Tässä vaiheessa keskitymme etsimään kurssillesi sopivan rakenteen. Eli järjestyksen, jossa luentosi etenevät. Ja sen, millaisista osista erilaiset teemat tai alaotsikkojen alapuolelle rakentuvat moduulit koostuvat.
Luokkahuoneen ulkopuolella meillä on vapaus tehdä luennoista sellaisia, että ne tukevat ihmisten keskittymiskykyä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Tutkimuksien mukaan ihminen kykenee keskittymään noin 15-20 minuuttia kerrallaan. Olisko sinun siis mahdollista jakaa laajoja aiheitasi pienempiin osiin? Lyhyitä luentoja on helppo opiskella useita peräkkäin, mutta yhtä pitkää luentoa on vaikeaa opiskella osissa.
Verkkokurssissa voit yhdistellä erilaisia osasia, ja tukea oppimista jaottelemalla aiheitasi sulavasti.
Voisitko esimerkiksi muotoilla kurssin, jossa tekstipainotteisemmat, teoreettisemmat osuudet vaihtelisivat ääneen luettujen case-esimerkkien kanssa? Taulukoita saisi seurata tekstinäkymästä kynä kädessä pöydän ääressä, mutta havainnollistavaa esimerkkiä voisi kuunnella sen jälkeen kävelylle lähtiessä? Olisiko haavan sitominen tai potilaan kääntäminen selkeintä näyttää videona?
Vaikka hyvässä käsikirjoittamisessa pohja on yhteinen, erilaiset asiat pääsevät eri tavoin oikeuksiinsa erilaisissa formaateissa. Tekstiä, ääntä, videota ja kuvia voi ja kannattaakin yhdistellä parhaan oppimistuloksen saavuttamiseksi.
Seuraavaksi pohdimme sitä, millaiset seikat toimivat riippuen siitä, luetaanko, kuunnellaanko vai katsotaanko luentoasi. Skholessa yleensä tehdään luennot kaikkiin formaatteihin.
Tekstimuoto perustuu ensisijaisesti hyvään kirjoittamiseen ja sujuvaan tiedon kuljettamiseen. Kirjoittaminen on ajattelemista, on joku viisas sanonut. Kun ajatus on kirkas, kirjoittaminen ”vain” seuraa tuota ajatusta. Tietynlainen johdonmukaisuus ilmentää juuri tuota kirkkautta.
Tekstissä on mahdollista hyödyntää joitain elementtejä, joita taas audioon ei voi suositella: kuvia tai taulukoita, joissa lukija voi katsella tietoja rinnakkain. Visuaalinen asettelu on mahdollista ja tukee kertaamista, koska opiskelija voi palata silmäilemään eri kohtia.
Seikkoja voi korostaa otsikoin, fontein, boldauksin — ja hallitsemalla kappalejaot hyvin. Suvereeni teksti tosin ei välttämättä kaipaa mitään listauksen ja taulukoiden kaltaisia konsteja, vaan toimii usein sellaisenaan.
Äänimuoto tai "podcast" tukee yhtä lailla hyvää, kirkasta kirjoittamista. Erona on kuitenkin se, ettei kuulijan ole samalla tavalla luontevaa pysähtyä jonkun lauseen äärelle pitkäksi aikaa tai palata ajassa taaksepäin samalla tavalla kuin lukiessa. Niinpä esimerkiksi luetut taulukot voivat olla varsin hankalaa seurattavaa. Parhaiten podcasteissa toimii puheenomaisuus, ja tarpeeksi selkeät lauseet. Spiikkaajalla on tässä tietysti oma, tärkeä osuutensa, mutta ääneen luetun käsikirjoituksen hyvä rytmi syntyy jo kirjoittaessa.
Seuraa audio-muotoisen tekstin käsikirjoittajan tarkistuslista:
- Oletko avannut taulukot muotoon, joka sopii ääneen luettavaksi, ns. radio-muotoon?
- Millaista rytmiä ja pituuksia sovellat lauseisiisi? Sopivatko lauseesi puhuttaviksi? Kokeile.
- Avaatko lukijalle käsitteitäsi tarpeeksi? Kirjain- ja numeroyhdistelmät saattavat mennä helposti ohi, jos niitä ei katsele samalla.
- Pohjustatko riittävästi? Luettelonomaista uutta tietoa on erityisen hankalaa omaksua audiomuotoisessa luennossa.
Videomuoto mahdollistaa kuvien, kaavioiden, bullet pointien sekä erilaisten näyteltyjen tai dokumentaaristen sisältöjen hyödyntämisen osana luentoa. Kymmenen sekunnin video injektion antamisesta tai haavan sitomisesta voi havainnollistaa asiaa paremmin kuin kymmenen sivua tekstiä. Video rakennetaan Skholella ääniraidan päälle, joten laadukkaasti kirjoitettu ääniluento tukee myös videon tuottamista.
Lopuksi suosittelemme pohtimaan seuraavaa:
Millaiseksi näet äänen ja tekstin osuudet omassa kokonaisuudessasi? Voisiko jokainen luentomoduuli esimerkiksi sisältää myös kuunteluun erityisen hyvin soveltuvia osia, jollaisia juuri case-esimerkit usein ovat?