Taustaa
WHO:n mukaan ikääntyneisiin kohdistuvalla kaltoinkohtelulla tarkoitetaan missä tahansa luottamuksellisessa suhteessa tapahtuvaa tekoa tai tekemättä jättämistä, joka aiheuttaa haittaa tai kärsimystä loukaten kaltoinkohtelun kohteeksi joutuneen ihmisoikeuksi. Haavoittuvassa asemassa kaltoinkohtelun suhteen ovat muiden hoivasta ja huolenpidosta riippuvaiset muistisairaat henkilöt erilaisissa hoitoympäristöissä. Suomessa kahdella kolmesta ympärivuorokautisen hoidon asiakkaasta on muistisairaus ja heidän sairauden asteensa on vähintään keskivaikea. Tästä syystä he ovat puolustuskyvyttömiä kaltoinkohtelua vastaan. Kaltoinkohtelijana voi olla muistisairaan läheinen, hoitohenkilöstöön kuuluva tai toinen asukas Norjalaistutkimuksessa todettiin, että 76 % hoitokodin henkilökunnasta oli havainnut yhden tai useamman kaltoinkohtelutapauksen viimeisen vuoden aikana. Heistä 60 % oli toiminut kaltoinkohtelijana ainakin kerran. Pahimmassa tapauksessa voi sama henkilö toistuvasti toimia kaltoinkohtelijana, ja/tai altistua kaltoinkohtelulle ellei asiaan puututa ajoissa. Ikääntyneisiin kohdistuvaa väkivaltaa voidaan pitää myös enenevässä määrin kansanterveysongelmana, joka aiheuttaa mittavia yhteiskunnallisia kustannuksia.
Kaltoinkohtelun tapahtumaympäristöt
Kaltoinkohtelua voi tapahtua
- ikääntyneen muistisairaan kotona tai
- hoiva- ja muissa asumisympäristöissä (esim. ympärivuorokautista hoivaa tarjoava yksikkö, tehostetun palveluasumisen yksikkö).
Kaltoinkohtelun muotoja
Kaltoinkohtelu voi olla
- fyysistä (esim. töniminen, lyöminen),
- verbaalista (esim. huutaminen, kiroilu, loukkaavat huomautukset),
- henkistä (esim. uhkailu),
- seksuaalista (esim. epäasiallinen koskettelu),
- taloudellista (esim. omaisuuden hävittäminen) tai
- hoidon ja huolenpidon laiminlyöntiä (esim. ei auteta ruokailussa).
Ikääntynyttä muistisairasta voi kaltoinkohdella
- läheinen (puoliso, lapsi, muu sukulainen),
- hoitohenkilökunnan edustaja tai
- toinen hoivakodin asukas.
Kaltoinkohtelun riskitekijöitä
Ikääntyneeseen muistisairaaseen liittyviä riskitekijöitä
- muistisairas kaltoinkohtelun uhrina: mm. korkea ikä, naissukupuoli, läheisen ja muistisairaan keskinäisen suhteen laatu sekä muistisairaan hoidon tarve ja läheisen uupuminen
- muistisairas kaltoinkohtelijana: mm. korkea ikä, miessukupuoli, aggressiivinen käyttäytyminen
Hoitoympäristöön ja henkilöstöön liittyviä riskitekijöitä
- ympäristöön liittyvät tekijät: mm. henkilöstön vähäisyys ja uupuminen, tilanahtaus
- henkilöstöön liittyvät tekijät: mm. puutteellinen koulutus, vähäinen työkokemus, kielteiset asenteet muistisairaita kohtaan, ei tunnisteta ja ymmärretä sairaudesta johtuvaa käyttäytymistä, ei tunnisteta kaltoinkohtelua tai tiedetä, kuinka siihen tulee puuttua.
Kaltoinkohtelun seurauksia ikääntyneillä voivat olla
- ennenaikainen kuolema, masennusoireet tai masennus (vahva tutkimusnäyttö),
- fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen liittyvät oireet (mm. fyysinen kipu, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, heikentynyt terveydentila, ruoansulatusongelmat, mielenterveysongelmat, psyykkinen ahdistus ja pelko) sekä lisääntynyt terveyspalvelujen käyttö (tutkimustulokset keskenään osittain ristiriitaisia)
- fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen liittyvät muut oireet (mm. metabolinen oireyhtymä, krooninen kipu, alentunut fyysinen toimintakyky, stressi, uniongelmat) sekä lisääntynyt sairaalahoidon tarve (tutkimusnäyttö kapeaalaista tai niukkaa)
- Huomaa, että ikääntyneen oireet voivat liittyä myös muuhun kuin kaltoinkohteluun (vrt. geriatrinen oireyhtymä, jossa murtumat voivat johtua luiden haurastumisesta tai ikääntynyt kokee mm. heikkouden tunnetta)
Kaltoinkohtelua ehkäiseviä tekijöitä
- huomion kiinnittäminen ikääntyneiden muistisairaiden hyvinvointiin,
- hoitohenkilöstön osaamisen edistäminen: muistisairaiden hyvä hoito, toimintaohjeiden kehittäminen näyttöön perustuen,
- henkilöstön tukeminen johtamisen keinoin: riittävä resurssointi, koulutukset, hoitokulttuurin kehittäminen,
- kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen viiveettä.
Yhteenveto
Ikääntyneiden muistisairaiden kokema kaltoinkohtelu voi olla monimuotoista ja toistuvaa. Kaltoinkohtelun seuraukset ovat myös moninaiset. Kaltoinkohtelua voi esiintyä niin muistisairaan kotona kuin erilaisissa hoiva- ja asumisympäristöissä. Etenkin muistisairaan kotona tapahtuva kaltoinkohtelu voi jäädä piiloon, sillä muistisairas ei aina pysty tuomaan julki kokemaansa kaltoinkohtelua tai puolustamaan itseään. Kaltoinkohtelua voidaan ehkäistä tunnistamalla riskitekijät varhain ja puuttumalla niihin viiveettä, kehittämällä toimintaa näyttöön perustuen, kouluttamalla henkilöstöä ikääntyneiden muistisairaiden hoidon ja hoivan erityispiirteistä sekä järjestämällä läheisille sosiaalista tukea. Aiheesta tarvitaan myös lisätutkimusta.
Aineisto ja menetelmät
Näyttövinkki käsittelee ikääntyneeseen muistisairaaseen henkilöön kohdistuvaa kaltoinkohtelua erilaisissa asumis- ja hoivaympäristöissä. Näyttövinkin tavoitteena on auttaa tunnistamaan kaltoinkohtelun muotoja ja niihin liittyviä riskitekijöitä. Näyttövinkki perustuu vuosina 2019–2021 julkaistuihin neljään järjestelmälliseen katsaukseen, joista yksi tarkasteli hoivakotien asukkaiden keskinäistä kaltoinkohtelua* (26 tutkimusta, osallistujina 20 194 asukasta, 3 892 hoivakotien henkilöstöä – osa tutkimuksista ei ilmoittanut tarkkaa lukumäärää), yksi läheisten** (12 tutkimusta, osallistujina 2 740 muistisairaan läheisiin kuuluvaa), yksi hoitohenkilöstön muistisairaaseen kohdistamaa kaltoinkohtelua*** (30 tutkimusta, tutkimuksiin osallistuneiden lukumäärää ei ilmoitettu kuin muutaman tutkimuksen osalta) ja yksi kaltoinkohtelun seurauksia ****(19 tutkimusta, osallistujina 419 591 ikääntynyttä, aineisto koottu usealla eri tavalla).
Katsausten menetelmällinen toteutus on kuvattu yksityiskohtaisemmin alkuperäisissä julkaisuissa. Katsausten laatu arvioitiin JBI:n järjestelmällisen katsauksen arviointikriteeristöllä.
Käyttökelpoisuus Suomessa
Näyttövinkki osoittaa, että ikääntyviin muistisairaisiin kohdistuva monimuotoinen kaltoinkohtelu on maailmanlaajuinen ilmiö, jota esiintyy myös Suomessa. Näyttövinkissä kuvatut riskitekijät auttavat tunnistamaan kaltoinkohtelun ja puuttumaan tilanteisiin, joissa kaltoinkohtelua esiintyy. Riskitekijöiden tunnistaminen, henkilöstön riittävyyteen ja koulutukseen panostaminen sekä johtajien ja työntekijöiden rohkeus puuttua epäsosiaaliseen käytökseen, ovat tekijöitä, joiden avulla myös suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa voidaan puuttua osittain vaiettuun ilmiöön. Samoin erilaisten väkivallan tunnistamisen toimintamallien ja –menetelmien (esim. pahoinpitely- ja kehokarttalomake) käyttöönottoa tulee tehostaa.
Omavalvontasuunnitelma ohjeistaa yksityisiä palveluntuottajia kaltoinkohteluun liittyvissä menettelytavoissa kuten ilmoitusvelvollisuudesta osana suunnitelmaa. Vanhuspalvelulain 25§ ja Sosiaalihuoltolain 35§ velvoittavat eri viranomaistahoja tekemään ilmoituksen iäkkäästä henkilöstä, joka on ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään ja turvallisuudestaan. Erityinen haaste voi olla muistisairaan kotona tapahtuva kaltoinkohtelu. Siihen tulee puuttua tapauskohtaisesti läheiset huomioiden.
Näyttövinkin laatijat
Leppäkoski Tuija, TtT, tutkija, Hoitotyön tutkimussäätiö
Siltanen Hannele, TtT, tutkija, Hoitotyön tutkimussäätiö
Holopainen Arja, TtT, tutkimusjohtaja, Hoitotyön tutkimussäätiö
Tamminen Anna, järjestöjohtaja, Muistiliitto
Sources
Attachments
Nayttovinkki-8-2021
Type:
PDFSize:
276.66 KBUploaded:
22/06/2021 14:20