Diabeteksen diagnosointi
Diabeteksen diagnoosikriteerit ovat plasman glukoosipitoisuuden suurentunut paastoarvo (vähintään 7 mmol/l), glukoosirasituskokeen suurentunut 2 tunnin arvo (yli 11 mmol/l) tai HbA1c ≥ 48 mmol/mol (6,5 %).
Kun paastoarvo on 6,1–6,9 mmol/l, puhutaan plasman glukoosipitoisuuden suurentuneesta paastoarvosta (impaired fasting glucose, IFG). Kun 2 tunnin arvo on 7,8–11 mmol/l, puhutaan heikentyneestä glukoosinsiedosta (impaired glucose tolerance, IGT).
Tyypin 2 diabeteksen diagnosointi
Tyypin 2 diabetes todetaan paastoverensokerimittauksella, sokerirasituskokeella tai mittaamalla pitkäaikainen verensokeri HbA1c. Diagnoosiin edellytetään vähintään kaksi erillistä, diagnoosirajat ylittävää arvoa.
Diagnoosikriteerit perustuvat kansainväliseen konsensukseen. Raja-arvot on asetettu niin, että niiden alapuolella diabeteksen lisäsairauksien kehittyminen on epätodennäköistä. Raja-arvot on esitetty Käypä hoito -suosituksessa.