Eri kulttuurit hoitotyössä
Tässä osiossa kerrotaan hyvin yleisesti eri kulttuureille tyypillisistä piirteistä, kuten yhteisöllisyydestä, sukupuolirooleista, kivusta sekä eri kulttuurien tavoista ja tottumuksista. Luennon lopulla kerrotaan esimerkinomaisesti muslimi- ja venäläisestä kulttuurista sekä näiden kulttuurien piirteistä liittyen terveydenhuollon ympäristöön. Näihin kulttuureihin kuuluvat väestöryhmät ovat suurimpia maahanmuuttajaryhmiä Suomessa, joita hoitohenkilökunta saattaa kohdata työssään – joissakin terveydenhuoltoyksiköissä kohtaamisia tapahtuu päivittäin.
Eri kulttuureista on haastavaa tuottaa tietoa ilman, että se kuulostaa stereotyyppiseltä. Luennolla kuvattaville kulttuureille tyypillisiä piirteitä on kuvattu kirjallisuudessa ja lisäksi tietoa on saatu haastattelemalla näihin kulttuureihin kuuluvia henkilöitä. Onkin tärkeä muistaa, että henkilö on aina oma ainutlaatuinen yksilö tietyn kulttuurin sisällä eikä välttämättä edusta ajatusmaailmaltaan, tavoiltaan tai uskomuksiltaan sitä kulttuuritaustaa, johon hänet yhdistämme.
Kulttuuriset erot terveys- ja sairauskäsityksessä
Kulttuuristen tapojen erilaisuus voi joskus aiheuttaa epävarmuutta ja ristiriitoja – myös terveydenhuollon kontekstissa ja potilas-hoitaja vuorovaikutussuhteissa. Terveys- ja sairauskäsitys on moninainen ja kulttuurisidonnainen ilmiö. Esimerkiksi maahanmuuttajan kokemukset terveyspalveluista ja sairaanhoidosta omassa kotimaassaan vaikuttavat siihen, miten hyväksyttävänä hän pitää suomalaista terveyskulttuuria ja hoitamisen käytänteitä. Pääsääntöisesti suomalaista terveydenhuoltoa arvostetaan ja sitä pidetään turvallisena sekä luotettavana. Maahanmuuttajapotilaiden hoitaminen hoitohenkilökunnan näkökulmasta nähdään laadukkaana hoitamisena, joka ilmenee molemminpuolisena luottamuksena, asiakkaan tai potilaan tahdon kunnioittamisena, joustavana toimintana sekä avoimuutena erilaisuudelle.
Se, miten yksittäinen henkilö tai ryhmä sopeutuu uuteen kulttuuriin, kutsutaan akkulturaatioksi. Akkulturaatio on usein vuosia kestävä ja moniulotteinen prosessi, jossa henkilö voi integroitua eli sopeutua hyvin uuteen kulttuuriin. Toisaalta henkilö voi pysytellä vieraantuneena tai eristäytyneenä kohdemaan kulttuurista, jolloin hän saattaa korostaa oman alkuperäkulttuurinsa elämäntyyliä ja -tapoja.
Henkilön kulttuuriset taustatekijät vaikuttavat siihen, miten hän kokee, ymmärtää ja selittää terveyttä ja sairautta sekä millainen hän on hoidettavana tai suhtautuu hoitohenkilökuntaan. Esimerkiksi erilaiset kulttuuriset tavat liittyen ruokavalioon ja sukupuoleen, ikään liittyvät rooliodotukset sekä uskonnolliset traditiot saattavat vaikuttaa henkilöön hänen ollessaan asiakkaana tai potilaana terveydenhuollon toimipisteissä.
Terveysuskomusjärjestelmä voidaan jakaa maagis-uskonnolliseen, holistiseen ja tieteelliseen. Maagis-uskonnollinen maailmankuva mieltää terveyden yhteisölliseksi. Ihmisen sairastuminen on usein kohtaloa ja riippuvainen jumalasta sekä hyvistä ja pahoista voimista. Näissä kulttuureissa sairauden hoidosta vastaavat kansanparantajat tai uskonnolliset parantajat ja hoitamiseen käytetään esimerkiksi yrttejä sekä kuppausta. Myös suomalaisessa kulttuurissa on perinteisesti uskottu kuppaukseen tai saunan parantavaan voimaan.
Holistisessa maailmankuvassa terveys ei ole pelkästään somaattisen sairauden oire vaan sisältää sosiokulttuurisia tekijöitä ja käyttäytymisen muotoja. Esimerkiksi somalialaisessa kulttuurissa sairauden oireet kertovat myös paljon muusta kuin itse sairaudesta. Potilaan oireilu voi johtua huolista tai kärsimyksestä. Tieteellisessä maailmankuvassa ajatellaan, että terveyden ulottuvuudet ovat mitattavissa olevia, ja että ihminen pystyy säätelemään terveyttä ja sairastumista. Ihmisen sairastuminen ja oireilu voidaan yrittää parantaa lääkkeillä tai hoitotoimenpiteillä.
Terveydenhuollon ammattilaisen on hyvä huomioida kulttuuriset erot asiakkaiden tai potilaiden kohtaamisessa ja heitä hoitaessa, mutta on kuitenkin hyvä olla yleistämättä ketään vain tietyn kulttuurin jäseneksi. Jokainen henkilö on yksilö omassa kulttuurisessa ympäristössään, missä on oma arvomaailma ja omat toimintatavat.
Kulttuurisensitiivinen hoitotyö
Entistä monikulttuurisemmassa Suomessa terveydenhuollon henkilöstö kohtaa alati uusia haasteita hoitaessaan eri kulttuureista ja etnisistä ryhmistä tulevia henkilöitä. Maahanmuutto on lisääntynyt vuosi vuodelta ja hoitohenkilökunta kohtaa terveydenhuollossa asiakkaita eri lähtömaista ja -taustoista. Terveydenhuollon henkilöstö tarvitsee relevanttia tietoa eri kulttuureista, niiden käytännöistä, uskomuksista, odotuksista sekä käyttäytymisen tavoista, jotta pystyy tarjoamaan parasta mahdollista sekä kokonaisvaltaista hoitoa asiakkaalle tai potilaalle. Tieto eri kulttuureista vahvistaa hoitajan ymmärrystä ja kompetenssia niin, että hoitaja onnistuu luomaan luottamuksellisen suhteen asiakkaan tai potilaan kanssa. Hoitajan ei tarvitse, eikä hän voikaan tuntea, kulttuureita läpikotaisin, mutta jonkinlainen ymmärrys eri kulttuurien pääpiirteistä on hyvä olla.
Kulttuurisesti kompetenttia ja sensitiivistä hoitoa on tärkeää tarjota, sillä on todettu, että maahanmuuttajataustaiset potilaat saavat heikompilaatuista hoitoa kuin kantaväestöön kuuluvat potilaat. Epätasa-arvoisen hoidon antamiseen vaikuttavat terveydenhuollon henkilöstön ennakkoluulot, vallitsevat stereotypiat sekä epävarmuus kohdata eri etnisestä ryhmästä tai kulttuurisesta taustasta oleva henkilö.
Yksittäisen ihmisen terveys- ja sairauskäsitys muodostuu vuorovaikutuksessa ympäröivän perheen, yhteisön, kulttuurin ja yhteiskunnan kanssa. Terveyskäsitys ei siis ole pysyvä ja muuttumaton, vaan on jatkuvassa muutoksessa läpi ihmisen elämän. Maahanmuuttajan terveyskäsitys saattaa muuttua hänen muutettuaan uuteen maahan ja sopeuduttua sen yhteiskuntaan, arvomaailmaan ja tapoihin. Ihmisen terveyskäsitys vaikuttaa kaikkeen terveystoimintaan ja -ajatteluun, mikä taas vaikuttaa arjessa tapahtuviin valintoihin sekä terveystottumuksiin.
Yhteisöllisyys voimavarana
Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys ovat kulttuurisidonnaisia ominaisuuksia, joilla voi olla merkittävä vaikutus hoitotyössä ja hoitoympäristössä asiakkaan tai potilaan näkökulmasta. Yhteisöllisyys on ominaista henkilöille, jotka ovat syntymästään asti tottuneet muodostamaan yhtenäisiä ja tiiviitä yhdessä pysyviä ryhmiä. Ihmiset ovat usein osa laajempaa sosiaalista ryhmää, kuten laajennettua perhettä tai yhteisöä. Monissa maahanmuuttajataustaisissa ryhmissä niin kuin oman maamme etnisessä vähemmistöryhmässä – romanikulttuurissa – kulttuuritausta on vahvasti yhteisöllinen verrattuna yleisesti suomalaiseen ja pohjoismaalaiseen yksilöitä korostavaan kulttuuriin.
Yhteisöllisyyttä korostavissa kulttuureissa toiminta näkyy myös terveyskäyttäytymisessä. Esimerkiksi sairasta tai kuolevaa henkilöä ei jätetä yksin. Potilaan luona vierailua pidetään yhteisöllisenä velvollisuutena ja kunnianosoituksena. Sairaalassa vieraillaan usein päivittäin koko perheen tai lähisuvun voimin, potilaalle tuodaan ruokaa ja häntä hoivataan. Perheenjäsenen sairastuminen koskettaa voimakkaasti koko lähipiiriä. Joskus yhteisöllisyys voi näkyä asiakkaan tai potilaan mielipiteen ilmaisemisessa. Omia mielipiteitä saatetaan kertoa harvoin ja ne saattavat pohjautua perheen mielipiteeseen, kulttuurin tai uskonnon näkemykseen asiasta.
Hoitohenkilökunnan on hyvä tiedostaa asiakkaan tai potilaan kulttuurinen tausta yhteisöllisyyden näkökulmasta. Yhteisöllisyyttä tulee ymmärtää, ja sitä voi jopa hyödyntää voimavarana potilaan hoidossa. Yhteisöllisyyden huomioiminen onnistuu osana päivittäistä hoitotyötä esimerkiksi kunnioittamalla potilaan omaisia sekä läheisiä ja ottamalla heidät huomioon. Omaisten mukaan ottaminen asiakkaan tai potilaan hoidon suunnitteluun ja hoitamiseen vahvistaa yhteisöllisyyden kunnioittamista. Se voi tuottaa asiakkaan, potilaan sekä heidän omaistensa kokemia merkityksellisyyden tunteita.
Sukupuoliroolien merkitys
Sukupuoliroolit voivat joissakin kulttuureissa tuntua korostuneilta. Kulttuureissa luodaan tiedostaen ja tiedostamatta naiselle ja miehelle usein omat roolit. Sukupuoliroolit eri kulttuureissa voivat näkyä terveyskäyttäytymisessä ja hoitotyön eri toiminta-alueilla.
Sukupuoliroolit tulevat esiin esimerkiksi naisasiakasta puhuteltaessa, kun aviomies on läsnä. Tietyissä kulttuureissa, joissa mies nähdään perheen päänä, vastaa hän naisen puolesta puhumisesta. Vaikka hoitaja kohdistaa katseen naiseen ja puhuu hänelle, voi mies vastata kysymykseen. On hyvä yrittää ohjata tilannetta niin, että myös nainen ottaisi puheenvuoron ja kertoisi häntä koskevista asioista. Tulkkia käyttämällä voidaan varmistaa, että hoidettava henkilö saa itse äänensä kuuluviin. Potilasta voidaan näin myös haastatella ilman, että muita perheenjäseniä tai tuttavia on vastaanottohuoneessa paikalla.
Sukupuolirooleihin liittyy asiakkaan tai potilaan toive saada samaa sukupuolta oleva hoitaja tai lääkäri. Tietyissä kulttuureissa on häpeällistä keskustella seksuaalisuuteen tai genitaalialueisiin liittyvistä asioista tai vaivoista toista sukupuolta olevan henkilön kanssa. Alastomuus koetaan häpeällisenä sekä sensitiivisenä asiana ja riisuutuminen vieraan henkilön edessä voi olla vierasta. Perheen sukupuoliroolit voivat näkyä terveydenhuollon hoitotilanteissa ja siinä, miten mies ja nainen käyttäytyvät tai osallistuvat omaan hoitoonsa.
Seksuaalisuuteen liittyy sukupuolittuneisuutta. Seksuaalisuus voi olla kunnian sekä häpeän ohjaamaa. Miehelle seksuaalisuus voi merkitä maskuliinisuutta ja voimakkuutta. Nainen saatetaan puolestaan nähdä viehättävänä ja hedelmällisenä, ja hänen roolinsa voidaan ajatella olevan perheen perustaminen. Kaikilla naisilla ei ole mahdollisuutta määrätä omaan seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Naisen seksuaalista säädyllisyyttä saatetaan suojella esimerkiksi miehen tai perheen toimesta. Naispuolisen jäsenen käyttäytymistä kontrolloidaan mahdollisesti enemmän kuin miespuolisen.
Maahanmuuttajapotilaan kipukokemus
Kipu on erottamaton osa jokapäiväistä elämää ja todennäköisesti yksi yleisimmistä oireista, jonka vuoksi henkilö hakeutuu terveydenhuoltoon. Kipu on subjektiivinen ja moniulotteinen kokemus, johon liittyy sosiaalisia, emotionaalisia, psykologisia, henkisiä sekä kulttuurisia ilmiöitä. Ihmiset määrittelevät, ilmaisevat ja hoitavat kipua hyvin eri tavoin.
Monissa ei-länsimaisissa kulttuureissa fyysisen kipukokemuksen lisäksi kipu voidaan liittää muihin kärsimystä aiheuttaviin tapahtumiin, kuten pahaan oloon, ahdistuneisuuteen, syyllisyyden tunteeseen, rangaistukseksi pahoista teoista tai seuraukseksi kulttuurin normeja vastaan toimimisesta. Joissakin kulttuureissa kivusta valittaminen ja itkeminen nähdään heikkoutena. Kipu on osa elämää ja sitä pitää pystyä kontrolloimaan. Toisissa kulttuureissa taas kivun kokeminen ilmaistaan hyvinkin voimakkaasti ja halutaan aktiivisesti tukea ja apua sen hallitsemiseen.
Kipukokemusta voidaan pitää yksityisenä tai julkisena riippuen kivun luonteesta. Esimerkiksi kuukautiskipu voi olla hyvin yksilöllistä eikä kipukokemusta jaeta, kun taas muusta poikkeavasta tai epätavallisesta kivusta saatetaan kertoa muille ja hakea kipuun apua lääketieteellisistä hoitomuodoista. Poikkeava kipukokemus riippuu paljolti henkilön kehonkuvasta sekä kehon toimintaan liittyvistä näkemyksistä, jotka ovat usein kulttuurin ja sosiaalisen ympäristön muovaamia.
Kivun ilmaisemiseen vaikuttavat monet erilaiset tekijät kulttuuristen tekijöiden ohella. Näitä voivat olla asiakkaan tai potilaan kielitaito, lääketieteellisten termien tunteminen, oman anatomian tietämys sekä aikaisemmat kipukokemukset. Joissakin kulttuureissa kivunsietokyky on osoitus maskuliinisuudesta, jolloin kivun ilmaisemista pelätään ja hävetään. Myös ikä ja sukupuoli vaikuttavat kivun ilmaisemiseen. Yhteisöllisissä kulttuureissa kipu voidaan mieltää perheen sisäiseksi asiaksi. Kivusta voi olla vaikea puhua perheen ulkopuolisen henkilön kuten terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.
Kipukäyttäytymiseen voi liittyä ulkoisia merkkejä, joita voivat olla kasvojen ilmeet ja eleet, kehon hitaat liikkeet, levottomuus, tuskaisuus ja jännittyneisyys, kipupaikan tukeminen kädellä tai pahoinvointi ja oksentaminen. Hoitotyössä on huomioitava, että vaikka potilas ei näytä kipua, se ei tarkoita, ettei hänellä sitä olisi. On kuitenkin huomioitava, että elekieleen perustuva kivun arviointi on herkkä kulttuurista riippuville virhelähteille. Ilmeet ja eleet voivat merkitä eri asioita eri kulttuureissa. Hoitajan on hyvä huomioida ja tarkkailla potilasta kokonaisvaltaisesti. Toisinaan potilas taas näyttää kivun voimakkaasti tunteita näyttäen, jolloin on hyvä rauhoitella ja tukea häntä sekä pyrkiä luomaan turvallinen ilmapiiri. Luottamuksellisen hoitosuhteen luominen potilaan kanssa sekä taustatietojen selvittäminen edesauttavat hoitotyön onnistumista ja auttavat hahmottamaan potilaan kipukäyttäytymistä, siihen liittyviä tekijöitä sekä sitä, miten potilas mahdollisesti toivoo kipua hoidettavan.
Esimerkkejä muslimikulttuurista
Muslimikulttuuri, siinä missä muutkin kulttuurit, on monimuotoinen. Yksinkertaistetusti ilmaistuna muslimiväestö kuuluu islamin uskontokuntaan. Luokittelu kansalaisuuden mukaan ei näin ollen riitä, sillä saman maan sisällä voi olla useita eri uskontokuntia. Monella toisen ja kolmannen sukupolven maahanmuuttajalla onkin tavallisesti asuinmaansa kansalaisuus tai kaksoiskansalaisuus. Vuoden 2016 lopussa muslimiväestöä Suomessa oli eniten Irakista, Somaliasta, Afganistanista sekä Turkista.
Muslimikulttuurissa islamin usko on vahva osa päivittäistä elämää, johon kuuluvat rukoukset, islamin ruokasäännöt sekä ramadanin eli paastoajan viettäminen. Muslimikulttuuriin liitetään miehen sekä naisen pukeutumissäännökset sekä poikien ympärileikkaus. Joissakin Lähi-idän ja Afrikan kulttuureissa tavataan tyttöjen ympärileikkausta, mikä on kaikissa muodoissaan käytäntö, joka loukkaa naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia. Suomessa tyttöjen ympärileikkaus koskettaa pientä osaa Suomessa olevista henkilöistä ja aihe on hyvin sensitiivinen. Tyttöjen ympärileikkaus on kaikissa muodoissaan pahoinpitelyrikoksena rangaistava teko Suomessa. Vastuu ympärileikkausasian puheeksi ottamisesta on jokaisen asiakkaita kohtaavan terveydenhuollon ammattilaisen tehtävä.
Islamin usko antaa perustan terveysuskomukseen eli siihen, kuinka henkilö suhtautuu ja kokee terveyden ja sairauden. Usein mielletään, että terveys ja sairaus ovat jumalan, Allahin, käsissä. Sairaus tulee kestää kärsivällisesti eikä uskoa saa menettää. Sairaus tai kuolema saatetaan hyväksyä osana elämää ja jumalan tahtoa.
Muslimikulttuuri on vahvasti yhteisöllinen. Päätöksenteko hoitoa koskevissa asioissa on yleensä perheen yhteinen asia eikä vain kyseisen asiakkaan tai potilaan. Etenkin musliminainen saattaa pyytää aviomiehen lupaa tai mielipidettä oman päätöksentekonsa tueksi. Hoitaja voi keskustella sekä naispotilaan että tämän aviomiehen kanssa, osoittaakseen kunnioitusta perheen tapoja ja käytänteitä kohtaan. Hoitoa koskevat päätökset täytyy kuitenkin olla potilaalla tiedossa sekä hänen hoitonsa kannalta asianmukaisia sekä soveltuvia.
Muslimeille puhtaus on tärkeä asia. Muslimin tulee olla puhdas rukoillessaan, paastotessaan ja moskeijaan mentäessä. Kuukautisten aikaan ja synnytyksen jälkeen naiset ovat epäpuhtaita, jolloin puhdistautumisrituaalit ovat suuremmat.
Musliminaiselle alastomuus voi olla vieras tai häpeällinen asia. Hoitotilanteissa on hyvä kunnioittaa naisen toivetta ja antaa potilaalle mahdollisuus riisuutua rauhassa ja riisua tutkimuksen kannalta vain välttämättömät vaatteet. Jos musliminaisen toiveena on käyttää huntua, tulee se hänelle sallia, ellei se ole hoidon kannalta mahdotonta.
Muslimipotilas saattaa toivoa hoitohenkilökunnan olevan samaa sukupuolta. Se on hyvä järjestää mahdollisuuksien mukaan. Jos samaa sukupuolta olevan ammattilaisen järjestäminen ei ole mahdollista, on asia hyvä selittää potilaalle ja järjestää hoitotilanne mahdollisimman mukavaksi. Esimerkiksi potilaan naispuolinen tukihenkilö tai naishoitaja voi jäädä huoneeseen, jos paikalle tulee miespuolinen terveydenhuollon ammattilainen.
Toipumisen suhteen on hyvä huomioida, että monesti muslimikulttuurissa ajatellaan levon nopeuttavan toipumista ja sairaudesta paranemista. Muslimipotilas saattaa haluta levätä ja olla vuodepotilaana, vaikkakin nykysuositusten mukaan ripeä ylösnousu ja jalkeilla olo edistää toipumista. Tällaisessa tilanteessa potilaan sensitiivinen kohtaaminen ja suositeltava liikkeelläolo kannattaa ohjata perusteellisesti ja selittää, miksi liikkuminen on suositeltavaa toipumisen kannalta.
Terveydenhuollon toimipisteissä tulee pyrkiä kunnioittamaan muslimikulttuuria siinä määrin kuin se hoidon tai tutkimusten kannalta on mahdollista. Huomioimalla kulttuurisia toiveita, kokee asiakas tulleensa kohdatuksi yksilöllisesti ja oikeudenmukaisesti. Monet kulttuurisensitiiviset tavat on helppo huomioida hoitotyössä, jos terveydenhuollon henkilöstö on avoimin mielin ja joustava toimissaan.
Esimerkkejä venäläisestä kulttuurista
Suomessa asuvat venäläiset ovat toiseksi suurin maahanmuuttajaryhmä maassamme. Suomessa asui vuoden 2016 lopulla yli 30 000 venäläistaustaista henkilöä.
Venäläisten elämäntavat ja suhtautuminen terveysasioihin juontavat juurensa Neuvostoliiton aikaan. Tälle aikakaudelle on ollut tyypillistä passiivisuus terveyspalveluiden vastaanottajana – yksilön rooli ei ole ollut suuri hoitoa koskevissa asioissa. Monille venäläisille maahanmuuttajille terveyteen ja sairauteen liittyvät käsitykset muotoutuvat perinteisestä venäläisestä kansanlääkinnästä, Neuvostoliiton aikaisesta terveysajattelusta sekä uusista suomalaisista vaikutteista. Monet venäläistaustaiset kertovat omaksuneensa oman terveyskäsityksensä omalta äidiltään tai muilta naispuolisilta sukulaisiltaan. Terveyteen ja hoitamiseen liittyvät asiat ovat usein naisten vastuulla, ja nainen vastaa päätöksenteosta myös muiden perheenjäsenten sairastumiseen tai hoitoon liittyen.
Venäjällä homeopaattisilla hoidoilla, kansanparantajilla (babushkoilla, sana tarkoittaa myös isoäitiä) sekä erilaisilla itsehoitomenetelmillä on pitkät perinteet. Yrttejä käytetään sairauksien hoitoon ensisijaisesti ennen lääkehoidon aloittamista. Itsehoitomenetelmistä esimerkiksi yskään käytetään apteekista saatavia (Venäjällä) sinappikääreitä rintakehän tai selän päällä tai kuppausta. Lapsen napatyrää saatetaan hoitaa navan päälle teipattavalla kuparikolikolla. Hoitoon kuuluu myös babushkan lukemat loitsut. Babushkat ovat usein vanhempia naishenkilöitä, joilla on kyky parantaa sairauksia tai auttaa erilaisissa elämän ongelmatilanteissa. Babushkan puoleen saatetaan kääntyä, jos perinteisestä lääketieteestä ei saada apua sairauden tai vaivan hoitoon. Monille venäläisille kansanparantajalla käynti saattaa liittyä lapsuuteen tai omien vanhempien kokemuksiin. Useinkaan Suomessa asuvat venäläiset eivät tätä perinnettä tiedosta sairauksien hoidossa.
Venäläiset arvostavat lääkäriä ja lääketieteellistä hoitoa paljon. Venäjällä sairaanhoito on ilmaista ja apteekista saa laajan valikoiman lääkkeitä reseptivapaasti. Terveysasemalla on erikoislääkäreitä, joille asiakas voi varata ajan vaivastaan riippuen. Lääkärin puoleen käännytään heti, kun oireita tai sairautta ei voi hallita kotikeinoin. Päivystykseen tai sairaalaan voidaan saapua soittamatta ja ambulanssin kutsuminen paikalle saatetaan tehdä hyvin matalalla kynnyksellä – toisin kuin suomalaisille on tapana.
Venäjällä on tavallista, että lääkäri tekee päätöksen potilaan hoitoon liittyvistä asioista eikä potilaalla ole oikeutta vaatia tiettyä hoitomuotoa tai lääkitystä. Tämä saattaa näyttäytyä suomalaisessa terveydenhuollossa, jossa venäläisasiakas ei välttämättä osaa pyytää, toivoa tai vaatia hoitoa tai ei osaa tehdä päätöksiä hoitoaan koskien, vaan herkästi toimii terveydenhuollon henkilökunnan antamien suositusten ja ohjeistuksien mukaisesti.
Venäjällä on tyypillistä, että jo hyvin pienistä sairauden oireista hakeudutaan hoidon pariin ja hoitoa annetaan aktiivisesti. Tutkimuksia kuten laboratoriokokeita otetaan herkästi ja antibioottikuureja määrätään oireenmukaisesti. Suomalaisessa terveydenhuollossa saatetaan aluksi seurata oireita ennen tutkimusten tai mahdollisen lääkityksen määräämistä. Tämä voi tuntua monelle venäläiselle vieraalta. Toisaalta suomalaisessa terveydenhuollossa saatetaan määrätä kipulääkkeitä vaivaan, jonka syytä ei tiedetä. Venäläinen potilas ei mielellään käytä lääkkeitä ennen kuin vaivan todellinen aiheuttaja on selvillä.
Lääkärin suorittamat kotikäynnit ovat Venäjällä yleisiä – etenkin lapsia hoidetaan kotona ja lääkäri kutsutaan paikan päälle arvioimaan hoidon tarve. Monet venäläiset saattavat kaivata lääkärin kotikäyntejä ja pitävät kotikäyntien puutetta epäkohtana suomalaisessa terveydenhuollon palveluiden tarjonnassa.
Kun venäläinen maahanmuuttaja menee Suomessa ensimmäisiä kertoja terveydenhuollon toimipisteeseen, perustuvat hänen kokemuksensa ja odotuksensa usein aikaisempiin kokemuksiin oman kotimaansa terveydenhuollosta sekä sen tavoista ja käytänteistä. Alkuun uudessa kotimaassa lääkärille meno tuntuu hankalalta tuntemattoman ja erilaisen terveyspalvelujärjestelmän vuoksi. Pääosin venäläinen ja suomalainen terveydenhuolto toimivat kuitenkin samalla tavoin.
On hyvä muistaa, että eri terveydenhuollon yksiköissä työskentelee runsaasti eri kulttuureista tulevia terveydenhuollon ammattilaisia. Nämä henkilöt voivat toimia niin kutsuttuina kulttuuritulkkeina helpottamaan kommunikaatiota asiakkaan tai potilaan kanssa, jos esimerkiksi yhteistä kieltä ei ole. Kannattaa rohkeasti kysyä kollegalta tai toiselta ammattilaiselta apua, jos jokin asia asiakkaan tai potilaan kohtaamisessa mietityttää.