Perheneuvonnan, ehkäisyn ja abortin saatavuus Afrikan matalan tulotason maissa
Saharan eteläpuolisella Afrikalla viitataan niihin Afrikan maihin, jotka sijaitsevat Saharan autiomaasta etelään. Maailmanpankin arvioiden mukaan alueella eli 1,1 miljardia ihmistä vuonna 2019 ja väkimäärä on ollut kasvussa 1960-luvulta lähtien. Väkimäärän kasvu johtuu monesta tekijästä, mm. korkeammasta eliniästä, pienentyneestä lapsikuolleisuudesta ja paikallisesti edelleen korkeista syntyvyysluvuista.
Keskimäärin alueella syntyy edelleen 4,5 lasta naista kohden, vaikka trendi on ollut laskeva 1970-luvulta alkaen. Maiden väliset alueelliset erot syntyvyydessä ovat suuret. Pienimmillään syntyvyys on noin kaksi lasta naista kohden ja suurimmillaan se on yli viisi lasta naista kohden. Maailmanterveysjärjestön WHO:n mukaan äitiyskuolleisuus on maailman korkeinta alueella, mutta viime vuosikymmeninä on tapahtunut positiivisia kehityssuuntauksia ja äitiyskuolleisuus on laskenut.
Palveluiden saatavuus, saavutettavuus ja niiden laatu
Monessa Saharan eteläpuolisen Afrikan maassa ehkäisyterveyden palveluiden saatavuus ja saavutettavuus on heikkoa ja olemassa olevien palveluiden laatu voi olla riittämätön. Toisin sanoen ehkäisyterveyden palveluita ei ole riittävästi tarjolla, kaikilla ei ole mahdollisuutta käyttää olemassa olevia palveluita esimerkiksi kaukaisen sijainnin tai omien fyysisten toimintakyvyn rajoitusten vuoksi. Palveluiden laatu voi olla heikkoa esimerkiksi koulutetun terveydenhuoltohenkilökunnan vähäisen määrän vuoksi.
Korkeiden syntyvyyslukujen alueella tarve ehkäisyterveyden palveluille olisi kuitenkin suuri. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa hedelmällisessä iässä olevista naisista arviolta 214 miljoonaa on ilman ehkäisyterveyden palveluita. Tämä on noin viidesosa kaikista hedelmällisessä iässä olevista naisista. Maailmanlaajuisesti vastaava luku on 12–15 %. Lisäksi naiset eivät välttämättä hyödynnä olemassa olevia palveluita ja kertovat, etteivät käytä ehkäisyä muun muassa sen mahdollisten sivuvaikutusten, epäsäännöllisien yhdyntöjen, ehkäisyyn liittyvän kielteisen näkökannan tai rintaruokinnassa olevan lapsen vuoksi. Näidenkin syiden taustalla on monesti tiedon ja koulutuksen puute.
Riittämättömät ehkäisyterveyden palvelut voivat johtaa ei-toivottuihin raskauksiin. Sen vuoksi, että abortti on Afrikassa laillista naisen omasta tahdosta ainoastaan Etelä-Afrikassa, Mosambikissa ja Tunisiassa, tehdään WHO:n mukaan jopa puolet aborteista kaikkein epäturvallisimmissa olosuhteissa. Epäturvalliset abortit voivat johtaa jopa odottavien ätiien kuolemiin. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna aborttiin liittyvät äitiyskuolemat ovat yleisimpiä Afrikassa.
Kehitysapu matalan tulotason maille
Köyhyys on eräs merkittävä tekijä heikolle ehkäisyterveyden palvelun saatavuudelle, saavutettavuudelle ja laadulle. Köyhimmissä maissa yksi kätilö saattaa olla vastuussa useasta kymmenestä synnyttävästä naisesta samanaikaisesti. Toisaalta ehkäisyneuvontaa annetaan suurille ryhmille, jolloin yksittäinen nainen ei välttämättä saa itseään koskettavaa oleellista tietoa. Moni matalan tulotason maa onkin köyhyyden vuoksi riippuvainen ulkopuolisesta kehitysavusta, jolla rahoitetaan tärkeitä ydinpalveluita mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveyden palvelut. Ulkomailta tuleva rahoitus on köyhimmille maille niin merkityksellistä, että sen avulla voidaan vaikuttaa terveyden indikaattoreihin eli lukuihin, joilla terveyttä ja hyvinvointia seurataan.
Yhdysvallat on yksi maailman suurimmista kehitysavun antajista ja sen kehitysapua ohjaavat tietyt politiikat. Eräänä näistä on vuoden 1984 Mexico City -politiikka. Sen mukaan Yhdysvallat ei rahoita kehitysavulla kansalaisjärjestöjä, jotka tarjoavat aborttiin liittyvää neuvontaa. Politiikan seuraaminen voi vaikuttaa monen köyhemmän maan järjestöjen rahoitukseen ja sitä kautta maan terveyspalveluiden toimintaan. Tutkimuksin on todettu, että Mexico City -politiikan seuraamisella on negatiivisia vaikutuksia ehkäisyn saatavuuteen, aborttien lukumäärään ja äitiyskuolleisuuteen Afrikassa.
Kehitysavulla on näin ollen merkittäviä vaikutuksia ja sillä voidaan ohjailla köyhien maiden toimintaa käytännössä. Ongelmallisena voidaan kuitenkin nähdä se, että köyhät maat eivät itse pysty päättämään politiikoistaan kokonaisuudessaan, vaan tekevät päätöksiä ulkopuolisten rahoittajien mukaisesti.
Siitä huolimatta, että kehitysavulla ja sitä kautta rahoitetuilla palveluilla on suuri merkitys, on myös Afrikan maiden sisäisillä päätöksillä vaikutusta. Tärkeimpänä maanosan sisäisenä naisten asemaa parantavana työkaluna on Afrikan Unionin vuonna 2003 laatima Maputo-protokolla. Siinä määritellään muun muassa naisten tasa-arvoista asemaa sosiaalisesti ja poliittisesti, mutta se ottaa kantaa myös naisten itsemääräämisoikeuteen koskien seksuaali- ja lisääntymisterveyttä. Protokolla kannattaa muun muassa aborttioikeutta sekä vastustaa naisten sukuelinten silpomista ja polyamorisia avioliittoja eli usean henkilön avioliittoja. Protokolla tunnistaa, että naisilla on merkittävä asema maanosan kehityksessä.
Protokolla on allekirjoitettu kaikissa Afrikan maissa lukuun ottamatta Egyptiä, Marokkoa ja Botswanaa. Muissa Afrikan maissa protokolla on joko allekirjoitettu tai allekirjoitettu ja ratifioitu. Protokollaa vastustavat useimmiten uskonnolliset tai muista perinteistä kiinni pitävät yhteisöt.
Johtopäätökset
Tulee huomata, että Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta puhuttaessa tarkastellaan suurta aluetta, jossa on eri maita ja kulttuureita. Alueella useat tekijät vaikuttavat seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja perheen perustamiseen. Näihin sisältyvät esimerkiksi koulutustaso, laadukkaiden palveluiden saatavuus ja saavutettavuus, varallisuus sekä kulttuuriset näkemykset. Näiden tekijöiden ymmärtäminen voi olla avainasemassa uusia palveluita luotaessa.