Maahanmuuttajanaisiin kohdistuvan väkivallan erityispiirteet
Maahanmuuttajataustaiset tytöt ja naiset ovat merkittävästi kantasuomalaisia suuremmassa riskissä kohdata sukupuoleen liittyvää väkivaltaa kuten parisuhdeväkivaltaa, kunniaan liittyvää väkivaltaa, sukuelinten silpomista, avioliittoon pakottamista, joutumista ihmiskaupan uhreiksi tai joutumista rasismin ja syrjinnän kohteiksi.
Tutkimusten perusteella joka kolmas nainen maassamme kohtaa väkivaltaa, mutta maahanmuuttajanaisten riski on 2,5-kertainen kantaväestöön verrattuna. Raiskauksen kohteeksi joutumisen riski maahanmuuttajilla on kantaväestöön verrattuna kaksinkertainen. Suurin osa naisiin kohdistuvasta väkivallasta tapahtuu suljettujen ovien takana, perheessä tai lähi- ja tuttavuussuhteessa, eikä siitä ilmoiteta viranomaisille.
Kunniaväkivalta on maahanmuuttajanaisiin kohdistuva väkivallan muoto. Sen motiivina on perheen tai suvun kunnian puolustaminen yhteisön silmissä ja sillä on vahva yhteisön hyväksyntä. Kunniaväkivalta on vahvasti sukupuolittunutta, se kohdistuu lähes pelkästään tyttöihin ja naisiin. Sen ilmiöitä ovat sukuelinten silpominen, raskauden ehkäisyn kieltäminen, ”neitsyystarkastukset”, pakkoavioliitot ja ääri-ilmiöinä kunniamurha tai itsemurhaan pakottaminen. Fyysisen kajoamisen lisäksi naisia ja tyttöjä kontrolloidaan, pakotetaan, uhkaillaan ja eristetään.
Kunniaväkivallan taustalla ovat naisille asetetut normit ja roolit. Naisen on oltava ennen avioliittoa neitsyt, avioliitossa uskollinen ja omistautunut äiti. Naiselle ei sallita vapaata itsensä toteuttamista ja länsimaista elämäntapaa saatetaan pitää moraalittomana. Nuoria tyttöjä voidaan lähettää pois maasta, usein entiseen kotimaahan sukulaisten luo. Suhde toiseen etniseen tai uskonnolliseen ryhmään kuuluvan kanssa ei useinkaan ole sallittua, ei myöskään avioero.
Avun hakemisen ja saannin tiellä on lukuisia esteitä. Tytöt ja naiset eivät ole tietoisia oikeuksistaan tai oikeuksia koskevista laeista saati paikoista, joissa apua olisi tarjolla. Myös häpeä, syyllisyys, yksinäisyys ja eristyneisyys saattavat estää avun hakemista. Kokemukset viranomaisista eivät ole aina herättäneet luottamusta eikä viranomaisilla ole aina kykyä tunnistaa kunniaväkivallan muotoja ja uhkaa. Avun hakeminen saattaa myös tarkoittaa yhteisöstä tai perheestä irtautumista, jopa pelkoa lasten tai oleskeluluvan menettämisestä, jos oleskelulupa on myönnetty perhesiteen perusteella.
Miten tunnistaa kunniaväkivallan olemassaolo? Tavallista on, että naista ei päästetä palveluihin yksin, vaan mukana on aina saattaja tai läheinen tulkkina. Näkyvät vammat ovat tietenkin huutomerkki, samoin pyrkimys niiden peittelyyn. Uhrin kontaktit perheen ulkopuolelle saattavat olla vähäiset tai puuttua kokonaan, nuorilla uhka näkyy usein huonoina väleinä vanhempiin. Perhe voi myös rajoittaa uhrin mahdollisuuksia osallistua opetukseen.
Pakkoavioliiton tunnistaminen on ongelmallisempaa. Monissa kulttuureissa niin sanotut järjestetyt avioliitot ovat tavallinen tapa solmia parisuhde. Suomessa pakkoavioliitto täyttää oikeusministeriön lausunnon mukaan juridisesti ihmiskaupan määritelmän ja on siten laiton, mutta kansainvälisten sopimusten mukaan se pitäisi Suomessakin erikseen kriminalisoida ja tätä asiaa selvitetään parhaillaan. Käytännössä Suomessa tapaukset huolimatta rikosilmoituksista eivät etene oikeuskäsittelyssä tuomioihin ihmiskauppana. Tarkkoja tilastoja pakkoavioliittojen määrästä Suomessa ei ole, Monika-Naisten tukipalveluissa tunnistetaan vuosittain 20-40 tällaista tapausta.
Ihmiskauppa on yksi erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan muodoista, YK:n tilastojen mukaan 70 % kaikista ihmiskaupan uhreista on naisia. Pakotetun avioliiton lisäksi naiset ja tytöt saattavat joutua kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön kohteiksi, pakotetuksi tekemään rikoksia tai hyväksikäytetyiksi työssä. Ihmiskaupan uhrien kohdalla eri väkivallan muodot kietoutuvat toisiinsa. Tällainen hyväksikäyttö ja väkivalta on usein pitkäkestoista ja ketjuuntunutta. Ihmiskauppaan voi liittyä myös lähisuhteessa tapahtuvaa muuta väkivaltaa, epävarmuutta oleskelustatuksesta, velkaantumista ja päihteidenkäyttöä.
Suomessa maahanmuuttajanaisia auttaa Monika-Naiset liiton Kriisikeskus Helsingissä. Keskuksella on valtakunnallinen auttava puhelinpäivystys arkisin virka-aikana ja lisäksi chatpäivystys. Keskuksessa järjestetään ryhmätoimintaa, tarjolla on myös psykososiaalista tukea sekä palveluohjausta eri kielillä.
Monika-Naiset ylläpitää myös 14-paikkaista salaisessa osoitteessa olevaa turvakotia. Kriisikeskuksella on noin 500 ja turvakodilla 250 asiakasta vuosittain, kymmenistä eri lähtömaista.