Tausta
Toipumisorientaatio (recovery) on asiakaslähtöinen lähestymistapa mielenterveystyössä. Toipumisorientaatio korostaa ihmislähtöisyyttä, voimavaroja, osallisuutta, toivoa, merkityksellisyyden kokemusta ja myönteisiä tunteita. Toipumisorientaatio liittyy myös vahvasti ihmisoikeuksiin. Käsitteellisesti toipumisorientaatio on kuitenkin suhteellisen uusi. Yksi tunnetuimmista käsitteellisistä viitekehyksistä, CHIME kuvaa toipumisorientaation muodostuvan yhteenkuuluvuudesta, toivosta ja optimismista tulevaisuutta kohtaan, identiteetistä, elämän tarkoituksellisuudesta ja voimaantumisesta.
Tulokset
Mielenterveysalan ammattilaiset hahmottavat toipumisorientaatiota henkilökohtaisena, kliinisenä ja palvelujärjestelmälähtöisenä. Näistä henkilökohtainen toipumisorientaatio vastaa yleistä käsitystä siitä, mitä toipumisorientaatiolla tarkoitetaan.
Henkilökohtainen toipumisorientaatio
- Toipumisorientaatio hahmotetaan kokonaisvaltaisena lähestymistapana, joka kattaa somaattisen terveyden hoidon, psykologiset terapeuttiset hoidot ja stressin hallinnan.
- Kokonaisvaltaisuuteen kuuluvat lisäksi mm. sosiaalisista tekijöistä ihmissuhteet, psykologisista tekijöistä itsetunto sekä käytännölliset tekijät, kuten arjen hallinta, talouden hallinta, koulutus ja työ.
- Asiakaskeskeiset päämäärät sekä mielenterveyspalvelujen käyttäjän autonomia ja päätöksenteko ovat ensisijaisia.
- Henkilökunta ja mielenterveyspalvelujen käyttäjät työskentelevät kumppaneina.
- Ammattilaisen työote on valmentava ja toivoa tukeva.
- Toipumisorientaatiota arvioidaan yhteiskuntaan osallistumisen avulla, kuten mielekkään ammatin löytymisenä ja sosiaalisena osallisuutena.
Lisäksi ammattilaiset käsittivät toipumisorientaation kliinisen ja palvelujärjestelmälähtöisen näkökulman kautta. Nämä eivät kuitenkaan vastaa yleisesti hyväksyttyä käsitystä toipumisorientaatiosta.
Kliininen toipumisorientaatio
- Toipumisorientaatiota hahmotetaan kliinisenä ja toiminnallisena parantumisena kuten oireettomuutena, kykynä hoitaa päivittäisiä toimintoja ja paluuna työhön tai opintoihin.
- Lääkityksen ja interventioiden ajatellaan parantavan tai tasaavan mielentilaa.
- Ammattilaiset ovat asiantuntijoita ja työskentely tapahtuu terveydenhuollon puitteissa.
- Kliiniset tehtävät määrittävät ammattilaisen toimintaa.
- Toipumista arvioidaan oireiden lievenemisen, sairaudentunnon kasvamisen, käytöksen muuttumisen, relapsien puuttumisen ja päivittäisen toimintakyvyn hallinnan kautta.
Palvelujärjestelmälähtöinen toipumisorientaatio
- Toipumisorientaatiota hahmotetaan palvelujärjestelmälähtöisesti, jolloin hallinnollisesti ja taloudellisesti määritellyt tavoitteet muokkaavat hoitokäytäntöjä.
- Toipumisorientaatio nähdään keinona vähentää kustannuksia ja sitä arvioidaan hoitoajan pituuden sekä palveluiden saatavuuden näkökulmasta.
- Palvelujen käyttäjille voi vaikuttaa siltä, kuin pyrittäisiin vähentämään hoitoa.
- Rajalliset mahdollisuudet hoitokäytäntöihin, joissa painottuisi henkilökohtainen toipumisorientaatio.
- Henkilökunta voi nähdä toipumisorientaation organisaation omistamana sekä organisaation tavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta kannatettavana.
Yhteenveto
Tulosten perusteella mielenterveysalan ammattilaisilla saattaa olla sellaisia käsityksiä toipumisorientaatiosta (kliininen ja palvelujärjestelmälähtöinen toipumisorientaatio), jotka eivät ole linjassa yleisesti hyväksytyn käsityksen kanssa (henkilökohtainen toipumisorientaatio). Tämän vuoksi terveydenhuollossa tulisikin kriittisesti tarkastella, miten toipumisorientaatio ymmärretään ja vastaako käytännön hoitotyö henkilökohtaista toipumisorientaatiota, jossa korostuu mielenterveyspalvelujen käyttäjän ja alan ammattilaisen kunnioittava yhteistyö ja kokonaisvaltainen lähestymistapa ihmiseen ja hänen elämäntilanteeseensa.
Aineisto ja menetelmät
Näyttövinkki perustuu kahteen järjestelmälliseen katsaukseen (2015 ja 2020). Ensimmäisen katsauksen (22 tutkimusta, n = 1163 terveydenhuollon ammattihenkilöä) tavoitteena oli kuvata, kuinka terveydenhuollon ammattihenkilöt käsittävät toipumisorientaation mielenterveystyössä. Toisen katsauksen (29 tutkimusta) tavoitteena oli koota ja kriittisesti arvioida tutkimuksia mielenterveystyön ammattihenkilöiden ja opiskelijoiden tiedon tasosta, asenteista, ymmärryksestä, käsityksistä ja odotuksista toipumisorientaation käsitteeseen liittyen. Opiskelijoita koskevat tulokset rajattiin Näyttövinkin ulkopuolelle.
Katsausten menetelmällinen toteutus on kuvattu yksityiskohtaisemmin alkuperäisissä julkaisuissa. Katsausten laatu arvioitiin JBI:n arviointikriteeristöllä.**
Käyttökelpoisuus Suomessa
Näyttövinkin tulokset ovat oleellisia myös suomalaisessa mielenterveystyössä. Mielenterveysalan ammattilaisilla on merkittävä rooli henkilökohtaisen toipumisorientaation toteutumiseksi ja vahvistamiseksi mielenterveystyössä. Toipumisorientaation mukaisesti yksilö tulee nähdä aktiivisena toimijana, joka asettaa tavoitteet omien tarpeidensa ja arvojensa pohjalta. Henkilökohtainen toipumisorientaatio on nimensä mukaisesti orientaatio, ei interventio, eikä se rajoitu vain hoidollisiin tilanteisiin, vaan koskettaa ihmisen ja hänen läheistensä elämää kokonaisuutena ja saattaa edellyttää myös mielenterveysalan ammattilaisilta muutosta ajattelutapaan.
Näyttövinkin laatijat
Kilkku, Nina, TtT, yliopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu
Lampinen, Silja, sosionomi (YAMK), toiminnanjohtaja, Mielenterveysomaiset Pirkanmaa–FinFami ry
Saarinen, Suvi, sh (YAMK), hyvinvointipäällikkö, Ylöjärven kaupunki, Vaasan yliopisto
Marin, Kaisa, sh, TtM, tutkija, Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus)
Rissanen, Päivi, VTT, kehittäjä-sosiaalityöntekijä Nordling, Esa, psykologian tohtori, MTKL
Editoija: Hamari, Lotta, ft, TtT, tutkija, Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus)
Sources
Attachments
nv-12-2022
Type:
PDFSize:
174.69 KBUploaded:
03/01/2023 12:41