Tausta
Maailman terveysjärjestön mukaan potilaiden tulisi olla aktiivisesti mukana potilasturvallisuuden ja hoidon laadun varmistamisessa. Potilasturvallisuuden varmistamiseksi tarvitaan lisäksi yhteistyötä potilaiden, omaisten, ystävien, vertaisten ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä. Omaiset kokevat, että potilaan hätätilanteen tunnistamiseen ovat yhteydessä monet tekijät, kuten vuorovaikutus, roolijako, keskinäiset suhteet ja organisaatioon liittyvät tekijät. Lisäksi heidän osaamisensa tunnistaa potilaan voinnin heikkeneminen vaihtelee. Hätätilanteen kiireellisyyden arviointi on vaikeaa tilanteissa, joissa oireet eivät ole helposti tulkittavia. Potilailla ja omaisilla on aktiivinen rooli etenkin sairaalan ulkopuolella tapahtuvissa hätätilanteissa ja sen vuoksi he tarvitsevat tietoa, kuinka tunnistaa henkeä uhkaava voinnin muutos ja toimia tilanteessa oikein.
Tulokset
Keinoja edistää omaista tunnistamaan potilaan henkeä uhkaava voinnin muutos voivat olla tiedon tarjoaminen eri muodoissa (esim. kasvokkain tapahtuva ohjaus, digitaaliset kanavat ja jaettavat esitteet), omaisten/potilaiden ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden vuorovaikutuksen edistäminen eri keinoin kuten suunnitelluin puhelinsoitoin, sekä oireiden tunnistamisen harjoittelu simulaatiota hyödyntämällä.
Potilaan ja perheen osallistaminen hoidon eskaloitumistilanteisiin
• saattaa lisätä potilaan ja omaisten tietoa oireista, toivotuista reaktioista ja varautumisesta hätätilanteisiin (C**).
- Tiedon tarjoaminen yleisistä sydäninfarktin oireista, kasvokkain tapahtuvaan ohjaukseen osallistuminen sekä seurantapuhelut paransivat omaisten tiedon tasoa sydänkohtauksen akuuteista oireista ja lisäsivät heidän valmius- ja reagointikykyään (2 tutkimusta, n = 687).
- Vuorovaikutteiseen ohjausinterventioon osallistuminen lisäsi aivoinfarktipotilaiden valmius- ja reagointikykyä 12 kuukauden kohdalla, mutta tiedon tasossa ei havaittu eroa interventio- ja kontrolliryhmien välillä (1 tutkimus, n = 1 193). • Tiedon tarjoaminen potilaille eri kanavissa (mm. media ja esitteet) lisäsi oikeiden sydänkohtausoireiden raportointia ja tarkoituksenmukaista toimintaa hätätilanteissa 18 kuukauden kohdalla (1 tutkimus, n = 20 364).
• eivät todennäköisesti lisää potilaan ahdistuksen määrää (B)
- Tiedon tarjoaminen yleisistä sydäninfarktin oireista, kasvokkain tapahtuvaan ohjaukseen osallistuminen sekä seurantapuhelut laskivat miesten kokemaa ahdistusta, mutta naisten kokemassa ahdistuksessa ei ollut tilastollista eroa verrattuna tavanomaista hoitoa saaneisiin (1 tutkimus, n = 3522).
• vaikutus potilaan ja omaisten minäpystyvyyteen epävarma (C)
- Kasvokkain tapahtuvaan ohjaukseen ja simulaatioon osallistuminen sekä kirjallisen materiaalin tarjoaminen lisäsivät osastohoidossa olevien potilaiden minäpystyvyyden tunnetta kolmen päivän kohdalla (1 tutkimus, n = 67). • Kasvokkain tapahtuneeseen ohjaukseen ja puhelinseurantaan osallistuneiden astmaa sairastavien henkilöiden omaisten minäpystyvyyden tunteessa ei havaittu eroa verrattuna kontrolliryhmään 6 kuukauden kohdalla (1 tutkimus, n = 150).
• vaikutus hoitoon hakeutumisen kestoon on epävarma (C)
- Potilailla, jotka saivat kotiin toimintasuunnitelman, joka sisälsi mm. hätänumeron ja muita yhteystietoja sekä kortin tyypillisistä ja epätyypillisistä sepelvaltimotautikohtausoireista, viive hoitoon hakeutumiseen oli pienempi kuin kontrolliryhmällä (1 tutkimus, n = 1944).
- Vuorovaikutteiseen ohjaukseen osallistuneiden ja tavanomaista hoitoa saaneiden aivoinfarktipotilaiden välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa ajassa oireiden alkamisesta hoitoon hakeutumiseen (1 tutkimus, n = 1 193). • Tiedon tarjoamisella, kasvokkain tapahtuvaan ohjaukseen osallistumisella ja/tai seurantapuheluilla ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa potilaiden hoitoon hakeutumisen viiveessä verrattuna tavanomaista hoitoa saaneisiin (2 tutkimusta, n = 23 886).
Yhteenveto
Potilaan voinnin heikentyessä on olennaista, kuinka nopeasti potilas ja omainen osaavat tunnistaa tilan, reagoida siihen oikea-aikaisesti ja hakeutua hoitoon. Potilaan ja omaisen ohjauksessa tulisi tarjota tietoa potilaan tilan muuttumisen tunnistamisesta ja hoitoon hakeutumisen perusteista. Omaisten toiminnalla voi olla vaikutusta hoitoon hakeutumisen nopeuteen ja sitä kautta potilaan ennusteeseen. Tuloksia tulkitessa on otettava huomioon, että katsaukseen valitut interventiot ja potilasryhmät olivat heterogeenisiä ja osin sen vuoksi tulosten näytön aste jäi matalaksi ja kohtalaiseksi.
Aineisto ja menetelmät
Näyttövinkki perustuu vuonna 2020 julkaistuun tasokkaaseen järjestelmälliseen katsaukseen1 , jonka tarkoitus oli arvioida potilasta ja omaisia osallistavien interventioiden vaikuttavuutta tilanteissa, joissa potilaan tila heikkenee. Katsaukseen valittiin ennalta määritettyjen kriteerien perusteella yhdeksän interventiotutkimusta, joihin osallistui 436 684 potilasta (Yhdysvallat, Australia, Uusi-Seelanti, Iso-Britannia, Irlanti, Singapore). Järjestelmälliseen katsaukseen otettiin mukaan interventiot, joiden tavoitteena oli parantaa omaisten osaamista hoitoon hakeutumisen perusteista, tunnistaa potilaan tilan heikkeneminen ja parantaa vuorovaikutusta potilaiden/omaisten ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden välillä tällaisissa tilanteissa. Interventiot olivat suunnattu joko potilaille, omaisille, terveydenhuollon ammattihenkilöille tai kaikille kolmelle ryhmälle samanaikaisesti.
Käyttökelpoisuus Suomessa
Tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollon ammattilaisten perus- ja täydennyskoulutuksessa ja omaisten ohjaamisessa. Lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää henkeä uhkaavan voinnin muutoksen tunnistamiseen suunnattavien interventioiden kehittämisessä. Tutkimukset oli tehty korkean tulostason maissa, joten kohderyhmä ja olosuhteet ovat rinnastettavissa suomalaiseen väestöön. Esimerkiksi sydäninfarkti on hengenvaarallinen sairauskohtaus ja sen nopea tunnistaminen ja hoito on tärkeää9 . Suomessa on käytössä Euroopan Elvytysneuvoston julkaisemat elvytyssuositukset, joita pyritään toteuttamaan sydänpysähdyksen tapahtuessa.
Näyttövinkin laatijat
Jämsä, Riina1 rh, TtM-opiskelija
Kipinä, Satu1 sh, lo, TtM-opiskelija
Kokko, Merja1 sh, TtM-opiskelija
Martinez, Tanja2 sh, YAMK-opiskelija
Sollman, Veera2 sh, YAMK-opiskelija
Kääriäinen, Maria1 sh/th, TtT, professori
Immonen, Kati2 bioanalyytikko, TtM, yliopettaja
Pauna, Anne3 sh/eh, toiminnanjohtaja
Editoijat: Marin, Kaisa4 sh, TtM, tutkija ja Hamari, Lotta4 ft, TtT, tutkija
1 Oulun yliopisto, 2 Oulun ammattikorkeakoulu, 3 Suomen Sairaanhoitajat, 4 Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus)
Sources
Attachments
nayttovinkki-1-2023
Type:
PDFSize:
137.2 KBUploaded:
06/02/2023 15:57