Mitä on mikrobilääkeresistenssi?
Tämän esityksen tarkoituksena on kertoa teille mitä on mikrobilääkeresistenssi tai yleisemmin puhuttaessa antibioottiresistenssi. Lääkeresistenssi on mikrobin ominaisuus. Mikrobilla tarkoitetaan tässä tapauksessa bakteereja, sieniä, viruksia ja parasiitteja. Se on hankittu ominaisuus eli mikrobi hankki resistenssitekijän, minkä seurauksena se pystyy vastustamaan, eli kestää mikrobi-infektioiden hoidossa käytettäviä mikrobilääkkeitä. Mikrobilääkeresistenssi syntyy sellaisissa tilanteissa, joissa mikrobi joutuu tekemisiin mikrobilääkkeen kanssa. Mikrobilääke tuhoaa ne mikrobit, jotka eivät kestä tätä lääkettä, ja ne jotka kestävät saavat valintaedun ja kasvavat paremmin, ja niiden määrä lisääntyy. Tämä synnyttää mikrobilääkkeille resistenttejä mikrobeja.
Täytyy huomioida se, että kaikki mikrobilääkkeiden käyttö, niin oikea käyttö kuin turha käyttö, eläimille käytettävät mikrobilääkkeet tai esimerkiksi lääketeollisuuden jätevesissä olevat mikrobilääkkeet, aiheuttavat valintapainetta ja valikoivat resistenttejä mikrobeja. Mikrobilääkeresistenssin syntyyn ja sen muodostumiseen kliiniseksi ongelmaksi vaikuttaa myös toinen tekijä, resistenttien mikrobien leviäminen. Tiedämme, että resistentit mikrobit leviävät ihan samalla tavalla kuin muutkin infektioita aiheuttavat mikrobit ihmisten, eläinten, elintarvikkeiden ja ympäristön välityksellä.
Tiedämme, että mikrobilääkeresistenssi vaikeuttaa infektioiden hoitoa, esimerkiksi aloitushoito saattaa olla väärä tai joudutaan käyttämään sellaisia mikrobilääkkeitä, jotka eivät ole niin tehokkaita. Näistä kaikista seuraa se, että esimerkiksi hoitoajat pidentyvät tai joudutaan vaihtamaan mikrobilääkettä ja hoito jatkuu sen jälkeen. Tiedetään, että moniresistentit bakteerit ja mikrobit aiheuttavat lisääntynyttä kuolleisuutta. Itse asiassa varsin laajan eurooppalaisen tautitaakkatutkimuksen perusteella on arvioitu, että Euroopassa kuolee 33 000 ihmistä vuosittain resistenttien mikrobien aiheuttamiin infektioihin. Suomessa tämä tarkoittaa sitä, että noin 90 ihmistä kuolee tällaisiin infektioihin. Mikrobilääkeresistenssi aiheuttaa lisäksi lisääntyneitä kustannuksia terveydenhuoltojärjestelmälle.
Resistenssiongelmista tiedetään, että eri puolilla maailmaa mikrobien resistenssitilanne vaihtelee hyvin paljon. Esimerkiksi Intiassa ja Kreikassa resistenssitilanne on varsin heikko. On sellaisia maita, joissa tilanne on hyvä tai jopa erinomainen, esimerkiksi Suomessa verrattuna moneen muuhun maahan. Meilläkin on ongelmia tiettyjen moniresistenttien bakteerien osalta. Käyn seuraavassa nämä, ESBL, CPE, MRSA ja VRE, lävitse, mutta ennen sitä vielä muutama sana maailman resistenssitilanteesta. Maailmalla erityisesti juuri moniresistentit bakteerit ovat erittäin iso ongelma hoitolaitoksissa, mutta täytyy muistaa, että niitä löydetään myös hoitolaitosten ulkopuolelta, ne aiheuttavat avohoitolähtöisiä infektioita ja niitä löydetään myös ympäristöstä ja elintarvikkeista. Sen lisäksi kun puhutaan maailmanlaajuisesta mikrobilääkeresistenssistä, meidän täytyy pitää mielessä bakteerien lisäksi sienet, virukset ja parasiitit, koska niiden resistenssi tietyissä maissa saattaa olla merkittävä ongelma.
Nyt käydään läpi meille suomalaisille tärkeitä resistenttejä bakteereja, ensimmäisenä MRSA eli metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus. Se on itse asiassa vanha tuttu, sitä on kutsuttu myös sairaalabakteeriksi, ja aikaisemmin tämä olikin nimenomaan hoitolaitosten ongelma, mutta nykyään sitä löydetään myös avohoitolähtöisissä infektioissa. MRSA syntyy kun tavallinen Staphylococcus aureus ottaa resistenssitekijän, mecA/C-geenin. Silloin se tulee vastustuskykyiseksi kaikille stafylokokkihoidossa käytettäville beetalaktaameille. Suomen MRSA tilanne on melko vakaa. Kuvassa vihreä viiva osoittaa MRSA:n osuutta Suomessa esiintyneistä invasiivisista infektiosta ja se on pysynyt melko vakaana viimeisten vuosien aikana. Euroopassa MRSA on selkeästi yleisempää, mutta toisaalta nähdään myöskin, että se on selkeästi laskusuunnassa. Tämä johtuu todennäköisesti niistä toimenpiteistä, joita on tehty eri puolilla Eurooppaa hoitolaitoksissa resistenssin torjumiseksi, mikä on johtanut siihen, että MRSA:n osuus vähenee. Toisaalta samanaikaisesti Staphylococcus aureuksen aiheuttamien infektioiden osuus on kuitenkin kasvussa, joten tautitaakka, jota Staphylococcus aureus aiheuttaa, ei ole vähentynyt.
VRE on toinen vanha tuttu moniresistentti bakteeri, vankomysiiniresistentti enterokokki. Kyse on kahdesta eri lajista, Enterococcus faecium ja Enterococcus faecalis, jotka hankkivat vanA/B-geenin, jolloin ne tulevat vankomysiinille resistenteiksi. Yleensä VRE aiheuttaa infektioita vain heikkokuntoisille potilaille. Suomessa näitä infektioita on erittäin vähän, vihreä viiva kuvaa VRE:n osuutta suomalaisissa näytteissä. Euroopassa 2010-luvulla VRE:n osuus on selkeässä nousussa, eikä tiedetä mistä se johtuu.
ESBL eli laajakirjoisia beetalaktamaaseja tuottavat enterobakteerit, ja näistä erityisesti ESBL-E.coli, on 2000-luvulla yleistynyt varsin paljon. Kuvassa nähdään miten virtsasta eristettyjen ESBL-E.colien osuus on kasvanut koko ajan sekä miehillä että naisilla koko 2000-luvun ajan. Tällä hetkellä Suomessa on noin 5000 ESBL-tapausta vuosittain. Kyseiset E.coli-kannat ovat usein moniresistenttejä monille muille tärkeille mikrobilääkkeille kuten fluorokinolonille, mistä johtuu, että hoidollisia ongelmia tulee, koska näitä lääkkeitä voi enää käyttää. ESBL-Klebsiella pneumoniae on paljon harvinaisempi kuin ESBL-E.coli, mutta viime aikoina myös se on lisääntynyt ja on hyvä muistaa, että se aiheuttaa hoitolaitosepidemioita.
CPE eli karbapenemaaseja tuottavat enterobakteerit on se bakteeriryhmä, jotka ovat erittäin laajasti resistenttejä eri mikrobilääkkeille, ja tässä joukossa on myös sellaisia bakteereja, jotka ovat resistenttejä ihan kaikille käytössä oleville mikrobilääkkeille. Sen takia tämä on erittäin tärkeä ja seurattava mikrobiryhmä. Maailmalla CPE:t ovat varsin yleisiä tietyissä maissa. Vaikka Suomessa näitä löydetään varsin vähän vuosittain, viime vuonna vain 70 tapausta eli paljon vähemmän kuin esimerkiksi ESBL:ää, tiedämme, että suomalaisilla tapauksilla on jonkinlainen linkki maailmalle eli ne ovat tuontitavaraa meille. Toisaalta CPE:t ovat aiheuttaneet Suomessa useampia hoitolaitosepidemioita, joten meidän on myöskin täällä varauduttava paikalliseen torjuntaan.
Muutama sana mikrobilääkeresistenssin torjunnasta. Tärkein asia on se, että voisimme vähentää valintapainetta eli antibioottien tai mikrobilääkkeiden käyttöä, mutta se ei ole ihan helposti tehty. Yksi tehokas keino on infektioiden ehkäisy; kun ei ole infektioita, ei tarvita mikrobilääkkeitä infektioiden hoitoon, ja toisaalta jos estetään infektioita, estetään myöskin resistenttien bakteerien aiheuttamia infektioita.
Valtaosa mikrobilääkkeiden käytöstä tapahtuu Suomen rajojen ulkopuolella maailmalla ja siihen emme voi vaikuttaa mitenkään. Tämä tarkoittaa sitä, että kun me haluamme torjua resistenssiä, meidän täytyy keskittyä siihen, että me estämme näiden mikrobien leviämistä meidän hoitolaitoksissamme, ja siihen voidaan vaikuttaa usealla eri tavalla. Luetellaan tässä muutamia niistä: tavanomaiset varotoimet, käsihygienia, joka liittyy kaikkien infektioiden torjuntaan, muut kosketusvarotoimet ja mikrobiologinen diagnostiikka, jotta tunnistamme resistentit mikrobit. Jos resistenttejä mikrobeja löytyy ja jos ne aiheuttavat epidemioita, meidän täytyy pystyä pysäyttämään epidemiat ja katkaisemaan tartuntatiet.
Mikrobilääkeresistenssistä ja resistenssitilanteessa Suomessa löytyy lisätietoa osoitteesta www.finres.fi. Siellä on kaikki viime vuosina julkaistut suomalaiset resistenssiraportit.