Miten mikrobit tarttuvat ja hoitoon liittyvät infektiot saavat alkunsa?
Kerron tässä esityksessä miten mikrobit tarttuvat ja miten hoitoon liittyvät infektiot saavat alkunsa. Tämän esityksen kohderyhmä on erityisesti ympärivuorokautista pitkäaikaishoitoa ja -hoivaa tarjoavien toimintayksiköiden henkilöstö, ja tätä esitystä voivat käyttää hygieniahoitajat ja infektioyhdyshenkilöt, jotka kouluttavat tällaisten toimintayksiköiden henkilöstöä.
Enää ei puhuta pelkästään sairaalainfektioista. Ikääntyvän väestön myötä erityyppiset vanhusten palveluyksiköt ovat lisääntyneet, ja tämä on otettu huomioon uudessa tartuntatautilaissa, jossa hoitoon liittyvän infektion käsite ulotetaan terveydenhuollon puolelta myös sosiaalihuollon toimintayksiköihin. On hyvä muistaa, että vakavat hoitoon liittyvät infektiot, jotka saavat alkunsa vanhusten palveluyksikössä, voivat johtaa sairaalahoitoon, ja toisaalta sairaalassa tehdyn toimenpiteen jälkeen ilmaantuva infektio voi ilmetä vasta vanhusten palveluyksikössä.
Hoitoon liittyviä infektioita voivat aiheuttaa bakteerit, virukset, sienet, parasiitit tai mikrobien tuottamat toksiinit. Tärkeää on huomioida, että pelkkä oireeton mikrobin läsnäolo iholla tai limakalvolla eli kolonisaatio, jota myös kantajuureksi joskus kutsutaan, ei ole hoitoon liittyvä infektio.
Mikrobit voivat tarttua monella eri tavalla: kosketustartuntana, pisaratartuntana, ilmatartunta tai tartuntoja voi välittää laite tai aine. Toisaalta mikrobeilla voi olla myös useita tartuntateitä. Ylivoimaisesti tavallisimmin mikrobit leviävät potilaasta tai asiakkaasta toiseen henkilökunnan käsien välityksellä. Tämä voi tapahtua joko suoraan tai epäsuorasti kun kädet ohimenevästi kontaminoituvat eli tahraantuvat ympäristön mikrobeilla kun kosketellaan usein kosketeltavia pintoja, esimerkiksi sänkyjen laitoja. Näin tarttuvat muun muassa MRSA, vatsatautia aiheuttava norovirus, tai antibioottihoidon komplikaationa esiintyvä Clostridium difficile -infektio.
Yskiessä ja aivastaessa voi syntyä suuria pisaroita. Nämä suuret pisarat eivät kulkeudu pitkälle yli metrin päähän eivätkä jää leijumaan ilmaan. Suuria pisaroita syntyy virusten aiheuttamissa hengitystieinfektiossa, kuten influenssassa. Toisaalta on hyvä muistaa, että influenssavirus leviää myös suoran ja epäsuoran kosketustartunnan välityksellä eli tartunnan voi saada myös ympäristön pinnalta.
Ilmatartunta on harvinaisempi. Siinä pisara-aerosoli tai pienet tartuttavat hiukkaset voivat kulkeutua ilmavirran mukana kauemmaksi ja pysyä ilmassa pidempään. Pisara-aerosolien välityksellä tarttuu muun muassa tuhkarokko ja vesirokko, ja pienten tartuttavien hiukkasten välityksellä keuhkojen ja kurkunpään tuberkuloosi. Toisaalta on tärkeää muistaa, että tartuttava tuberkuloosi hoidetaan aina sairaalassa eristyksessä.
Tartuntoja voi välittää myös yhteinen vehikkeli tai vektori. Yleiset, usein käytetyt vierasesineet ovat suurin riski, esimerkiksi kuumemittarit ja alusastiat, jos ei niitä asianmukaisesti asukkaiden välillä puhdisteta. Vierasesineet kuten virtsa- ja verisuonikatetri voivat luoda mikrobeille infektioportteja päästä elimistöön. Lääkkeet voivat myös kontaminoitua, mutta tämä tapahtuu useimmiten käytön yhteydessä. Legionella-tartunta voidaan saada vesikoristuksesta tai suihkualtaasta pisaratartuntana, listeriatartunta taas toimintayksikön ruoasta.
Kaaviokuvassa on pyritty listaamaan seikkoja, jotka vaikuttavat siihen, syntyykö oireinen infektio tartunnan jälkeen. Siihen vaikuttavat mikrobin ominaisuudet; mikä sen taudinaiheuttamiskyky on, miten tehokkaasti mikrobi pystyy lisääntymään, elinikä, annos joka mikrobia saadaan, mitkä ovat tartuntatiet, onko infektioportteja, miten mikrobi pääsee elimistöön, onko haavoja, pääseekö mikrobi limakalvoille, mikä on henkilön vastustuskyky. Vastustuskykyä voi alentaa ikä, erilaiset hoitotoimenpiteet ja lääkitykset. Infektion syntyyn vaikuttavat monet tekijät ja se on monimutkainen tapahtuma.
On hyvä muistaa, että mikrobeilla on useita tartuntateitä, samoin myös tartunnan lähteitä voi olla monia ja niinä voivat toimia muut asiakkaat, potilaat, henkilökunta, vierailijat tai hoitoympäristö. Vanhukset ovat alttiita infektioille. Heillä on usein pitkäaikaissairauksia ja vastustuskyky on heikentynyt ja heillä on erilaisia haavoja ja katetreja, joiden kautta luodaan mikrobeille infektioportteja. Kaiken kaikkiaan hoitoyksiköt ovat monimutkainen suuren riskin ympäristö, jos ajatellaan hoitoon liittyviä infektioita.
Tartunta voidaan saada myös hoitotyöntekijästä. Tällä voi olla joko oireellinen infektio tai hoitotyöntekijä voi olla vain oireeton kantaja, mutta suurin riski on yleensä silloin kun on oireita, esimerkiksi norovirusripulissa, tai hengitystieinfektiossa, jos sen aiheuttaa esimerkiksi influenssa. Samoin suuri riski on, jos MRSA-kantajalla on käsissä ihorikkoja.
Aureus-streptokokki voi tarttua asiakkaisiin, jos angiinassa ei ole vielä aloitettu antibioottihoitoa, ja tuberkuloosi tartuttava, jos on yskää ja yskösvärjäys on positiivinen eikä hoitoa ole ehditty aloittaa. Rokotteilla ehkäistävät taudit tuhkarokko, sikotauti ja vesirokko voivat myös myös olla tartuttavia, mutta näitähän pystytään ehkäisemään rokotuksilla ja tästä syystä henkilökunnan rokotuksista on hyvä pitää huolta. Se seikka on hyvä pitää mielessä, että töihin ei tulla sairaana eli jos on hengitystieinfektio, ripulia tai käsissä on ihorikkoja, ne pitää hoitaa kuntoon.
Lopuksi vielä korostan sitä, että hoitoon liittyvä infektio ei ole sama asia kuin mikrobilääkkeiden vastustuskykyisten bakteerien oireeton kantajuus, eli esimerkiksi jos MRSA löytyy nenästä tai kroonisesta haavasta, jossa ei ole tulehduksen merkkejä. Hoitoon liittyvän infektion synty on kaiken kaikkiaan monimutkainen tapahtumaketju, johon vaikuttaa mikrobi ja sen taudinaiheuttamiskyky, mikä on tartuntatie, ja asukas/potilas, hänen sairautensa, vastustuskykynsä ja sairauden hoito.
Ylivoimaisesti tavallisimmin mikrobit leviävät asukkaasta toiseen henkilökunnan käsien välityksellä. Jos kädet ovat tahrautuneet ympäristön mikrobeilla, myös henkilökunta voi työssä saada infektion ja toimia tartunnan lähteenä.
Tärkeimmät torjuntatoimet hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisyyn ja mikrobien leviämiseen on huolellinen käsihygienia ja muut tavanomaiset varotoimet, joista omat esityksensä.