IKÄÄNTYNEET JA ALKOHOLI
Ikääntyneiden alkoholinkulutus nousussa!
Ikärakenteen muuttuessa vanhusten osuus väestössä kasvaa. Samanaikaisesti ikääntyneet kuluttavat länsimaissa alkoholia enemmän kuin yksikään edellinen sukupolvi samanikäisenä. Yhä harvempi ikäihminen on raitis. Harvoin käytettynä alkoholi voi kuulua vaikkapa sosiaaliseen kanssakäymiseen. Toisaalta, alkoholia liikaa käyttävien ikäihmisten määrää ei tiedetä tarkasti.
Iän myötä alkoholin sietokyky yleensä heikkenee. Krooniset sairaudet voivat edellyttää alkoholinkäytön vähentämistä tai lopettamista. Puhuttaessa alkoholinkäytön suosituksista, asiakkaalle ei tulisi puhua turvarajoista, vaan riskirajoista.
Asiallinen annos alkoholia
Ikäihmisten riskiraja on huomattavasti työikäisten ja terveiden aikuisten rajoja alhaisempi. Yli 65-vuotiaille asetettu riskikulutuksen raja on 0-2 annosta kerralla tai 0-7 annosta viikossa. Määrät ovat suosituksia perusterveelle ja pysyväislääkitystä käyttämättömälle ikäihmiselle. Siitä huolimatta ikäihmisille ei voida antaa yleisohjetta, että yhden lasillisen nauttiminen on turvallista alkoholin käyttöä. Sairauksien ja lääkityksen yhteensopivuus alkoholin kanssa on hyvä varmistaa lääkäriltä.
On hyvä muistaa, että yksi alkoholiannos sisältää noin 12 grammaa puhdasta alkoholia riippumatta juoman laadusta. Esimerkiksi pienessä pullossa siideriä tai olutta on saman verran alkoholia, kun yhdessä neljän senttilitran annoksessa kirkasta viinaa.
Haitallinen ongelmakäyttö tarkoittaa toistuvaa riskirajan ylittävää kulutusta. Siitä aiheutuu haittaa ikäihmiselle, läheisille ja ympäristölle.
Riippuvuuden kriteerit
Varsinainen alkoholiriippuvuus kehittyy pitkän ja toistuvan juomisen seurauksena. Riippuvuuden kuusi keskeistä kriteeriä ovat:
- pakonomainen tarve juoda
- kontrollin heikentyminen
- vieroitusoireiden ilmaantuminen käytön loputtua
- toleranssin kasvu
- alkoholin käytön muodostuminen elämän keskipisteeksi
- juomisen jatkaminen haitoista huolimatta
