Lastensuojelun tarpeen selvittäminen
Selvityksen tekeminen
Kun lastensuojeluasia on tullut vireille, sosiaalityöntekijä tai muu lastensuojelun työntekijä tekee palvelutarpeen arvioinnin, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta. Sosiaalityöntekijä arvioi, tarvitseeko palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä selvittää lastensuojelun tarve. Lapsi ei ole asiakas vielä arvioinnin aikana.
Lastensuojeluasiakkuuden tarve saattaa tulla myös myöhemmin uusien tietojen perusteella arvioitavaksi. Tällöin voidaan hyödyntää jo tehtyä palvelutarpeen arviointia, jos arvioinnin tekemisestä ei ole ehtinyt kulua pitkää aikaa.
Palvelutarpeen arvioinnin tekemisessä täytyy noudattaa, mitä sosiaalihuoltolaissa säädetään palvelutarpeen arvioinnista. Arvio pitää aloittaa viipymättä, viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä lastensuojeluasian vireille tulosta. Arvion täytyy valmistua viimeistään kolmen kuukauden kuluessa vireille tulosta.
Kun sosiaalityöntekijä selvittää lastensuojelun tarvetta, hän arvioi millaisia lastensuojelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia lapsi ja perhe tarvitsevat. Hän arvioi myös lapsen kasvuolosuhteita sekä huoltajien tai muiden lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavien henkilöiden mahdollisuuksia huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta.
Lastensuojelun tarpeen selvittäminen tehdään siinä laajuudessa kuin tilanne vaatii.
Arviointia ja selvitystä tehdessään sosiaalityöntekijän täytyy
- kertoa asiakkaalle ymmärrettävällä tavalla hänen oikeutensa ja velvollisuutensa
- erilaiset vaihtoehdot palvelujen toteuttamisessa
- eri vaihtoehtojen vaikutukset ja muut seikat, joilla on merkitystä asiakkaan asiassa sekä
- kunnioittaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja ottaa huomioon hänen toiveensa, mielipiteensä ja yksilölliset tarpeensa.
Selvitys tehdään yhteistyössä lapsen ja huoltajan sekä tarvittaessa muiden lapselle läheisten ihmisten kanssa. Selvitys ei ole tekninen toimenpide, vaan luottamuksellisen asiakassuhteen luomista. Se on asiakkaiden kuuntelemista ja heidän osallistamistaan arvioimaan tilannetta lapsen ja itsensä näkökulmasta.
Kun selvitystä tehdään, voidaan olla yhteydessä lapselle tai nuorelle läheisiin henkilöihin sekä eri yhteistyötahoihin ja asiantuntijoihin. Tietojen antamiseen monialaisessa yhteistyössä sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annettua lakia (703/2023, "asiakastietolaki").
Selvitystä ei voi jättää tekemättä, vaikka lapsi tai vanhemmat vastustaisivat sitä. Tällaisessa tilanteessa selvittämiseen tarvittavia tietoja voidaan saada lapsen tilanteen tuntevilta muilta viranomaisilta tai läheisverkostolta. Vaikka lapsi tai vanhemmat tai joku heistä ei halua osallistua selvitystyöskentelyyn, selvityksen tekijä pitää häneen aktiivisesti yhteyttä ja vähintäänkin ilmoittaa työskentelyn etenemisestä ja lopputuloksesta.
Tarvittaessa voidaan harkita tuomioistuimen luvan hakemista lapsen tutkimiseen.
Jos perhe muuttaa toiselle hyvinvointialueelle kesken selvitysprosessin, hyvinvointialueen on salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoitettava muutosta uudelle hyvinvointialueelle. Selvitykseen liittyvät oleelliset asiakirjat täytyy toimittaa uudelle hyvinvointialueelle, jonka velvollisuus on jatkaa selvityksen tekemistä ja tehdä se loppuun.
Lastensuojelun tarpeen selvittämisen tavoitteet
Selvittämisen keskeisenä tavoitteena on selvittää lapsen suojelun ja tuen tarvetta. Tämän perusteella arvioidaan, tarvitsevatko lapsi ja hänen perheensä lastensuojelun tukea ja palveluja.
Selvityksen tarkoituksena on auttaa kaikkia siihen osallistuvia ymmärtämään, mistä huoli on syntynyt ja miten osalliset siihen suhtautuvat. Jos asia on tullut vireille lastensuojeluilmoituksella, on tehdyn ilmoituksen sisältö selvityksen lähtökohtana.
Selvitys on interventio perheen elämään, sillä vanhemmat tai läheiset joutuvat miettimään tilanteen syitä ja etsimään ratkaisua. Yhtä lailla lapsi miettii tilannetta ja voi kokea hyvin merkitykselliseksi sen, että hänen näkemyksiään ja mielipiteitään kuunnellaan.
Tavoitteena on myös arvioida riskien ja ongelmien merkitystä lapsen tämän hetkisessä elämäntilanteessa sekä tulevaisuudessa. Selvityksessä täytyy arvioida, miten lapsen hyvinvointia suojellaan tai tuetaan myös tulevaisuudessa. Selvityksellä tavoitellaan yhteistä prosessia lapsen ja vanhempien kanssa.
Lastensuojelun tarpeen selvittämisen periaatteet
Lapsen oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Lapsi on asiakas, jonka tarpeet ovat selvityksen keskiössä.
Turvallisuus
Tapaamisten täytyy olla lapselle turvallisia sekä ulkoisilta puitteilta että kokemuksena. Työntekijän tehtävänä on varmistaa, ettei tapaamisista koidu lapselle haittaa eikä hän joudu niiden takia vaaraan.
Työskentelyn tavoite ja tarkoitus täytyy selvittää kaikille siihen osallistuville niin, että he voivat ymmärtää, miksi selvitystä tehdään. Erityisesti lapsen pitää tietää kenen kanssa hän on tekemisissä ja miksi.
Yksilöllisyys
Työskentely täytyy sovittaa lapsen tilanteeseen ja hänen valmiuksiinsa. Selvityksen tekemisen tapoja on arvioitava yksilöllisesti. Miten juuri tämä perhe hyötyisi parhaiten selvityksen tekemisestä? Onko vanhempia syytä tavata erikseen vai yhdessä? Tavataanko lapsi yksinään vai yhdessä vanhempiensa kanssa?
Vauvalla, taaperolla, leikki-ikäisellä, koululaisella ja nuorella on erilaiset valmiudet ja mahdollisuudet osallisuuteen työskentelyssä. Työskentelyssä täytyy huomioida lasten erilaiset yksilölliset tarpeet.
Merkitykselliset suhteet
Lapsen elämän merkityksellisten ja tärkeiden ihmisten kuuleminen on osa lapsen kanssa työskentelyä. Lapselle läheisten ihmisten merkitys pitää tunnistaa. Kun työskennellään lapsen verkostojen kanssa, on muistettava pitää esillä lapsen näkökulmaa ja tehdä lapsi tarpeineen näkyväksi.
Kohtaaminen
Olennaista selvityksen tekemisessä on lapsen kokemusten kuuleminen ja lapsen kohtaaminen. Lapsen pitäisi myös itse saada määritellä, mitkä asiat ovat hänen mielestään tärkeitä.
Kyseessä ei ole tekninen selvitys, vaan aitoon vuorovaikutukseen pyrkivä arviointiprosessi, jossa yhdessä selvitetään ja arvioidaan. Vanhempia kannustetaan etsimään ratkaisua käsillä oleviin huoliin tai ongelmiin.
Tapaamiset ovat aina myös interventio ja niiden tulisi antaa jotakin erityisesti lapselle. Aidoimmillaan kuulluksi tuleminen on helpottava kokemus myös lapselle.
Lapsella on myös oikeus saada palautetta ja tietoa siitä, millaisena työntekijä näkee hänen tilanteensa. Parhaimmillaan työntekijä voi olla lapsen "apuminä", joka kannattelee ja jäsentää lapsen kokemuksia.
Aika
Työskentelylle täytyy olla riittävästi aikaa niin, että lapsen on mahdollista asettua, pysähtyä ja rakentaa luottamusta. Lapsen yksilöllistä etenemisen tahtia pitää kunnioittaa. Työskentelyprosessia ei voi väkisin pyrkiä nopeuttamaan.
Työskentelyssä täytyy lähteä liikkeelle lapsen arjesta tässä ja nyt. Mitä pienempi lapsi on, sitä suurempi merkitys nykyhetkellä on hänelle.
Työntekijän täytyy kuitenkin tarkastella tilannetta myös tulevaisuuden näkökulmasta: mitä resursseja ja mahdollisuuksia on nähtävissä ja mitä riskejä tilanteeseen tulevaisuudenkin kannalta liittyy.
Työskentelysuhteiden jatkuvuudesta täytyy huolehtia. Se, mitä lapsen kanssa on sovittu, viedään myös loppuun. Mahdollisuuksien mukaan saman työntekijän olisi hyvä kulkea lapsen ja hänen vanhempiensa rinnalla koko työskentelyprosessin ajan.
Lastensuojelun tarpeen selvittämisen vastuutaho
Lastensuojelun tarpeen selvittämisestä vastaa virkasuhteinen sosiaalityöntekijä. Hyvinvointialue ei voi käyttää ostopalveluita selvityksen tekemiseksi.
Selvitystä tekevä sosiaalityöntekijä voi käyttää työparinaan muita lastensuojeluun perehtyneitä työntekijöitä. Sosiaalityöntekijä arvioi, ketkä selvitykseen osallistuvat.
Sosiaalityöntekijän ratkaisu siitä, onko tapauksessa syytä aloittaa palvelutarpeen arviointi ja lastensuojelun tarpeen selvittäminen, ei ole valituskelpoinen hallintopäätös, vaan lastensuojelun työskentelyyn sisältyvää tosiasiallista hallintotoimintaa.
Lastensuojelun tarpeen selvittämisestä tehtävä yhteenveto
Yhteenvedosta käy ilmi selvityksen sisältö, käytetyt menetelmät sekä tehtyjen havaintojen kuvaus tiiviisti. Yhteenvetoon kirjataan myös lapsen, vanhempien ja työntekijöiden näkemykset tilanteesta. Yhteenvedossa sosiaalityöntekijä ottaa kantaa siihen, täyttyvätkö lastensuojelun asiakkuuden kriteerit ja perustelee kantansa. Yhteenvedosta on myös käytävä ilmi, mikäli asiakkuus päättyy ja millä perusteella tähän on päädytty.
Selvityksestä täytyy laatia kirjallinen yhteenveto, josta käyvät ilmi
- selvityksen lähtökohdat ja kesto
- selvityksen toteutustapa: tapaamisten ajankohdat, osallistujat, käytetyt menetelmät, pyydetyt selvitykset ja tehdyt tutkimukset
- lapsen ja huoltajien näkemykset tilanteesta sekä
- sosiaalityöntekijän arvio ja perustelut lastensuojelun tarpeesta.
Yhteenveto annetaan vanhemmille. Hyvä tapa käsitellä yhteenvetoa on järjestää tapaaminen tai neuvottelu perheen kanssa. Tällöin yhteenvetoa voidaan käydä läpi yhdessä keskustellen.
Jos selvityksen perusteella arvioidaan, että lapsi tarvitsee lastensuojelun tukitoimia, asiakkuus jatkuu asiakassuunnitelman tekemisellä. Jos lastensuojelun tarvetta ei ole, asiakkuus ei ala ja asiakirjat arkistoidaan.
Tuomioistuimen lupa lapsen tutkimiseen
Luvan myöntämisen edellytykset
Hallinto-oikeus voi myöntää luvan lääkärin tai muun asiantuntijan suorittamaan lapsen tutkimukseen:
- jos tutkimus on välttämätön lastensuojelutarpeen selvittämiseksi ja
- jos lapsen huoltaja kieltää tutkimuksen tekemisen.
Lupa lapsen tutkimiseen on tarkoitettu keinoksi selvittää lapsen tilanne, kun työskentely ei muutoin ole lainkaan päässyt alkamaan, vaikka lapsen etu sitä vaatisi. Luvan edellytyksenä on, että sosiaalityöntekijän alustavan arvion perusteella lapsen lastensuojelun tarve tulisi selvittää, mutta riittäviä tutkimuksia lastensuojelun tarpeen selvittämiseksi ei voida suorittaa huoltajien vastustuksesta johtuen.
Luvan myöntämisen vaikutukset
- Ei vaikuta muutoin huoltajan oikeuksiin ja velvollisuuksiin.
- Sivuuttaa pelkästään huoltajan tahdon merkityksen.
- Ei rajoita eikä sivuuta lapsen itsemääräämisoikeutta terveydenhuollon potilaana. Tutkimusta ei siten voida hallinto-oikeuden luvankaan nojalla suorittaa, jos alaikäinen pystyy ikänsä ja kehitystasonsa huomioon ottaen päättämään hoidostaan ja lapsi kieltäytyy tutkimuksen suorittamisesta. Lapsen tahdon merkityksen arvioi hoitava lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilö hoitotilanteessa.
Hakemusmenettely
Toimivalta hakemuksen tekemiseen on johtavalla viranhaltijalla tai hänen määräämällään muulla viranhaltijalla.
(Lastensuojelulaki 13 § 2 momentti)
Ennen hakemuksen tekemistä on selvitettävä lapsen oma mielipide, ellei se ole mahdotonta ottaen huomioon lapsen ikä, kehitystaso ja muut olosuhteet.
(Lastensuojelulaki 28 § 1 momentti)
Hakemuksen sisältö
- Lastensuojeluasian vireilletulo
- Lastensuojelun tarpeen selvittämisen oletettu valmistumispäivä
- Kuvaus yhteistyöstä huoltajien kanssa
- Vaatimus lapsen tutkimisesta
- Selvitys syistä, jotka edellyttävät tutkimuksen suorittamista
- Perustelut, joiden nojalla huoltajat vastustavat tutkimusta
- Selvitys siitä, miten lapsen mielipide on selvitetty ja selvitys lapsen mielipiteestä
- Syyt lapsen mielipiteen selvittämättä jättämiselle
- Suunnitelma tutkimuksen suorittamispaikasta, suorittajasta, tutkimuksen laajuudesta ja aikataulusta
- Selvitys tutkimuksen kiireellisyydestä ja ehdotettu määräaika tutkimuksen tekemiselle
- Pyyntö ja perustelut välittömälle täytäntöönpanolle
Menettely hallinto-oikeudessa
Hallinto-oikeuden on kuultava 12 vuotta täyttänyttä lasta ja lapsen huoltajaa. Erityisen painavasta syystä lupa voidaan antaa, vaikka kuulemista ei ole voitu suorittaa.
(Lastensuojelulaki 28 § 2 momentti)
Erityisen painava syy voi esimerkiksi olla, että huoltaja pakoilee kuulemista tai hän täysin perusteetta tai puhtaasti vain kiusantekotarkoituksessa kieltää tutkimuksen tekemisen.
Samalla edellytetään, että tutkimuksen suorittamatta jättäminen vakavasti vaarantaa tai uhkaa vakavasti vaarantaa lapsen oikeuden välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon. Tämän tulee käydä ilmi hakemuksesta. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että asianosaiset eivät voi käyttäytymisellään tarpeettomasti estää luvan myöntämistä.
Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
(Lastensuojelulaki 92 §)
Luvan voimassaolo ja täytäntöönpano
- Lupa annetaan määräajaksi. Määräaika tulee asettaa niin pitkäksi, että luvan mukainen tutkimus voidaan sen kuluessa todennäköisesti suorittaa. (Lastensuojelulaki 28 § 2 momentti)
- Päätöksessä voidaan määrätä, että luvan mukainen tutkimus saadaan tehdä muutoksenhausta huolimatta. (Lastensuojelulaki 28 § 3 momentti)
- Päätöksen noudattamiseksi asetettavien velvoitteiden osalta noudatetaan soveltuvin osin täytäntöönpanolakia: esimerkiksi uhkasakko ja nouto. (Laki lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta (619/1996))
- Tutkimus voidaan tehdä esimerkiksi sairaalan osastolla, terveydenhuollon avopalveluna tai kasvatus- ja perheneuvonnan palveluin. Jos tutkimusten aikana lapsen todetaan olevan lastensuojelun tarpeessa, tarvittavista lastensuojelutoimenpiteistä tehdään erilliset päätökset.
Ilmoitusvelvollisuus toiselle hyvinvointialueelle
Lastensuojeluviranomaisen on viipymättä ilmoitettava asiakkaana olevan perheen muutosta sille uudelle hyvinvointialueelle, jonka alueella lapsen uusi kotikunta on. Muutosta on velvollisuus ilmoittaa myös silloin, kun lastensuojelun tarvetta vasta selvitetään. Ilmoitus tehdään salassapitosäännösten estämättä.
Menettelyllä turvataan lastensuojelutyön jatkuminen uudella hyvinvointialueella ja toisaalta se, että perheen ja lapsen tilanteeseen voidaan puuttua tarvittaessa riittävän varhain.
Jos tietoa lastensuojelun tarpeesta tai lastensuojelun asiakkuudesta ei välitetä uudelle hyvinvointialueelle, voi lapsen tuen tarpeen selvittäminen tai tukitoimien järjestäminen keskeytyä epätarkoituksenmukaisesti. Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että lastensuojelun asiakkuus alkaa alusta. Tämä viivästyttää tarpeettomasti lapsen tarvitsemien tukitoimien järjestämistä.
Milloin ilmoitetaan?
Uuden hyvinvointialueen on tärkeää saada tieto perheen tai lapsen muutosta riittävän ajoissa. Muutosta tulee ilmoittaa viipymättä. Näin voidaan varmistua siitä, että kesken jäänyt lastensuojelun tarpeen selvittäminen voidaan saattaa loppuun uudella hyvinvointialueella.
Muutolla tarkoitetaan tilanteita, joissa lapsen kotikunta tai asuinkunta muuttuu toiselle hyvinvointialueelle. Oleellista on näissä tilanteissa lastensuojelun järjestämiseen liittyvien merkityksellisten tietojen välittäminen uudelle hyvinvointialueelle.
Kuka ilmoittaa?
Käytännössä on yleensä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tai lastensuojelun tarvetta arvioivan sosiaalityöntekijän velvollisuutena huolehtia tarpeellisten tietojen välittämisestä uudelle hyvinvointialueelle.
Mitä tietoja ilmoitetaan?
Sosiaalityöntekijän on toimitettava uudelle hyvinvointialueelle salassapitosäännösten estämättä ne asiakirjat, jotka ovat välttämättömiä lastensuojelun tarpeen selvittämisessä tai lastensuojelun järjestämisessä.
Tarvittaessa uuden hyvinvointialueen lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tai muu lastensuojelun työntekijä voi pyytää muita tarvittavia tietoja.
Tiedon hankkiminen lastensuojelun tarpeisiin
Mitä perheen muutosta seuraa?
Vastuu selvityksen loppuun saattamisesta sekä mahdollisesta asiakkuuden alkamisen toteamisesta ja lastensuojelutoimenpiteiden järjestämisestä on uudella hyvinvointialueella. Hyvinvointialueiden väliset mahdolliset ensisijaista kustannus- ja järjestämisvastuuta koskevat erimielisyydet ratkaistaan lastensuojelulain mukaisesti.
(Lastensuojelulaki 16 § ja 16 a §)