenyhdistämiseksi tai ainakin ne edellytykset, joiden vallitessa siihen voidaan ryhtyä.

Suunnitelma tai selvitys lapsen terveydentilan tutkimisesta

Jos terveydentilan tutkimus on tehty, hakemukseen voidaan liittää selvitys tästä. Jos tutkimusta ei ole vielä tehty, täytyy tehdä suunnitelma siitä, milloin ja miten terveydentilatutkimus tullaan tekemään.

Selvitys mielipiteen selvittämisestä ja kuulemisesta

On oleellista selvittää, miksi ja millä perusteilla hakemusta on vastustettu ja ovatko asiaan osalliset esittäneet muita ratkaisuvaihtoehtoja. Jos joku asianosaisista ei vastusta huostaanottoa, tämäkin tulisi kuvata samalla tavalla kuin vastustus. Myös alle 12-vuotiaan lapsen mielipiteen selvittämisestä on esitettävä selvitys.
Hakemuksesta pitäisi myös käydä ilmi onko esitetty tai onko olemassa muita vaihtoehtoisia ratkaisutapoja ja miksi niihin ei ole päädytty.
Jos kuulemista ei ole tehty yhteydenpidon puuttumisen vuoksi tai siksi, ettei kuultavan asuin- tai olinpaikkaa ole voitu kohtuullisin toimenpitein selvittää, täytyy selvittää yhteydenpidon vähäisyys ja siitä johtuva kuulemisen tarpeettomuus sekä ne toimenpiteet, joiden avulla kuultavan asuin- tai olinpaikkaa on yritetty selvittää.

Tarvittaessa asiantuntijoiden lausunnot

Lausunnot ja selvitykset on syytä pyytää kirjallisesti, kun huostaanottohakemusta tehdään.

Mahdolliset muut päätöksentekoon vaikuttavat selvitykset ja asiakirjat

On myös perusteltua sisällyttää hakemukseen lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tekemä yhteenveto lapsen ja perheen tilanteesta. Yhteenvedossa voidaan taustoittaa tilannetta ja esittää perusteellisempi kuvaus asioiden kehittymisestä kuin hakemuksen perusteluissa.
Jos hallinto-oikeudelle toimitetaan asiakirjoja, jotka on käännätetty perheelle, käännökset on liitettävä kuhunkin käännätettyyn asiakirjaan.
Asiakassuunnitelma ja muut asiakirjat voidaan tarvittaessa toimittaa erikseen hallinto-oikeuteen, jos niitä ei ole hakemuksen kiireellisyydestä johtuen vielä voitu laatia. Hakemuksen täydentäminen täytyy kuitenkin pyrkiä tekemään viivytyksettä.

Huostaanottohakemuksen käsittely hallinto-oikeudessa

Huostaanottohakemuksen käsittelyssä hallinto-oikeudessa noudatetaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettua lakia ja mitä siinä säädetään valituksesta. Hallinto-oikeuden on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi. Tätä varten se voi pyytää huostaanottohakemuksen tehnyttä lastensuojeluviranomaista tai asianosaisia esittämään lisäselvitystä. Asianosaisia huostaanottoasiassa ovat lapsen vanhemmat ja 12 vuotta täyttänyt lapsi itse, sekä mahdolliset muut henkilöt, jotka hallinto-oikeudessa katsotaan asianosaisiksi. Asianosaiset osallistuvat hallinto-oikeusprosessiin oikeudenkäynnin osapuolina. Oikeudenkäynnin osapuoli on myös huostaanottohakemuksen tehnyt viranomainen (hakija). Hakijan ja asianosaisten tulee esittää selvitystä vaatimustensa perusteluista totuudenmukaisesti ja myötävaikuttaa asian selvittämiseen. Hakijalla ja asianosaisilla on oikeus esittää haluamansa selvitys tuomioistuimelle, mutta tuomioistuin voi jättää huomioon ottamatta sellaisen aineiston, joka ei selvästi kuulu käsiteltävään asiaan.
Jos hakemuksesta puuttuu lastensuojelulain 44 §:ssä tarkoitettuja tietoja tai asiakirjoja, hallinto-oikeus varaa hakijalle tilaisuuden täydentää hakemusta.
Pääsääntöisesti asiat ratkaistaan hallinto-oikeudessa kirjallisen aineiston perusteella. Lisäksi hallinto-oikeus voi järjestää suullisia valmisteluita, suullisia käsittelyitä, katselmuksia ja tarkastuksia. Jos kukaan ei ole vaatinut suullista käsittelyä, asia ratkaistaan yleensä kirjallisessa menettelyssä. Jos hallinto-oikeus pitää suullista käsittelyä tarpeellisena, se voi järjestää suullisen käsittelyn myös silloin, kun kukaan ei ole suullista käsittelyä vaatinut. Vaatimuksesta huolimatta suullinen käsittely voidaan jättää järjestämättä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetyin edellytyksin.

Oikeus avustajaan

Asianosaiset voivat halutessaan käyttää hallinto-oikeudessa asiamiestä tai avustajaa. Lastensuojeluasiassa yksityisen asianosaisen asiamiehenä tai avustajana saa toimia asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa tarkoitettu luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja. Hallinto-oikeus voi määrätä lapselle avustajan asian käsittelyyn.
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on tarvittaessa ohjattava lapsi tai nuori oikeusavun piiriin, huolehdittava siitä, että lapselle haetaan lastensuojelulain 22 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa edunvalvoja, ja muutenkin avustettava lasta puhevallan käytössä ja valvottava lapsen edun toteutumista.

Hakemuksen tiedoksianto ja asianosaisten kuuleminen hallinto-oikeudessa

Ennen hakemuksen ratkaisemista hallinto-oikeudessa on kuultava asianosaisia. Hallinto-oikeus varaa 12 vuotta täyttäneelle lapselle, huoltajalle ja mahdollisille muille asianosaisille tilaisuuden esittää käsityksensä hakijan ja muiden oikeudenkäynnin osapuolten esittämistä vaatimuksista sekä muusta oikeudenkäyntiaineistosta. Käytännössä asianosaisten kuuleminen tapahtuu niin, että hallinto-oikeus toimittaa hakemuksen tiedoksi asianosaisille ja varaa heille tilaisuuden antaa kirjallinen vastineensa hakemuksesta liitteineen. Myös käsittelyn aikana esitetyistä uusista asiakirjoista kuullaan asianosaisia.
On hyvän hallintotavan mukaista, että lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ilmoittaa lapselle ja perheelle hakemuksen jättämisestä. Jos hyvinvointialue on jo antanut itse asianosaisille tiedon hakemuksesta, siitä täytyy ilmoittaa hallinto-oikeudelle.
Asianosaisilla on oikeus saada halutessaan tieto hakemuksen sisällöstä ja siihen kuuluvista liitteistä. Lausunnot ja muut liitteet ovat asianosaisille julkisia heti, kun ne on allekirjoitettu ja toimitettu viranomaiselle. Liitteet ovat siis julkisia jo ennen varsinaisen hakemuksen esittämistä.

Hallinto-oikeuden suullinen käsittely

Pääsääntöisesti asiat ratkaistaan hallinto-oikeudessa kirjallisen aineiston perusteella. Suullinen käsittely voidaan kuitenkin järjestää, jos joku asianosainen sitä vaatii. Jos hallinto-oikeus pitää suullista käsittelyä tarpeellisena, se voi järjestää suullisen käsittelyn myös silloin, kun kukaan ei ole suullista käsittelyä vaatinut. Vaatimuksesta huolimatta suullinen käsittely voidaan jättää järjestämättä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetyin edellytyksin.
Suullisessa käsittelyssä ei ratkaista asiaa, vaan suullinen käsittely järjestetään asianosaisten kuulemiseksi ja asian selvittämiseksi. Suullisessa käsittelyssä ei tarvitse esittää hallinto-oikeudelle jo toimitettuja asiakirjoja uudelleen. Lastensuojeluasiassa suullinen käsittely toimitetaan ilman yleisöä. Se järjestetään tähän tarkoitukseen varatussa salissa. Käsittelyn alkamisaika ja sali, jossa käsittely pidetään, ilmoitetaan hallinto-oikeuden lähettämässä kutsussa.
Suulliseen käsittelyyn kutsutaan oikeudenkäynnin osapuolet eli asianosaiset (lapsen vanhemmat, 12 vuotta täyttänyt lapsi, mahdolliset muut asianosaiset) ja hakemuksen tehnyt viranomainen. Läsnä ovat lisäksi mahdolliset avustajat ja tulkit sekä muut henkilöt, joiden läsnäoloa hallinto-oikeus pitää tarpeellisena. Jos käsittelyssä kuullaan todistajia, ovat he läsnä vain oman kuulemisensa ajan.
Suullisessa käsittelyssä ovat läsnä kaksi hallinto-oikeustuomaria ja asiantuntijajäsen (ratkaisukokoonpano). Jos asian valmistelee hallinto-oikeuden esittelijä, myös tämä osallistuu käsittelyyn.
Käsittelyn puheenjohtajana toimiva hallinto-oikeustuomari esittää aluksi yhteenvedon siitä, mistä asiassa on kysymys.
Tämän jälkeen hallinto-oikeus kuulee asianosaisia ja hakemuksen tehnyttä viranomaista. Kuuleminen on vapaamuotoinen. Jos asianosaisella on avustaja, voi kuuleminen alkaa niin, että avustaja tekee hänelle kysymyksiä. Myös hakija, muut asianosaiset ja hallinto-oikeus voivat tehdä kysymyksiä asianosaiselle. Kuultaessa hakemuksen tehnyttä viranomaista asianosaiset ja hallinto-oikeus voivat tehdä tälle kysymyksiä.
Myös 12 vuotta täyttäneellä lapsella on asianosaisena oikeus tulla kuulluksi henkilökohtaisesti. Häntä voidaan kuulla muiden oikeudenkäynnin osapuolten läsnä olematta joko samassa salissa, toisessa tilassa hallinto-oikeudessa tai muualla, esimerkiksi sijaishuoltopaikassa. Tällöin osapuolille varataan tilaisuus tutustua kuulemisen sisältöön ja lausua siitä mielipiteensä. Käsittelyn puheenjohtaja kertoo, miten tämä tapahtuu, jos tästä ei ole ilmoitettu jo kutsun yhteydessä.
Suullisessa käsittelyssä kuullaan tarvittaessa todistajia ja asiantuntijoita sekä otetaan vastaan muuta selvitystä. Oikeudenkäynnin osapuolet nimeävät todistajansa. Hallintotuomioistuin voi nimetä todistajia myös omasta aloitteestaan. Todistajan on puhuttava totta, josta hänen on annettava ennen kuulusteluaan vakuutus. Todistajan nimennyt taho aloittaa todistajan kuulemisen tekemällä tälle kysymyksiä. Tämän jälkeen muut oikeudenkäynnin osapuolet ja hallinto-oikeus voivat tehdä kysymyksiä todistajalle.
Lopuksi hallinto-oikeus kuulee vielä kaikkia oikeudenkäynnin osapuolia käsittelyssä esitetyistä seikoista.

Hallinto-oikeuden ratkaisu huostaanottoasiassa

Hallinto-oikeus ratkaisee asian erillisessä istunnossa esittelystä. Istunnossa ei ole läsnä oikeudenkäynnin osapuolia. Lastensuojeluasiassa asian ratkaisemiseen osallistuu kaksi hallinto-oikeustuomaria, asiantuntijajäsen ja asian valmistellut hallinto-oikeuden esittelijä. Asiantuntijajäseneltä ei vaadita oikeustieteellistä loppututkintoa, mutta häneltä edellytetään tieteellistä tai ammatillista erityisasiantuntemusta. Toinen hallinto-oikeustuomareista voi valmistella ja esitellä asian, silloin hallinto-oikeuden esittelijä ei osallistu asian käsittelyyn.
Jos hallinto-oikeus hyväksyy hakemuksen lapsen huostaanotosta, sen pitää päättää myös lapsen sijaishuoltopaikasta. Hallinto-oikeus voi päätöksessään määrätä sen täytäntöönpantavaksi heti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Tällöin lapsen huostaanotto ja sijaishuoltopaikkaan sijoittaminen tulee voimaan hallinto-oikeuden päätöksellä päätöspäivästä.
Päätös lähetetään kirjallisena hakijalle ja asianosaisille. Päätöksen liitteenä on valitusosoitus, jossa kerrotaan, miten hallinto-oikeuden päätöksestä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Väliaikainen määräys lapsen olinpaikasta ja kiireellinen sijoitus hakemuksen vireilläolon aikana

Kun lapsen huostaanottoa tai sijaishuoltoa koskeva asia on vireillä hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa, tuomioistuin voi omasta aloitteestaan tai lapsen, hänen vanhempansa tai hänen huoltajansa vaatimuksesta antaa väliaikaisen määräyksen lapsen olinpaikasta ja siitä, miten lapsen hoito ja kasvatus järjestetään tuomioistuinkäsittelyn aikana. Määräys voidaan antaa asianosaisia kuulematta, jos asia on kiireellinen. Sosiaalitoimi ei voi vaatia väliaikaista määräystä.
Huostaanottohakemuksen vireilläolo hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei vaikuta sosiaalitoimen toimivaltaan päättää lapsen kiireellisestä sijoituksesta. Kiireellisen sijoituksen edellytysten täyttyessä lapsi voidaan sijoittaa kiireellisesti jo ennen huostaanottopäätöstä. Kiireellisen sijoituksen päätöksestä on kuitenkin heti ilmoitettava oikeudelle.

Huostaanottopäätöksen tiedoksianto

Huostaanottopäätös täytyy antaa todisteellisesti tiedoksi kaikille, joilla on lastensuojelulain mukaan oikeus tulla kuulluksi asiassa. Heitä ovat:
  • 12 vuotta täyttänyt lapsi
  • lapsen vanhempi
  • huoltaja ja 
  • henkilö, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on tai on välittömästi ennen asian valmistelua ollut. 
Päätös täytyy toimittaa todisteellisesti tiedoksi myös niille asiaan osallisille, jotka on jätetty kuulematta.
Viranomainen, joka on tehnyt huostaanottopäätöksen, lähettää tiedon päätöksestä. Hyvinvointialue lähettää tiedon suostumukseen perustuvasta huostaanotosta. Hallinto-oikeus lähettää tiedon tahdonvastaisesta huostaanotosta.
Huostaanottopäätöksestä jätetään kopiot asiakirjoihin. Päätöksessä täytyy olla valitusosoitus, jossa on tieto valitusajasta, valitusviranomaisesta (hallinto-oikeus) ja valitusviranomaisen osoitteesta.
Lapselle, hänen huoltajilleen ja muille asianosaisille täytyy antaa tietoa heidän käytettävissään olevista muutoksenhaku- ja oikeussuojakeinoista sekä mahdollisuuksista oikeusavun saamiseen. Tietojen antamisesta vastaa päätöksen tehnyt henkilö. Tiedot täytyy antaa ymmärrettävällä ja saavutettavalla tavalla.

Muutoksenhaku

Oikeus muutoksenhakuun on
  • 12 vuotta täyttäneellä lapsella
  • lapsen vanhemmilla ja huoltajilla sekä
  • henkilöllä, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on tai on välittömästi ennen asian valmistelua ollut. 
Hyvinvointialueen päätökseen haetaan muutosta suoraan hallinto-oikeudelta. Valitus täytyy tehdä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Kun valitusaikaa lasketaan, tiedoksisaantipäivää ei oteta lukuun.
Jos päätös huostaanotosta on tehty vastentahtoisena hallinto-oikeudessa, muutosta voidaan hakea suoraan korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Huostaanoton dokumentointi

Yleistä

Lastensuojelulaki velvoittaa kirjaamaan lasta tai nuorta koskeviin asiakaskirjoihin vireille tulosta lähtien kaikki lapsen tai nuoren tarvitsemien lastensuojelutoimenpiteiden järjestämiseen vaikuttavat tiedot sekä toimenpiteiden suunnittelun, toteutuksen ja seurannan kannalta tarpeelliset tiedot.
Asiakasasiakirjojen huolellinen laatiminen palvelee asiaan osallisten, erityisesti lapsen ja hänen huoltajansa oikeusturvaa. Asiakirjojen tehtävänä on palvella sosiaalityön suunnittelua, toteutusta ja seurantaa ja hyvin laadittuina ne osaltaan edistävät luottamuksellisen suhteen syntymistä viranomaisen ja perheen välille.
Sosiaalityöntekijöiden käytössä olevassa tietoverkossa tulee olla dokumentoituna jäsentynyt ja informatiivinen esitys huostaanoton eri vaiheista ja tapahtumista. Myös kaikki asiakastapaukseen liittyvät paperidokumentit on säilytettävä 10 vuotta. Dokumentoinnin tulee olla suunnitelmallista ja tapahtua yhteistyössä perheen ja muiden asianosaisten kanssa.
Asiakaskirjoihin kerätään aina faktatietoa: mitä puutteita lapsen huolenpidossa on, millaiset ovat kodin olosuhteet, mitkä puutteet aiheuttavat vakavaa vaaraa lapsen terveydelle tai kehitykselle, miten niitä on yritetty poistaa tai ratkaista, lapsen oireet ja niin edelleen.

Kirjaamisen tavoitteet 

  • Lapsen kannalta: Lapsella on oikeus saada tietoa itseään koskevista asioista. Yli 12-vuotiaalla lapsella on oikeus tutustua asiakirjoihin ja esittää niistä oma näkemyksensä. Myöhemmissä elämänvaiheissa lapsi/nuori voi rakentaa kuvaa elämästään myös asiakirjatietojen perusteella. Tämä edellyttää, että ne on kirjattu selvästi ja luotettavasti.
  • Vanhempien kannalta: Asiakirjoissa huostaanottoon johtanut kehityskulku on selostettava luotettavasti sekä asianosaistenkin kannalta ymmärrettävällä tavalla. Asianosaisille on myös varattava tilaisuus antaa selityksensä asiantuntijoiden lausumista. Asiakirjoihin on hyvä muistaa kirjoittaa myös myönteisistä asioista. Lisäksi on tärkeää muistaa kirjata näkyviin asianosaisten mahdolliset näkemyserot, esimerkiksi tapahtumien kulusta ja johtopäätöksistä.
  • Työntekijän kannalta: Myös työntekijän oikeusturva toteutuu, kun tapausten kulku ja huostaanoton perustelut on asianmukaisesti kirjattu. Muistiinpanot auttavat hahmottamaan tapausten kulkua ja edistävät työprosessia sekä helpottavat asiakassuhteen jatkuvuutta myös työntekijän vaihtuessa.

Asiakastyön muistiinpanot ja kirjaukset

Muistiinpanoissa tulisi käyttää suoria lainauksia tai kuvauksia tilanteista ja muista olosuhteista, joilla on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Asiakirjoista tulisi ilmetä, kuka havainnon on tehnyt, missä tilanteessa ja miten havainnot on suoritettu.
Asiakirjoissa tulisi välttää "työpaikkaslangin" käyttöä, koska asiakirjat ovat myös näytettävissä asiakkaalle,  hänen niin halutessa. Muistiinpanoissa olisi hyvä tuoda esiin myös positiivisia asioita perheestä ja lapsesta, eikä vain perheen ongelmia ja negatiivisia asioita. Erimielisyydet, esimerkiksi päätöksistä, on kirjattava muistiinpanoihin.
Asiakastyön muistiinpanoissa on syytä kiinnittää huomiota erityisesti lapsen näkymiseen asiakirjoissa. Lapsen mielipiteitä, tunteita ja ajatuksia on tuotava esille. Myös vanhempien mielipiteet, tunteet ja ajatukset on kirjattava. Muistiinpanoissa on hyvä tuoda esiin vanhempien ja lapsen välistä vuorovaikutusta. Vuorovaikutus ei aina ole kielellistä, vaan huomiota on kiinnitettävä myös ei-kielelliseen vuorovaikutukseen.
Huostaanottoon liittyvissä teksteissä tuodaan esiin myös asiakkaan voimavaroja, vahvuuksia ja onnistumisia. Esimerkiksi suunnitelmateksteissä tämä luontevasti liittyy kuntoutusmenetelmien ja selviytymiskeinojen valintaan.
Positiivisuudella rakennetaan hyvää yhteistyösuhdetta, parannetaan asiakkaan uskoa itseensä ja mahdollisuuksiinsa sekä lisätään kuntoutumismotivaatiota. Asiakkaalla on myös oikeus tietää, mitkä ovat ne voimavarat, joihin perustuen kuntoutumista suunnitellaan.
Muistiinpanoissa tärkeää on moniäänisyyden tuominen esiin. Eri asiantuntijatahojen lausunnot ja myös muiden läheisten, kuin pelkästään vanhempien, mielipiteet tulee kirjata ylös.
Asioiden ylös kirjaaminen auttaa myös sosiaalityöntekijää jäsentämään työtään ja pysymään ajan tasalla tilanteessa. Erityisen tärkeää muistiinpanojen tekeminen on myös siksi, että työntekijän vaihtuessa (esimerkiksi loman ajaksi) uudella työntekijällä on käytettävissään tarvittavat tiedot lapsen ja perheen tilanteesta.
Highlight

Sources

Next
Next