Aihe on kuitenkin yksin vielä vasta aihe.
Muistamme esimerkiksi paremmin, kun sanomamme ankkuroidaan tarinoihin. Vaikka emme kirjoittaisi varsinaisesti tarinallisesti, voimme silti kirjoittaa luentoja, jotka ovat mahdollisimman johdonmukaisia ja eläviä.
Voimme puhua myös teoriasta ja käytännöstä.
Tarinallisuuden ja informatiivisuuden välisillä rajamailla tasapainotteleminen voi merkitä montaa eri asiaa.
Se voi viitata siihen, että havainnollistamme kaiken opettamamme tiedon esimerkkitarinoiden kautta: case-henkilöt saattavat tulla meille tutuiksi kuin vetovoimaisissa sarjoissa. Se voi viitata kuvitteellisen maailman luomiseen tiedon tueksi, tai vaikkapa jonkin todellisen tapauksen hyödyntämistä olennaisen teoreettisen rakennelman valaisemisessa.
Tiedon ja tarinoiden yhdistäminen näkyy kuitenkin kaikessa kirjoittamisessa, jossa ei ainoastaan luetella faktoja: se on jatkuvaa punomista. Kirjoittaminen on siltojen rakentamista käsitteellisen ja elävän maailman välille.
Ja vaikka haluaisit kirjoittaa ”vain” asiatekstin, fakta tarvitsee tilaa ympärilleen. Ihmiselle on annettava tilaa omaksua asiat: vastaanottajalle on kerrottava sopivassa suhteessa myös sitä, kuinka kertomasi asiat vaikuttavat käytännössä.
Aiheen lisäksi tarvitset siis usein myös näkökulman. Jonkin keinon, jolla tuot elävyyttä, konkretiaa ja johdonmukaisuutta kurssiisi. Niin havainnollistat teoriaa käytäntöön.
Tässä joitain kysymyksiä ja näkökulmia, joista saattaa olla hyötyä:
Konkreettiset esimerkit. Olisiko sinun mahdollista punoa tietoasi jonkin tietyn tapahtuman tai tapahtumien sarjan ympärille? Konkreettisten esimerkkien ja sopivasti toistuvien rakenteiden avulla luot luentoihisi jatkuvuutta ja eloa. Monimuotoisessa materiaalissa on mahdollista myös tehdä eri formaatteihin erilaisia elementtejä, kuten esimerkiksi case-kertomuksia kuunneltaviksi kävelylenkille.
Tarinallisuus/henkilöiminen. Voisitko kuvitella hahmon, jonka silmin läpäiset sen maailman, josta tahdot kertoa? Asiakkaan tai kaksi — tai ehkä lääkärin tai hoitajan, joka tekee luentosarjojen kuluessa päätöksiään? Silloin on tarkoituksenmukaista pohtia, olisiko sinun mahdollista kehittää esimerkkihenkilöä, tai useampaa. Tarinallisuus ei ole kaikkia aiheita varten, mutta on harkinnan arvoista erityisesti, jos soveltuvaa dataa (ja/tai mielikuvitusta!) on käytettävissäsi.
Oikeat tapahtumat oikeissa paikoissa. Olisiko meidän mahdollista seurata avaamasi toimintamallin/prosessin/vastaavan kulkua jonkin aikajänteen sisällä jossakin tietyssä kuvitteellisessa, tai esimerkiksi nostetussa todellisessa paikassa?
Johdonmukaisuus, oma logiikka. Hyvät teokset luovat usein aivan omalakisen maailmansa. Voit luoda asioista kertomiselle järjestyksen, joka noudattaa omaa, sisäistä logiikkaansa, eikä ole aivan yhtä selkeä kehys kuin yllä ehdotetut.
Jotakin aivan muuta. Nämä ovat kaikki vain ehdotuksia, joista saattaa olla sinulle apua. Tiedät itse parhaiten, joten jos sinulla on mielessäsi toisensuuntainen idea, anna sille tilaa. Ja ennen kaikkea: kysy ideallesi myös tekovaiheessa mielipidettä esimerkiksi kollegalta tai kirjoittamisen ammattilaiselta.