Sijaishuollon kustannuksista vastaava hyvinvointialue
Lapsen hoidon kustannuksista sijaishuollon aikana vastaa sijoittajahyvinvointialue eli hyvinvointialue, jossa lapsen sijaishuollon tarve on syntynyt. Käytännössä tämä on yleensä se hyvinvointialue, jonka alueella lapsen kotikunta on.
Sijaishuollosta aiheutuvat kustannukset
Sijaishuollosta aiheutuvina kustannuksina voidaan pitää välittömiä lapsen sijoituksesta aiheutuvia kustannuksia. Näitä ovat muun muassa perhe- ja laitoshoidon kustannukset ja sosiaalityöstä aiheutuvat kustannukset. Lapselle tehtävästä asiakassuunnitelmasta tulee ilmetä palvelut ja tukitoimet, joita on pidettävä sijaishuollosta aiheutuvina kustannuksina.
Hallintokulujen tai muiden välillisten kustannusten ei voida katsoa kuuluvan sijaishuollosta aiheutuneisiin korvattaviin kustannuksiin. Korvausta laskettaessa on vähennyksenä otettava huomioon sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain mukaan vanhemmilta tai lapselta mahdollisesti perityt maksut. Jos maksuja ei ole peritty, laskennallista maksuosuutta ei voida vähentää.
Sijaishuollon aikana tulee turvata lapsen oikeus pitää yhteyttä hänelle läheisiin ihmisiin. Tämä voi merkitä sijoittajahyvinvointialueelle kustannusvastuuta esimerkiksi lapsen vanhempien matkakuluista sijaishuoltopaikkaan tai yhteydenpidon toteuttamiseksi välttämättömistä majoituskustannuksista.
Terveydenhuollon palvelut
Sijoitushyvinvointialueen tulee järjestää lapselle tai nuorelle hänen tarvitsemansa terveydenhuollon palvelut. Ne tulee järjestää yhteistyössä sijoittajahyvinvointialueen kanssa.
Sijoittajahyvinvointialueen tulee suorittaa palvelun järjestäjälle korvaus. Se ei saa olla palvelun tuottamisesta aiheutuneita kustannuksia suurempi.
Perusopetus
Kunnalla on velvollisuus järjestää sen alueelle avohuollon tukitoimena tai sijaishuoltoon sijoitetun taikka sen alueella jälkihuollossa olevan lapsen perusopetus. Sijoitetun lapsen kotikunta on velvollinen maksamaan opetuksen järjestäjälle korvauksen, jonka laskemisesta säädetään kuntien peruspalvelujen valtionosuudesta annetussa laissa.
Kunta, joka on lastensuojelulain nojalla sijoitetun esi- tai perusopetusta saavan oppilaan kotikunta opetuksen aikana, on velvollinen maksamaan opetusta järjestävälle kunnalle tai muulle opetuksen järjestäjälle oppilaan esi- tai perusopetuksesta aiheutuneet kustannukset. Kustannusten korvaamisesta käytetään käsitettä korvaus aiemman kotikuntakorvauksen sijasta.
Velvollisuus maksaa korvausta koskee myös esiopetuksen oppilaita. Korvaus lasketaan oppilaan kustannusten ja mahdollisten oppilaan perusteella määräytyvien tulojen erotuksena.
Vanhemmilta sijaishuollon kustannuksista perittävät osuudet
Lastensuojelulain mukaisena sijaishuoltona, avohuollon tukitoimena tai jälkihuoltona järjestetyn perhehoidon, laitoshuollon tai asumispalveluiden kustannusten korvaukseksi voidaan lapsen vanhemmilta periä asiakasmaksu. Maksun määräämisessä tulee huomioida vanhemman toimeentulon edellytykset ja muut huollolliset näkökohdat. Perittävä maksu jaetaan vanhempien kesken heidän maksukykynsä mukaan.
Maksukykyä arvioitaessa tuloja ja menoja voidaan arvioida yksinkertaisesti elatusmaksun määräytymisperusteilla. Jos vanhempi on työtön, voidaan korvaukseksi voidaan periä ainoastaan lapsikorotukset työttömyyskorvauksista. Työssäkäyvän vanhemman osalta laskelman pohjana voidaan käyttää elatusavun maksuperustetta.
Jos toinen vanhemmista on tuloton ja toinen ansaitsee esimerkiksi palkkatuloa, korvaa enemmän ansaitseva suuremman osuuden lapsen sijaishuollon kustannuksista. On mahdollista, ettei toisella ole maksuosuutta lainkaan.
Lapselta sijaishuollon kustannuksista perittävät osuudet
Lapsen saadessa perhehoitoa, laitoshuoltoa tai asumispalveluja sijais- tai jälkihuoltona taikka avohuollon tukitoimena, voi hyvinvointialue maksua vahvistamatta periä ja nostaa lapselle tulevat elatusavut. Myös muista lapsen tai nuoren asiakasmaksulain 14 §:n mukaisista tuloista voidaan periä kohtuulliseksi katsottava maksu. Perittävä maksu voi olla enintään 2 190,50 euroa kuukaudessa vuonna 2026. Perittävä maksu ei saa kuitenkaan ylittää palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia.
Lapsen tuloista, korvauksista ja saamisista (lapsilisää ei lasketa mukaan) tulee varata vähintään 40 % hänen itsenäistymisvaroihinsa. Jos lapsella ei ole sellaisia varoja, joista itsenäistymisvaroja voitaisiin kerryttää, ei lapselta voida myöskään periä asiakasmaksua. Tällöin lastensuojelulaki menee asiakasmaksulain ohi.
Lapselta perittävissä maksuissa voidaan huomioida kaikki tulot (lapsilisät, elatusavut, perhe-eläkkeet, mutta myös esimerkiksi lapsen nimiin siirretyn omaisuuden tuotot kuten pääomatulot). Hyvinvointialue voi siis periä tai nostaa kyseiset tulot siltä ajalta, kun lapsi on laitos- tai perhehoidossa. Omaisuudet eivät ole kovin tavallisia, mutta on kuitenkin tilanteita, joissa lapselle on esimerkiksi perinnöllä siirtynyt osakkeita. Osakkeita ei siis tarvitse myydä, mutta niiden tuotto vaikuttaa maksuosuuteen.