Kaikilla on oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen, myös lapsilla. Heillä on oikeus saada suojelua kaikenlaiselta väkivallalta ja hyväksikäytöltä.
Lapsen huoltaja on ensisijaisesti vastuussa lapsen suojelemisesta, mutta julkisen vallan on tuettava huoltajaa tehtävässään, tai ääritapauksessa järjestettävä lapselle sijaishuolto.
Lapseen kohdistuva väkivalta on rikos. Väkivalta ja hoidon laiminlyönti voivat aiheuttaa lapselle vakavia ruumiillisia ja henkisiä vammoja sekä syrjäytymistä sosiaalisista suhteista. Pahimmillaan väkivalta voi johtaa kuolemaan. Myös esimerkiksi kuritusväkivalta ja kasvatuksellinen väkivalta ovat lapseen kohdistuvaa väkivaltaa.
Lasta kohtaan voivat olla väkivaltaisia hänelle läheiset aikuiset, tuntemattomat aikuiset tai toiset lapset ja nuoret. Väkivallan muoto ja se, kuka tai ketkä ovat epäiltyjä, määrittelee myös toimenpiteiden laadun, tarpeen ja kiireellisyyden. Niillä on merkitystä myös siihen, millaisia eri viranomaisten tehtävät ovat prosessissa.
Tässä osiossa on tarkempia ohjeita siitä, missä tilanteissa ilmoitus poliisille ja lastensuojeluun on tehtävä, mitkä ovat lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja muiden ammattilaisten vastuut ja miten väkivaltaepäilyn selvittämisprosessi etenee. Osiossa kerrotaan myös työskentelystä lapsen ja perheen aikuisten kanssa.
Tietoa lapsille ja nuorille
Väkivaltaepäilyn herääminen
On ensiarvoisen tärkeää tunnistaa lapseen kohdistuva väkivalta ja puuttua siihen.
Lapsia ja perheitä kohtaavilla ammattilaisilla täytyy olla riittävästi tietoa siitä, miten väkivallan merkit voi tunnistaa. Monet väkivallan merkit ovat monitulkintaisia. Siksi tarvitaan jatkuvaa koulutusta tunnistamisen ja puuttumisen tueksi.
Väkivaltaepäily voi herätä monesta syystä
Epäily lapsen kokemasta väkivallasta voi herätä monella tavoin, esimerkiksi
- lapsen ulkoisesta olemuksesta
- lapsen käyttäytymisestä ja eri tavoin ilmenevistä oireista
- lapsessa näkyvistä väkivallan merkeistä
- jos lapsi kertoo eri tavoin tapahtuneesta.
On hyvä muistaa, ettei fyysinenkään pahoinpitely aina jätä näkyviä merkkejä.
Miten kuulla lasta, jos hän kertoo rikokseen viittaavasta tapahtumasta?
Barnahus-verkkosivustolla on kuvattu tarkemmin huomioitavia asioita, kun lapsen kanssa keskustellaan.
Mitä kertoa huoltajille?
Epäilty kuuluu lapsen lähipiiriin
Jos rikoksesta epäilty kuuluu esimerkiksi perheeseen tai sukuun, on erityisen tärkeää neuvotella poliisin ja sosiaalitoimen kanssa. Sosiaalityöntekijällä tai muulla lastensuojelun työntekijällä on tarvittaessa oikeus tavata lapsi myös ilman huoltajan suostumusta, jos sen arvioidaan olevan lapsen ikä, kehitys tai olosuhteet muutoin huomioon ottaen lapsen edun mukaista. Syyt tapaamiseen vastoin huoltajan suostumusta on kirjattava lapsen asiakirjoihin. Huoltajalle on ilmoitettava tapaamisesta, jollei se ole selvästi vastoin lapsen etua.
Lapsi voi joutua vaaraan rikosepäilyn paljastumisen vuoksi. Rikoksesta epäilty voi painostaa tai uhkailla lasta tai tuhota mahdollista todistusaineistoa.
Jos lapsen huoltajille ei tutkinnallisista syistä voida heti kertoa rikosepäilystä eikä ilmoituksen tekemisestä, on sosiaalitoimen selvitettävä yhteistyössä poliisin kanssa, miten he huolehtivat lapsen turvallisuudesta ja hyvinvoinnista.
Jos sosiaalitoimi ryhtyy lapsesta tehdyn ilmoituksen perusteella joihinkin toimenpiteisiin, on sillä velvollisuus kertoa näistä toimenpiteistä huoltajille.
Epäilty on perheen ulkopuolinen
Jos teosta epäilty on perheen ulkopuolinen, lapsen huoltajille voi yleensä kertoa epäilyistä. Huoltajille voi myös kertoa, että tarvittaessa asiasta on velvollisuus ilmoittaa poliisille ja lastensuojeluun.
Vanhempien turva on ensiarvoisen tärkeää epäillyn rikoksen uhriksi joutuneelle lapselle. Siksi on tärkeä huolehtia siitä, että myös vanhemmat saavat tukea ja apua.
Jos tekijä on ulkopuolinen, huoltaja käyttää yleensä lapsen puolesta puhevaltaa rikosasiassa ja tekee rikosilmoituksen. Ilmoitusvelvollisen henkilön tulee kuitenkin varmistua siitä, että ilmoitus poliisille tehdään.
Lapsen turvallisuudesta huolehtiminen
Väkivaltaepäilyssä on ensisijaista varmistaa lapsen turvallisuus.
- Ilmoitusvelvollinen tekee ilmoituksen poliisille ja lastensuojeluun.
- Sosiaalitoimella on kokonaisvastuullaan selvittää lapsen tilanne sekä tukea lasta ja perhettä.
- Sosiaalitoimi huolehtii lastensuojeluilmoituksen jälkeen myös mahdollisista turvatoimista.
Lapsen toimittaminen terveydenhuoltoon vammojen tutkimiseksi
Huoltajalla on päätösvalta lapsen terveydenhuollon toimenpiteistä, jos ei ole tehty päätöstä kiireellisestä sijoituksesta. Poikkeuksena on tilanne, jossa alaikäinen päättää itse hoidostaan. Arvion lapsipotilaan itsemääräämisoikeudesta tekee kuitenkin terveydenhuollon ammattihenkilö.
Kun väkivaltaepäilyyn liittyvässä tilanteessa tehdään kiireellinen sijoitus, voi lastensuojelu kuljettaa lapsen terveydenhuoltoon ilman huoltajan suostumusta. On mahdollista, että lastensuojelun työntekijä on läsnä tutkimustilanteessa, mutta kokonaisvastuu tutkimuksista ja tutkimustilanteesta on terveydenhuollolla.
Lapsi on kuitenkin aina toimitettava terveydenhuoltoon, jos hän tarvitsee terveydenhuollon toimenpiteitä, ja tehtävä tarvittaessa päätös kiireellisestä sijoituksesta. Lastensuojelun ja poliisin tulee sopia lapsen tutkimuksiin toimittamisesta yhteistyössä.
Velvollisuus ilmoittaa poliisille
Kenellä on ilmoitusvelvollisuus?
Ilmoitusvelvollisuus koskee samoja toimijoita kuin velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus. Näiden toimijoiden on velvollisuus ilmoittaa poliisille ja sosiaalitoimeen, jos he epäilevät lapseen kohdistunutta väkivaltaa. Myös lastensuojeluviranomaiset ovat ilmoitusvelvollisia poliisille.
Ilmoitusvelvollisuus on sillä henkilöllä, jonka tietoon väkivalta- tai seksuaalirikosepäily on tullut. Ilmoituksen tekemistä ei saa delegoida toiselle henkilölle.
Velvollisuus on voimassa salassapitosäännösten estämättä ja riippumatta siitä, onko joku toinen jo mahdollisesti tehnyt ilmoituksen. Ammattilaisten välisessä yhteistyössä voi käydä ilmi, että toinen taho on jo tehnyt ilmoituksen poliisille. Siinä tapauksessa uutta ilmoitusta ei ole välttämätöntä tehdä.
On tärkeää, että poliisi saa väkivaltaepäilyyn liittyvät tiedot suoraan siltä henkilöltä, jolla on eniten ensi käden tietoa tapahtumista. Jos epäilyä koskevia tietoja joudutaan siirtämään tai käsittelemään ennen ilmoituksen tekemistä, ilmoituksen teko voi viivästyä sekä tiedot vääristyä tai kadota.
Lastensuojelulain mukaan lastensuojeluilmoituksen ja ilmoituksen poliisille voi tehdä kuka tahansa, myös henkilö, jolla ei ole ilmoitusvelvollisuutta. Velvollisuus ja oikeus eivät ulotu papin rippisalaisuuteen.
Ilmoitettavat tilanteet ja epäillyt rikokset
Väkivaltaepäilyn ilmoitusvelvollisuus koskee
- rikoslain 20 luvussa seksuaalirikoksena rangaistavaksi säädettyjä tekoja
- henkeen tai terveyteen kohdistuvia rikoksia, joissa enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta.
Henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, joista on ilmoitusvelvollisuus
- Pahoinpitely (rikoslain 21 luvun 5 §)
- Törkeä pahoinpitely (rikoslain 21 luvun 6 §)
- Naisten sukuelinten silpominen (rikoslain 6 b §)
- Naisten sukuelinten silpomisen valmistelu (rikoslain 6 c §)
- Heitteillepano (rikoslain 21 luvun 14 §)
Epävarmoissa tilanteissa konsultoi poliisia.
Ilmoitusvelvollisuus koskee tilanteita, joissa väkivallan uhri on alaikäinen. Ilmoitusvelvollisuus ei siis koske tilannetta, jossa uhri on jo täyttänyt 18 vuotta, vaikka teko olisi tapahtunut uhrin ollessa alaikäinen.
Ilmoituskynnyksen tulee olla matala. Toisinaan rajanveto on kuitenkin haastavaa, joten kysy epäselvissä tilanteissa neuvoa poliisilta, lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian yksiköiltä tai hyvinvointialueen lastensuojelusta.
Milloin on syytä epäillä väkivaltaa?
Lain mukaan ilmoitus täytyy tehdä silloin, kun ilmoitusvelvollisella on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perustella syytä epäillä rikosta.
Väkivaltarikosta on syytä epäillä esimerkiksi näissä tilanteissa:
- ilmoitusvelvollinen päätyy huolellisen harkinnan ja omien havaintojen perusteella epäilyyn
- lapsi kertoo rikokseen viittaavista tapahtumista
- fyysiset jäljet tai vammat lapsessa viittaavat väkivaltaan.
Ilmoitukseen on oltava selkeä syy
Kuulopuheisiin ja pitkälle vietyihin tulkintoihin täytyy suhtautua varauksella.
Aiheettomasta väkivaltarikosepäilystä, sen perusteella poliisille tehdystä ilmoituksesta ja mahdollisesta esitutkinnasta voi olla vakavia seurauksia asianosaisille.
Sen vuoksi epäily on ilmoituksen tekemisen yhteydessä perusteltava, eli ilmoittajalla pitää olla yksi tai useampi selkeä syy tehdä ilmoitus. Nämä syyt on ilmoitettava poliisille.
Varmaa näyttöä rikoksesta ei tarvita
Ilmoittajalla ei kuitenkaan tarvitse olla varmaa näyttöä rikoksesta tai sen tekijästä. Niiden selvittäminen on poliisin tehtävä.
Jos olet epävarma perusteiden riittävyydestä, kysy neuvoa poliisilta mainitsematta asianosaisten nimiä. Voit tarvittaessa konsultoida matalalla kynnyksellä myös lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian yksiköitä.
Ilmoituksen tekeminen poliisille
Jos epäilyyn on riittävät perusteet, ilmoitusvelvollisen on tehtävä ilmoitus lain velvoittamana. Tällöin kunnianloukkaussyytteet tai muut vastaavat seuraamukset ovat epätodennäköisiä.
Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöminen on teko, josta saattaa olla rikosoikeudellisia seuraamuksia.
Yhteydenotto poliisiin täytyy dokumentoida. Dokumentoitava on etenkin
- epäilyn syntymiseen johtaneet tekijät
- lapsen kanssa mahdollisesti käydyt keskustelut.
Tee ilmoitus viivytyksettä
Jos epäilet lapsen joutuneen aivan äskettäin väkivaltarikoksen kohteeksi, on ensivaiheen toiminnalla kiire:
- Tee ilmoitus poliisille välittömästi, jotta poliisi pääsee käynnistämään esitutkinnan. Jos olet epävarma ilmoituksesta, konsultoi poliisia matalalla kynnyksellä.
- Lapsen kuulemisella on kiire, koska etenkin pienen lapsen muistikuvat heikkenevät aikuista nopeammin ja lapsi on vaikutuksille altis.
- Lapsen somaattinen tutkimus on tehtävä kiireellisesti, sillä mahdolliset fyysiset jäljet katoavat nopeasti.
- Poliisin on myös hyvä päästä keräämään mahdollista todistusaineistoa tapahtumapaikalta, jos se on tiedossa.
Jos kyse on paljon aikaisemmin sattuneista tapahtumista tai tilanteista, jossa lapsi ei ole välittömästi vaarassa:
- Voit toimia kiireettömämmin. Viivyttelyyn ei kuitenkaan näissäkään tilanteissa ole syytä.
- Lapsen somaattiselle tutkimukselle ei ole ehkä lainkaan tarvetta. Sitä ei ainakaan tarvitse tehdä kiireellisenä.
Jos epäily perustuu havaintoihin lapsen käyttäytymisestä, havainnot täytyy kirjata huolellisesti ja ilmoitus poliisille pitää tehdä viivytyksettä.
Näin teet ilmoituksen
- Akuuteissa tilanteissa tee poliisi-ilmoitus puhelimitse yleiseen hätänumeroon 112 tai paikallisesti erikseen sovitulla tavalla. Hätäkeskuksen päivystäjä välittää tiedon ja soittopyynnön asianomaiselle poliisille. Varaudu antamaan puhelinilmoituksessa samat tiedot kuin ilmoituslomakkeessa.
- Muissa tapauksissa tee viipymättä ilmoitus sähköisesti poliisin sähköisen asiointipalvelun "Palvelut yrityksille ja yhteisöille" -kohdasta.
- Ellei sähköisen ilmoituksen teko ole mahdollista, käytä alla olevaa lomaketta, joka lähetetään suojattuna sähköpostina poliisille. Lapsiin kohdistuneiden rikosepäilyjen ilmoituslomake (pdf 85 kt)
- Jos olet epävarma ilmoituksesta, voit kysyä neuvoa poliisilta lapsen tai nuoren nimeä mainitsematta. Voit kysyä neuvoa myös lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian yksiköltä tai lastensuojelusta.
Poliisilla on oikeus saada salassapidon estämättä olennaiset tiedot, joilla epäillyn rikoksen voi selvittää. Poliisin tiedonsaantioikeutta on säädetty, jotta tutkinta käynnistyisi mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Anna tästä syystä ilmoituksessa mahdollisimman kattavat tiedot.
Ilmoitusvelvollisten on tehtävä poliisi-ilmoituksen lisäksi myös lastensuojeluilmoitus. Ilmoitukset tehdään salassapidon estämättä. Lastensuojeluilmoituksen tekemisestä on kerrottu tarkemmin lastensuojeluilmoitusta käsittelevässä osiossa.
Rikosepäilyä koskevien tietojen kirjaaminen
Kirjaa lasta koskeviin asiakirjoihin
- tieto siitä, että epäilystä on tehty poliisi-ilmoitus
- epäilyn syntymiseen johtaneet tekijät
- mahdolliset lapsen kanssa käydyt keskustelut.
Lapsen kertomat asiat ja hänelle esitetyt kysymykset on tärkeää kirjata mahdollisimman pian ja sanatarkasti.
Mihin kirjaan rikosepäilyä koskevat tiedot?
- Lastensuojelussa tiedot kirjataan lastensuojelun asiakaskertomukseen.
- Terveydenhuollossa tiedot kirjataan lapsen potilaskertomukseen. Terveydenhuollossa väkivaltaepäilyyn liittyvät kirjaukset on lähtökohtaisesti viivästettävä. Tämä tarkoittaa, etteivät ne tule näkyväksi lapsen huoltajille Omakannassa sellaisenaan. Poliisia voi konsultoida, milloin esitutkinta on sellaisessa vaiheessa, että lapsen potilastietoja voidaan antaa.
- Koulussa merkitsemispaikka on joko oppilaskohtaisen oppilashuoltotyön rekisteri tai tietyn oppilashuollon ammattihenkilön, kuten terveydenhoitajan, koulupsykologin tai koulukuraattorin ylläpitämä rekisteri. Paikka riippuu siitä, kuka ilmoituksen on tehnyt ja miten sitä on käsitelty.
Kirjaa työskentely lapsen kanssa sekä siihen liittyvät tiedot perustehtävän mukaisesti lapsen asiakirjoihin.
Varsinainen ilmoitus lapseen kohdistuneesta rikosepäilystä tallentuu poliisin rekisteriin ja lastensuojeluilmoitus sosiaalihuollon asiakasrekisteriin.
Muualla kuin terveydenhuollossa tapahtuva vammahavaintojen tallentaminen
Kun havaitset lapsessa vammoja, tee ilmoitus poliisille ja lastensuojeluun. Poliisi pyytää esitutkintaan liittyvät tutkimukset terveydenhuollosta ja antaa tarvittaessa toimintaohjeita ilmoittavalle taholle. Lähtökohtaisesti lapsen vammojen kuvaaminen tai lapsen puheen nauhoittaminen ovat poliisin ja terveydenhuollon edustajan selvitteleviä tehtäviä.
Jos esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijä tekee ensihavainnon lapsen vammasta kotikäynnin yhteydessä, voi hän kuvata vamman, jos se on näkyvillä eikä kuvaaminen edellytä esimerkiksi lapsen riisuttamista. Vammaa ei tule kuvata väkisin. Sosiaalihuollossa havainnot dokumentoidaan mahdollisimman tarkkaan kuvaillen lapsen asiakaskertomukseen ja valokuva lähetetään poliisille ilmoituksen liitteenä.
Rikosprosessi lapseen kohdistuneen väkivallan epäilyssä
Lapseen kohdistuneen väkivallan epäilyssä rikosprosessi käynnistyy, kun poliisi saa epäilyn tietoonsa. Rikosprosessissa poliisi selvittää, onko joku syyllistynyt rikokseen. Rikosprosessiin kuuluvat
- esitutkinta
- syyteharkinta
- oikeudenkäynti
- rangaistuksen täytäntöönpano.
Rikoksen esitutkinnasta vastaa poliisi. Silti viranomaisten välinen virka-apu on tärkeää, jotta mahdollinen rikos selviää.
Esitutkinta ja lapsi esitutkinnassa
Rikosepäily tulee poliisin tietoon yleensä rikoksen uhrin, jonkun ulkopuolisen tai viranomaisen ilmoituksesta.
Ennen esitutkinnan aloittamista poliisin on tehtävä esiselvitys, jotta kukaan ei joutuisi ilman syytä epäillyn asemaan. Jos kynnys rikosepäilystä ylittyy ja rikoksen syyteoikeus on vielä olemassa, poliisi aloittaa esitutkinnan tutkinnanjohtajan päätöksellä.
Esitutkinnan kulku
Esitutkinnassa poliisi selvittää rikoksen ja sen teko-olosuhteet, asianosaiset ja kaikki seikat, joita syyttäjä tarvitsee syyteharkintaa varten.
Yksi tärkeimpiä esitutkinnan keinoja ovat kuulustelut. Poliisi voi myös hankkia selvitystä
- asiantuntijalausunnoilla
- rikospaikkatutkinnoilla
- rikoslaboratoriotutkimuksilla
- pakkokeinoilla, kuten kotietsinnöillä, takavarikoilla, televalvonnalla tai pidättämällä henkilön.
Poliisi selvittää rikokset tasapuolisuuden, puolueettomuuden ja objektiivisuuden periaatteilla. Sääntöjä ovat
- syyttömyysolettama eli ketään ei pidetä syyllisenä, ennen kuin rikos on näytetty toteen
- syyttäjän näyttötaakka eli syyttäjän velvollisuus näyttää syyte toteen
- epäillyn suosiminen eli epäselväksi jäävät asiat ratkaistaan syytetyn eduksi.
Kun esitutkinta päättyy, poliisi toimittaa asiakirjat syyttäjän syyteharkintaan. Syyteharkintaa voi seurata oikeudenkäynti ja rangaistuksen täytäntöönpano.
Esitutkinta voi kuitenkin myös päättyä poliisin päätöksellä, jos
- tutkinnassa on käynyt ilmi, ettei rikosta ole tehty
- ketään ei voida panna syytteeseen.
Lapsi rikoksen uhrina
Rikoksen uhrina eli asianomistajana lapsella on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin asianomistajilla.
- Lapsella on oikeus vahingonkorvaukseen hänelle aiheutetusta vahingosta.
- Lapsella on oikeus olla vastaamatta hänelle esitettyihin kysymyksiin.
- Lapsella on velvollisuus puhua totta.
Rikoksen selvittäminen ei saa aiheuttaa lapselle lisävahinkoa. Lasta on kohdeltava iän ja kehitystason mukaisella tavalla. Tarvittaessa poliisin on neuvoteltava lääkärin tai muun asiantuntijan kanssa siitä, voiko lapseen kohdistaa tutkintatoimenpiteitä.
Lapsen kuulustelu
Lapsen kuulustelu täytyy pääsääntöisesti antaa tehtävään perehtyneiden poliisien suoritettaviksi.
Tutkinnanjohtaja voi myös päättää, että lapsen kuulemisen asiantuntija esittää kysymykset kuulusteltavalle poliisin valvonnassa. Tutkija voi kieltää lapsen huoltajan tai edunvalvojan läsnäolon, kun lasta kuulustellaan.
Ilmapiiri tulisi lapsen kuulemisen tilanteessa luoda sellaiseksi, että lapsen on helppo puhua vapaasti.
Poliisi tallentaa kuulustelun
Poliisi tallentaa lapsen kuulustelun kuva- tai äänitallenteena. Alle 15-vuotiasta lasta ei kuulla varsinaisessa oikeudenkäynnissä. Siksi rikoksesta epäillylle on varattava mahdollisuus osallistua kuulusteluun siten, että hän voi esittää kysymyksiä lapselle.
Poliisi esittää tallenteen lapsen kuulemisesta epäillylle ja hänen avustajalleen, minkä yhteydessä heille varataan mahdollisuus esittää omat kysymyksensä lapselle.
Sama henkilö, joka on suorittanut lapsen kuulemisen aikaisemmin, esittää epäillyn tekemät kysymykset lapselle. Myös tämä kuulustelu tallennetaan.
Tallenteen avulla saadaan paras mahdollinen tieto siitä, mitä ja miten lapsi on kuulustelussa kertonut. Lisäksi kuulusteluolosuhteet ja kuulustelumenetelmät voidaan jälkikäteen todeta riidattomasti.
Alaikäisen uhrin edunvalvonta
Jos uhri on alle 15-vuotias, huoltaja tai muu laillinen edustaja edustaa häntä ja käyttää lapsen puhevaltaa esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä.
Tutkinnanjohtaja voi kuitenkin hakea lapselle edunvalvojaa, jos
- vanhempaa tai muuta huoltajaa epäillään lapseen kohdistuneesta väkivallasta
- vanhempi tai muu huoltaja kieltäytyy viemästä lasta tarvittaviin tutkimuksiin
- vanhemmalla tai muulla huoltajalla on läheinen suhde epäiltyyn, eli epäilty on esimerkiksi vanhemman avio- tai avopuoliso.
15 vuotta täyttäneellä alaikäisellä on oikeus käyttää myös itsenäisesti puhevaltaa edustajansa ohella.
Asianomistaja voi saada oikeudenkäyntiavustajan ja tukihenkilön
Tuomioistuin voi määrätä seksuaali-, henki- ja pahoinpitelyrikoksen asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten.
Asianomistajalle voidaan määrätä myös riittävän pätevyyden omaava tukihenkilö. Tukihenkilö on syytä määrätä rikoksen uhrille, jos hän ei esitä korvausvaatimuksia rikoksen johdosta.
Jos uhri vaatii korvauksia, hänelle täytyy määrätä oikeudenkäyntiavustaja. Lapsen oikeudenkäyntiavustaja ja edunvalvoja voivat olla sama henkilö.
Syyteharkinta
Kun esitutkinta valmistuu, poliisi toimittaa asian syyttäjälle syyteharkintaa varten.
Syyttäjä harkitsee esitutkinnan perusteella, edellyttääkö asia syytteen nostamista. Tällöin asiassa täytyy olla todennäköisiä syitä, jotka tukevat rikoksesta epäillyn syyllisyyttä.
Jotta syyte voidaan nostaa,
- syyttäjän on päädyttävä siihen, että syyllisyyden todennäköisyys on yli 50 %
- syyttäjän täytyy arvioida, että tuomio on asiassa todennäköisempi kuin syytteen hylkääminen.
Jos näyttö riittää syytteen nostamiseen, syyttäjä laatii oikeudelle toimitettavan haastehakemuksen. Jos näyttö ei riitä syytteen nostamiseen, syyttäjä laatii perustellun päätöksen syyttämättä jättämisestä.
Oikeudenkäynti
Oikeudenkäynti tapahtuu rikoksen tekopaikan käräjäoikeudessa. Siitä tulee kirjallinen kutsu uhrille, epäillylle ja todistajille.
Alle 15-vuotiasta ei pääsääntöisesti kuulla enää oikeudenkäyntivaiheessa. Arkaluontoisissa asioissa, kuten seksuaalirikoksissa, oikeudenkäynti pidetään useimmiten syyttäjän tai uhrin pyynnöstä suljetuin ovin.
Oikeudenkäynti on välitöntä, suullista ja keskitettyä. Tämä tarkoittaa, että
- sama tuomari ja kolme lautamiestä ovat läsnä koko oikeuskäsittelyn ajan
- jutussa otetaan huomioon vain suullisesti oikeudessa esitetty aineisto
- juttu pyritään käsittelemään yhdessä yhtäjaksoisessa käsittelyssä.
Oikeudenkäynnin kulku on seuraava:
- Paikallaolijoiden toteaminen.
- Syyttäjän syyte.
- Asianomistajan eli uhrin vaatimukset.
- Vastaajan eli epäillyn kannanotto vaatimuksiin.
- Syyttäjän asiaesittely.
- Asianomistajan ja vastaajan puheenvuoro.
- Näytön esittäminen.
- Asianosaisten loppulausunnot.
- Seuraamuskeskustelu.
- Päätöksen harkitseminen.
- Tuomion julistaminen ja ohjaus muutoksen hakemisesta.
Tuomitsemiskynnys on korkea ja selvästi korkeampi kuin esitutkinnan aloittamisen tai syytteen nostamisen kynnys.
Tuomitsemiskynnyksen korkeus on perusteltu, koska väärä langettava ratkaisu on sen kohteeksi joutuneen henkilön kannalta huomattavasti haitallisempi kuin väärä vapauttava päätös yhteiskunnan kannalta.
Jos käsittely etenee useisiin oikeusasteisiin, koko prosessin kesto voi olla useita vuosia.
Viranomaisyhteistyö lapseen kohdistuneen väkivallan epäilyn selvittämisessä
Poliisin yhteistyö sosiaali- ja terveydenhuollon, koulun tai päiväkodin kanssa on ensiarvoisen tärkeää lapseen kohdistuneen väkivallan epäilyn selvittämisessä.
Viranomaisten yhteistyö poliisin kanssa perustuu keskinäiseen virka-apuun. Muilla viranomaisilla on velvollisuus antaa virka-apua poliisille.
Varsinainen vastuu rikosten selvittämisestä on poliisilla. Esitutkintalaki edellyttää, että poliisi myös johtaa rikoksen selvittämistä. Laki selkiyttää eri viranomaisten rooleja ja lisää kaikkien osapuolten oikeusturvaa. Lainsäädäntö mahdollistaa, että eri viranomaiset voivat välittää toisilleen tietoa ja tehdä yhteistyötä lapseen kohdistuvassa väkivaltaepäilyssä.
Poliisilla on oikeus saada tarpeelliset tiedot ja asiakirjat ilman maksua ja salassapitovelvollisuuden estettä viranomaiselta tai julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä, esimerkiksi yksityiseltä lastensuojelulaitokselta tai perhekodilta.
Viranomaisten oikeus saada tietoja
Lainsäädäntö mahdollistaa, että eri viranomaiset voivat välittää toisilleen tietoa ja tehdä yhteistyötä lapseen kohdistuvassa väkivaltaepäilyssä.
Poliisilla on oikeus saada tarpeelliset tiedot ja asiakirjat ilman maksua ja salassapitovelvollisuuden estettä viranomaiselta tai julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä, esimerkiksi yksityiseltä lastensuojelulaitokselta tai perhekodilta.
Myös lastensuojelulla on oikeus saada tarvittavat tiedot muilta viranomaisilta. Muiden viranomaisten täytyy luovuttaa ilman maksua ja salassapitovelvollisuuden estettä tiedot, jotka
- vaikuttavat olennaisesti sosiaalihuollon asiakassuhteeseen
- ovat välttämättömiä, jotta sosiaaliviranomainen voi suorittaa lakisääteistä tehtäväänsä.
Myös terveydenhuollossa lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian ja -psykologian yksiköillä on laaja tietojensaantioikeus, kun he tutkivat virka-apuna lapseen kohdistunutta väkivaltarikosepäilyä.
Terveydenhuollon tehtävät
Poliisi voi tarvittaessa pyytää virka-apua yliopistosairaalojen lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tai -psykologian yksiköistä.
Poliisi voi pyytää virka-apua esimerkiksi
- pienen lapsen kuulemiseen
- haastavan kokonaisuuden selvittämiseen
- lapsen psyykkisen terveydentilan vuoksi
- arvioon siitä, onko lapsen kautta mahdollista saada luotettavaa tietoa rikosepäilyn selvittämiseksi.
Yksiköt ovat moniammatillisia, ja lasta kuulevat oikeuspsykologiaan perehtyneen psykologit. Valtio kattaa yksiköissä tehtyjen tutkimusten kustannukset. Yksiköiden toimintaa säätelee laki.
Tutkinnan prosessit vaihtelevat tapauskohtaisesti. Yksiköiden toimintatavat eroavat alueellisesti toisistaan esimerkiksi hoidon tarpeen arvioinnin ja hoitoon ohjaamisen suhteen. Yksiköt kehittävät työskentelymuotoja vastaamaan käytännön tarpeisiin.
Poliisi voi pyytää virka-apua myös lääkärin tekemään lapsen somaattiseen tutkimukseen:
- Tutkimukset on hyvä keskittää erikoistuneisiin yksiköihin.
- Tuoreissa tapauksissa, eli jos on kulunut alle kolme vuorokautta epäillystä tapahtumasta, tutkimukset tulee tehdä tarvittaessa päivystyksellisesti tai muuten mahdollisimman pikaisesti.
- Päivystysluonteiseen somaattiseen tutkimukseen ei tarvita poliisin virka-apupyyntöä.
Toimipaikka, joka saa virka-apupyynnön
- antaa tutkimuksistaan tarvittaessa lausunnon poliisille
- ei anna poliisin pyytämistä tutkimuksista tietoja asianosaisille. Poliisi kokoaa esitutkintamateriaalista esitutkintapöytäkirjan, josta asianosaiset saavat kopion.
Asianosaiset saavat tietoonsa kaiken, mitä esitutkinnassa on käynyt ilmi, niin pian kuin siitä ei ole haittaa rikoksen selvittämiselle. Asianosaiset saavat tiedot viimeistään siinä vaiheessa, kun esitutkinta on suoritettu loppuun.
Lastensuojelun tehtävät
Lastensuojelun tehtävänä on lapseen kohdistuneessa väkivaltaepäilyssä
- arvioida lapsen lastensuojelun tarve
- järjestää tukitoimia
- varmistaa lapsen turvallisuus.
Lastensuojelun on arvioitava lastensuojeluilmoitus ja tehtävä sen pohjalta tarvittavat toimenpiteet. Rikosepäilyn tutkinnan aikana lastensuojelusta vastaava viranomainen arvioi
- lapsen tilannetta
- lapsen ja perheenjäsenten avun ja tuen tarvetta
- tarvetta sijoittaa lapsi kodin ulkopuolelle.
Lisäksi on muistettava lastensuojelusta vastaavan viranomaisen oma ilmoitusvelvollisuus poliisille, jos epäily herää oman työskentelyn ohessa.
Lastensuojelutoimenpiteisiin ei välttämättä ole tarvetta, jos
- on ilmeistä, että mahdollinen lapseen kohdistuva väkivalta on tapahtunut perheen ulkopuolella
- vanhemmat huolehtivat lapsen hyvinvoinnista
- mahdollinen tuki järjestyy muulla tavoin.
Tarvittaessa lapselle voidaan hakea edunvalvoja rikosasian lisäksi myös lastensuojeluasiaan.
Viranomaisprosessien aikarajat ja yhteensovittaminen
Laki ei säädä rikosprosessiin kuuluville vaiheille aikarajoja, pakkokeinoja lukuun ottamatta.
Poliisilla on yleisenä ohjeistuksena, että esitutkintatoimet tulee käynnistää viipymättä, kun lapsi on asianosaisena rikosasiassa. Käytännössä poliisitoimi joutuu priorisoimaan tapauksia rikosepäilyjen luonteiden perusteella.
Lastensuojelun toimintaa puolestaan säätelevät laeissa määritellyt aikarajat. Esimerkiksi palvelutarpeen arvio on tehtävä ja lastensuojelun tarve selvitettävä määräajassa.
Epäiltäessä lapseen kohdistuvaa väkivaltaa, lapsen kertomus on tärkeä sekä esitutkinnan että lastensuojelun näkökulmasta. Molemmat viranomaiset tarvitsevat mahdollisuuden kuulla lapsen kertomus. Lapsen aseman kannalta on hyvä, jos lapsen kuuleminen toteutetaan välttäen asetelmaa, jossa eri ammattilaiset kuulevat tai haastattelevat lasta toistuvasti samoista asioista. Eri tahdissa kulkevat viranomaisprosessit vaikeuttavat tilannetta. Viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä ja turvattava tiedonkulku, jotta asioista voidaan keskustella ja sopia lapsen edun mukaisella tavalla.
Käytännössä eri tahdissa kulkevat viranomaisprosessit vaikeuttavat tilannetta. Viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä ja turvattava tiedonkulku, jotta asioista voidaan keskustella ja sopia lapsen edun mukaisella tavalla.
Lastensuojelusta vastaava viranomainen ei voi jättää lapsen tilannetta selvittämättä rikostutkinnan keskeneräisyyden vuoksi, sillä se on aina loppujen lopuksi vastuussa lapsen turvallisuudesta lapseen kohdistuvassa väkivaltaepäilyssä. Akuuteissa tilanteissa viranomaisten on myös syytä huolehtia lapsen turvallisuudesta tiiviissä yhteistyössä, jotta lapsen turvallisuus voidaan varmistaa ja esitutkinta suorittaa mahdollisimman hyvin.
Esitutkinnan aikana saatu tieto rikosepäilyn tapahtumista voi olla osaltaan perusteena, kun viranomaiset harkitsevat mahdollisia lastensuojelun toimenpiteitä.
Paikallisen yhteistyön järjestäminen
Viranomaisten on luotava paikallisesti sellaiset rakenteet ja yhteistyömallit, joiden pohjalta kaikki toimijat tietävät sekä omat että muiden vastuut ja tehtävät lapseen kohdistuneen väkivallan epäilyjen selvittämisessä.
Paikallisesti on sovittava ainakin seuraavista asioista:
- Millä tavoin viranomaisten on mahdollista konsultoida toisiaan lapseen kohdistuneen väkivallan epäilytilanteessa?
- Miten viranomaiset tekevät ilmoitukset poliisille? Miten paikallinen poliisi on järjestänyt ilmoitusten vastaanoton ja käsittelyn?
- Miten lastensuojelu on järjestänyt lapsiin kohdistuneisiin seksuaali- ja pahoinpitelyrikosepäilyihin liittyvien lastensuojeluilmoitusten käsittelyn?
- Miten lastensuojelu ja poliisi ovat järjestäneet yhteistyönsä? Miten he turvaavat viranomaisten välisen tarpeellisen tietojenvaihdon?
- Miten terveydenhuolto on järjestänyt mahdollisesti kiireellisesti tarvittavat somaattiset tutkimukset? Erityisesti päivystysluonteisesti tehtävien tutkimusten osalta on varmistettava konsultaatiomahdollisuus.