Millainen yhteys on fyysisellä aktiivisuudella ja terveellä vanhenemisella?
Tausta
Maailman terveysjärjestö (WHO) määrittelee terveen vanhenemisen sellaisen toimintakyvyn kehittämiseksi ja ylläpidoksi, joka mahdollistaa yksilön hyvinvoinnin vanhemmalla iällä. Ikääntyvien terve vanheneminen on tärkeä kysymys myös Suomessa, jossa Tilastokeskuksen (2015) mukaan yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä lisääntyy vuosina 2015- 2030 kahdestakymmenestä prosentista 26 prosenttiin. Väestön ikääntymiseen liittyy huomattavia yksilöllisiä, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Nämä seikat ovat nostaneet esiin tarpeen selvittää, miten ikääntyvien ihmisten aktiivista elämäntyyliä ja hyvinvointia voitaisiin edistää. Fyysisellä aktiivisuudella tarkoitetaan ihmisen liikkumista käyttämällä lihaksiaan, jolloin myös energiankulutus lisääntyy. Fyysinen aktiivisuus on monitahoista toimintaa, jota voidaan kuvailla sen laadun, tehon, keston, tyypin tai oirekokemuksen kautta. Fyysinen aktiivisuus näyttäisi olevan yhteydessä muun muassa painonhallintaan, vähentyneeseen sydän- ja verisuonisairastavuuteen, II-tyypin diabetekseen, mielenterveysongelmiin sekä ikään liittyviin muistisairauksiin. Lisäksi se näyttäisi liittyvän yleiseen sairastavuuden vähenemiseen, hyvään terveyteen sekä parempaan fyysiseen ja kognitiiviseen toimintakykyyn iäkkäämpänä. Vaikka fyysisen aktiivisuuden hyödyllisyydestä on tietoa, vain noin puolella yli 60-vuotiaista ja neljäsosalla yli 75-vuotiaista on riittävä fyysinen aktiivisuustaso. Ikääntyneet voivat itse kokea fyysisen aktiivisuuden haitalliseksi tai tarpeettomaksi ja he voivat löytää myös monia esteitä osallistumiselleen fyysistä aktiivisuutta lisäävään toimintaan.
Katsauksen keskeiset tulokset
1) Fyysinen aktiivisuus on yhteydessä terveeseen vanhenemiseen riippumatta fyysisen aktiivisuuden määrittelystä ja sen mittaustavasta.
2) Sitoutuminen fyysisen aktiivisuuden ylläpitämiseen lisää mahdollisuuksia elää tervettä elämää myöhemmällä iällä verrattuna niihin, jotka ovat heikosti tai eivät lainkaan sitoutuneita fyysisesti aktiiviseen elämäntapaan.
3) Siitä, millä mekanismilla fyysinen aktiivisuus edistää terveempää ikääntymistä, ei ole tarkkaa tietoa. Silti harjoittelun tiedetään estävän ja vähentävän toiminnallista riippuvuutta sekä suojaavan erilaisilta sairauksilta, kuten diabetes ja sydän- ja verisuonisairaudet.
Käyttökelpoisuus Suomessa
Järjestelmällisen katsauksen tulokset soveltuvat hyödynnettäviksi suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Katsaus on linjassa kansallisten ikääntyvien liikuntaan liittyvien suositusten ja toimintaohjelmien kanssa, joiden keskeinen sanoma voidaan tiivistää seuraavasti:
- Kaikkien ikääntyvien kanssa työskentelevien tulisi kartoittaa ikääntyvän ihmisen mahdollisuudet liikkua säännöllisesti joko tuettuna tai itsenäisesti.
- Ikääntyneitä hoitavissa yksiköissä tulee kiinnittää huomio entistä enemmän ikääntyneiden liikunnallisen aktiivisuuden mahdollistamiseen ja siihen motivoimiseen.
Aineisto ja menetelmät
Näyttövinkki perustuu pitkittäisten kohorttitutkimusten järjestelmälliseen katsaukseen ja metaanalyysiin. Katsauksen aineiston muodostavat 23 alkuperäistutkimusta (yhteensä 174 114 osallistujaa), joissa tutkittiin fyysisen aktiivisuuden ja ikääntymisen välistä yhteyttä. Alkuperäistutkimusten osallistujien ikä vaihteli tutkimusten alkaessa 20 vuodesta 87 vuoteen ja seuranta-ajat vaihtelivat kahdesta vuodesta yli 60-vuotiaiden kohdalla aina kuolemaan asti. Katsauksen metodinen laatu on korkea ja sen menetelmällinen toteutus on kuvattu alkuperäisessä julkaisussa.
Näyttövinkin laatijat
Tutkija Anne Korhonen, TtT, Hoitotyön tutkimussäätiö. anne.korhonen(at)hotus.fi
Tutkija Hannele Siltanen, TtM, Väitöskirjatutkija, Hoitotyön tutkimussäätiö. hannele.siltanen(at)hotus.fi
Liikuntafysiologi Tiina Kaistila, THM, Tampereen yliopistollinen sairaala. tiina.kaistila(at)pshp.fi
Sources
Attachments
nayttovinkki-2017-10
Type:
PDFSize:
230.61 KBUploaded:
28/06/2021 11:58