Lastensuojelun valvonta

Hyvinvointialueen vastuu lastensuojelun valvonnassa

Vastuu lastensuojelun järjestämisestä kuuluu hyvinvointialueelle. Sen on huolehdittava siitä, että ehkäisevä lastensuojelu sekä lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin tarve edellyttää.
Hyvinvointialueen tulee valvoa sekä oman toimintansa että hankkimiensa yksityisten palvelujen toiminnan laatua ja lainmukaisuutta sekä asiakas- ja potilasturvallisuuden toteutumista. Hyvinvointialueen pitää varmistaa, että sen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja tuottavalla yksityisellä palveluntuottajalla on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palveluiden tuottamisesta.
Lastensuojelulaissa säädetään erikseen sijaishuollon valvonnasta. Lapsen sijoittaneen hyvinvointialueen tehtävänä on valvoa, että lapsen sijoitus perhehoitoon tai laitoshuoltoon toteutuu lastensuojelulain mukaisesti ja lapsi saa sijoituksen aikana ne tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet, jotka sijoitushyvinvointialueen on järjestettävä. Sijaishuoltopaikan toimintaa valvovat lisäksi sijoitushyvinvointialue ja Lupa- ja valvontavirasto. (Lastensuojelulaki 79 §) Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta (Lupa- ja valvontavirasto)

Ilmoitus toisen hyvinvointialueen alueelle sijoitettavasta lapsesta

Jos lapsi sijoitetaan jonkun muun kuin lapsen sijoittaneen hyvinvointialueen alueelle, sijoittajahyvinvointialueen tulee ilmoittaa sijoitushyvinvointialueen sosiaalihuollolle lapsen sijoituksesta sekä sen päättymisestä. Tällä turvataan sijoitetun lapsen palvelujen ja tukitoimien järjestäminen sekä sijaishuoltopaikan valvonta.

Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valvontavastuu

Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä vastaa yleisesti siitä, että lastensuojelun asiakkaana oleva lapsi saa tarvitsemansa palvelut ja tuen. Lastensuojelulaki korostaa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän roolia koko lastensuojeluasiakkuuden ajan.
Vastuu lapsen edun toteutumisen valvonnasta tarkoittaa myös, että lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on avustettava lasta ja nuorta puhevallan käytössä. Tarvittaessa sosiaalityöntekijän on ohjattava lapsi tai nuori oikeusavun piiriin sekä huolehdittava tarvittaessa siitä, että lapselle haetaan edunvalvojan.

Lupa- ja valvontaviraston rooli lastensuojelun valvonnassa

Lupa- ja valvontavirasto LVV:n rooliin kuuluvat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja terveydensuojeluun liittyvät viranomaistehtävät.
LVV:llä on valtakunnallinen toimivalta. Näin varmistetaan yhdenmukaiset lupa- ja valvontakäytännöt eri puolilla Suomea.

Oikeus tuottaa palveluja

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta (sote-valvontalaki) 5 §:n mukaan sosiaali- ja terveyspalveluja saa tuottaa vain palveluntuottaja, joka on LVV:n ylläpitämässä valtakunnallisessa palveluntuottajien rekisterissä (Soteri) ja jonka palveluyksikkö on rekisterissä. Sosiaali- ja terveyspalveluntuottajan toiminnan aloittamisen tai muutoksen toteuttamisen edellytyksenä on, että palvelutoiminnan rekisteröinnistä tai sen muutoksesta on tehty lain 21 §:ssä tarkoitettu päätös.
Lue lisää Soterista (Lupa- ja valvontavirasto)

Valvonnan sisältö

Lupa- ja valvontaviraston (LVV) suorittama valvonta on laillisuusvalvontaa. Lastensuojelupalvelujen järjestäminen ja toteuttaminen edellyttää useiden eri lakien noudattamista.
Valvonta voi kohdistua:
  • viranhaltijan päätöksenteon lainmukaisuuteen;
  • palvelujen riittävään saatavuuteen; ja/tai
  • palvelujen toteuttamiseen liittyvään menettelyyn tai kohteluun.
Mitä lakeja valvonnassa sovelletaan?
  • Lastensuojelulakia
  • Lakia sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta (741/2023)
  • Lakia sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (612/2021)
  • Lakia sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (821/2000)
  • Lakia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (741/2023)
  • Hallintolakia (434/2003)
  • Lakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999)
  • Lakia sosiaalihuollon ammattihenkilöistä (817/2015)
  • Perustuslakia

Valvonnan keinot

LVV ohjaa lastensuojelupalvelujen järjestäjiä ja tuottajia seuraavin tavoin:
  • yhteydenottoihin liittyvän neuvonnan avulla;
  • järjestämällä koulutustilaisuuksia;
  • laatimalla informaatio-ohjausta sisältäviä raportteja palvelujen tilaa koskevista selvityksistä (esimerkiksi lastensuojelulain edellyttämien määräaikojen noudattamisen seuranta); sekä
  • palveluyksiköihin ja -pisteisiin tehtävillä ohjaus- ja valvontakäynneillä.
Lasten vanhemmat, muut huoltajat tai kasvattajat sekä lapset itse voivat tehdä hallintokantelun LVV:hen. Kantelun sisältö voi olla tyytymättömyyttä kohteluun tai epäilyä viranomaisen menettelyn lainvastaisuudesta. Kantelun aiheena voi olla myös tarpeen mukaisten palvelujen järjestämisen puutteet.

Muu lapsilainsäädäntöön liittyvä ohjaus ja valvonta

Lastensuojelupalvelujen lisäksi LVV ohjaa ja valvoo hyvinvointialueiden toiminnan lainmukaisuutta sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen sekä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta sekä elatuksesta annettujen lakien toteuttamisessa.

Oikeusasiamies ja lastensuojelun valvonta

Oikeusasiamiehen tehtävänä on valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Oikeusasiamies seuraa, että hyvä hallinto sekä perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat, tutkii kanteluita, ottaa omia aloitteita ja tekee tarkastuksia. Oikeusasiamies käsittelee myös lastensuojelua koskevia kanteluita ja tekee tarkastuksia toimintayksiköihin.

Omvalvonta

Palvelunjärjestäjän (hyvinvointialueet, Helsingin kaupunki, HUS) on varmistettava omavalvonnalla sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviensä lainmukainen hoitaminen. Palvelunjärjestäjän on valvottava toimintaansa siten, että sosiaali- ja terveydenhuolto on sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaista kuin asiakkaiden ja potilaiden tarve ja turvallisuus edellyttävät. Palvelunjärjestäjän on otettava toiminnassaan huomioon, että sosiaalihuollon asiakkaiden ja potilaiden palvelut toteutetaan yhdenvertaisesti.

Omavalvontaohjelma ja seuranta

Palvelunjärjestäjän ja useammassa kuin yhdessä palveluyksikössä palveluja antavan palveluntuottajan on laadittava vastuulleen kuuluvista tehtävistä ja palveluista omavalvontaohjelma, jossa on määriteltävä, miten palvelunjärjestäjän ja palveluntuottajan omavalvonnan velvoitteet toteutuvat. omavalvontavelvoitteiden noudattaminen toteutetaan.
Omavalvontaohjelmassa kerrottava miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen toteutumista, turvallisuutta ja laatua sekä asiakkaiden ja potilaiden palvelujen yhdenvertaisuuden toteutumista seurataan ja miten havaitut puutteellisuudet korjataan. Omavalvontaohjelman osana on myös päivittäisen toiminnan sisältämät palveluyksiköiden omavalvontasuunnitelmat ja lääkehoitosuunnitelmat.
Palvelunjärjestäjän omavalvontaohjelma sekä sen toteutumisen seurantaan perustuvat havainnot ja niiden perusteella tehtävät toimenpiteet on julkaistava neljän kuukauden välein julkisessa tietoverkossa tai muilla niiden julkisuutta edistävillä tavoilla.
Palveluntuottaja voi olla sekä hyvinvointialueen omaa palvelutuotantoa että esimerkiksi yksityistä palvelutuotantoa. Myös palveluntuottajan omavalvontaa säännellään valvontalaissa. Palveluntuottajan on valvottava oman toimintansa ja alihankkijan toiminnan laatua ja asianmukaisuutta sekä asiakas- ja potilasturvallisuutta.
Sosiaalihuollon palveluntuottajan on valvottava oman toimintansa ja alihankkijan toiminnan laatua ja asianmukaisuutta sekä asiakasturvallisuutta.

Omavalvontasuunnitelma ja seuranta

Palvelunjärjestäjän ja kahdessa tai useammassa palveluyksikössä toimivan palvelutuottajan laatima omavalvontaohjelma toimii strategisena välineenä ja ohjeena palveluyksiköittäin tehtäville omavalvontasuunnitelmille.
Palveluntuottajan on laadittava palveluyksiköittäin omavalvontasuunnitelma päivittäisen toiminnan laadun, asianmukaisuuden ja turvallisuuden varmistamiseksi sekä asiakastyöhön osallistuvan henkilöstön riittävyyden seurantaa varten.
Omavalvontasuunnitelman tulee kattaa kaikki palveluyksikössä palveluntuottajan ja sen lukuun tuotetut palvelut. Omavalvontasuunnitelmaan on sisällytettävä kuvaus vaaratapahtumien ilmoitus- ja oppimismenettelystä.
Palveluntuottajan laatimaan omavalvontasuunnitelmaan kirjataan keskeiset toimenpiteet, joilla palveluntuottajat itse valvovat palveluyksikköään, henkilökunnan toimintaa sekä tuottamiensa palvelujen laatua ja turvallisuutta.
Omavalvontasuunnitelman avulla on tarkoitus ennakoida ja tunnistaa palveluissa esiintyvät epäkohdat sekä palveluiden onnistumisen kannalta epävarmat ja riskiä aiheuttavat tilanteet. Lisäksi palveluyksikössä tulee ja sopia menettelytavat niiden ennaltaehkäisemiseksi sekä korjaamiseksi. Riskien realisoituessa omavalvontasuunnitelma varmistaa, että tilanteeseen pystytään reagoimaan pikaisesti tilanteen korjaamiseksi.
Tavoitteena on siis ennaltaehkäistä riskien toteutuminen ja reagoida havaittuihin kriittisiin työvaiheisiin tai kehittämistä vaativiin asioihin suunnitelmallisesti ja nopeasti. Lisäksi omavalvontasuunnitelmaan on kirjattava, miten sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammatillinen osaaminen varmistetaan.
Palveluntuottajan on tehtävä omavalvontasuunnitelma sähköisesti ja julkaistava se julkisessa tietoverkossa tai muulla sen julkisuutta edistävällä tavalla sekä pidettävä omavalvontasuunnitelma julkisesti nähtävänä palveluyksikössä. Palveluyksikön omavalvontasuunnitelmassa kuvatun toiminnan toteutumista on seurattava ja seurannassa havaitut puutteellisuudet on korjattava.
Seurannasta on tehtävä selvitys ja sen perusteella tehtävät muutokset on julkaistava neljän kuukauden välein julkisessa tietoverkossa tai muulla niiden julkisuutta edistävällä tavalla sekä pidettävä julkisesti nähtävänä palveluyksikössä. Salassa pidettäviä tietoja ei saa julkaista.
Toimiva omavalvonta on palvelujen laadunhallinnan ja toiminnan kehittämisen väline. Parhaimmillaan omavalvonta on koko työyhteisön toteuttamaa jatkuvaa palvelujen laadun ja turvallisuuden varmistamista ja kehittämistä. Omavalvonnalla varmistetaan, että toiminnassa toteutuvat lainsäädännöstä ja valvontaohjelmista johtuvat sekä palvelujen tuottajan itse omalle toiminnalleen asettamat laatuvaatimukset, joissa on otettu huomioon palvelujen laadusta annetut suositukset. Omavalvonta on osa toimintayksikössä tai toiminnassa toteutettavaa laadunhallintaa. Se korostaa toimintayksikön omaa vastuuta palvelujen asianmukaisuudesta ja laadusta.

Ilmoitusvelvollisuus epäkohdasta tai sen uhasta

Jos lastensuojelussa työskentelevä ammattilainen tai vastaavissa tehtävissä toimeksiantosuhteessa tai alihankkijana toimiva huomaa asiakkaan sosiaalihuollon toteuttamisessa epäkohtia tai epäkohdan uhkia, tulee niistä ilmoittaa viipymättä. Ilmoitus tehdään palveluyksikön vastuuhenkilölle tai muulle valvonnasta vastaavalle.
Ilmoituksen vastaanottaneen henkilön on ilmoitettava asiasta palvelunjärjestäjälle tai palveluntuottajalle. Jos epäkohtaa tai sen uhkaa ei korjata välittömästi, tulee ilmoituksen tehneen henkilön ilmoittaa asiasta Lupa- ja valvontavirastoon.
Ilmoitusvelvollisuuden tavoitteena on, että asiakastyön epäkohdat ja uhat tulisivat tietoon nopeasti, jolloin niihin voitaisiin puuttua riittävän ajoissa.
Työnantajalla on velvollisuus tiedottaa henkilöstöä ilmoitusvelvollisuudesta ja omavalvontasuunnitelmassa on oltava toimintaohjeet, kuinka ilmoitusvelvollisuus yksikössä toteutuu. Ilmoituksen tehneeseen työntekijään ei saa milloinkaan kohdistaa kielteisiä vastatoimia ilmoituksen seurauksena.
Lisäksi palveluntuottajan on ilmoitettava välittömästi salassapitosäännösten estämättä palvelunjärjestäjälle ja valvontaviranomaiselle palveluntuottajan omassa tai tämän alihankkijan toiminnassa ilmenneet
  • asiakas- ja potilasturvallisuutta olennaisesti vaarantavat epäkohdat
  • asiakas- ja potilasturvallisuutta vakavasti vaarantaneet tapahtumat, vahingot tai vaaratilanteet
  • muut sellaiset puutteet, joita palveluntuottaja ei ole kyennyt tai ei kykene korjaamaan omavalvonnallisin toimin.

Muistutus ja kantelu

Jos sosiaalihuollon asiakas ei ole tyytyväinen saamaansa palveluun tai kohteluun, hän voi tehdä muistutuksen toimintayksikön vastuuhenkilölle tai kantelun valvovalle viranomaiselle. Siitä, miten ja milloin asiassa on aihetta tehdä muistutus ja milloin kantelu, voit lukea tarkemmin seuraavilta sivuilta:

Sijaishuollon valvonta

Jos lapsi sijoitetaan muun kuin sijoittajahyvinvointialueen alueelle, sijoittajahyvinvointialueen täytyy ilmoittaa tästä sijoitushyvinvointialueelle. Myös sijaishuollon päättymisestä täytyy ilmoittaa. Tällä turvataan sijoitetun lapsen palvelujen ja tukitoimien järjestäminen sekä sijaishuoltopaikan valvonta. Sijoitushyvinvointialueen on pidettävä rekisteriä alueelleen sijoitetuista lapsista.
Sijoitushyvinvointialue = hyvinvointialue, johon lapsi sijoitetaan Sijoittajahyvinvointialue = hyvinvointialue, joka sijoittaa lapsen

Sijoittajahyvinvointialueen tehtävät valvonnassa

Hyvinvointialueella on velvollisuus valvoa hankkimaansa yksityistä lastensuojelun sijaishuoltoa. Hyvinvointialueen pitää ohjata ja valvoa sijaishuollon ostopalveluntuottajan toimintaa riippumatta siitä, sijaitseeko yksikkö sen omalla alueella tai onko yksikössä sillä hetkellä hyvinvointialueen sijoittamia lapsia. Valvontavelvollisuus perustuu hyvinvointialueen järjestämistehtävään.
Hyvinvointialueella ei ole yleistä valvontatehtävää alueellaan toimiviin yksityisiin lastensuojeluyksiköihin, mutta sen on tehtävä valvontaan liittyvää yhteistyötä palvelun järjestäjänä toimivien sijoittajahyvinvointialueiden ja aluehallintoviraston kanssa lastensuojelulain 79 §:n 2 momentin mukaisesti.
Lapsen sijoittaneen hyvinvointialueen tehtävänä on valvoa, että lapsen sijoitus perhehoitoon tai laitoshoitoon toteutuu lapsen edun mukaisesti, lapsen oikeuksia toteuttaen. Sijoittajahyvinvointialueen täytyy valvoa, että lapsi saa tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet. Sijaishuoltopaikan toimintaa valvovat myös sijoitushyvinvointialue ja Lupa- ja valvontavirasto LVV, jotka toimivat yhteistyössä sijoittajahyvinvointialueen kanssa.
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän käynnit sijaishuoltopaikassa ovat tärkeä valvonnan keino. Käynneillä on mahdollisuus seurata sijaishuoltopaikan toimintaedellytyksiä sekä lasten hoidon ja kasvatuksen periaatteita. Sijaishuoltopaikassa käydessään lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän täytyy tavata lasta sekä keskustella hänen kanssaan myös kahden kesken, jotta lapsi voi kertoa luottamuksellisesti omasta tilanteestaan ja kokemuksistaan. Lapsen kokemus hoidosta ja huolenpidosta on tärkeä tekijä sijaishuoltopaikan ja siellä tarjotun hoidon sopivuutta arvioitaessa.

Sijaishuollon lapsikohtainen valvonta

Sijaishuollon lapsikohtaisella valvonnalla tarkoitetaan lapsen sijoituksen ja sen tavoitteiden toteutumisen seurantaa. Lapsikohtaisesta valvonnasta vastaavat lapsen sijoittava hyvinvointialue ja erityisesti lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä.
Lapsikohtaisen valvonnan vastuu on sama riippumatta siitä, onko lapsi sijoitettu perhe- vai laitoshoitoon. Tästä syystä tässä mallissa ei erotella näitä sijaishuoltomuotoja toisistaan. Yhteistyökumppanit ja toimijaverkosto kuitenkin määräytyvät osittain sijaishuoltomuodoittain.

Suositus lapsikohtaisen valvonnan toimintamalliksi

Lapsikohtaisen valvonnan malli on kehitetty osana THL:n Kysy ja kuuntele –hanketta (2019–2021), jossa tutkittiin sijoitettujen lasten hyvinvointia, kokemuksia ja kohtelua sekä sosiaalityön ammattikäytäntöjä liittyen lasten kuulemiseen ja sijaishuollon epäkohtien tunnistamiseen.
Mallin ohjaavia periaatteita ovat:
  • lapsen osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen
  • suhdeperustainen työ ja kohtaamisen merkitys
  • lapsen kokemustieto ja tulkinnat keskiössä
Mallin keskiössä on lapsen kohtaaminen ja hänen kokemustietonsa, jota muiden osapuolten tieto täydentää. Mallissa on pyritty kuvaamaan sitä, mitä tietoa sosiaalityöntekijä tarvitsee lapsen tilanteesta ja kokemuksista valvontatehtävän toteuttamiseksi sekä sitä, miten valvontatehtävää voidaan toteuttaa lapsikeskeisesti. Avainasemassa on yhteistyö ja vuorovaikutus kaikkien toimijoiden kanssa.
Tieto ja ymmärrys lapsen tilanteesta rakentuvat vuorovaikutuksessa ja keskusteluissa. Tästä syystä valvontavastuun täyttäminen onnistuu vain, kun sosiaalityöntekijällä on mahdollisuus luoda lapseen luottamuksellinen suhde ja pitää häneen yhteyttä riittävän usein.

Lapsilähtöinen kohtaaminen

Lasten yksilölliset tilanteet ja tarpeet ovat erilaisia, joten yhtä oikeaa kohtaamisen ja vuorovaikutuksen tapaa tai menetelmää ei voida nimetä. Kohtaamistilanteen luonteeseen vaikuttavat muun muassa lapsen ikä, temperamentti, luonne, elämäntilanne, vireystila, erityistarpeet ja aikaisemmat kokemukset.
Työntekijän on löydettävä tapa ja kanava käydä vuoropuhelua jokaisen lapsen kanssa yksilöllisesti. Lasta tulee tavata sekä kahden kesken että yhdessä hänen verkostonsa ja läheistensä kanssa (jos esimerkiksi yhteydenpidon rajoittaminen ei estä tätä). Tapaamisia tulee järjestää myös lapsen sijaishuoltopaikassa.
  • Yhteydenpidossa valitaan lapsen toiveiden mukainen viestinnän kanava
  • Lapsen toiveet otetaan huomioon tapaamispaikan valinnassa
  • Valitaan lapsilähtöinen vuorovaikutustapa
  • Fokus pidetään lapselle tärkeissä asioissa
  • Annetaan lapselle mahdollisuus kertoa myös vaikeista asioista
  • Muistetaan keskustella myös myönteisistä asioista
  • Lapsen aktiivista toimijuutta tuetaan
  • Tieto välitetään lapselle ymmärrettävässä muodossa
  • Lasta tuetaan hänelle tärkeiden asioiden eteenpäin viemisessä
Ymmärryksen ja tiedon lapsen tilanteesta tulisi rakentua lapsilähtöisessä vuorovaikutuksessa. Kohtaaminen voi rakentua keskustelun lisäksi mm. havainnoinnin, leikin, yhdessä tekemisen tai apuvälineiden (esim. lomakkeet, kortit, pelit, janat, sukupuut, verkosto- ja roolikartat) varaan.
Kokemustietoa voi välittää vain lapsi itse. Hän voi ilmaista tietoa monin eri tavoin myös nonverbaalisesti, ja havainnointi on monissa tilanteissa paras tapa päästä mahdollisimman lähelle lapsen elettyä kokemusta. Kun lapsi on riittävän vanha keskustelemaan, häneltä tulee myös aktiivisesti kysyä hänen arkeensa ja kokemuksiinsa liittyvistä asioista.
Luottamus antaa lapselle mahdollisuuden kertoa vaikeistakin asioista. On tärkeää, että vaikeistakin asioista puhutaan oikeilla nimillä lapsen kehitystaso huomioon ottaen. Puhumalla avoimesti, kysymällä suoraan ja nimeämällä asioita voidaan rohkaista lasta kertomaan kokemuksistaan.

Valvontaa jäsentävät välineet

Tarkistuslista lapsen kanssa systemaattisesti käsiteltävistä teemoista on tarkoitettu sosiaalityöntekijän muistilistaksi. Lista toimii työntekijän tukena lapsen hyvinvoinnin ja tilanteen seurannassa ja arvioinnissa. Tarkistuslista (Julkari)Linkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
Aikuisella on vastuu kysyä erityisesti kiusaamiseen, häirintään ja väkivaltaan liittyvistä asioista – niistä kertomista ei voi jättää lapsen vastuulle. Eri teemat tulevat käsiteltäviksi lapsen kasvaessa, ja niistä keskustellaan lapsen ikä- ja kehitystaso sekä yksilölliset tarpeet ja tilannetekijät huomioon ottaen.
Teemat on jaoteltu seuraavasti:
  • Koulu, varhaiskasvatus ja vapaa-aika
  • Lapsen kokemukset kiusaamisesta, häirinnästä ja erilaisista väkivallan muodoista
  • Lapsen ihmissuhteet
  • Lapsen arki ja sijaishuoltopaikka
  • Lapsen fyysinen ja psyykkinen terveydentila
  • Sijoituksen yksilöllisten tavoitteiden seuranta ja arviointi yhdessä lapsen kanssa
  • Sijoitettujen lasten oikeudet
Kaikkia teemoja ei ole tarkoitus käsitellä yhdessä tapaamisessa, vaan tärkeintä on niiden läpikäymisen säännöllisyys. Lista toimii sosiaalityöntekijän muistin tukena siinä, milloin lapsen kanssa on käsitelty tiettyä asiaa viimeksi ja mitkä asiat vaativat lisäkeskustelua. Lista toimii myös dokumentaationa työntekijän vaihtuessa. Lista ei ole tyhjentävä ja sijoituksen syy ja vaihe, lapsen ikä ja kehitystaso sekä lapsen tausta ja tilanne vaikuttavat siihen, mitkä teemat ovat milloinkin tärkeitä käsitellä lasta kohdatessa. Lähtökohtana on, että jokaisesta teemasta tulisi keskustella vähintään kerran vuodessa ja aina sijaishuoltopaikan vaihtuessa.

Prosessikuvaus sijaishuollon epäkohdista

Sijaishuollon epäkohtiin puuttumisen prosessikuvaus toimii sosiaalityöntekijän tukena hänen tietoonsa tuleen epäkohdan liittyvän selvittämisessä ja puuttumisvaihtoehtojen arvioinnissa.
Epäkohdan havaitsemisen jälkeen arvioidaan
1. Kiireellisyys
  • Onko tilanteen ratkaiseminen kiireellistä lapsen näkökulmasta?
  • Tarvitaanko välitöntä turvaamista, entä muiden viranomaisten kiireellistä arviointia tai tukea?
2. Vakavuus
  • Kaltoinkohteluun tai muuhun väkivaltaan puututaan aina, vaikka lapsi ei kokisi tilannetta vakavana.
  • Mikä on lapsen oma näkemys tilanteesta?
  • Entä läheisten ja sijaishuoltopaikan aikuisten?
  • Tarvitaanko lisätietoa tilanteesta?
3. Seuraukset ja puuttumisen tavat
  • Mitkä ovat tilanteen seuraukset lapsen näkökulmasta?
  • Millä erilaisilla tavoilla tilanteeseen voisi puuttua?
  • Voiko puuttumisella olla ei-toivottuja seurauksia lapsen kannalta?
  • Entä seuraukset muiden osallisten kannalta?
4. Tarvittavat yhteistyötahot
  • Tuleeko tapahtuneesta/tilanteesta ilmoittaa jollekin muulle?
  • Vaikuttaako tapahtuma/tilanne muihin lapsiin, ja kuinka kiireellinen tilanne on heidän kannaltaan?
  • Mitä tukea työntekijä tarvitsee tilanteen ratkaisemiseksi ja omien tunteidensa käsittelyyn?
5. Seuranta
  • Oliko korjaavilla toimilla vaikutusta?
  • Tarvitaanko lisää toimenpiteitä?
  • Tarvitseeko lapsi jatkotukea tapahtuneen käsittelyyn, entä läheiset tai sijaishuoltopaikan aikuiset?
  • Mitä seurannan työnjaosta on tarpeen sopia?
  • Miten huolehditaan sosiaalityöntekijän tarvitseman tuen toteutumisesta?
Useimmat epäkohtatilanteet ratkeavat neuvottelemalla. Jos keskustelu asianomaisten kesken ei ole riittävää, voidaan arvioida, hyötyykö lapsi itselleen tai jollekin muulle toimijalle kohdennetusta lisätuesta. Tukitoimia voivat tässä tilanteessa olla esimerkiksi henkilöstön työnohjaus tai ohjaus- ja valvontakäynti henkilöstöresurssin lisäys, lapsen sijaishuoltopaikan ulkopuolisen hoitokontaktin tiivistäminen tai aloittaminen. Toimenpidevalikon toisessa ääripäässä on lapsen sijaishuoltopaikan vaihto.
Epäkohtaan puuttumisen prosessi on kuvattu yllä lapsen vastuusosiaalityöntekijän näkökulmasta, koska sosiaalityöntekijä on vastuussa lapsikohtaisesta valvonnasta ja lapsen sijaishuoltopolussa ilmenevän epäkohdan selvittämisestä. Hänen ei kuitenkaan tulisi toimia tässä yksin, vaan pari-, ja tiimityön sekä johtamisen tulisi antaa tukea vaativaan työprosessiin. Valvonta-asian laajentuessa koskemaan koko yksikköä, perhekotia tai palveluntuottajaa tulisi vastuun kokonaisuuden hallinnasta siirtyä yksikkö- tai perhekohtaisesta valvonnasta hyvinvointialueella vastaavalle taholle
Huomaathan, että epäkohta voi olla myös hyvinvointialueen palvelutuotannossa.
Mikäli epäkohtatilanteet ovat vakavia tai toistuvia, niihin johtaneita syitä tulisi selvittää myös organisaatiotasolla. Sosiaalityöntekijällä on myös sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain (sote-valvontalaki) 29 §:n mukainen ilmoitusvelvollisuus.

Toiminnassa havaittujen epäkohtien käsitteleminen

Sijaishuoltopaikan toiminnassa havaituista puutteista tai epäkohdista on syytä keskustella heti yhdessä sekä lapsen että sijaishuoltopaikan kanssa. Näin sijaishuoltopaikalla on mahdollisuus kertoa oma näkemyksensä tilanteesta sekä tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi siten kuin yhdessä sovitaan. Kokonaistilanteen selvittämiseksi on syytä myös kartoittaa huoltajan ja muiden viranomaisten näkemyksiä tilanteesta. Asioiden välitön ja avoin selvittäminen luo edellytyksiä keskinäisen luottamuksen säilymiselle ja nopealle puuttumiselle.
Jos lapsen sijoittanut hyvinvointialue havaitsee sijaishuoltopaikan toiminnassa epäkohtia tai puutteita, jotka voivat vaikuttaa sijoitettujen lasten hoitoon tai huolenpitoon, sen täytyy salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoittaa asiasta välittömästi lapsen sijoitushyvinvointialuelle. Tämän lisäksi epäkohdista täytyy ilmoittaa Lupa- ja valvontavirastolle ja tiedossa oleville muille lapsia kyseiseen paikkaan sijoittaneille hyvinvointialueille.

Rajoitustoimenpiteiden käytön valvonta

Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on myös valvottava rajoitustoimenpiteiden käyttöä sijaishuoltopaikassa.
Lastensuojelulaitoksen on arvioitava rajoitusten käyttöä yhdessä lapsen kanssa heti kun hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen. Laitoksen on toimitettava tiedot lapseen kohdistetuista rajoituksista sekä selvitys rajoitusten lapsikohtaisesta arvioinnista viipymättä lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle.
Lisäksi laitoksen täytyy kirjata käyttämänsä rajoitustoimenpiteet ja toimittaa kirjaamisten sisältö kuukausittain tiedoksi lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Sosiaalityöntekijä voi siten arvioida rajoitustoimenpiteiden vaikutusta lapsen asiakassuunnitelmaan ja muutoinkin vastata siitä, että lapsen hoito ja huolenpito sijaishuoltopaikassa on lapsen edun mukaista.
Jos lapseen on kohdistettu useita, peräkkäisiä, yhtäaikaisia tai pitkäaikaisia rajoituksia, lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän täytyy arvioida lapsen kokonaistilanne, lapselle sopivan ja riittävän hoidon ja palvelujen tarve sekä vastaavatko sijaishuoltopaikan henkilöstön määrä ja osaaminen sekä tilat lapsen tarpeita. Myös lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on keskusteltava rajoituksista ja niiden perusteista lapsen ja huoltajien kanssa, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta tai mahdotonta.

Käyttövarojen valvonta

Sijaishuoltopaikan täytyy pitää kirjaa myös lapselle annettujen käyttövarojen maksamisesta. Kirjaukset täytyy lähettää vuosittain tiedoksi lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle.

Puutteiden korjaaminen perhehoidossa

Lapsen perhehoitoon sijoittaneen hyvinvointialueen tehtävänä on valvoa, että sijoitus toteutuu perhehoitolain mukaisesti. Sijoittajahyvinvointialueen täytyy valvoa myös, että lapsi saa sijoituksen aikana ne tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet, jotka järjestetään sijoitushyvinvointialueen toimesta.

Lupa- ja valvontavirasto ja sijaishuollon valvonta

Viraston tehtävänä on seurata ja valvoa lastensuojelulaitosten toimintaa. Tämä tapahtuu aiemman lupamenettelyn kautta ja vuodesta 2024 alkaen rekisteröintimenettelyllä: ohjaus- ja arviointikäynneillä, tarkastuskäynneillä sekä yleisellä ohjauksella.
Lisäksi tehtävänä on erityisesti valvoa rajoitustoimenpiteiden käyttöä lastensuojelulaitoksissa. Valvontaa toteuttaessaan tulee varata lapselle tilaisuus luottamukselliseen keskusteluun aluehallintoviraston edustajan kanssa.
Valvontalaissa on säännökset sosiaali- ja terveyspalvelujen viranomaisvalvonnasta. Jos lastensuojelulaitosten toiminnassa havaitaan asiakas- tai potilasturvallisuutta vaarantavia puutteita tai epäkohtia, taikka toiminta on muutoin sote-valvontalain tai muun sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevan lain vastaista, aluehallintoviraston on annettava määräys puutteiden korjaamisesta tai epäkohtien poistamisesta. Samalla lupa- ja valvontaviraston täytyy asettaa määräaika, jonka kuluessa tarpeelliset toimenpiteet pitää suorittaa.
Virastolla on oikeus velvoittaa asianomainen noudattamaan määräystä sakon uhalla tai uhalla, että palvelutoiminta keskeytetään tai että toimintayksikön tai sen taikka toiminnassa käytetyn laitteen tai välineen käyttö kielletään. Asiakas- tai potilasturvallisuuden niin edellyttäessä aluehallintovirasto voi määrätä toiminnan välittömästi keskeytettäväksi tai kieltää välittömästi palvelunjärjestäjän tai palveluntuottajan toiminnassa käytettävän palveluyksikön, sen osan tai laitteen käytön.
Jos havaittu puute, laiminlyönti, virheellisyys tai muu epäkohta ei anna aihetta edellä mainittuihin toimenpiteisiin, aluehallintovirasto voi antaa ohjausta lain mukaiseen menettelyyn, toiminnan asianmukaiseen järjestämiseen ja tuottamiseen sekä hyvän hallinnon vaatimuksiin. Aluehallintovirasto voi kehottaa korjaamaan todetun puutteen tai muun epäkohdan. Jos ohjausta tai kehotusta ei voida pitää riittävinä, aluehallintovirasto voi antaa huomautuksen vastaisen varalle.
Lupa- ja valvontavirasto voi myös poistaa palveluntuottajan palveluntuottajien rekisteristä muun ohella, jos toiminnassa on olennaisesti rikottu lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, eivätkä valvontaviranomaisen aikaisemmat huomautukset tai määräykset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen tai epäkohtien poistamiseen.

Yksityisen sijoituksen valvonta

Yksityisellä sijoituksella tarkoitetaan pysyväisluonteista sijoitusta, jonka toteutumiseen sosiaalitoimi ei ole vaikuttanut. Kyse on huoltajan päätösvaltaan kuuluvasta asiasta. Kyseessä voi olla esimerkiksi tilanne, jossa lapsen huoltaja elämäntapansa tai elämäntilanteensa johdosta päättää sijoittaa lapsen muuhun yksityiskotiin hoidettavaksi. Lapsen hoidosta ja kasvatuksesta voivat tällöin vastata esimerkiksi isovanhemmat tai muut lapselle läheiset henkilöt.

Ilmoitusvelvollisuus yksityisistä sijoituksista

Huoltajalla ja lapsen hoitoonsa ottaneella henkilöllä on velvollisuus ilmoittaa sijoituksesta hyvinvointialueelle, jonka tulee selvittää, sopiiko yksityiskoti olosuhteiltaan lapsen hoitoon ja kasvatukseen. Hyvinvointialueen tulee myös selvittää, kykeneekö lapsen luoksensa ottanut henkilö huolehtimaan lapsesta ja onko sijoitus lapsen edun mukainen.

Rekisteri yksityisistä sijoituksista

Vuoden 2023 alusta lastensuojelulain 81 § 4 momentin mukaan "Hyvinvointialueen on pidettävä rekisteriä lapsista, jotka se on sijoittanut yksityisesti." Yksityinen sijoitus kuitenkin tarkoittaa edelleen huoltajan päätösvaltaan kuuluvaa lapsen sijoittamista yksityiskotiin pysyväisluonteisesti.

Päätös yksityisistä sijoituksista

Sijoituksen hyväksymisestä on tehtävä päätös ja yksityisesti sijoitetuista lapsista on pidettävä rekisteriä. Lapsen hoitoonsa ottaneelle henkilölle tulee selvittää hänen oikeutensa ja velvollisuutensa. Häntä tulee tarvittaessa tukea järjestämällä lastensuojelun avohuollon tukitoimia. Sijoituksen jatkumista ja tukitoimia tulee tarpeen mukaan seurata.
Yksityisen sijoituksen hyväksymisestä tai kieltämisestä on tehtävä muutoksenhakukelpoinen päätös. Ratkaisu voidaan saattaa hallinto-oikeuden tutkittavaksi. Asianosaisia asiassa ovat henkilö, jonka luokse lasta ollaan yksityisesti sijoittamassa, lapsen huoltaja ja 12 vuotta täyttänyt lapsi. Päätös mahdollistaa, että lapsen hoitoonsa ottanut henkilö voi hakea esimerkiksi lapsilisää, asumistuen korotusta tai eläkkeensaajan lapsikorotusta.

Valvonta yksityisen sijoituksen toteutumisessa

Jos yksityiskoti tai siinä annettu hoito ja kasvatus todetaan sopimattomaksi tai puutteelliseksi, on hyvinvointialueen yritettävä saada aikaan korjaus. Jollei korjausta saada aikaan, hyvinvointialue voi kieltää lapsen pitämisen tässä yksityiskodissa. Tällöin tulee huolehtia siitä, että lapsen hoito ja kasvatus järjestetään hänen etunsa ja tarpeidensa mukaan. Tämä voi joissakin tapauksissa tarkoittaa sijaishuollon järjestämistä lapselle, jos huostaanoton edellytykset täyttyvät.
Lapsen edun arviointi yksityisessä sijoituksessa edellyttää pääsääntöisesti lapsen tapaamista kyseisessä yksityiskodissa. Lisäksi on yleensä tarpeen, että tavataan lapsen huoltajaa ja lapsen hoitoonsa ottanutta henkilöä. Tarvittaessa on oltava yhteydessä myös lapsen vanhempaan.
Lisää muistiinpanoihin

Lähteet

Seuraava
Seuraava