Ilmoitusvelvollisuus lapseen kohdistuvasta väkivallasta
Kenellä on ilmoitusvelvollisuus?
Lapsella on oikeus tulla suojelluksi kaikilta väkivallan ja hyväksikäytön muodoilta. Lapsen suojelemisesta on ensisijaisesti vastuussa lapsen huoltaja. Julkisen vallan on tuettava huoltajaa tehtävässään, tai viimesijaisesti järjestettävä lapselle sijaishuolto. (YK:n lapsen oikeuksien sopimus (SopS 59-60/1991), 5, 9 ja 19 artikla)Näiden toimijoiden on velvollisuus ilmoittaa poliisille ja hyvinvointialueelle, jos he epäilevät lapseen kohdistunutta väkivaltaa:
- sosiaali- ja terveydenhuolto ja lasten päivähoito
- sosiaali- tai terveydenhuollon palvelujen tuottaja
- Opetustoimi
- Nuorisotoimi
- opetuksen tai koulutuksen järjestäjä
- Poliisitoimi
- Rikosseuraamuslaitos
- palo- ja pelastustoimi
- Seurakunta
- muu uskonnollinen yhdyskunta
- Vastaanottokeskus
- hätäkeskustoimintaa harjoittava yksikkö
- koululaisten aamu- tai iltapäivätoimintaa tarjoava yksikkö
- Tulli
- Rajavartiolaitos
- Ulosottoviranomainen
- Kansaneläkelaitos
Velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus on henkilöllä, joka
- työskentelee yllä mainitun tahon palveluksessa vakituisesti, määräaikaisesti tai sijaisena
- on luottamustoimessa jossakin yllä mainitussa tahossa
- työskentelee vastaavissa tehtävissä itsenäisenä ammatinharjoittajana
- on toimeksiantosuhteessa jonkun yllä mainitun tahon kanssa
- on perheneuvoja
- on terveydenhuollon ammattilainen.
(Lastensuojelulaki (417/2007) 25 §:n 3 momentti)Vaitiolovelvollisuus ei estä tekemästä lastensuojeluilmoitusta. Ilmoitusvelvollisuus on sillä, jonka tietoon epäily on tullut. Ilmoituksen tekemistä ei voi delegoida toiselle henkilölle.On tärkeää, että poliisi saa väkivaltaepäilyyn liittyvät tiedot suoraan siltä henkilöltä, jolla on eniten ensi käden tietoa tapahtumista. Jos epäilyä koskevia tietoja joudutaan siirtämään tai käsittelemään ennen ilmoituksen tekemistä, ilmoituksen teko voi viivästyä ja tiedot vääristyä tai kadota.Ilmoitusta ei voi jättää tekemättä, vaikka arvelee jonkun toisen jo tehneen sen. Joskus ammattilaisten välisessä yhteistyössä voi varmistua, että toinen taho on jo tehnyt ilmoituksen. Silloin uutta ilmoitusta ei ole välttämätöntä tehdä.Ilmoituksen poliisille voi tehdä kuka tahansa, myös henkilö, jolla ei ole ilmoitusvelvollisuutta. Velvollisuus ja oikeus eivät ulotu papin rippisalaisuuteen.
Milloin on tehtävä ilmoitus poliisille?
Poliisille on velvollisuus tehdä ilmoitus, jos tehtävässä tietoon tulleiden seikkojen perusteella on syytä epäillä, että lapseen on kohdistunut
- rikoslain 20 luvussa seksuaalirikoksena rangaistavaksi säädetty teko tai
- henkeen tai terveyteen kohdistunut rikos (rikoslaki 21 luku), jos sen enimmäisrangaistus on vähintään 2 vuotta vankeutta.
Henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, joista on ilmoitusvelvollisuus:
- Pahoinpitely (rikoslain 21 luvun 5 §)
- Törkeä pahoinpitely (rikoslain 21 luvun 6 §)
- Naisten sukuelinten silpominen (rikoslain 21 luvun 6 b §)
- Naisten sukuelinten silpomisen valmistelu (rikoslain 21 luvun 6 c §)
- Heitteillepano (rikoslain 21 luvun 14 §)
Lisäksi on tehtävä lastensuojeluilmoitus. Ilmoitusvelvollisuus koskee alaikäisiä väkivallan uhreja. Ilmoitusvelvollisuus ei koske tilannetta, jossa uhri on jo täyttänyt 18 vuotta, vaikka teko olisi tapahtunut uhrin ollessa alaikäinen.Lapseen kohdistuva väkivalta on rikos. Väkivalta ja hoidon laiminlyönti voivat aiheuttaa lapselle vakavia ruumiillisia ja henkisiä vammoja sekä syrjäytymistä sosiaalisista suhteista. Pahimmillaan väkivalta voi johtaa kuolemaan.Lasta kohtaan väkivaltaisia voivat olla hänelle läheiset aikuiset, tuntemattomat aikuiset tai toiset lapset ja nuoret. Väkivallan muoto ja se, kuka tai ketkä ovat epäiltyjä, määrittelee toimenpiteiden laadun, tarpeen ja kiireellisyyden.Lisätietoa lapsiin kohdistuvien väkivaltaepäilyjen tutkinnasta, tuesta ja turvasta (Barnahus)
Ilmoituskynnyksen tulee olla matala. Toisinaan rajanveto on kuitenkin haastavaa, joten epäselvissä tilanteissa on kysyttävä neuvoa poliisilta, lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian yksiköiltä tai hyvinvointialueen lastensuojelusta.
Väkivallan epäily
Ilmoitus pitää tehdä, kun henkilöllä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perustella syytä epäillä rikosta.Väkivaltarikosta on syytä epäillä esimerkiksi, jos
- ilmoitusvelvollinen päätyy huolellisen harkinnan ja omien havaintojen perusteella epäilyyn
- lapsi kertoo rikokseen viittaavista tapahtumista tai
- fyysiset jäljet tai vammat lapsessa viittaavat väkivaltaan.
Epäily lapsen kokemasta väkivallasta voi herätä monella tavoin, esimerkiksi
- lapsen ulkoisesta olemuksesta
- lapsen käyttäytymisestä ja eri tavoin ilmenevistä oireista
- lapsessa näkyvistä väkivallan merkeistä tai
- jos lapsi kertoo eri tavoin tapahtuneesta.
On hyvä muistaa, ettei fyysinen pahoinpitely aina jätä näkyviä merkkejä. Varmaa näyttöä rikoksesta tai sen tekijästä ei tarvita, vaan niiden selvittäminen on poliisin tehtävä.Epävarmoissa tilanteissa neuvoa voi kysyä poliisilta ilman, että mainitsee asianosaisten nimiä. Myös lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian yksiköitä voi tarvittaessa konsultoida matalalla kynnyksellä. Lapseen kohdistuneen väkivallan tunnistamisesta voi lukea tarkemmin ohjeesta Lapseen kohdistuvan väkivallan epäily.
Ilmoittaminen huoltajalle
Jos rikoksesta epäilty kuuluu lapsen perheeseen tai muuhun sukuun, on erityisen tärkeää neuvotella poliisin ja lastensuojelun kanssa, miten toimitaan.Lapsi voi joutua vaaraan rikosepäilyn paljastumisen vuoksi. Rikoksesta epäilty voi painostaa tai uhkailla lasta tai tuhota todistusaineistoa. Jos huoltajille ei tutkinnallisista syistä voi heti kertoa rikosepäilystä eikä ilmoituksen tekemisestä, lastensuojelun on selvitettävä poliisin kanssa, miten lapsen turvallisuudesta ja hyvinvoinnista huolehditaan. Jos lastensuojelu tekee esimerkiksi päätöksen kiireellisestä sijoituksesta, sillä on velvollisuus kertoa tästä huoltajille.Jos teosta epäilty on perheen ulkopuolinen henkilö, lapsen huoltajille voi yleensä kertoa epäilyistä. Huoltajille voi myös kertoa, että asiasta on velvollisuus ilmoittaa poliisille ja lastensuojeluun. Menettelystä pitää kuitenkin keskustella ensin poliisin kanssa.Jos tekijä on ulkopuolinen, huoltaja käyttää yleensä lapsen puolesta puhevaltaa rikosasiassa ja tekee rikosilmoituksen. Ilmoitusvelvollisen henkilön tulee kuitenkin varmistua siitä, että poliisille tehdään ilmoitus.Lisäksi on tärkeä huolehtia, että vanhemmatkin saavat tukea ja apua, sillä heidän tukemisensa on tärkeää myös lapselle.
Lapsen toimittaminen terveydenhuoltoon
Huoltajalla on päätösvalta lapselle tehtävistä terveydenhuollon toimenpiteistä, jos ei ole tehty päätöstä kiireellisestä sijoituksesta. Poikkeuksena on tilanne, jossa alaikäinen päättää itse hoidostaan. Arvion lapsipotilaan itsemääräämisoikeudesta tekee terveydenhuollon ammattihenkilö. Alaikäisen itsenäisen päätöskyvyn arviointi terveydenhuollossaKun väkivaltaepäilyn yhteydessä tehdään kiireellinen sijoitus, lastensuojelun työntekijä voi kuljettaa lapsen terveydenhuoltoon ilman huoltajan suostumusta. Lastensuojelun työntekijä voi olla läsnä tutkimustilanteessa, mutta kokonaisvastuu tutkimuksista ja tutkimustilanteesta on terveydenhuollolla.Lapsi on aina toimitettava terveydenhuoltoon, jos hän tarvitsee terveydenhuollon toimenpiteitä. Tarvittaessa on tehtävä päätös kiireellisestä sijoituksesta. Lastensuojelu ja poliisi sopivat lapsen toimittamisesta tutkimuksiin yhteistyössä. Tutkimukset lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisissa yksiköissä tehdään poliisin pyynnöstä. Barnahus.fi
Ilmoituksen tekeminen poliisille
Jos epäilee lapsen joutuneen äskettäin väkivaltarikoksen kohteeksi, on ensivaiheen toiminnalla kiire. Ilmoitus poliisille on tehtävä välittömästi, jotta poliisi pääsee käynnistämään esitutkinnan.
Poliisin on tärkeä kuulla lasta kiireellisesti, sillä etenkin pienen lapsen muistikuvat heikkenevät aikuista nopeammin, ja lapsi on vaikutuksille altis. Myös poliisin pyytämät lapsen tutkimukset on tehtävä kiireellisesti. Lisäksi poliisin on hyvä päästä keräämään mahdollista todistusaineistoa tapahtumapaikalta, jos se on tiedossa.
- Akuuteissa tilanteissa poliisi-ilmoitus on tehtävä puhelimitse yleiseen hätänumeroon 112 tai paikallisesti sovitulla tavalla. Hätäkeskuksen päivystäjä välittää tiedon ja soittopyynnön asianomaiselle poliisille. Varaudu antamaan puhelinilmoituksessa samat tiedot kuin ilmoituslomakkeessa.
- Muissa tapauksissa ilmoitus on tehtävä viipymättä sähköisesti poliisin sähköisen asiointipalvelun kohdasta "Palvelut yrityksille ja yhteisöille".
- Ellei sähköisen ilmoituksen teko ole mahdollista, voi käyttää alla olevaa lomaketta, joka lähetetään suojattuna sähköpostina poliisille.
Epävarmoissa tilanteissa neuvoa voi kysyä poliisilta ilman, että mainitsee lapsen tai nuoren nimeä. Neuvoa voi kysyä myös lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian yksiköltä tai lastensuojelusta.
Rikosepäilyä koskevien tietojen kirjaaminen
Sosiaali- ja terveydenhuollossa lasta koskeviin asiakirjoihin kirjataan
- tieto siitä, että epäilystä on tehty poliisi-ilmoitus
- epäilyn syntymiseen johtaneet tekijät ja
- mahdolliset lapsen kanssa käydyt keskustelut mahdollisimman pian ja sanatarkasti.
Lastensuojelussa tiedot kirjataan lastensuojelun asiakaskertomukseen.
Terveydenhuollossa tiedot kirjataan lapsen potilaskertomukseen. Terveydenhuollossa väkivaltaepäilyyn liittyvät kirjaukset on lähtökohtaisesti viivästettävä. Tämä tarkoittaa, etteivät ne tule näkyväksi lapsen huoltajille OmaKannassa sellaisenaan. Poliisia voi konsultoida, milloin esitutkinta on sellaisessa vaiheessa, että lapsen potilastietoja voidaan antaa huoltajalle. Muut ilmoitusvelvolliset kirjaavat ilmoituksen ja sen perusteet oman hallinnonalansa sääntelyn ja ohjeiden mukaisesti.
Varsinainen ilmoitus lapseen kohdistuneesta rikosepäilystä tallentuu poliisin rekisteriin ja lastensuojeluilmoitus sosiaalihuollon asiakasrekisteriin.
Muualla kuin terveydenhuollossa tapahtuva vammahavaintojen tallentaminen
Kun lapsella havaitaan vammoja, poliisille ja lastensuojeluun on tehtävä ilmoitus. Poliisi pyytää esitutkintaan liittyvät tutkimukset terveydenhuollosta ja antaa tarvittaessa toimintaohjeita ilmoittajalle. Lähtökohtaisesti lapsen vammojen kuvaaminen tai lapsen puheen nauhoittaminen ovat poliisin ja terveydenhuollon edustajan selvitteleviä tehtäviä.
Jos esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijä tekee ensihavainnon lapsen vammasta kotikäynnin yhteydessä, voi hän kuvata vamman, jos se on näkyvillä eikä kuvaaminen edellytä esimerkiksi lapsen riisuttamista. Vammaa ei tule kuvata väkisin.
Sosiaalihuollossa havainnot dokumentoidaan mahdollisimman tarkkaan kuvaillen lapsen asiakaskertomukseen, ja valokuva lähetetään poliisille ilmoituksen liitteenä.
Lapsen turvallisuus ja väkivallasta kysyminen lastensuojelussa
Väkivalta on yksi merkittävimmistä lasten terveyden ja hyvinvoinnin riskeistä. Lastensuojelun työntekijän kannattaa kysyä väkivallasta lapselta ja vanhemmalta osana lapsen kokonaistilanteen arviointia, vaikka asioimisen syy olisi jokin muu kuin väkivalta. Tärkeää on huomioida sekä lapseen suoraan kohdistunut väkivalta että altistuminen aikuisten väliselle väkivallalle. Lasten ja aikuisen voi olla vaikeaa tunnistaa kokemaansa väkivaltaa, minkä vuoksi väkivallan kokemisesta suoraan kysyminen ei ole välttämättä toimivaa. Erityisesti pienten lasten kohdalla tulee huomioida myös kohonnut johdattelualttius. Lapsi saattaa vastata kysymyksiin ’’kyllä’’ tai ’’ei", esimerkiksi miellyttääkseen kysyjää tai siksi, ettei ymmärrä kysymystä. Eri osapuolilta kertynyt tieto lähisuhdeväkivallasta on usein keskenään ristiriitaista. Lapsen turvallisuuteen liittyvistä riskeistä ei voi olla varma, mutta työntekijän kannattaa yrittää kerätä systemaattisesti tietoa parhaan mahdollisen kokonaiskuvan saamiseksi.
Lapsen haastattelu
Lastensuojelun työntekijä luo omalla toiminnallaan lapselle tilan kertoa kokemuksistaan. Kun työntekijä tarkistaa lapsen kerronnan pohjalta muodostuneen käsityksen suoraan lapselta, tukee se samalla lapsen toimijuutta ja kerrontaa. Eri tavoin muotoilluilla kysymyksillä päästään erityyppisen tiedon äärelle. Lapselta voidaan kysyä muistikuvista yksittäisestä tapahtumasta tai siitä, mitä hän ajattelee yleensä tapahtuvan esimerkiksi vanhempien riidellessä. Väärinkäsitysten välttämiseksi on hyvä tiedostaa, kummalla tasolla lapsi asiasta kertoo. Kysymysten muotoilulla voidaan vaikuttaa siihen, kertooko lapsi yksittäisistä vai yleisistä muistikuvista. Esimerkki: Lapsi kertoo yleisesti: ”Minua aina pelottaa, kun äiti suuttuu.” Haastattelija pyytää lasta tarkentamaan kertomaansa yksittäisen tapahtumakuvauksen kautta. Haastattelija voi pyytää lasta kertomaan esimerkiksi
- viimeisimmästä kerrasta, kun äiti suuttui: “Milloin viimeksi äiti suuttui? Kerro siitä, mitä siinä tapahtui ihan alusta loppuun saakka.”
- jostain kerrasta, joka on jäänyt lapselle erityisen hyvin mieleen: “Mikä on sellainen kerta, joka on jäänyt sinulle erityisen hyvin mieleen? Kerro siitä.”
Väkivaltariskin kartoittaminen lapsen tiedon perusteella
Pohdi tietoja lapsen tilanteesta alla lueteltujen väkivallan riskitekijöiden kautta. Väkivallan riskitekijät
Ristitekijät auttavat hahmottamaan, mistä väkivaltariskin kannalta keskeisistä asioista on tietoa ja mistä tietoa olisi hyvä hankkia vielä lisää, kun arvioidaan lapsen tilannetta. Tavoitteena on tunnistaa lapsen elämään ja erityisesti perheenjäsenten välisiin suhteisiin liittyviä tekijöitä, jotka nostavat lapseen kohdistuvan väkivallan riskiä. Toisinpäin käännettynä kukin riskitekijä on suojaava tekijä.
Yksikään riskitekijä tai sen puuttuminen ei vielä yksinään kerro siitä, onko lapsi kokenut väkivaltaa vai ei.
Kun valitsee jonkin alla olevan väkivallan riskitekijöistä, avautuu kysymysesimerkkejä, joita voi käyttää tukena kartoittaessa kyseistä osa-aluetta. Lapsen omaa kerrontaa tukee parhaiten avoimien kysymysten käyttö. Aina ensin on kysyttävä mahdollisimman avoimesti, esimerkiksi: "Kerro tunteistasi, kun perheessäsi ollaan vihaisia." Jos avoimet kysymykset ovat lapselle vaikeita, lasta voi auttaa asian äärelle tarkentavalla kysymyksellä ja palata sitten takaisin avoimiin kysymyksiin.
Haastattelijan on kuunneltava, mitä sanoja lapsi käyttää, ja käyttääkö hän samoja sanoja. Lapsi voi olla tottunut käyttämään sanaa ”äkäinen” sen sijaan, että käyttää ”vihainen”. Lisäksi haastattelijan on selvitettävä, mitä lapsi sanalla tarkoittaa, ja käytettävä kyseistä sanaa.
Kysymysesimerkeissä käytetään sanoja "äiti/isä", mutta kysymyksiä voidaan soveltaa myös esimerkiksi sisarusten väliseen suhteeseen tai vanhemman kumppaniin. Lisäksi on huomioitava kaikki perheessä asuvat henkilöt (myös sisarukset) tai vierailevat muut aikuiset kuin huoltajat, esimerkiksi seurustelukumppanit.
Kysymykset ovat vain esimerkkejä, joista voi valita tilanteeseen sopivimmat. Tarkoitus ei ole käyttää kaikkia saman lapsen kanssa.
Väkivallan riskitekijät
1. Lapsi ilmaisee pelkoa suhteessa vanhempiinsa tai sisaruksiinsa
"Kerro siitä, minkälaiset asiat tai tilanteet sinua pelottavat kotona/päiväkodissa/koulussa ollessa?" Jos näin avoin kysymisen tapa on lapselle hankala, voidaan kysyä myös: "Onko koulussa/päiväkodissa/kotona sellaisia tilanteita, joissa tuntuu, ettei ole turvallista/pelottaa?"
Jos lapsi vastaa myöntävästi, jatketaan kysymyksiä avoimemmin: "Kerro niistä tilanteista. Kerro mitä silloin tapahtuu. Kerro mitä viimeksi sellaisessa tilanteessa tapahtui." "Tekeekö äiti/isä/muu perheenjäsen jotain, mikä ei tunnu sinusta turvalliselta?" Jos lapsi vastaa myöntävästi, jatketaan kysymistä avoimemmin: "Kerro niistä tilanteista. Kerro mitä silloin tapahtuu. Kerro mitä viimeksi sellaisessa tilanteessa tapahtui."
"Tekeekö äiti/isä jotain, mitä pelkäät, kun olet hänen kanssaan?" Jos lapsi vastaa myöntävästi, jatketaan kysymyksiä avoimemmin: "Kerro niistä tilanteista."
Varttuneemmalta lapselta voi kysyä suoremminkin: "Mikä sinua on pelottanut viimeksi? Milloin sinua pelottaa? Miten usein sinua pelottaa?"
2. Lapsella on rajoitetusti mahdollisuuksia kertoa kokemastaan pelosta
"Mitä teet silloin kun sinua pelottaa? Kuka tietää siitä, että XX asia/tilanne pelottaa sinua? Mistä he tietävät? Mitä (henkilön nimi) tekee silloin kun sinua pelottaa? Mikä siihen auttaisi, ettei sinua pelottaisi?"
3. Lapsen luottamus hoivaan on epävarma tai puutteellinen
"Mikä kotona auttaa sinua rauhoittumaan, jos olet kiukkuinen/vihainen? Voiko joku auttaa sinua silloin? Miten? Mikä kotona saa sinut paremmalle tuulelle, jos olet surullinen? Voiko joku auttaa sinua silloin? Miten? Mitä äiti/isä tekee, kun sinua kiukuttaa/surettaa? Miten äiti/isä auttaa sinua kiukun kanssa?"
4. Konfliktitilanteiden turvattomuus
"Miten teillä riidellään? Kerro sellaisesta tilanteesta, kun isä/äiti on vihainen. Kerro omista tunteistasi, kun perheessä ollaan vihaisia. Mitä silloin tapahtuu, kun isä/äiti/muu perheenjäsen on vihainen? Mitä äiti/isä tekee/sanoo vihaisena ollessaan/riidellessään? Miltä sinusta tuntuu silloin, kun äiti/isä on vihainen? Mitä ajattelet silloin, kun äiti/isä on vihainen? Mitä teet silloin kun äiti/isä/muu perheenjäsen on vihainen?"
5. Kasvatustilanteiden turvattomuus
"Kerro teidän kodin/perheen säännöistä/rangaistuksista." Jos tämä ei toimi, kysytään: "Millaisia sääntöjä kotona on? Millaisia rangaistuksia kotona on? Kerro sellaisesta tilanteesta, kun olet rikkonut kodin sääntöjä tai tehnyt jotain sellaista mistä vanhemmat eivät ole pitäneet. Mitä silloin tapahtuu, kun teet jotain, mistä vanhemmat eivät pidä/rikot kodin sääntöjä? Mitä tapahtuu, jos sääntöjä ei noudata? Mitä tapahtuu, jos et tottele äitiä/isää?"
6. Vanhempien yhteisvanhemmuus on puutteellista tai sitä ei ole
Jos vanhemmat kohtaavat toisensa lapsen vaihtotilanteessa, voidaan kysyä millaisia nämä tilanteet ovat ja mitä niissä tapahtuu. Lapsen kertomasta voidaan myös kuulostella sitä, voiko lapsi jutella toisesta vanhemmasta vapaasti toiselle. Esimerkiksi voiko puhua toisen vanhemman luona siitä, mitä tehnyt edellisellä viikolla toisen vanhemman luona.
"Miten pidät isään/äitiin pitää yhteyttä silloin kun olet toisessa kodissa?"
7. Aiempi lapseen kohdistunut väkivalta tai kaltoinkohtelu
Tarkistetaan, löytyykö sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmästä aiempia lastensuojeluilmoituksia tai muita merkintöjä lapseen kohdistuvasta väkivallasta tai huolenpidon laiminlyönnistä.
8. Lapsesta huolta pitävien aikuisten välillä tapahtunut väkivalta
"Mitä isä tekee, kun isä on vihainen äidille? Mitä äiti tekee, kun äiti on vihainen isälle? Mitä sinä teet silloin? Miltä silloin tuntuu? Mistä tiedät, että isä on vihainen äidille? Mistä tiedät, että äiti on vihainen isälle? Mitä silloin tapahtuu? Mitä sen jälkeen tapahtuu?"
Jos haastattelija huomaa lapsen kertoman perusteella alla olevia esimerkkejä, voi hän ajatella tietävänsä jo varsin paljon lapsen ja perheenjäsenten välisten suhteiden turvallisuudesta.
- lapsi pelkää kotona hämähäkkejä ja pimeää ja sanoo äidin olevan hyvä viemään pelon pois
- lapsi pystyy avoimesti puhumaan peloistaan ja huolistaan perheenjäsenilleen
- lapsi turvautuu vanhemman hoivaan, esimerkiksi kun kaverisuhteissa on tullut pulmaa
- kasvatustilanteissa pahin, mitä lapsen mielestä voi tapahtua on se, että isä kieltää pelaamisen
- lapsen mukaan kotona puhutaan asioista suuttuneina ja sen jälkeen pyydetään anteeksi
- mistään ei löydy tietoa tai merkintää aiemmasta lapseen kohdistuvasta tai perheessä muutoin ilmenneestä väkivallasta.
Perheen sisäisen väkivaltariskin kartoittaminen vanhemmalta
Tietoja lapsen tilanteesta on pohdittava seuraavien riskitekijöiden kautta. Ne auttavat hahmottamaan, mistä asioista on tietoa ja mihin asioihin liittyen tietoa olisi hyvä vielä hankkia lisää. Riskitekijöitä on tärkeää pohtia kaikkien lapsen läheisten aikuisten näkökulmasta (biologiset ja bonusvanhemmat sekä mahdolliset sijaisvanhemmat).
1. Vanhemman mentalisaatiokyky
Kuulostellaan keskustelussa vanhemman kanssa, pystyykö vanhempi pohtimaan esimerkiksi jotain tiettyä tilannetta tai asiaa lapsen näkökulmasta ja yrittäkö vanhempi pohtia, miten lapsi mahtaa sen kokea. Pystyykö vanhempi ymmärtämään, että lapsi on kokenut jonkin tilanteen eri tavoin kuin hän itse?
Mentalisaatiokyvyn kuulostelemista voi vaikeuttaa esimerkiksi tulkin käyttäminen. Lisäksi on hyvä huomioida, että riittämättömän mentalisaatiokyvyn lisäksi lastensuojelussa asiointiin liittyvästä pelosta tai tiedon puutteesta voi aiheutua esimerkiksi se, että vanhempi keskustelussa vähättelee jonkin asian haitallisuutta lapselle.
2. Vanhemman käsitys lapsesta (myönteinen, kielteinen, vääristynyt)
"Kerro, millainen lapsi/vauva sinulla on. Millainen vauvasi/lapsesi on?" (Jatkokysymykset, jos vanhemman on vaikea aloittaa: "Lapset ovat erilaisia. Missä lapsesi muistuttaa muita lapsia, missä hän taas eroaa muista?") "Miten kuvailisit suhdettasi lapseesi? Miten luulet lapsen kokevan suhteenne?"
Kuunnellaan tarinaa, jota vanhempi kertoo lapsesta ja miten vanhempi vaikuttaa kokevan lapsen.
3. Vanhemman kielteisten tunteiden säätely
"Miten toimit stressitilanteessa lapsen kanssa? Esimerkiksi kynnyksillä, kuten kotiin tulemiset ja sieltä lähdöt, heräämiset ja nukkumaan menemiset, päiväkotiin vieminen ja sieltä hakeminen. Miltä sinusta tuntuu, kun lapsi kiukkuaa/ei halua pukea aamulla ulkovaatteita/vauvasi herättää sinut yöllä? Mitä teet? Onko koskaan käynyt niin, että menettäisit malttisi? Mitä teet/miten toimit, jos menetät malttisi? Mikä on ollut pahin asia, jonka olet tehnyt hermostuksissasi?"
"Kuvaa viimeisin tilanne, jossa tunsit itsesi vihaiseksi lapsellesi. Mitä siinä tapahtui ja miten toimit tämän tunteen kanssa? Miten se näkyi lapsellesi?"
"Miltä sinusta tuntuu kieltää tai rajoittaa lastasi? Mitä ajattelet, että lapsesi kokee näissä tilanteissa?"
4. Huoli toisen vanhemman käyttämistä kasvatuskeinoista
"Onko sinulla turvallinen olo, kun lapsi on toisen vanhemman/xx seurassa? Miten kuvailisit lapsen suhdetta xx:n kanssa?"
Jos on huolta lapsen ja toisen vanhemman suhteesta, tarkennetaan, mistä tarkalleen. Huomioidaan mahdollinen huoltoriita.
5. Huoli lapsen väkivallan käyttämisestä
"Uskaltaako sisarukset jättää keskenään kotiin? Miten sisarukset riitelevät? Aiheuttavatko sisarusten väliset riidat huolta ja turvattomuuden tunnetta (sisarusten kesken, mutta myös suhteessa aikuisiin)? Oletko huolissasi, että lapsesi aloittavat riitelyn, jos jätät heidät keskenään kotiin? Mikäli olet huolissasi, mihin tämä huoli liittyy (onko pelkona sisarusten väliset fyysiset yhteenotot vai jotain muuta)? Oletko joskus pelännyt oman turvallisuutesi puolesta, jos lapsesi suuttuu tai asetat hänelle rajoja? Oletko joskus pelännyt jonkun toisen henkilön turvallisuuden puolesta tilanteissa, joissa lapsesi suuttuu?"
Vanhemman vetäytymisestä voi kysyä esimerkiksi: "Tällaistakin voi olla, että kovasti tunteita herättävissä tilanteissa vanhempi haluaa astua sivuun ja antaa olla. Tunnistatko tällaista?"
6. Vanhemman psyykkisen voinnin ongelmat
"Onko sinulla ajatuksia, joista olet ollut huolissasi?" Jos vanhemmalla on ahdistusta tai masennusta, voidaan kysyä, miten hän kokee ahdistuksen/masennuksen vaikuttavan olemiseen lapsen/vauvan kanssa. "Onko sinun joskus vaikeaa olla lapsen/vauvan lähellä ahdistuksen vuoksi?"
Tarkentavia kysymyksiä voidaan lisäksi esittää sen osalta, miten vanhemman ahdistus/masennus/muu oire vaikuttaa vuorovaikutukseen lapsen/vauvan kanssa, huolenpidon ja hoivan antamiseen, omien kielteisten tunteiden hallintaan, kun lapsi kiukkuaa/vauva itkee, kärsivällisyyteen ilta-/aamutoimissa/ruokailutilanteissa/päiväkotiin lähtiessä ja niin edelleen.
7. Ero- tai huoltoriita
Vanhemmilta voidaan kysyä, miten he kokevat vanhemmuuden jakamisen sujuvan. "Missä tehtiin päätökset lapsen asumisesta, tapaamisista sekä elatuksesta? Miten yhteinen vanhemmuus toimi ennen eroa/eron jälkeen? Onko yhteisessä vanhemmuudessa haasteita? Miten olette pystyneet puhumaan yhdessä lapsen asioista?"
8. Sallivat asenteet kuritusväkivaltaan ja kuritusväkivallan käyttäminen
"Miten mielestäsi tulee ratkaista tilanteet, joissa lapsi on rikkonut sääntöjä tai käyttäytynyt huonosti? Miten perheessänne ratkaistaan tilanteet, joissa lapsi on rikkonut sovittuja sääntöjä tai käyttäytyy huonosti? Miten toimit, kun lapsi tekee jotain kiellettyä tai suututtaa sinut muulla tavoin? Esimerkiksi oletko määrännyt lapsen jäähylle tai lähettänyt omaan huoneeseen? Uhannut lähettää pois kotoa? Nimittänyt tyhmäksi, laiskaksi tai muuta sellaista? Huutanut tai karjunut lapselle? Tarttunut lapseen lujasti/ravistellut/läimäyttänyt kämmenellä/tukistanu/tönäissyt/antanut piiskaa?"
9. Perheen sosiaalisen tuen puute
"Onko teille tarjottu tukea perheen/lasten tilanteeseen liittyen? Keneltä saatte tarvittaessa tukea perheenne arjen sujumiseen?"
Vanhemman kertomasta on hyvä kuulostella, onko perheellä joku, johon olla yhteydessä haastavissa tilanteissa vai onko kaikki oman jaksamisen ja pärjäämisen varassa.
Vanhempien välisen väkivallan kartoittaminen ja lapsen altistuminen väkivallalle
Tietoja vanhempien tai koko perheen tilanteesta on pohdittava alla olevien riskitekijöiden kautta. Ne auttavat hahmottamaan, mistä asioista on tietoa ja mihin asioihin liittyen tietoa olisi hyvä vielä hankkia lisää vanhempien välisen väkivallan kartoittamiseksi. Alla olevat asiat ovat tutkimuksessa todettu lähisuhdeväkivallan riskitekijöiksi.
1. Vanhemman lapsuudessaan kokema kaltoinkohtelu ja traumakokemukset
Lapsuudessa lähisuhdeväkivaltaa nähneet ja kokeneet lapset käyttävät itse aikuisena muita todennäköisemmin väkivaltaa tai joutuvat väkivallan kokijaksi ihmissuhteissaan. Lisäksi väkivallan kokemukset moninkertaistavat riskiä vanhemman väkivaltaisuudelle omaa lastaan kohtaan.
2. Vanhemman ajankohtaisesti kokemat kuormittavat tekijät, kuten
- stressi tai kriisi
- raskaus
- kuormittava perhetilanne (esimerkiksi erityislapsi)
- taloudelliset vaikeudet
- fyysiset ongelmat
- päihteiden riskikäyttö
- mielenterveysongelmat
- rikollinen tausta
- erotilanne.
3. Vanhemman lähisuhteessa ilmenevä väkivalta
4. Lapsen altistuminen aikuisten väliselle väkivallalle
Jos lapsi elää perheessä, jossa joku perheenjäsenistä käyttäytyy väkivaltaisesti, hän altistuu kaikille väkivallan haitallisille vaikutuksille. Vaikka väkivalta ei kohdistu suoraan lapseen, väkivaltainen ilmapiiri aiheuttaa pelkoa ja turvattomuutta.
Aikuisten välisestä väkivallasta kysyminen
Väkivallan puheeksi ottamisen tulisi aina tapahtua luottamuksellisessa ja turvallisessa tilanteessa, jossa ei ole läsnä vanhemman kumppania tai lapsia. Väkivallasta kertominen on vaikeaa muun muassa siihen liittyvän häpeän vuoksi. Väkivallan kokemuksia voi olla vaikea tunnistaa väkivallan monimuotoisuuden vuoksi ja väkivalta muuttuu nopeasti ”normaaliksi elämään kuuluvaksi asiaksi”. Parisuhteessa voi kohdata loukkaavaa tai pelottavaa kohtelua, fyysistä tai seksuaaliväkivaltaa tai taloudellista väkivaltaa. Väkivallan monimuotoisuuden vuoksi väkivallasta kysymisen voi aloittaa esimerkiksi kysymyksillä:
- "Miten teillä riidellään? Mitä riidoissa sanotaan ja tehdään? Voiko kumpikin osapuoli sanoa vapaasti ajatuksensa kokematta uhkaa?"
- "Tunnetko olosi kotona turvalliseksi? Onko kotona tilanteita, jotka olet kokenut pelottaviksi?"
- "Onko joku läheinen ollut joskus sinua kohtaan väkivaltainen? Onko sillä vaikutusta elämääsi nyt?"
- "Onko läheisissä ihmissuhteissasi tällä hetkellä väkivaltaa (fyysistä, henkistä tai seksuaalista väkivaltaa tai kaltoinkohtelua)?"
Mikäli joku on ollut vanhempaa kohtaan väkivaltainen joskus tai on sitä tällä hetkellä, käytetään lähisuhdeväkivallan kartoittamisen apuna lähisuhdeväkivallan kartoitus- ja suodatinlomakkeen kartoituskysymyksiä. Lomakkeella on avattu väkivallan eri muotoja ja ohjeistetaan jatkotoimista lähisuhdeväkivaltatilanteissa.
Jos perheessä tapahtuu väkivaltaa vanhempien välillä tai muissa suhteissa, on vanhemmilta hyvä selvittää, mitä he tietävät lapsen altistumisesta väkivallalle. “Missä lapsi yleensä on väkivaltatilanteiden aikana/missä oli tietyn tilanteen aikana? Mitä lapsi teki tietyn tilanteen aikana/tekee yleensä? Puuttuuko lapsi tilanteeseen/pyrkiikö suojautumaan/suojaako jotakuta muuta esimerkiksi sisarusta?" “Mitä ajattelet vanhempana, kokeeko lapsi tilanteet pelottavina? Onko lapselta kysytty asiasta vai mistä tiedät tämän? Puhutteko tapahtuneesta väkivallasta tai kovaäänisestä riitelystä lapsen kanssa jälkikäteen?”
Rikosprosessi ja viranomaisyhteistyö lapseen kohdistuneen väkivallan epäilyssä
Rikosprosessi käynnistyy lapseen kohdistuneen väkivallan epäilyssä, kun poliisi saa epäilyn tietoonsa. Rikosprosessissa poliisi selvittää, onko joku syyllistynyt rikokseen. Rikosprosessiin kuuluvat
- esitutkinta
- syyteharkinta
- oikeudenkäynti
- rangaistuksen täytäntöönpano.
Rikoksen esitutkinnasta vastaa poliisi. Silti viranomaisten välinen virka-apu on tärkeää, jotta mahdollinen rikos selviää.
Esitutkinta ja lapsi esitutkinnassa
Rikosepäily tulee poliisin tietoon yleensä rikoksen uhrin, jonkun ulkopuolisen tai viranomaisen ilmoituksesta. Ennen esitutkinnan aloittamista poliisin on tehtävä esiselvitys, jotta kukaan ei joutuisi ilman syytä epäillyn asemaan. Jos kynnys rikosepäilystä ylittyy ja rikoksen syyteoikeus on vielä olemassa, poliisi aloittaa esitutkinnan tutkinnanjohtajan päätöksellä.
Esitutkinnan kulku
Esitutkinnassa poliisi selvittää rikoksen ja sen teko-olosuhteet, asianosaiset ja kaikki seikat, joita syyttäjä tarvitsee syyteharkintaa varten. Yksi tärkeimpiä esitutkinnan keinoja ovat kuulustelut. Poliisi voi myös hankkia selvitystä
- asiantuntijalausunnoilla
- rikospaikkatutkinnoilla
- rikoslaboratoriotutkimuksilla
- pakkokeinoilla, kuten kotietsinnöillä, takavarikoilla, televalvonnalla tai pidättämällä henkilön.
Poliisi selvittää rikokset tasapuolisuuden, puolueettomuuden ja objektiivisuuden periaatteilla. Sääntöjä ovat
- syyttömyysolettama eli ketään ei pidetä syyllisenä ennen kuin rikos on näytetty toteen
- syyttäjän näyttötaakka eli syyttäjän velvollisuus näyttää syyte toteen
- epäillyn suosiminen eli epäselväksi jäävät asiat ratkaistaan syytetyn eduksi.
Kun esitutkinta päättyy, poliisi toimittaa asiakirjat syyttäjän syyteharkintaan. Syyteharkintaa voi seurata oikeudenkäynti ja rangaistuksen täytäntöönpano. Esitutkinta voi kuitenkin myös päättyä poliisin päätöksellä, jos
- tutkinnassa on käynyt ilmi, ettei rikosta ole tehty
- ketään ei voida panna syytteeseen.
(Esitutkintalaki (805/2011))Eduskunnan oikeusasiamies on todennut ratkaisussaan 17.3.2025 (Dnro EOAK/2634/2024), ettei esitutkinta saa olla terapian este. “Terapialla on toiset tavoitteet kuin esitutkinnalla. Lähtökohtaisesti terveydenhuollon ammattihenkilön voi kuitenkin luottaa ymmärtävän, miten terapiassa toimitaan niin, ettei se haittaa esitutkintaa, jossa on tarkoitus kerätä mahdollisimman hyvä ja luotettava selvitys tapahtuneesta. Poliisin tulisikin tehdä selväksi ja nimenomaisesti mainita, että esitutkinta ei ole terapian este, sikäli kuin tällainen kysymys nousee.” Eduskunnan oikeusasiamies 17.3.2025 (oikeusasiamies.fi)
Lapsi rikoksen uhrina
Rikoksen uhrina eli asianomistajana lapsella on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin asianomistajilla.
- Lapsella on oikeus vahingonkorvaukseen hänelle aiheutetusta vahingosta.
- Lapsella on oikeus olla vastaamatta hänelle esitettyihin kysymyksiin.
- Lapsella on velvollisuus puhua totta.
Rikoksen selvittäminen ei saa aiheuttaa lapselle lisävahinkoa. Lasta on kohdeltava iän ja kehitystason mukaisella tavalla. Tarvittaessa poliisin on neuvoteltava lääkärin tai muun asiantuntijan kanssa siitä, voiko lapseen kohdistaa tutkintatoimenpiteitä.
Alaikäisen uhrin edunvalvonta
Jos uhri on alle 15-vuotias, huoltaja tai muu laillinen edustaja edustaa häntä ja käyttää lapsen puhevaltaa esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Tutkinnanjohtaja voi kuitenkin hakea lapselle edunvalvojaa, jos
- vanhempaa tai muuta huoltajaa epäillään lapseen kohdistuneesta väkivallasta
- vanhempi tai muu huoltaja kieltäytyy viemästä lasta tarvittaviin tutkimuksiin
- vanhemmalla tai muulla huoltajalla on läheinen suhde epäiltyyn, eli epäilty on esimerkiksi vanhemman avio- tai avopuoliso.
15 vuotta täyttäneellä alaikäisellä on oikeus käyttää myös itsenäisesti puhevaltaa edustajansa ohella. (Esitutkintalaki 4 luku 8 §) (Oikeudenkäymiskaari 12 luku 1 §)
Asianomistaja voi saada oikeudenkäyntiavustajan ja tukihenkilön
Tuomioistuin voi määrätä seksuaali-, henki- ja pahoinpitelyrikoksen asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten. Asianomistajalle voidaan määrätä myös riittävän pätevyyden omaava tukihenkilö. Tukihenkilö on syytä määrätä rikoksen uhrille, jos hän ei esitä korvausvaatimuksia rikoksen johdosta. Jos uhri vaatii korvauksia, hänelle täytyy määrätä oikeudenkäyntiavustaja. Lapsen oikeudenkäyntiavustaja ja edunvalvoja voivat olla sama henkilö.
Lapsen kuulustelu
Lapsen kuulustelu täytyy pääsääntöisesti antaa tehtävään perehtyneiden poliisien suoritettaviksi. Tutkinnanjohtaja voi myös päättää, että lapsen kuulemisen asiantuntija esittää kysymykset kuulusteltavalle poliisin valvonnassa. Tutkija voi kieltää lapsen huoltajan tai edunvalvojan läsnäolon, kun lasta kuulustellaan. Viranomaisyhteistyö lapseen kohdistuneen väkivaltaepäilyn selvittämisessä (Esitutkintalaki 4 luku 7 § ja 14 §)Ilmapiiri tulisi lapsen kuulemisen tilanteessa luoda sellaiseksi, että lapsen on helppo puhua vapaasti.
Poliisi tallentaa kuulustelun
Poliisi tallentaa lapsen kuulustelun kuva- tai äänitallenteena. Alle 15-vuotiasta lasta ei kuulla varsinaisessa oikeudenkäynnissä. Siksi rikoksesta epäillylle on varattava mahdollisuus osallistua kuulusteluun siten, että hän voi esittää kysymyksiä lapselle. Poliisi esittää tallenteen lapsen kuulemisesta epäillylle ja hänen avustajalleen, minkä yhteydessä heille varataan mahdollisuus esittää omat kysymyksensä lapselle. Sama henkilö, joka on suorittanut lapsen kuulemisen aikaisemmin, esittää epäillyn tekemät kysymykset lapselle. Myös tämä kuulustelu tallennetaan. Tallenteen avulla saadaan paras mahdollinen tieto siitä, mitä ja miten lapsi on kuulustelussa kertonut. Lisäksi kuulusteluolosuhteet ja kuulustelumenetelmät voidaan jälkikäteen todeta riidattomasti. (Esitutkintalaki 9 luku 4 §)
Syyteharkinta
Kun esitutkinta valmistuu, poliisi toimittaa asian syyttäjälle syyteharkintaa varten. Syyttäjä harkitsee esitutkinnan perusteella, edellyttääkö asia syytteen nostamista. Tällöin asiassa täytyy olla todennäköisiä syitä, jotka tukevat rikoksesta epäillyn syyllisyyttä.Jotta syyte voidaan nostaa,
- syyttäjän on päädyttävä siihen, että syyllisyyden todennäköisyys on yli 50 %
- syyttäjän täytyy arvioida, että tuomio on asiassa todennäköisempi kuin syytteen hylkääminen.
(Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 1 luku 6 §)Jos näyttö riittää syytteen nostamiseen, syyttäjä laatii oikeudelle toimitettavan haastehakemuksen. Jos näyttö ei riitä syytteen nostamiseen, syyttäjä laatii perustellun päätöksen syyttämättä jättämisestä.
Oikeudenkäynti
Oikeudenkäynti tapahtuu rikoksen tekopaikan käräjäoikeudessa. Siitä tulee kirjallinen kutsu uhrille, epäillylle ja todistajille. Alle 15-vuotiasta ei pääsääntöisesti kuulla enää oikeudenkäyntivaiheessa. Arkaluontoisissa asioissa, kuten seksuaalirikoksissa, oikeudenkäynti pidetään useimmiten syyttäjän tai uhrin pyynnöstä suljetuin ovin. Oikeudenkäynti on välitöntä, suullista ja keskitettyä. Tämä tarkoittaa, että
- sama tuomari ja kolme lautamiestä ovat läsnä koko oikeuskäsittelyn ajan
- jutussa otetaan huomioon vain suullisesti oikeudessa esitetty aineisto
- juttu pyritään käsittelemään yhdessä yhtäjaksoisessa käsittelyssä.
Oikeudenkäynnin kulku on seuraava:
- Paikallaolijoiden toteaminen
- Syyttäjän syyte
- Asianomistajan eli uhrin vaatimukset
- Vastaajan eli epäillyn kannanotto vaatimuksiin
- Syyttäjän asiaesittely
- Asianomistajan ja vastaajan puheenvuoro
- Näytön esittäminen
- Asianosaisten loppulausunnot
- Seuraamuskeskustelu
- Päätöksen harkitseminen
- Tuomion julistaminen ja ohjaus muutoksen hakemisesta
Tuomitsemiskynnys on korkea ja selvästi korkeampi kuin esitutkinnan aloittamisen tai syytteen nostamisen kynnys. Tuomitsemiskynnyksen korkeus on perusteltu, koska väärä langettava ratkaisu on sen kohteeksi joutuneen henkilön kannalta huomattavasti haitallisempi kuin väärä vapauttava päätös yhteiskunnan kannalta. Jos käsittely etenee useisiin oikeusasteisiin, koko prosessin kesto voi olla useita vuosia.
Viranomaisyhteistyö
Varsinainen vastuu rikosten selvittämisestä on poliisilla. Esitutkintalaki edellyttää, että poliisi myös johtaa rikoksen selvittämistä. Laki selkiyttää eri viranomaisten rooleja ja lisää kaikkien osapuolten oikeusturvaa. Muiden viranomaisten yhteistyö poliisin kanssa perustuu keskinäiseen virka-apuun. Muilla viranomaisilla on velvollisuus antaa virka-apua poliisille. (Poliisilaki 9 luku 2 §)Poliisilla on oikeus saada tarpeelliset tiedot ja asiakirjat ilman maksua ja salassapitovelvollisuuden estettä viranomaiselta tai julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä, esimerkiksi yksityiseltä lastensuojelulaitokselta tai perhekodilta. (Poliisilaki 4 luku 2 §)Myös lastensuojelulla on oikeus saada tarvittavat tiedot muilta viranomaisilta. Muiden viranomaisten täytyy luovuttaa ilman maksua ja salassapitovelvollisuuden estettä tiedot, jotka
- vaikuttavat olennaisesti sosiaalihuollon asiakassuhteeseen
- ovat välttämättömiä, jotta sosiaaliviranomainen voi suorittaa lakisääteistä tehtäväänsä.
(Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä 64 §) Lastensuojeluviranomaisille on ohje Tiedon saaminen ja luovuttaminen lastensuojelussaMyös terveydenhuollossa lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian ja -psykologian yksiköillä on laaja tietojensaantioikeus, kun he tutkivat virka-apuna lapseen kohdistunutta väkivaltarikosepäilyä. (Laki lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä (1009/2008) 4 §)Poliisi voi pyytää virka-apua yliopistosairaalojen lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tai -psykologian yksiköistä. Toimintaa on kuvattu tarkemmin barnahus.fi-sivustolla. Lisätietoa saa myös julkaisusta Lasten ja nuorten oikeuspsykologian ja -psykiatrian yksiköiden toiminta ja toiminnan periaatteet Suomessa (Julkari).
Lastensuojelun tehtävät
Lastensuojelun tehtävänä on lapseen kohdistuneessa väkivaltaepäilyssä
- arvioida lapsen lastensuojelun tarve
- järjestää tukitoimia
- varmistaa lapsen turvallisuus.
Lastensuojelun on arvioitava lastensuojeluilmoitus ja tehtävä sen pohjalta tarvittavat toimenpiteet. Rikosepäilyn tutkinnan aikana lastensuojelusta vastaava viranomainen arvioi
- lapsen tilannetta
- lapsen ja perheenjäsenten avun ja tuen tarvetta
- tarvetta sijoittaa lapsi kodin ulkopuolelle.
Lastensuojelutoimenpiteisiin ei välttämättä ole tarvetta, jos
- on ilmeistä, että mahdollinen lapseen kohdistuva väkivalta on tapahtunut perheen ulkopuolella
- vanhemmat huolehtivat lapsen hyvinvoinnista
- mahdollinen tuki järjestyy muulla tavoin.
Tarvittaessa lapselle voidaan hakea edunvalvoja rikosasian lisäksi myös lastensuojeluasiaan.
Viranomaisprosessien aikarajat ja yhteensovittaminen
Laki ei säädä rikosprosessiin kuuluville vaiheille aikarajoja lukuun ottamatta pakkokeinoja. Poliisilla on yleisenä ohjeistuksena, että esitutkintatoimet tulee käynnistää viipymättä, kun lapsi on asianosaisena rikosasiassa. Käytännössä poliisitoimi joutuu priorisoimaan tapauksia rikosepäilyjen luonteiden perusteella. Lastensuojelun toimintaa puolestaan säätelevät lastensuojelulaissa määritellyt aikarajat. Esimerkiksi palvelutarpeen arvio on tehtävä ja lastensuojelun tarve selvitettävä määräajassa. Epäiltäessä lapseen kohdistuvaa väkivaltaa, lapsen kertomus on tärkeä sekä esitutkinnan että lastensuojelun näkökulmasta. Molemmat viranomaiset tarvitsevat mahdollisuuden kuulla lapsen kertomus. Lapsen aseman kannalta on hyvä, jos lapsen kuuleminen toteutetaan välttäen asetelmaa, jossa eri ammattilaiset kuulevat tai haastattelevat lasta toistuvasti samoista asioista. Eri tahdissa kulkevat viranomaisprosessit vaikeuttavat tilannetta. Viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä ja turvattava tiedonkulku, jotta asioista voidaan keskustella ja sopia lapsen edun mukaisella tavalla. Lastensuojelusta vastaava viranomainen ei voi jättää lapsen tilannetta selvittämättä rikostutkinnan keskeneräisyyden vuoksi, sillä se on vastuussa lapsen turvallisuudesta väkivaltaepäilyssä. Akuuteissa tilanteissa viranomaisten on myös syytä huolehtia lapsen turvallisuudesta tiiviissä yhteistyössä, jotta lapsen turvallisuus voidaan varmistaa ja esitutkinta suorittaa mahdollisimman hyvin. Esitutkinnan aikana saatu tieto rikosepäilyn tapahtumista voi olla osaltaan perusteena, kun viranomaiset harkitsevat mahdollisia lastensuojelun toimenpiteitä.
Paikallisen yhteistyön järjestäminen
Viranomaisten on luotava paikallisesti sellaiset rakenteet ja yhteistyömallit, joiden pohjalta kaikki toimijat tietävät sekä omat että muiden vastuut ja tehtävät lapseen kohdistuneen väkivallan epäilyjen selvittämisessä. Paikallisesti on sovittava ainakin seuraavista asioista:
- Millä tavoin viranomaisten on mahdollista konsultoida toisiaan lapseen kohdistuneen väkivallan epäilytilanteessa?
- Miten viranomaiset tekevät ilmoitukset poliisille? Miten paikallinen poliisi on järjestänyt ilmoitusten vastaanoton ja käsittelyn?
- Miten lastensuojelu on järjestänyt lapsiin kohdistuneisiin seksuaali- ja pahoinpitelyrikosepäilyihin liittyvien lastensuojeluilmoitusten käsittelyn?
- Miten lastensuojelu ja poliisi ovat järjestäneet yhteistyönsä? Miten he turvaavat viranomaisten välisen tarpeellisen tietojenvaihdon?
- Miten terveydenhuolto on järjestänyt mahdollisesti kiireellisesti tarvittavat somaattiset tutkimukset? Erityisesti päivystysluonteisesti tehtävien tutkimusten osalta on varmistettava konsultaatiomahdollisuus.
Ilmoittaminen tytön sukuelinten silpomisesta
Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisesta saa lisätietoa THL:n ohjeesta Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomiseen (FGM) puuttuminen. Tässä ohjeessa kerrotaan ilmoittamisesta poliisille ja lastensuojeluun sekä työskentelystä lastensuojelussa.
Lastensuojeluilmoitus
Jos herää epäily, että tytön sukuelinten silpomista suunnitellaan, täyttyy ilmoitusvelvollisuus lastensuojeluun. Lastensuojeluilmoitus tehdään myös, jos havaitaan tai epäillään, että silpominen on jo tehty. (Lastensuojelulaki 25 §)Tyttö voi esimerkiksi kertoa terveydenhoitajalle pelkäävänsä, että perheessä suunnitellaan hänen silpomistaan. Tällöin terveydenhoitajan salassapitovelvollisuus väistyy ja hänen on ilmoitettava asiasta lastensuojeluun ja poliisille. Vanhempien tai huoltajien kanssa tulee yleensä keskustella ja kertoa etukäteen lastensuojeluilmoituksen tekemisestä. Pitääkö huoltajalle tai lapselle kertoa lastensuojeluilmoituksen tekemisestä? Samalla tulee kuitenkin arvioida, voiko vanhemmille ilmoittaminen vaarantaa lapsen turvallisuuden. Jos on epäily siitä, että vanhemmat esimerkiksi rankaisevat lasta väkivaltaisesti asian kertomisesta perheen ulkopuoliselle ihmiselle, on vanhemmille kertomista lykättävä ja ensin huolehdittava lapsen turvallisuudesta yhteistyössä lastensuojelun kanssa. Lastensuojelua voi konsultoida siitä, onko huoli aiheellinen. Terveydenhoitaja ja lastensuojelun sosiaalityöntekijä voivat myös tehdä yhteisen kotikäynnin silpomisepäilyjen selvittämiseksi. Kiireellisissä tilanteissa virka-ajan ulkopuolella otetaan yhteyttä sosiaalipäivystykseen. Jos lapsen henki tai terveys on akuutissa vaarassa, otetaan yhteyttä poliisiin, joka voi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Myös näissä tilanteissa on jälkikäteen tehtävä lastensuojeluilmoitus.
Ilmoitus poliisille
Lastensuojeluilmoituksen tekemiseen velvoitettujen (myös lastensuojeluviranomaisten) on tehtävä ilmoitus poliisille, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä, että lapseen on kohdistettu henkeen tai terveyteen kohdistunut rikos, jos sen enimmäisrangaistus on vähintään 2 vuotta vankeutta. Tytön sukuelinten silpomisen enimmäisrangaistus on 10 vuotta ja valmistelun 5 vuotta. (Lastensuojelulaki 25 § 3 momentti)
Työskentely lastensuojelussa: suunnitteilla tai tekeillä oleva sukuelinten silpominen
Lastensuojeluilmoituksen saavuttua tai lastensuojelun työntekijän saatua muutoin tietää asiasta tulee välittömästi arvioida kiireellinen lastensuojelun tarve. Lisäksi tulee tehdä sosiaalihuoltolain mukainen palvelutarpeen arviointi, jonka yhteydessä selvitetään lastensuojelun tarve. (Lastensuojelulaki 26 § 2–3 momentti) (Sosiaalihuoltolaki 36 §)Tytön sukuelinten silpominen aiheuttaa vakavan vaaran terveydelle, joten kiireellistenkin toimenpiteiden tarve voi tulla kyseeseen. Sosiaalityöntekijä arvioi tarvittavat lastensuojelutoimenpiteet ja sen, onko tarpeen tehdä ilmoitus poliisille. Henkilö, joka etukäteen tietää silpomisen olevan hankkeilla, on rangaistuksen uhalla velvollinen ilmoittamaan siitä etukäteen viranomaisille tai sille, jota vaara uhkaa, ja siten ehkäisemään teon toteutuminen. Ilmoitusvelvollisuus ei koske rikosta valmistelevan läheisiä henkilöitä. (Rikoslaki 15 luvun 10 §)Lastensuojelu voi pyytää poliisilta virka-apua esimerkiksi maasta poistumisen estämiseksi, jos tyttöä ollaan viemässä maasta sukuelinten silpomista varten. Tällaisessa tilanteessa on harkittava, onko syytä ryhtyä kiireelliseen sijoitukseen ja pyytää poliisin virka-apua silläkin perusteella. (Lastensuojelulaki 38 §)Tärkeää on pyrkiä koko ajan yhteistyöhön vanhempien ja huoltajien kanssa ja sopimaan tarvittavista toimenpiteistä yhteisymmärryksessä. Ensisijaisesti tulee perheelle tarjota avohuollon tukitoimia. Jos näistä huolimatta sukuelinten silpomisen vaara jatkuu, tulee arvioida myös huostaanoton tarvetta. (Lastensuojelulaki 40 §)
Työskentely lastensuojelussa, kun sukuelinten silpominen on jo tapahtunut
Jos sukuelinten silpominen on jo tehty, kun lastensuojeluasia tulee vireille, lastensuojelun sosiaalityöntekijä tekee palvelutarpeen arvioinnin, jonka yhteydessä selvitetään lastensuojelun tarve. Sosiaalityöntekijä voi kuitenkin yksittäistapauksittain arvioida tarpeen tehdä palveluntarpeen arviointi. Sukuelinten silpomisen osalta tulee selvittää, minkälaisen haitan silpominen on lapselle tehnyt ja tarvitseeko lapsi terveydenhuollon toimenpiteitä. Jos vanhemmat tai huoltajat kieltäytyvät lääkärin tai muun asiantuntijan tekemästä tutkimuksesta, tulee sosiaalityöntekijän harkita hakemuksen tekemistä hallinto-oikeudelle luvan saamiseksi lapsen tutkimiseen. Tytöllä saattaa myös olla kipua tai muita oireita, mutta hän ilmoittaa vastustavansa tutkimusta. Tällöin on syytä keskustella lääkärin kanssa: jos lapsi on ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden riittävän kypsä päättämään hoidostaan, häntä ei voida tutkia vastentahtoisesti. (Lastensuojelulaki 28 §) Tuomioistuimen lupa lapsen tutkimiseen Jos perheessä on muita tyttöjä, lastensuojelutyössä pitää pyrkiä estämään heidän silpomisensa. Lastensuojelun tarpeen arvioinnin, avohuollon tukitoimien, kiireellisen sijoituksen tai huostaanoton tarve arvioidaan yksilöllisesti jokaisen lapsen osalta. (Lastensuojelulaki 26 §)Huostaanoton tarvetta arvioitaessa tytön sukuelinten silpomista voidaan pitää vakavana vaarana lapsen terveydelle ja kehitykselle, joten huostaanoton ensimmäinen kriteeri yleensä täyttyy. Tilanteen kokonaisarvio ratkaisee, voidaanko lapsen tilanne turvata avohuollon keinoin. (Lastensuojelulaki 40 §)Kun sukuelimet on silvottu, toistumisen vaaraa saman lapsen kohdalla ei yleensä ole. Tilanteeseen puuttumisella voi olla kuitenkin ennaltaehkäisevä vaikutus kyseisen perheen muiden tyttöjen ja koko yhteisön näkökulmasta. Tärkeää on myös sen arvioiminen, mikä vaikutus tapahtuneella ja siihen puuttumisella voi olla lapsen psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle. Tytön sukuelinten silpominen ja sen valmistelu ovat rikoksia, joista myös lastensuojeluviranomaisen on tehtävä ilmoitus poliisille. (Lastensuojelulaki 25 §:n 3 momentti) (Rikoslaki 21 luvun 6 a § ja 6 b §)
Ilmoittaminen poikien ei-lääketieteellisestä ympärileikkauksesta
Poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus on uskonnollisiin tai kulttuurisiin syihin perustuva toimenpide, jossa pojan siittimestä poistetaan esinahkaa. Ei-lääketieteellistä ympärileikkausta ei ole lainsäädännössä erikseen kielletty. Väärällä tavalla tehtynä se saattaa kuitenkin olla rikos. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut ei-lääketieteellistä ympärileikkausta koskevan ohjeen vuonna 2015. Sen mukaan
- ei-lääketieteellinen ympärileikkaus ei kuulu julkiseen terveydenhuoltoon
- toimenpiteen saa tehdä vain laillistettu lääkäri
- huoltajille on annettava ennen toimenpidettä riittävät tiedot toimenpiteen luonteesta, vaikutuksista, mahdollisista haitoista sekä peruuttamattomuudesta
- huoltajilta tarvitaan kirjallinen suostumus
- ympärileikkausta ei saa tehdä, jos yksikään huoltaja vastustaa sitä
- ympärileikkausta ei saa tehdä, jos poika vastustaa sitä ja kykenee ikänsä ja kehitystasonsa perusteella ymmärtämään toimenpiteen merkityksen
- ympärileikkaus on suoritettava asianmukaisissa ja steriileissä olosuhteissa kivunlievityksellä, josta vastaa lääkäri.
Ihmisoikeusnäkökulmasta ei-lääketieteellisessä ympärileikkauksessa puututaan lapsen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen ilman lapselle itselleen tulevaa hyötyä, joka lääketieteellisissä toimenpiteissä yleensä on. Toisaalta lapsella on myös oikeus uskonnonvapauteen. Vanhemmilla on lisäksi oikeus ja velvollisuus kasvattaa ja ohjata lastaan. Ratkaisevaa on kuitenkin lapsen etu eikä lapsen terveys tai tasapainoinen kehitys voi olla uhattuna.
Lastensuojeluilmoituksen tekeminen poikien ei-lääketieteellisestä ympärileikkauksesta
Terveydenhuollon ammattilaisia suositellaan ottamaan asia puheeksi raskaana olevien ja alaikäisten poikien vanhempien kanssa, kun maahanmuuttajataustainen henkilö tai turvapaikanhakija tulee alueelta, joissa kulttuuriin kuuluu poikien ympärileikkaus. Velvollisuus tai oikeus tehdä lastensuojeluilmoitus ei synny suoraan sen perusteella, että pojalle ollaan suunnittelemassa ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen tekemistä tai että se on jo tehty. Arvioinnissa vaikuttaa se, onko edellä mainittua sosiaali- ja terveysministeriön ohjetta noudatettu ja erityisesti se, onko toimenpiteestä aiheutunut lapselle komplikaatioita. Lastensuojeluilmoituksen tekemiseen velvoitetulla saattaa olla velvollisuus tehdä samalla ilmoitus poliisille. Kyseessä saattaa olla pahoinpitelyrikos. Epävarmoissa tilanteissa on hyvä konsultoida poliisia.
Jo tehty tai suunniteltu ei-lääketieteellinen ympärileikkaus
Lastensuojelun saatua ilmoituksen jo tehdystä pojan ei-lääketieteellisestä ympärileikkauksesta tai asian tultua muulla tavoin lastensuojelun tietoon saattaa olla aiheellista tehdä palvelutarpeen arvio, johon sisältyy lastensuojelun tarpeen arviointi. Oleellista on se, onko toimenpidettä tehtäessä noudatettu edellä mainittua sosiaali- ja terveysministeriön ohjetta muun muassa kivunlievityksestä ja asianmukaisista leikkausolosuhteista sekä se, onko lapselle aiheutunut komplikaatioita. Suunnitteilla olevan leikkauksen osalta on samoin mahdollisuuksien mukaan arvioitava, täyttäisikö tuleva toimenpide kyseiset kriteerit. Tärkeää on lisäksi arvioida lapsen ja perheen kokonaistilannetta. Huostaanoton ja kiireellisen sijoituksen tarve arvioidaan myös perheen kokonaistilanne ja leikkauksen toteuttamistapa huomioiden. Sosiaalityöntekijä arvioi tarvittavat lastensuojelutoimenpiteet ja sen, onko tarpeen tehdä ilmoitus poliisille. Lastensuojeluviranomaisen on salassapitoa koskevien säännösten estämättä ilmoitettava poliisille, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapseen on kasvuympäristössään kohdistettu rikoslain 21 luvussa rangaistavaksi säädetty teko, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Pojan ei-lääketieteellinen ympärileikkaus saattaa täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön, jos se on tehty epäasiallisissa olosuhteissa ja ilman kivunlievitystä. Epävarmoissa tilanteissa kannattaa konsultoida poliisia.
Kirjallisuutta
Hakalehto, Suvianna & Helander, Merike. (2017). Poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus lapsen oikeuksien näkökulmasta. Defensor Legis 6/2017, 942-961.