Mitä on jälkihuolto?
Jälkihuollolla tarkoitetaan sijaishuollon tai pitkän avohuollon sijoituksen päättymisen jälkeen tarjottavaa kokonaisvaltaista tukea lapselle tai nuorelle lapsen iästä riippumatta.
Jälkihuollon tarkoituksena on tukea lapsen tai nuoren kotiutumista sijaishuollosta tai hänen itsenäistymistään auttamalla häntä saavuttamaan riittävät valmiudet itsenäiseen arkeen ja aikuisuuteen. Jälkihuollolla tuetaan myös sijaishuollosta opiskelun takia toiselle paikkakunnalle omilleen muuttavaa lasta, jos muutto on lapsen edun mukaista.
Kenellä on oikeus jälkihuoltoon?
Hyvinvointialueen on järjestettävä lapselle tai nuorelle jälkihuoltoa
- sijaishuollon päättymisen jälkeen (viimeistään kun lapsi täyttää 18 vuotta) ja
- avohuollon tukitoimena tapahtuneen sijoituksen päättymisen jälkeen, jos sijoitus on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään puoli vuotta ja kohdistunut lapseen yksin.
(Lastensuojelulaki 75 § 1 momentti)
Jälkihuoltoa voidaan järjestää myös sellaiselle nuorelle, jota ei ole aiemmin sijoitettu kodin ulkopuolelle tai jonka sijoitus ei ole kestänyt puolta vuotta. Hyvinvointialue voi tukea nuorta itsenäistymisessä, vaikka ehdotonta jälkihuoltovelvollisuutta ei olisikaan.
(Lastensuojelulaki 75 § 2 momentti)
Jälkihuollon asiakkaana voi olla myös tilapäistä suojelua saava tai turvapaikanhakijana vastaanottojärjestelmässä oleva lapsi tai nuori, jos lastensuojelulaissa säädetyt edellytykset muutoin täyttyvät.
Lapsen oikeus jälkihuoltoon alkaa huostassapidon päätyttyä. Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan KHO 3.10.2018 / 4481 (Finlex), että lapsen oikeus jälkihuoltoon alkoi huostassapidon päättymisen ajankohdasta eikä siitä ajankohdasta, jolloin väliaikainen sijoitus kotiin alkoi. Lapsi oli huostaanoton aikana sijoitettu kodin ulkopuolisesta sijoituksesta väliaikaisesti kotiin. Sittemmin huostaanotto purettiin.
Nuorelle jälkihuolto on vapaaehtoista. Jos hän kieltäytyy tarjotusta jälkihuollosta, hän voi milloin tahansa pyytää sitä ennen 23 ikävuottaan.
Jälkihuollon sisältö
Jälkihuollon tuen sisältö määräytyy aina lapsen tai nuoren yksilöllisen tuen tarpeen perusteella. Jälkihuollon sisältö ja järjestäminen perustuu asiakassuunnitelmaan, jossa arvioidaan lapsen tai nuoren yksilöllinen tuen tarve ja sitä vastaava jälkihuollon tuki.
(Lastensuojelulaki 30 §)
Jälkihuollon tavoitteet ja keinot rakennetaan huomioiden lapsen ikä ja kehitystaso sekä suhde perheeseen. Aikuistuvien nuorten ja kotiin palaavien lasten sekä heidän perheidensä tuen tarpeet ovat erilaisia. Jälkihuoltovelvoitteeseen kuuluu myös perheen jälleenyhdistämiseen liittyvä sijaishuollosta kotiutuvan lapsen tai nuoren vanhempien, huoltajien tai muiden hänen kasvatuksestaan vastaavien henkilöiden tukeminen.
Valtaosa jälkihuollossa olevista nuorista on täysi-ikäisiä.
Jälkihuollon tukitoimet
Jälkihuollon tukitoimet rakennetaan aina lapsen tai nuoren yksilöllisen tarpeen mukaan ja suunnitelmallisesti yhteistyössä viranomaisten kanssa. Käytettävissä ovat mitkä tahansa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Riittävän toimeentulo ja asumisen järjestäminen ovat selviytymisen perusedellytyksiä. Ne on järjestettävä aina, kun nuoren kuntoutuminen sitä vaatii.
(Lastensuojelulaki 76–76 a §)
Jälkihuollon tukea ovat esimerkiksi
- Psykososiaalisen tuen antaminen: henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa, esim. arjessa selviytymisen ja itsenäisen elämän taitoihin, yhteiskunnan palveluihin ohjaamista
- Apu omien voimavarojen löytämiseksi ja tulevaisuuden suunnitteluun
- Apu asunnon hankkimiseksi
- Tuki koulunkäynnin ja opintojen aloittamiseen ja niissä suoriutumiseen
- Tuki työllistymiseen ja harjoitteluun
- Taloudenhallintataitojen vahvistaminen (budjetointi, maksaminen, velkaantumisen ehkäisy, palkka- ja palkkiokäytännöt, etuudet)
- Tuki harrastuksiin
- Loma- ja virkistysmahdollisuuksien tarjoaminen
- Mahdollisuus osallistua vertaistukiryhmään
- Taloudellinen tuki nuoren asumiseen, koulutukseen ja muihin itsenäistymiseen liittyviin menoihin, sekä ohjausta suunnitelmalliseen rahankäyttöön
- Mahdollisuus vanhempien tai muiden kasvatuksesta vastaavien henkilöiden säännölliseen tukeen sijoituksen jälkeisessä kotiuttamistilanteessa
- Tuki muissa palveluissa asiointiin. Esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluihin pääsy sekä terveydenhuollon ja työllisyyspalvelut.
Toimeentulon ja asumisen turvaaminen jälkihuollossa
Jälkihuollossa olevalle nuorelle tulee viivytyksettä
- järjestää riittävä taloudellinen tuki sekä
- korjattava asumisoloihin liittyvät puutteet tai järjestettävä tarpeen mukainen asunto,
kun riittämätön toimeentulo, puutteelliset asumisolot tai asunnon puuttuminen ovat olennaisena esteenä lapsen tai nuoren kuntoutumiselle.
(Lastensuojelulaki 76 a §)
Toimeentulon turvaaminen
Asumisen tukeminen
Jälkihuollon päättyminen
Velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen päättyy viiden vuoden kuluttua siitä, kun lapsi on kodin ulkopuolisen sijoituksen päättymisen jälkeen ollut viimeksi lastensuojelun asiakkaana. Velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen päättyy kuitenkin viimeistään, kun nuori täyttää 23 vuotta.
Viiden vuoden määräajan tarkoituksena on rajata järjestämisvelvollisuuden ulkopuolelle ne tilanteet, joissa lapsella ei voida katsoa enää olevan jälkihuollon tarvetta. Säännöksen tarkoittama aika on sidottu lastensuojeluasiakkuuden loppumiseen eli siihen ajankohtaan, kun lastensuojelun tarve on lakannut. Jotta viiden vuoden määräaika voidaan luotettavasti osoittaa, täytyy lapsen asiakassuunnitelmassa ja asiakaskertomuksessa selkeästi todeta, että lapsella ei enää ole lastensuojelun asiakkuuden tarvetta.
Jälkihuollon päättyessä sosiaalityöntekijän on tarvittaessa laadittava nuoren kanssa yhdessä suunnitelma, jossa kuvataan jälkihuollon jälkeen nuoren käytettävissä oleva tuki ja palvelut. Tällä varmistetaan, ettei itsenäistyvä nuori jää ilman tukea jälkihuoltovelvollisuuden päättyessä, vaan sosiaalityöntekijä ohjaa hänet tarvittaessa käyttämään muita hyvinvointialueen ja kunnan järjestämiä yleisiä palveluja ja tukitoimia.
(Lastensuojelulaki 76 § 2 momentti)
Lastensuojelulain mukaisen jälkihuollon päättymisen jälkeen asiakkaan tarvitsemat palvelut on järjestettävä sosiaalihuoltolain nojalla. Kyseessä ei ole enää lastensuojelulain mukainen tukimuoto.
Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden edun toteutumiseen. Sosiaalihuoltolain 8 §:ssä säädetään, että hyvinvointialueen ja kunnan viranomaisten on yhteistyössä seurattava ja edistettävä erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden hyvinvointia sekä poistettava epäkohtia ja ehkäistävä niiden syntymistä.
(HE 56/2023 vp)
Jos jälkihuoltoa ei järjestetä, on tästä tehtävä erillinen, valituskelpoinen päätös. Kielteisen päätöksen perusteena voi olla, että lapsi on täyttänyt 23 vuotta tai hän ei ole ollut sijoituksen päättymisen jälkeen lastensuojelun asiakkaana viimeiseen viiteen vuoteen. Muutoin kielteinen päätös voi perustua vain lapsen tarpeeseen, eli esimerkiksi siihen, että lapsen tilanne on riittävän turvattu, eikä sisällöllistä tarvetta jälkihuollolle enää ole.
(HE 252/2006 vp, s. 187)
Itsenäistymisvarat
Itsenäistymisvaroilla tarkoitetaan erillisiä varoja, jotka varataan sijaishuollossa olleen lapsen tai nuoren itsenäistymisen tukemiseen ensisijaisesti jälkihuollon päätyttyä.
Kun lapsi tai nuori on sijoitettu kodin ulkopuolelle avohuollon tukitoimena, huostaanotettuna tai jälkihuoltona, hänen itsenäistymistään varten täytyy kalenterikuukausittain varata määrä, joka vastaa vähintään 40 prosenttia hänen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 14 §:ssä tarkoitetuista tuloistaan, korvauksistaan tai saamisista.
Näitä ovat muun muassa
- elatusapu
- eläkkeet
- elinkorko
- avustus.
Lapsilisä ei kerrytä itsenäistymisvaroja.
(Lastensuojelulaki 77 § 1 momentti)
(Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (734/1992) 14 §)
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies EOAK/971/2020: Kantelussa moitittiin sitä, ettei lapsilisiä ollut käytetty itsenäistymisvarojen kerryttämiseen. AOA totesi, ettei lastensuojelulaki tätä edellytä. Lain mukaan nuorta tulee kuitenkin itsenäistymisvaiheessa tukea tarpeellisilla itsenäistymisvaroilla. Nuorella on oikeus saada sijoittajakunnalta selvitys itsenäistymisvarojen kertymisestä ja maksamisesta.
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 14 §:ssä tarkoitettuna tulona voidaan pitää myös opintotuen opintorahaa.
Jos lapsella tai nuorella ei ole edellä mainittuja tuloja, korvauksia tai saamisia, tai jos ne ovat riittämättömät, sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on tuettava sijoituksen päättyessä itsenäistymässä olevaa nuorta asumiseen, koulutukseen ja muuhun itsenäistymiseen liittyvissä menoissa tarpeellisilla itsenäistymisvaroilla.
(Lastensuojelulaki 77 § 2 momentti)
Hyvinvointialueen on annettava selvitys itsenäistymisvarojen kertymisestä ja maksamisesta sijoituksen päätyttyä. Selvitys täytyy antaa myös sijoituksen aikana, jos huoltaja, edunvalvoja tai 15-vuotias lapsi sitä pyytää.
(Lastensuojelulaki 77 § 4 momentti)
Itsenäistymisvarojen käyttäminen
Itsenäistymisvarat eivät kuulu jälkihuollon tukitoimiin, vaan ovat niistä erillisiä nuorelle itselleen kuuluvia varoja. Jälkihuollon aikana voi olla tarpeen myöntää taloudellista tukea muihinkin kuin itsenäistymistä tukeviin asioihin ja tavanomaisiin arjen hankintoihin, joihin itsenäistymisvaroja ei tule käyttää.
Lapsen sosiaalityöntekijä tai nuoren työntekijä huolehtii, että itsenäistymisvarat käytetään itsenäistymistä tukevaan toimintaan tai hankintoihin, siltä osin kuin jälkihuollon taloudellinen tuki ei kata niitä, kuten
- oman asunnon kalustukseen, kodinkoneisiin, taloustavaroihin ja liinavaatteisiin
- opiskelussa tarvittaviin materiaaleihin
- työpaikan saamiseksi tarvittaviin hankintoihin
- muihin perusteltuihin menoihin, kuten osaan ajokortin hankkimisen kuluista.
Itsenäistymisvarojen käyttämistä arvioidaan yhdessä nuoren tai lapsen ja hänen huoltajansa kanssa. Itsenäistymisvarojen käytöstä on perusteltua tehdä yhdessä nuoren ja sosiaalityöntekijän kanssa erityinen suunnitelma (itsenäistymisvarojen käyttöä koskeva suunnitelma), jonka pohjalta itsenäistymisvarojen käyttöä ja niiden riittävyyttä voidaan seurata. Itsenäistymisvaroilla ei tule kustantaa sellaisia menoja, jotka selvästi kuuluvat hyvinvointialueen vastuulle.
Jos huostassa tai jälkihuollossa oleva lapsi on alaikäinen, varojen käyttämiseen tarvitaan lapsen edunvalvojan (huoltajan tai määrätyn edunvalvojan) kirjallinen tai suullinen suostumus. Suullinen suostumus kirjataan lapsen asiakirjoihin.
Ennen itsenäistymisvarojen maksamista hyvinvointialueen on huolehdittava, että lapsen tai nuoren perustarpeista esimerkiksi asumisessa ja asumisjärjestelyissä huolehditaan. Tämä on tärkeää erityisesti, jos varat eivät riitä asumiskustannuksiin ja perushankintoihin.
Itsenäistymisvarojen maksaminen
- Itsenäistymisvaroja voidaan maksaa lapselle tai nuorelle, kun jälkihuolto on päättynyt.
- Itsenäistymisvaroja voidaan maksaa myös jälkihuollon aikana.
- Itsenäistymisvarat maksetaan nuorelle viimeistään, kun tämä on täyttänyt 23 vuotta.
(Lastensuojelulaki 77 § 3 momentti)
Lapsella tai nuorella ei ole ehdotonta oikeutta vaatia varojen maksamista, vaikka ne ovat kertyneet hänen tuloistaan tai nuori on täysi-ikäinen. Maksamista on arvioitava sen perusteella, mihin lapsi tai nuori varoja haluaa käyttää. Tässä arvioinnissa on harkittava myös sitä, olisivatko esitetyt kustannukset sellaisia, jotka ovat osa jälkihuollon taloudellista tukea ja kuuluvat hyvinvointialueen kustannettaviksi. Itsenäistymistä tukevaan käyttötarkoitukseen voidaan myöntää itsenäistymisvaroja.
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tai nuoren työntekijän velvollisuus on arvioida, milloin nuori on riittävän kypsä päättämään omista asioistaan ja rahankäytöstään. Nuorta pitää ohjata ja tukea itsenäistymisvarojen käytön suunnittelussa. Jos lapsen tai nuoren ja sosiaalityöntekijän välillä vallitsee erimielisyys itsenäistymisvarojen käytöstä tai niiden maksamisesta, asiasta on tehtävä aina muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös.
Jälkihuollossa olevien nuorten tilanteet vaihtelevat huomattavasti, jolloin myös tarkoituksenmukainen maksuajankohta vaihtelee. Itsenäistymisvarojen maksuajankohdassa pitää ottaa huomioon kunkin nuoren yksilölliset tarpeet ja tilanne sekä täysi-ikäistymisen vaikutus oikeuteen hallinnoida omia varoja.
(StVM 18/2019 vp)
Itsenäistymisvarojen maksamista voidaan lykätä esimerkiksi silloin, jos on ilmeistä, että
- varoja käytettäisiin muuhun kuin itsenäistymiseen (kuten päihteisiin)
- nuoren rahankäyttö on hallitsematonta
- nuori tarvitsee rahankäytössään ohjausta ja neuvontaa.
Itsenäistymisvarojen maksamisesta päättäminen
Hyvinvointialueen viranhaltija päättää itsenäistymisvarojen maksamisen ajankohdasta. Maksamisesta tehdään muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös. 12 vuotta täyttänyt lapsi ja lapsen huoltaja tai muu laillinen edustaja (täysi-ikäisten kohdalla täysi-ikäinen nuori) voi hakea päätökseen muutosta.
Selvitys itsenäistymisvarojen kertymisestä
Sosiaalihuollon on annettava selvitys lapsen tai nuoren itsenäistymisvarojen kertymisestä ja maksamisesta, kun lapsen tai nuoren sijoitus on päättynyt. Jos huoltaja, edunvalvoja tai 15 vuotta täyttänyt lapsi pyytää selvitystä, selvitys on annettava myös sijoituksen aikana.
(Lastensuojelulaki 77 § 4 momentti)
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies EOAK/971/2020: Apulaisoikeusasiamies totesi, nuorella on oikeus saada sijoittajakunnalta selvitys itsenäistymisvarojen kertymisestä ja maksamisesta.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies 12.5.2021 EOAK/2723/2020: Selvitys on annettava pyynnöstä kirjallisesti ja aina ilman aiheetonta viivytystä.
Riittämättömät itsenäistymisvarat
Jos lapsella tai nuorella ei ole tuloja, korvauksia eikä saamisia tai ne eivät riitä, sosiaalihuollon on tuettava itsenäistyvää nuorta asumisessa, koulutuksessa ja muissa itsenäistymiseen liittyvissä menoissa. Lapsen sosiaalityöntekijä tai nuoren työntekijä harkitsee lapsen tai nuoren yksilöllisen tarpeen mukaisesti, millaisella summalla nuorta tuetaan.
(Lastensuojelulaki 77 § 2 momentti)
Järjestäminen ja kustannukset
Jälkihuollon järjestämisvastuu
Lastensuojelun jälkihuollon järjestämisestä vastaa hyvinvointialue, jonka alueella lapsen tai nuoren kotikunta on.
Jos se kunta, jossa lapsi tai nuori pääasiallisesti asuu, ei kotikuntalain (201/1994) 2 §:n tai 3 §:n 1 kohdan mukaan ole hänen kotikuntansa, lastensuojelun järjestämisestä vastaa hyvinvointialue, jonka alueella lapsen tai nuoren asuinkunta on (8.7.2022/610).
Jos lapsi tai nuori muuttaa sijoituksen jälkeen jälkihuollon aikana kuntaan, joka sijaitsee toisen hyvinvointialueen alueella, asuinkunnan hyvinvointialue järjestää hänen tarvitsemansa lastensuojelun jälkihuollon tukitoimet ja palvelut yhteistyössä kustannusvastuussa olevan hyvinvointialueen kanssa.
Järjestämisvastuu siis seuraa asiakasta, vaikka kustannusvastuinen hyvinvointialue säilyy samana. Hyvinvointialueiden tulee sopia yhdessä lapsen tai nuoren edun kannalta parhaasta vaihtoehdosta jälkihuollon toteuttamiseksi. Lapsen tai nuoren asuinpaikkakunnan hyvinvointialueen on järjestettävä kaikille samalla hyvinvointialueella asuville lastensuojelun jälkihuollon asiakkaille ja heidän vanhemmilleen riittävät jälkihuollon palvelut yhdenvertaisin perustein ja yksilöllisen jälkihuollon tarve huomioiden.
Toiselta hyvinvointialueelta muuttaneelle ei esimerkiksi voi tarjota suppeampaa palveluvalikoimaa tai asettaa häntä muutoin eriarvoiseen asemaan siitä syystä, että asiakas on muuttanut hyvinvointialueen kuntaan toisen hyvinvointialueen kunnasta. Maksusitoumuksia ei tarvita, koska järjestämisvelvollisuus perustuu lakiin.
(Lastensuojelulaki 16 §–16 b §)
(HE 225/2009 vp, s. 16)
Jälkihuollon kustannusvastuu
Lapsen sijaishuollon kustannuksista vastaa se hyvinvointialue, jossa lapsen sijaishuollon järjestämisen tarve on syntynyt. Jälkihuollon kustannuksista vastaa se hyvinvointialue, joka on vastannut sijaishuollon kustannuksista. Jos jälkihuolto järjestetään yli puoli vuotta kestäneen avohuollon sijoituksen perusteella, vastaa jälkihuollon kustannuksista se hyvinvointialue, jonka alueella lapsen kotikunta on avohuollon sijoituksen päättyessä. Jos jälkihuolto järjestetään harkinnanvaraisesti, vastaa kustannuksista se hyvinvointialue, jossa päätös jälkihuollosta tehdään.
Kustannusvastuussa oleva hyvinvointialue säilyy samana, vaikka nuori muuttaisi alueelta toiselle. Sen sijaan järjestämisvastuu siirtyy nuoren muuttaessa.
Järjestetyistä palveluista ja tukitoimista aiheutuneet kustannukset sijoitushyvinvointialue sekä lapsen tai nuoren sijoituspaikan sijaintikunta ja jälkihuollossa olevan lapsen tai nuoren asuinkunta on oikeutettu perimään sijoittajahyvinvointialueelta.
(Lastensuojelulaki 16 a § 3 momentti)