Kasvatuksellisten rajojen asettaminen kodin ulkopuolisissa sijoituksissa
Kasvatuksen tavoitteet
Sekä avohuollon sijoituksessa että sijaishuollossa, perhe- että laitoshoidossa, voidaan lapselle asettaa hänen ikä- ja kehitystasonsa mukaisia rajoja. Niiden tarkoitus on tukea lapsen turvallista arkea, yksilöllistä kasvua, kehitystä ja hyvinvointia. Vertailukohtana voidaan pitää sitä, mikä on yleisesti hyväksyttyä tavanomaisessa kotikasvatuksessa, kun vanhemmat asettavat rajoja lapsilleen. Rajojen yleinen hyväksyttävyys voi muuttua ajan kuluessa.
Rajoilla tarkoitetaan turvallisia ja ennakoitavia rajoja, sääntöjä ja toimintaperiaatteita, jotka eivät ole lastensuojelulain 11 luvussa tarkoitettuja rajoituksia. Rajat eivät saa olla mielivaltaisia tai liiallisia, ja niiden käytössä tulee huomioida lapsen yksilölliset tarpeet, taustat sekä olosuhteet. Esimerkiksi lapsen uskonto, vakaumus ja kulttuuritausta voivat vaikuttaa rajojen hyväksyttävyyteen.
Sääntöjen tarkoituksena on esimerkiksi opettaa lasta ymmärtämään ympäröivän yhteiskunnan vaatimuksia. Lapsella on oikeus saada ohjausta kasvamiseksi vastuulliseen aikuisuuteen. Hyvän kasvatuksen tavoitteena on myös, että lapsi saa kokemuksen tasapuolisesta kohtelusta ja ennakoitavasti toimivista aikuisista, joiden asettamat säännöt ovat perusteltavissa. Hoito, kasvatus, valvonta ja huolenpito eivät saa olla lasta alistavia tai muuten hänen ihmisarvoaan loukkaavia. Esimerkiksi ”ryhmärangaistukset” eivät ole sallittuja.
Rajoista tulee ensisijaisesti keskustella lapsen kanssa ja lapsen mielipide tulee selvittää. Mielipiteen selvittämisestä säädetään lastensuojelulain 20 §:n 1 momentissa.
Kasvatus ja teknologiset laitteet kodin ulkopuolisessa sijoituksessa
Lapsella on oikeus käyttää esimerkiksi viestinnän mahdollistavia laitteita ja välineitä, esimerkiksi puhelinta, jos laitteen käytöstä ei aiheudu hänelle haittaa. Laitetta ei saa ottaa pois esimerkiksi rangaistuksena sääntöjen rikkomisesta.
Jos laitteiden tai välineiden, esimerkiksi puhelimen, käytöstä aiheutuu lapsen kasvulle tai kehitykselle haittaa, voidaan laite ottaa kasvatuksellisena toimena haltuun esimerkiksi yöajaksi. Näin voi toimia esimerkiksi silloin, kun lapsen uni ja lepo häiriintyvät, eikä lapsi itse ymmärrä haittaa omalle kehitykselleen. Kasvatuksellisen rajaamisen tulee perustua lapsen yksilölliseen tilanteeseen. Pelkkä yleinen viittaus esimerkiksi digisuosituksiin ei yksin riitä perusteeksi laitteen haltuun ottamiselle.
Digitaalisten laitteiden vapaa-ajan käytön kansalliset suositukset 0–13-vuotiaille (Julkari)
Puhelimen tilapäinen ja lyhytaikainen poisottaminen lapselta voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun lapset härnäävät toisiaan puhelimen sovelluksilla ja tilanne vaatii rauhoittamista. Esimerkkinä lain esitöissä on mainittu myös tilanne, jossa lapsi viettää puhelimella hyvin paljon aikaa, ja hänen olisi hyvä lähteä muun sijaishuoltopaikan kanssa ulkoilemaan sen sijaan, että on puhelimella.
Laitteen poisottamisessa voi kuitenkin olla kyse myös lastensuojelulain 4 b §:ssä säädetystä aineen ja esineen haltuunotosta kodin ulkopuolelle sijoitetulta lapselta. Jos esimerkiksi puhelin on otettu kasvatuksellisesti pois yöajaksi ja sitä säilytetään sen aikaa toimistossa, ei kyse ole esineen poisottamisesta, eikä synny velvollisuutta ilmoittaa sosiaalityöntekijälle tai tehdä päätöstä.
Tavanomaisessa suojelu- ja kasvatustarkoituksessa tapahtuva fyysinen koskeminen
Lapsella, kuten aikuisellakin, on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.
Perustuslaki 7 § 1 momentti (Finlex)
Varsinkin pienten lasten hoito ja kasvatus edellyttää usein fyysistä ohjaamista ja rajaamista, jonka tarkoitus on suojella lasta. Lastensuojelulaissa säädetään, että tavanomaisessa suojelu- ja kasvatustarkoituksessa voidaan lapseen koskea fyysisesti, jos se on lapsen edun turvaamiseksi välttämätöntä. Fyysinen puuttuminen ei saa satuttaa lasta eikä aiheuttaa hänelle kipua.
Tavanomaisessa suojelu- ja kasvatustarkoituksessa tapahtuva fyysinen koskeminen lapseen on eri asia kuin rangaistuksellinen voimankäyttö, jolla pyritään aiheuttamaan lapselle kipua, vaivaa tai nöyryytystä. Se on myös eri asia kuin lastensuojelulain 68 §:n mukainen kiinnipito rajoitustoimenpiteenä, joka on voimakäyttöä ja jota voidaan käyttää vain lastensuojelulaitoksessa.
Jos tilanteessa joudutaan arvioimaan fyysistä puuttumista lapseen, tulee huomioida myös rikoslain säännökset hätävarjelusta, pakkotilasta ja voimakeinojen käytön liioittelusta. Hätävarjeluna lasta voidaan esimerkiksi estää pientä lasta käyttämästä hallussaan olevaa teräasetta tai nauttimasta myrkyllistä ainetta.
Kasvatuksellisten rajojen seuraaminen ja valvonta
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulee valvoa sijoituspaikan kasvatuskäytäntöjä osana lapsen edun toteutumisen valvontaa. Sosiaalityöntekijän tulee myös keskustella asiakassuunnitelmaa laatiessaan niiden kanssa, jotka osallistuvat asiakassuunnitelmasta neuvottelemiseen, erityisesti laitoksen edustajan ja perhehoitajan kanssa. Heidän kanssaan tulee keskustella niistä menettelytavoista ja kasvatusperiaatteista sekä kasvatukseen liittyvistä säännöistä ja käytännöistä, joilla lapsen hoitoa, kasvatusta, valvontaa ja huolenpitoa toteutetaan. Tavoitteena on luoda yhteinen ymmärrys kasvatuksellisista käytännöistä ja niiden merkityksestä turvallisen sekä ennakoitavan arjen toteuttamiseksi. Keskustelu toimii myös lapsikohtaisen valvonnan välineenä.
Asiakassuunnitelmaan voidaan myös kirjata kasvatuksellisia toimia, joilla pyritään tukemaan lapsen tasapainoista kehitystä ja lapsen erityistä suojelua. Perhehoidossa ei laadita erikseen hoito- ja kasvatussuunnitelmaa, joten siinä on erityiseen tärkeää keskustella lapsen kasvatuksesta.
Aineiden ja esineiden poisottaminen kodin ulkopuolelle sijoitetulta lapselta
Myös lapsella on oikeus yksityisyyden ja omaisuuden suojaan.
Perustuslain 10 § ja 15 § (Finlex)
Aineiden ja esineiden poisottaminen kodin ulkopuolelle sijoitetulta lapselta on mahdollista avo- tai sijaishuollossa, perhe- tai laitoshoidossa. Lastensuojelulain 65 §:ssä säädetään aineiden ja esineiden poisottamisesta vain lastensuojelulaitoksessa, jolloin kyseessä on rajoitustoimenpide.
Mitä lapselta voidaan ottaa pois?
Perhehoitaja, ammatillisen perhekodin työntekijä tai lastensuojelulaitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö voi ottaa lapselta pois seuraavat aineet ja esineet, jos on perusteltu syy epäillä, että lapsi käyttää aineita tai esineitä omaa tai muiden henkeä, terveyttä, turvallisuutta tai sijoituspaikan järjestystä vaarantaen, tai omaisuutta vahingoittaen:
- Aineet ja esineet, joita alle 18-vuotias ei muun lain nojalla saa pitää hallussaan. Esimerkiksi tupakkalain 118 §:n mukaan alle 18-vuotias ei saa pitää hallussaan tupakkatuotetta tai tupakan vastiketta. Tupakan vastikkeita ovat esimerkiksi nikotiininesteet, nikotiinipussit ja muut savuttomat nikotiinituotteet, nikotiinittomat ”vapet”, yrttisavukkeet ja energianuuska (HE 221/2024 vp laiksi tupakkalain muuttamisesta, s. 48).
- Muut, päihtymistarkoituksessa käytettävät aineet tai esineet.
- Päihtymistarkoitukseen erityisesti soveltuvat välineet (esimerkiksi huumeruiskut ja -neulat, lusikat tai eri tavoin valmistetut bongit; HE 149/2026, s. 115).
- Muut kuin edellä mainitut aineet ja esineet, jotka ominaisuuksiensa puolesta
- soveltuvat vaarantamaan lapsen omaa tai toisen henkilön henkeä, terveyttä, turvallisuutta. Näitä ovat esimerkiksi paloturvallisuutta vaarantavat välineet, kuten tulitikut, sytyttimet ja ponnekaasulliset hygieniatuotteet. Vaarantumisen voivat mahdollistaa myös astalot, teräaseet, korut, hygieniatarvikkeet, astiat tai johdot; HE 149/2026, s. 115).
- soveltuvat vaarantamaan sijoituspaikan järjestystä tai
- soveltuvat vahingoittamaan omaisuutta.
Lapselta voidaan ottaa pois myös
- rahavarat
- maksuvälineet ja
- muut näihin verrattavat välineet, hyödykkeet tai omaisuus
jos niiden käyttö todennäköisesti
- vaarantaa lapsen omaa tai toisen henkilön henkeä, terveyttä, turvallisuutta tai sijoituspaikan järjestystä
- vahingoittaa omaisuutta tai
- vaarantaa lapsen oman tai toisen lapsen sijoituksen tarkoituksen toteutumista.
Jos rahavarat, maksuvälineet tai muut näihin verrattavat välineet on otettu lapselta pois, tulee rahavarojen käyttö hyväksyttäviin tarkoituksiin mahdollistaa valvotusti. Rahavarat ja muut vastaavat voidaan ottaa pois esimerkiksi päihteiden käytön tai muun vaarallisen käyttäytymisen estämiseksi. Rahavaroja voidaan käyttää esimerkiksi päihteiden hankkimiseen tai rikolliseen toimintaan.
Lapselta voidaan ottaa pois myös hänen hallussaan olevat viestinnän mahdollistavat laitteet tai muut välineet
- kun niiden käytön tavanomainen rajaaminen ei ole riittävää, ja lapsi käyttää laitetta tai välinettä vaarantaen omaa kehitystä ja hyvinvointia. Verrattuna kasvatukselliseen rajaamiseen poisottaminen tarkoittaa ajalliselta kestoltaan tai tavanomaisista arkisista käytännöistä poikkeavia tilannetta.
- jos lapsi käyttää laitetta tai välinettä vaarantaen omaa tai toisten henkilöiden turvallisuutta tai sijoituspaikan järjestystä, tai vaarantaa lapsen omaa tai toisten lasten sijoituksen tarkoituksen toteutumista.
Pois ottaminen voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun lapsella on peliriippuvuus. Puhelimen lisäksi poisotettava esine voi olla esimerkiksi SIM-kortti, tabletti, tietokone tai pelikonsoli. Esimerkiksi puhelimen poisottamisessa on huomioitava, että lapsi voi tarvita laitetta terveytensä seurantaan tai matkalippuna julkisissa kulkuvälineissä, tai hän voi tarvita muita sovelluksia.
Edellä on käsitelty tilanteita, joissa mobiililaitteen käytön rajaaminen on tavanomaista kasvatusta, eikä kyse ole esineen poisottamisesta.
Kasvatus ja teknologiset laitteet kodin ulkopuolisessa sijoituksessa (ylempänä tällä sivulla)
Jos laite tai muu väline on otettu pois, tulee turvata lapsen yhteydenpito muulla tavoin. Poisottamista ei saa jatkaa pidempään kuin on tarve edellä mainituissa tilanteissa ja on tarve lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta. Aineen tai esineen poisottamisen välttämättömyyttä on arvioitava määräajoin.
Ensisijaista on, että lapsen kanssa keskustellaan rajoittamisen tarpeesta, jotta hän ymmärtäisi asian merkityksen. Tämä myös lisää lapsen kykyä ottaa vastuuta omasta toiminnastaan.
Aineiden ja esineiden poisottamisesta tulee viivytyksettä ilmoittaa lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Vaihtoehtoisesti ilmoitus voidaan tehdä muulle hyvinvointialueen toimivaltaiselle sosiaalihuollon viranhaltijalle eli lapsen sijaishuollosta ja sosiaalipäivystyksestä vastuussa olevalle hyvinvointialueen delegointisäännöksellään valtuuttamalle viranhaltijalle. Virka-ajan ulkopuolella ilmoitus tehdään sosiaali- ja kriisipäivystykseen. Ilmoitusvelvollisuus ei koske tilanteita, joissa esimerkiksi lapsen mobiililaite säilytetään sovitusti sijoituspaikan hallussa yöunien turvaamiseksi kasvatuksellisena toimena.
Päätöksenteko ja menettely aineen ja esineen poisottamisessa
Poisottamisesta tulee tehdä päätös, jos ainetta tai esinettä ei palauteta lapselle heti tilanteen rauettua.
Laitoshoidossa päätöksen tekee johtaja tai hänen määräämänsä hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Perhehoidossa päätöksen tekee lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tai muu hyvinvointialueen toimivaltainen sosiaalihuollon viranhaltija (lapsen sijaishuollosta ja sosiaalipäivystyksestä vastuussa oleva hyvinvointialue ja sen delegointisäännöksellä valtuuttama viranhaltija). Voi olla mahdollista, että päätöksentekijä on poisottamisesta eri mieltä perhehoitajan kanssa. Tällöin päätöksentekijä kumoaa perhehoitajan tekemän ratkaisun, esimerkiksi esine palautetaan lapselle tai tilanne ratkaistaan mulla tavalla (HE 149/2025 vp, s. 118).
Poisotettu omaisuus voidaan luovuttaa takaisin tai se voidaan hävittää riippuen siitä, mitä muualla lainsäädännössä säädetään. Alkoholilain mukaiset alkoholijuomat ja tupakkalain 118 §:n mukaiset tuotteet, joita alaikäinen ei saa pitää hallussaan, voidaan hävittää päällyksineen. Tämä koskee tilanteita, joissa aineella tai tuotteella ei ole sanottavaa myynti- tai käyttöarvoa.
Alkoholilaki 1102/2017 (Finlex)
Tupakkalaki 549/2016, 118 § (Finlex)
Huumausainelain (373/2008), alkoholilain (1102/2017), poliisilain, järjestyslain (612/2003) ja ampuma-aselain (1/1998) nojalla lapselta poisotetut huumausaineet, luvattomat ampuma-aseet, aseen osat, patruunat, erityisen vaaralliset ammukset ja kaasusumuttimet sekä räjähteet on luovutettava poliisille.
Poisotettu omaisuus on palautettava lapselle viimeistään sijoituksen päättyessä, jos palauttamisesta tai hävittämisestä ei säädetä toisin muualla lainsäädännössä. Jos omaisuus on hävitetty, on siitä mainittava päätöksessä.
Jos se on välttämätöntä lapsen kasvatuksen ja valvonnan vuoksi, voidaan lasta vaatia osoittamaan, ettei hänellä ole esimerkiksi taskussa tai laukussa aineita ja esineitä, jotka on oikeus ottaa pois lastensuojelulain 4 b:n perusteella. Tarkastaminen ei saa olla rutiininomaista, vaan tilanteeseen täytyy liittyä epäily. Henkilöntarkastuksesta rajoitustoimenpiteenä ja vain laitoshoidossa on kirjoitettu rajoitustoimenpiteitä koskevassa ohjeessa.