Kiinnipitäminen lastensuojelulaitoksessa
Milloin lapsen kiinnipitäminen on mahdollista?
Lapsen rauhoittamiseksi hänestä voi pitää kiinni, jos
- hän sekavan tai uhkaavan käyttäytymisensä perusteella todennäköisesti vahingoittaisi itseään tai muita ja
- kiinnipitäminen on välttämätöntä lapsen oman tai toisen henkilön hengen, terveyden tai turvallisuuden välittömän vaarantumisen vuoksi tai
- kiinnipitäminen on omaisuuden merkittävän vahingoittamisen estämiseksi välttämätöntä.
Kiinnipidon saa toteuttaa
- lastensuojelulaitoksen johtaja tai
- laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö.
(Lastensuojelulaki 68 §:n 1 momentti)
Kiinnipitäminen on voimakeinon käyttämistä lapseen. Sen tarkoituksena on rauhoittaa ja pysäyttää tilanne, tai suojata lasta tai toista henkilöä. Voimankäytön tulee olla puolustettavaa huomioiden lapsen ikä, käyttäytyminen ja kokonaistilanne.
(Lastensuojelulaki 68 §:n 1 mom)
Minkäänlaisten välineiden käyttö ei ole sallittua. Kiinnipitämisen on oltava kohtuullisessa suhteessa sen tavoitteen kannalta. Kiinnipitäminen voi pitää sisällään myös lapsen siirtämisen. Kiinnipitäminen on lopetettava heti, kun se ei enää ole välttämätöntä lapsen rauhoittamiseksi.
(Lastensuojelulaki 68 §:n 1, 2 ja 4 momentti)
Kiinnipitäminen on viimeinen keino, johon saa ryhtyä vain, jos se on välttämätöntä. Kiinnipitämiseen ei tule ryhtyä, jos lapsi voidaan rauhoittaa esimerkiksi puheella. Kiinnipitäminen ei ole sallittua ennakollisena toimenpiteenä ilman välitöntä vaaraa. Omaisuuden kohdalla kyse tulee olla sen merkittävästä vahingoittumisesta. ”Merkittävyys” arvioidaan tapauskohtaisesti huomioiden vahingon laajuus, kohteena olevan omaisuuden arvo ja tilanteen vakavuus. Vähäisen vahingon suojaamiseksi toimenpide ei ole sallittu.
Kiinnipitoon ei voi ryhtyä esimerkiksi lapsen tottelemattomuuden tai passiivisen vastarinnan murtamiseksi. Lasta ei saa provosoida niin, että tilanne ajautuu kiinnipitoon. Lapsen sanalliset uhkaukset tai loukkaava kielenkäyttö eivät oikeuta kiinnipitoa. Kiinnipitoa ei voi käyttää rangaistuksena.
EOAK/2914/2021 (oikeusasiamies.fi)
Kiinnipitäminen pitää toteuttaa siten, että se on lapselle turvallista. Siinä pitää huomioida lapsen ikä, sukupuoli, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta sekä kunkin lapsen yksilöllinen tilanne. Erityistä varovaisuutta tulee noudattaa, jos lapsi on kokenut kaltoinkohtelua tai hänellä on somaattinen sairaus, koska kiinnipitäminen voi silloin aiheuttaa lapselle tavallista suurempaa vahinkoa.
(Lastensuojelulaki 68 §:n 2 mom)
HE 149/2026 vp, s. 139 (Eduskunta)
”Lapset käyttäytyvät stressijärjestelmän aktivoituessa tavalla, joka on heille sillä hetkellä ainoa mahdollinen. Raivoava lapsi taistelee sanamukaisesti henkensä edestä. Väkisin kiinni pitäminen vain lisää reaktiivista uhkakäyttäytymistä. Jos kiinnipitäminen on kuitenkin välttämätöntä, henkilökunnan on osattava turvallinen kiinnipitotekniikka, sekä keinot, joilla välttää kiinnipitoon ajautuminen.”
HE 149/2026 vp, s. 139 (Eduskunta)
Kiinnipito ei saa loukata lapsen ihmisarvoa. Lapsen vakaumusta ja ihmisarvoa pitää kunnioittaa. Kiinnipitoa toteutettaessa on otettava huomioon sijaishuoltoon johtaneet syyt, lapsen ikä, toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen kulttuuritaustansa.
EOAK/5237/2023 (oikeusasiamies.fi)
Kiinnipitämisen liioittelusta säädetään rikoslaissa. Voimakeinoja käytettäessä saa turvautua vain sellaisiin tarpeellisiin toimenpiteisiin, joita on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavina, kun otetaan huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus sekä tilanne muutenkin.
(Rikoslaki 4 luvun 6 ja 7 §)
Lapsen terveydentila on tutkittava, jos
- kiinnipidon yhteydessä lapselle aiheutuu näkyviä vammoja tai fyysisiä jälkiä tai
- lapsi pyytää tutkimusta.
Jos lapsen tilanne edellyttää terveydenhuollon ammattilaisen tutkimusta, silloin se on toteutettava joko sijoituspaikassa tai terveydenhuollon toimipisteessä. Vammat, tutkimukset ja pyyntö on dokumentoitava.
EOAK/2914/2021 (oikeusasiamies.fi)
Kiinnipitäminen lapsen luvatta lastensuojelulaitoksesta poistumisen estämiseksi
Lapsesta voidaan pitää kiinni, jotta lapsen luvaton poistuminen laitoksesta tai sen yhteydessä olevalta piha-alueelta estettäisiin. Edellytyksenä on, että lapsi saattaisi poistumisellaan itsensä tai toisen henkilön alttiiksi terveyteen tai turvallisuuteen kohdistuvalle vaaralle. Poistumisen estämisessä ei ole kyse lapsen rauhoittamisesta, vaan luvattoman poistumisen estämisestä tilanteessa, jossa poistuminen aiheuttaisi vaaraa. Kiinnipitämisen voi toteuttaa lastensuojelulaitoksen johtaja tai laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Muilta osin kiinnipitämisessä noudatetaan, mitä muutoinkin säädetään kiinnipitämisestä.
(Lastensuojelulaki 68 a §)
Kiinnipitämisen voi liittyä esimerkiksi lapsen henkeä ja terveyttä uhkaavaan päihteidenkäyttöön. Kyse voi olla esimerkiksi myös siitä, että lapsen käyttäytyminen uhkaa muuta henkilöä.
HE 149/2026 vp, s. 141 (Eduskunta)
Kirjaaminen ja selvityksen antaminen
Kiinnipitämisestä ei tehdä päätöstä eikä siitä ole muutoksenhakuoikeutta. Lastensuojelulaitoksen on kuitenkin kirjattava käyttämänsä rajoitustoimenpiteet asianmukaisesti näiden käytön seurannan ja valvonnan turvaamiseksi.
(Lastensuojelulaki 74 §)
Kiinnipitämiseen turvautuneen henkilön on annettava laitoksen johtajalle kirjallinen selvitys. Laitoksen johtajan turvautuessa kiinnipitämiseen on selvitys annettava lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle.
(Lastensuojelulaki 68 § 2 momentti)
Rajoituksen lapsikohtainen arviointi
Sijaishuoltopaikassa on arvioitava rajoituksen käyttöä yhdessä lapsen kanssa heti, kun hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen. Jos kiinnipitoa joudutaan tekemään toistuvasti, tulee lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän arvioitava myös, miten kiinnipitämiset voitaisiin välttää lapsen edun huomioivalla tavalla. Sosiaalityöntekijän tulee tehdä tämä arviointi yhdessä lapsen ja sijaishuoltopaikan sekä mahdollisuuksien mukaan huoltajan ja vanhempien kanssa.
(Lastensuojelulain 68 §:n 3 momentti ja 74 a §:n 1 momentti)
Jos lapselle ei ole hoito- ja kasvatussuunnitelmaa, tulee se laatia viipymättä, jos lapseen on kohdistettu rajoituksia tai on todennäköistä, että niitä tullaan kohdistamaan lapseen.
(Lastensuojelulaki 30 a §:n 1 momentti)