Päihdetyö sijaishuollossa

Päihdetyöllä tarkoitetaan ehkäisevää ja korjaavaa työtä, jonka tavoitteena on päihteiden ongelmakäytön ja siihen liittyvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen ehkäisy ja vähentäminen. Päihdetyön tavoite on myös edistää päihteiden ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä toimintakykyä ja turvallisuutta. Päihdetyö koostuu ehkäisevästä päihdetyöstä ja korjaavasta päihdetyöstä. 
Korjaavaa päihdetyötä ovat
  • päihdehaittoihin tai niihin johtaneeseen käyttöön kohdistuvat palvelut
  • ongelmakäytön tai päihderiippuvuuden hoitopalvelut
  • päihdeongelman uusiutumisen ehkäisy
  • ongelmakäytön tai päihderiippuvuuden haittojen vähentäminen sekä pahenemisen ehkäisy.
Lapsen sijaishuollolla tarkoitetaan
  • huostaan otetun
  • kiireellisesti sijoitetun tai
  • tuomioistuimen väliaikaismääräyksen nojalla sijoitetun
lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella. Sijaishuolto voidaan järjestää laitoshoitona, perhehoidossa tai muulla lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla.
Lastensuojelulaissa lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä ja nuorella 18–24-vuotiasta jälkihuollossa olevaa henkilöä. Tässä sisällössä puhutaan enimmäkseen ”lapsista ja nuorista”, vaikka kyseessä ovat sijaishuollossa ollessaan alaikäiset lapset.

Lasten ja nuorten päihteiden käyttö

Sijaishuollossa olevien lasten alkoholin ja päihteiden käyttökokemukset alkavat varhain ja käyttö on laadultaan erilaista kuin muilla ikätovereilla. Lastensuojelulaitoksessa asuvat nuoret ovat kokeilleet tai käyttäneet huumaavia aineita huomattavasti sijaisperheessä asuvia nuoria yleisemmin.
Nuoret elävät maailmassa, jossa alkoholia ja huumeita saa helposti ja ne ovat halpoja. Yleisimmin nuoret saavat käyttämänsä alkoholin ja kannabiksen kavereilta. Lisäksi nettitarjonta on jokaisen nettiä käyttävän ulottuvilla. Yli 60 prosenttia peruskoulun 9. luokkalaisista katsoo alkoholin hankinnan olevan helppoa ja lähes neljännes pitää kannabiksen hankintaa helppona.


Humalajuominen vähentynyt, raittius lisääntynyt

Lasten ja nuorten alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä selvittävät kyselytutkimukset kertovat nuorison raitistumisesta. Yhä useampi ei käytä lainkaan alkoholia ja humalajuominen on vähentynyt. Vaikka nuoriso yleisesti ottaen on raitistunut, paljon juovien tai päihteitä usein käyttävien joukko ei ole pienentynyt.
Kouluterveyskyselyn mukaan 17 prosenttia kodin ulkopuolelle sijoitetuista 8. ja 9. luokan oppilaista ja toisen asteen 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoista käyttää alkoholia viikoittain, ja 27 prosenttia juo itsensä tosihumalaan vähintään kuukausittain. Kouluterveyskyselyn tulokset


Päihdekokeilut yleisiä, mutta riippuvuus harvinaista

Nuorten päihdekokeilut eivät pääsääntöisesti johda päihdekäytön ongelmiin tai päihderiippuvuuteen. Varsinaisen päihdehäiriön kriteerit täyttää arviolta 5–10 prosenttia nuorista. On tärkeää tunnistaa ajoissa ne nuoret, joille päihdekokeilut ovat muodostumassa ongelmaksi. 
Joka kolmas sijoitettu nuori kertoi kokeilleensa kannabista, kun vanhempiensa kanssa asuvilla nuorilla näitä kokeiluja oli selvästi vähemmän. Kannabiksen käyttö on lisääntynyt jonkin verran koululaisten keskuudessa ja sen arvioitu saatavuus näyttää helpottuneen. Vuonna 2019 joka kymmenes peruskoulun 9. luokkalainen oli joskus kokeillut kannabista. Muiden huumeiden kuin kannabiksen käyttö on väestötasolla tässä ikäryhmässä kuitenkin harvinaista. Sijoitettujen lasten ja nuorten palvelukokemukset: Kouluterveyskyselyn tuloksia (Julkari)
Perusopetuksen 8. ja 9. luokkaa käyvistä sijoitettuna asuvista nuorista 11–26 prosenttia oli lisäksi kokeillut jotain muuta huumaavaa ainetta kuin kannabista. Yleisimmin on kokeiltu tai käytetty lääkkeitä tai lääkkeitä ja alkoholia yhdessä (26 %). Sijoitetuista nuorista noin joka kuudes ilmoitti kokeilleensa tai käyttäneensä ns. kovia huumeita, kuten amfetamiinia tai Subutexia.
Erityisen huolestuttavaa on, että amfetamiineja ja opioideja ongelmallisesti käyttävien 15–24-vuotiaiden osuus näyttää lisääntyneen huomattavasti viime vuosina. Tämän ikäisten ongelmakäyttäjien ryhmä on suurempi kuin koskaan aikaisemmin Suomessa (ikäluokasta 1,1–1,4 % vuonna 2017).


Päihteiden käytön tunnistaminen

Joskus päihteiden käyttö pysyy piilossa pitkään ja sen oireet hahmotetaan murrosikäisen käytöksestä johtuviksi. Kaveriporukan vaihtuminen, lapsen yllättävä vetäytyminen ja puhumattomuus tai muu käytöksen muuttuminen voi kieliä murrosiän lisäksi myös päihdeongelmasta.
Ongelmat lapsen ja nuoren elämässä, esimerkiksi kodin ja perheen suhteen, samoin kuin monen tyyppinen käytösoireilu, saattavat ilmetä päihteillä oireiluna. Samalla on myös muistettava, että päihteiden runsaskaan käyttö ei vielä välttämättä tarkoita päihderiippuvuutta.
Päihteiden käytöstä tulee kysyä lapselta tai nuorelta suoraan ja riittävän yksityiskohtaisesti. Apuna voi käyttää erilaisia kyselyjä tai haastattelulomakkeita. Aikuisen on syytä ilmaista, ettei hyväksy päihteiden käyttöä. Tuomitseminen ja painostaminen eivät kuitenkaan yleensä auta käytön vähentämisessä. On tärkeää selvittää syyt päihteillä oireilun taustalla sekä hoitaa niitä.

Päihteiden käytön syyt ja taustat

Päihteiden käytön taustalla voi olla hyvin erilaisia tekijöitä. Niiden tunnistaminen on merkittävää sen kannalta, miten lasta kannattaa tilanteessa auttaa. Nuoren päihteidenkäyttö ei ole irrallinen asia, vaan liittyy usein mielialaan, perhetilanteeseen tai muihin tärkeisiin ihmissuhteisiin. On syytä kiinnittää huomiota esimerkiksi
  • päihteiden käytön ylisukupolvisuuteen
  • vanhempien asenteisiin päihteitä kohtaan
  • perheen vuorovaikutuksen ongelmiin
  • lapsen psyykkiseen vointiin
  • traumatisoiviin tai stressaaviin tapahtumiin, esim. kaltoinkohteluun
  • mahdolliseen neuropsykiatriseen oirekuvaan.
Yksinäisyys, ahdistus ja masennus altistavat päihteiden käytölle. Päihteistä ja niitä käyttävästä kaveripiiristä saatetaan hakea hyväksyntää ja merkityksellisyyttä. Päihteettömyyttä edistävät taidot ja arvot ovat voineet lapselta ja nuorelta jäädä oppimatta. Onkin lähes aina tärkeää, että mielenterveyspalvelut ovat vahvasti mukana nuoren päihdeongelman hoidossa.
Kehityksellinen vaihe ja esimerkiksi ikäkaudesta johtuva lyhytjänteisyys ja impulsiivisuus vaikuttavat sekä päihteiden käyttöön että hoitoon sitoutumiseen. Päihteettömyyden saavuttaminen voi edellyttää muutoksia arkirytmiin, harrastuksiin, kaveripiiriin, tunnesäätelyyn, itsensä arvostamiseen, tavoitteen asetteluun ja mielihyvän etsimiseen.
Nuorten vakavaan päihteiden käyttöön liittyy usein velkaantumista ja rikollisuutta sekä toisinaan myös väkivallan uhkaa. Nämä ilmiöt voivat ahdistaa ja pelottaa nuorta voimakkaasti ja niistä on vaikea puhua. Päihteitä käyttävän nuoren kanssa työskennellessä on tärkeää pitää nämä tabut mielessä ja pyrkiä ymmärtämään päihteiden käytön kokonaisuutta lieveilmiöineen.
Lapsen päihteiden käyttö voi tulla esiin kaikissa lastensuojelun vaiheissa. Voi olla, että päihteiden käyttö tulee sosiaalitoimen tietoon lastensuojelun tarvetta arvioitaessa. Toisinaan päihteiden käyttö paljastuu vasta pitkän työskentelyn myötä.
Päihteiden käyttöä epäiltäessä on olennaista oppia tuntemaan lapsi ja muodostamaan hänen kanssaan luottamuksellinen asiakassuhde. Myös muun perheen tunteminen ja sosiaalisen verkoston hahmottaminen ovat tärkeitä lapsen kokonaistilanteen ja käyttäytymisen ymmärtämiseksi. 


Lasten ja nuorten päihdeongelmiin puuttuminen

Tutkimusten mukaan lapsen ja nuoren päihdeongelmien parasta ennaltaehkäisyä ovat vanhemmuuden tukeminen, asianmukaisen tiedon tarjoaminen sekä sosiaalisten taitojen opettaminen. Riski ongelmakäytön kehittymiselle on sitä suurempi, mitä nuorempana lapsi kokeilee päihteitä.


Interventiot

Vanhemmuutta tukevat interventiot siirtävät lasten ja nuorten alkoholinkäytön aloittamisikää ja vähentävät käyttöä. Vanhempien roolin korostaminen ja vanhemmuuden tukeminen onkin keskeistä varhaisessa tuessa. On tärkeää, että lähipiiri ja perhe auttavat nuorta oikeaan suuntaan ja saa tässä itse tukea.
Vaikuttavissa interventioissa keskitytään lisäksi lasten ja nuorten päihdetietoisuuden ja itsetunnon lisäämiseen sekä kieltäytymis- ja ongelmaratkaisutaitojen kohentamiseen. Näiden taitojen harjoittelu ja oppiminen ehkäisee nuorten ongelmajuomista, tupakointia ja kannabiksen käyttöä.
Myös terveydenhuollon ammattihenkilön tekemä alkoholinkäytön mini-interventio esimerkiksi opiskeluterveydenhuollossa on hyödylliseksi todettu varhaisen vaiheen tukimuoto. Mahdollisten neuropsykiatristen haasteiden sekä erityisvaikeuksien diagnosointi ja hoito ehkäisevät päihdekokeiluja ja myöhempien päihdehäiriöiden kehittymistä.


Ehkäisevä päihdetyö

Ehkäisevässä päihdetyössä pyritään vaikuttamaan lasten ja nuorten päihteitä koskeviin asenteisiin tarjoamalla heille tietoa päihteiden käyttöön liittyvistä haitoista ja riskeistä sekä välineitä kohdata erilaisia elämäntilanteita ja -vaiheita ilman haitallista päihteidenkäyttöä.
Lasten ja nuorten kanssa tehtävän ehkäisevän päihdetyön muotoja ovat muun muassa
  • sosiaalinen vahvistaminen, jossa ollaan läsnä nuorten arjessa ja vahvistetaan heidän sosiaalisia taitojaan ja kykyjään ratkaista erilaisia ristiriitoja
  • yleinen ehkäisy, jossa lapsille ja nuorille jaetaan päihdetietoutta ja vahvistetaan keskustelun keinoin päihdehaitoilta suojaavia asenteita
  • riskien ehkäisy niiden lasten ja nuorten kanssa, jotka jo käyttävät päihteitä ja tarvitsevat tietoa käyttöön liittyvien riskien hallintaan (preventiimi).
Digitaalisia tietosivustoja ja sovelluksia kannattaa hyödyntää (esimerkiksi kannabishanke.fi).


Lasten ja nuorten päihdehoito

Parhaisiin tuloksiin päästään, kun lapsi tai nuori pääsee avun piiriin mahdollisimman varhain. Päihdeongelman vakiintumista ja vaikeutumista ei pidä vain seurata passiivisesti, vaan ongelmaan tulee puuttua aktiivisesti heti, kun se havaitaan. Hoidon tulee keskittyä suojaavien tekijöiden vahvistamiseen ja altistavien tekijöiden vaikutusten vähentämiseen.
Lapsen ja nuoren hyvä päihdehoito edellyttää yhteistyötä eri toimijoiden, kuten lastensuojelun, päihdehuollon, nuorisopsykiatrian ja opiskeluhuollon kesken. Yhteistyö on tärkeää, jotta pystytään ehkäisemään päihteiden käytöstä aiheutuvia haittoja, tunnistamaan ongelmakäyttöä ja puuttumaan siihen ajoissa. Lapsen ymmärtäminen osana sosiaalista systeemiä auttaa löytämään oikeita keinoja auttaa.

Avohoito

Lähiympäristön tuki tai tuen puute ovat päihteettömyyteen pyrkimisessä keskeisiä. Päihdeongelmiin puuttuminen avohoidossa onnistuu, kun lapsella ja hänen perheellään on motivaatiota ja kykyä sitoutua avohoitoon. Onnistuneen avohoidon perustana ovat luottamus, kunnioittava kohtaaminen, voimavarakeskeisyys ja kokonaisvaltaisuus.
Hyvin järjestetty avohoito antaa päihteistä asiantuntevaa tietoa, tarjoaa psykososiaalista tukea ja seurantaa päihteiden käytön vähentämiseen liittyen, mahdollisesti strukturoituja psykososiaalisia interventioita sekä ryhmähoitoa. Monilla psykososiaalisilla hoitomuodoilla pyritään muuttamaan nuoren ajattelu- ja käyttäytymismalleja.
Suomessa nuorten päihdepalveluiden yksilötyössä käytetään esimerkiksi motivoivaa haastattelua sekä kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan perustuvia interventioita. Molempien vaikuttavuudesta on tutkimusnäyttöä. Hyvä vuorovaikutus ja luottamussuhde työntekijän ja asiakkaan välillä on keskeistä psykososiaalisten hoitojen onnistumiselle.
Monimuotoiset systeemiset terapiat puolestaan perustuvat nuoren perheen ja tarvittaessa muiden läheisten mukaan ottamiseen hoitoprosessiin. Näistä perheterapia sekä perheterapiaa ja yksilöhoitoa yhdistävät interventiot (esim. MDFT) ovat tehokkaita nuorten päihdehäiriöiden hoidossa.
Osana hoitoa voidaan tarvittaessa käyttää myös päihdetestejä, jotka ovat yksi työkalu päihdehoidon työkalupakissa. Ne eivät kuitenkaan yksinään ole päihdehoitoa. Lisäksi tarvitaan päihteitä käyttävän lapsen ja nuoren kokonaisvaltaista kohtaamista, kuulemista ja hänen tarpeidensa huomioimista. Lastensuojelulain mukainen henkilönkatsastus on mahdollista vain sijaishuollossa olevan lapsen kohdalla. Terveydenhuollossa tehtävät päihdetestit yleisesti perustuvat potilaan suostumukseen. Suositus terveydenhoidollisesta huumetestauksesta. Asianmukaiset menettelytavat sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille. THL, Ohjaus 5/2015. (pdf, 365kt, Julkari)
Jos lapsen päihteiden käyttö jatkuu avopalveluista huolimatta, käyttö on vakavaa eikä lapsi itse tai vanhemmat näe tarvetta puuttua siihen, on tarpeen aloittaa lastensuojelun asiakkuus (jos sitä ei ole vielä aloitettu). Lastensuojeluilmoitus ei aina johda lastensuojelun asiakkuuteen, vaan kevyempikin interventio edellä mainituissa palveluissa voi olla riittävä.

Laitoshoito

Jos avohuollon palvelut eivät riitä lapsen turvallisuuden takaamiseen, tulee harkita laitoshoitoa. Päihdehuollon laitoshoito on aikuisille suunnattua vapaaehtoista hoitoa, ja laitoshoitoa tarvitsevaa lasta tai nuorta hoidetaan käytännössä lastensuojelulaitoksissa.  Lapsen sijoittamiseen lastensuojelulaitokseen edellyttää avohuollon sijoituksen, kiireellisen sijoituksen tai huostaanoton edellytysten täyttymistä lastensuojelulain mukaisesti.
Laitoshoidolla on mahdollista katkaista lapsen päihteiden käytön kierre. Pelkkä päihteiden saatavuuden rajaaminen tietyn ajanjakson ajan ja fyysinen päihteettömyys eivät kuitenkaan ehkäise päihteiden käytön jatkumista, jollei lapsi saa tilalle muita käyttäytymismalleja ja mielihyvän ja merkityksellisyyden lähteitä.
Laitoshoitoa voidaan tarvita vieroitusvaiheessa, suonensisäisten huumeiden käytössä, vakavissa mielenterveyshäiriöissä ja itsemurhavaaran yhteydessä.


Päihdehuollon avopalvelut kunnissa

Sijoitettu lapsi on oikeutettu samoihin päihdepsykiatrisiin palveluihin kuin muutkin lapset ja näiden palveluiden varmistaminen on sijaishuollossa ensisijaista. Jos nuorella on samanaikainen psykiatrinen häiriö, hoidon vastuutaho on usein erikoissairaanhoito.
Sijoitetulla lapsella, joka oireilee päihteillä, on myös oikeus koulu- ja opiskeluterveydenhuollon ja oppilashuollon tukeen sekä lapsille ja nuorille suunnattuihin päihdehuollon palveluihin. Palveluissa tulisi olla osaamista myös toiminnallisten riippuvuuksien, esimerkiksi nettiriippuvuuden, hoidossa.
Lapsille ja nuorille suunnatut päihdehuollon avopalvelut on järjestetty alueilla vaihtelevasti. Päihdehuoltoa tarjotaan terveydenhuollossa, sosiaalihuoltolain mukaisissa palveluissa ja lastensuojelussa. Monissa kunnissa on päihde- ja mielenterveysongelmiin erikoistuneita matalan kynnyksen yksiköitä, kuten nuorisoasemia ja -vastaanottoja. Niistä päihdeongelmiin saa moniammatillista tukea ilman lähetettä.
Lievissä päihdepulmissa lapsi perheineen voi kääntyä koulun tai opiskeluhuollon puoleen. Omasta tai läheisensä päihteidenkäytöstä huolestunut voi saada tukea ja neuvoja myös erilaisista sähköisistä palveluista ja keskusteluapua esim. chat-palveluista.
Alaikäisten päihdepalveluiden järjestäminen ja toteuttaminen ei ole minkään yksittäisen tahon vastuulla. Keskeistä päihdehuollon toteuttamisessa on, että ammattilaiset tekevät sujuvaa verkostomaista yhteistyötä päihteitä käyttävän nuoren asiaa hoitaessaan.
Alueilla on tärkeää luoda alaikäisen päihteiden käyttäjän hoitopolku, jossa nuoren hoitoon ja kuntoutukseen osallistuvat kaikki tarpeelliset sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat.
Keskeistä on työskennellä siten, että nuori ja hänen läheisensä voivat aidosti osallistua ja vaikuttaa prosessiin. Päihdehuollon avopalvelut ovat vapaaehtoisia myös alaikäiselle, eikä häntä voida määrätä esim. huumetestiin. Henkilönkatsastus rajoitustoimenpiteenä on mahdollista vain lastensuojelulain nojalla sijoitetun lapsen kohdalla.


Lastensuojelun avohuollon tukitoimet

Lastensuojelu on avainasemassa päihteiden käyttöön liittyvän yhteiskunnallisen huono-osaisuuden ehkäisyssä. Päihdekokeilut alkavat lastensuojelun piirissä olevien lasten keskuudessa keskimääräistä aikaisemmin.
Varhain alkanut päihteiden käyttö lisää ongelmakäytön riskiä aikuisena. Lastensuojelun asiakkaana olevien lasten ja nuorten taustoissa on usein lisäksi muita tekijöitä, jotka lisäävät riskiä päihdeongelmiin, kuten vanhempien päihdeongelmia ja kaltoinkohtelua kotona.
Lastensuojelu tekee yhteistyötä päihdepalveluita toteuttavien tahojen kanssa. Jos avohuollon tuki ei ole riittävää eikä tarpeen mukaista ja sijoitus on nuoren etu, voidaan hoitoa jatkaa sijaishuollossa. Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä enemmän huomiota tulee kiinnittää palveluiden tarjoamiseen myös lapsen vanhemmille ja muille läheisille. 
Kun lapsi on lastensuojelun avohuollon asiakas, hänen huoltajillaan on ensisijainen vastuu tämän hyvinvoinnista. Lastensuojelun on tuettava lapsesta kasvatus- ja huolenpitovastuussa olevia järjestämällä tarvittavia palveluita ja tukitoimia sekä kirjattava ne lapsen asiakassuunnitelmaan. 
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on valvottava ja edistettävä lapsen edun toteutumista. Hänen tehtävänsä on varmistaa, että lapsi saa riittävät palvelut. Tuki räätälöidään lapsen tarpeista lähtien moniammatillisesti yhteistyössä perheen ja lapsen verkoston kanssa.
Myös lastensuojelun avohuollon kautta tarjottavat palvelut, kuten perhetyö, tukihenkilötoiminta tai monimuotoinen perheterapeuttinen työskentely (esim. MDFT-terapia) voivat osoittautua tehokkaaksi tavaksi auttaa päihtein oireilevaa lasta tai nuorta.
Avohuollon sijoitus on mahdollinen, kun lapsi ja koko perhe ovat motivoituneita laitosmuotoiseen hoitoon. Jos avohuollon tukitoimet eivät riitä, tulee harkittavaksi lapsen kiireellinen sijoitus tai huostaanotto.


Huumetestaus osana lapsen päihdehoitoa sijaishuollossa

Asianmukaisesti suoritettu huumetestaus on osa hyvää päihdehoitoa. Päihdeseulojen ottaminen on keino saada lapsen päihteiden käytöstä lähes kiistatonta tietoa. Tämä voi olla tärkeää lapsen päihdeongelman laajuuden realisoimisessa, toimenpiteitä suunniteltaessa ja myös juridisen päätöksenteon tukena esimerkiksi erityisen huolenpidon järjestämisen kohdalla.
Päihdeseulat eivät kuitenkaan tunnista kaikkia aineita, ja osa lääkityksestä voi aiheuttaa positiivisia huumetuloksia. Niissä voidaan myös harhauttaa. Päihteiden ongelmakäyttöön liittyy peittelyä ja valehtelua, mahdollisesti sekä itselle että muille.


Huumetestaus tilannearvioinnin osana

Testaus voi tarvittaessa olla osa tilannearviointia. Päihdehoidon ja päihteiden käytön laajuuden arvioinnin tulee kuitenkin ensisijaisesti perustua kokonaisvaltaiseen tilannearviointiin. Päihteiden käytön laajuutta ja vaikutusta lapsen elämään tulee arvioida useiden arjen hallinnan, sosiaalisten suhteiden ja terveyden indikaattoreiden kautta.
Hoidollisesti lapsen päihdehoidon painotuksen tulee olla aidosti kohtaavassa vuorovaikutuksessa, lapsen läheisten tiiviissä mukaan ottamisessa ja vertaistuen mahdollistamisessa.


Terveydenhoidollinen huumetestaus

Terveydenhoidollisella huumetestauksella tarkoitetaan testausta, joka tehdään asiakkaan tai potilaan taudinmäärityksen tai hoidon seurannan yhteydessä. Yksittäistä testitulosta, positiivista tai negatiivista, tulee aina tarkastella osana potilaan hoidon kokonaisuutta. Potilaalle tulee kertoa testauksesta asianmukaisesti. Testausta ei voida tehdä ilman potilaan suostumusta eikä tuloksella saa olla juridisia seurauksia asiakkaan tilanteeseen.
Pikaseulatulos on ensivaiheen seulontatutkimus, eikä siten luotettava osoittamaan huumeidenkäyttöä. Positiiviset seulatulokset tulee tarvittaessa varmistaa asianmukaisesti.


Valvottu huumausainetestaus sijaishuollon laitoshoidossa

Sijaishuollon laitoshoidossa lapseen voidaan kohdistaa valvottu huumausainetestaus virtsanäytteestä lastensuojelulain 66 a §:n edellytysten täyttyessä (henkilönkatsastus). Valvottu huumetestaus on lapsen itsemääräämisoikeuteen ja yksityisyyteen puuttuva toimenpide, joten sen tulee olla viimesijainen keino lapsen päihteiden käyttöön puuttumisen osana.


Lapsen oikeudet ja yksityisyyden suoja

Lapsi ei välttämättä automaattisesti tiedosta omia oikeuksiaan tilanteessa, jossa häneen kohdistuu rajoitustoimenpiteitä. Lastensuojelulaitoksessa suoritetun huumausainetestauksen riskinä on muun muassa se, ettei lapsi tiedosta omaa oikeusturvaansa ja oikeuttaan kieltäytyä näytteen antamisesta. 
Jos huumetestaus on päihdehoidon tai päihteiden käytön laajuuden selvittämisen kannalta tarpeellista, tulee näytteenottoajan ja -paikan loukata lapsen yksityisyyden suojaa mahdollisimman vähän. Toimenpiteen kohteena olevalla lapsella voi olla taustalla useita kokemuksia erilaisista psyykkisen ja fyysisen koskemattomuuden loukkaamisista. Valvotun huumausainetestauksen kohdalla tulee käyttää erityistä harkintaa toimenpiteen toteuttamisen vaihtoehdoissa.


Huumetestaus tehdään valvotusti

Ennen huumausainetestauksen toimittamista sijaishuoltopaikan tulee yhdessä lapsen, huoltajan ja sosiaalityöntekijän kanssa arvioida, miten suuri tiedollinen merkitys testituloksella on lapsen hoidon järjestämisen kannalta ja millä tavalla huumetestauksella saatu tulos vaikuttaa lapsen hoito- ja kasvatussuunnitelmaan. On tärkeää arvioida, onko testituloksen myötä mahdollista todentaa sellaista tuen tarvetta, joka ei muilla havaitsemisen keinoilla tule näkyviin. Lastensuojelulaitoksessa suoritettu huumetestaus tulee toimittaa valvotusti.
Valvotussa huumetestauksessa valvojan tulee olla koko näytteenottotilanteen ajan näköyhteydessä näytteenantajaan. Valvonnalla on tarkoitus varmistaa, että näyteastiaan ja testattavaksi päätyvä aine sisältää ainoastaan näytteenantajan aineenvaihduntatuotteen. Näytteeseen sekoitetut ulkopuoliset ainesosat saattavat muuttaa testitulosta. Tahallista näytteen sisällön muuttamista kutsutaan näytteen manipuloimiseksi.
Lapsen ja työntekijän välisen luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen säilymisen kannalta voi olla perusteltua, ettei lapselle tärkeä työntekijä, esimerkiksi omaohjaaja, suorita valvotun näytteen ottamista. Työntekijän tulee varmistaa, että lapsi ymmärtää omat oikeutensa tilanteessa, jossa on arvioitu valvotun huumausainetestauksen olevan päihdehoidon kannalta olennaista.
Työntekijän tulee keskustella lapsen kanssa valvotun testauksen suorittamistavasta, tuloksen merkityksestä ja vaikutuksesta jatkotoimenpiteisiin. Lapselle tulee perustella, millä tavalla valvottu huumausainetestaus on olennainen osa hänen päihdehoitoaan tai muuta tuen tarpeen selvittämistä. Näytteen antaminen on vapaaehtoista ja siitä kieltäytymistä ei voida tulkita positiivisena testituloksena.


Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän rooli päihdetyössä


Sijaishuoltopaikan valinta

Kun valitaan sijaishuoltopaikkaa päihteitä käyttävälle lapselle, on tärkeää tuntea hänen kokonaistilanteensa ja tarpeensa. Sijaishuoltopaikan erityisosaaminen ja asiantuntemus suhteessa lapsen tarpeisiin ja päihteiden käytön taustalla oleviin syihin on olennaista.
Päihteiden osalta on tärkeää arvioida, onko nuoren riippuvuus kehittynyt sille tasolle, että erillinen päihdekatkaisu on tarpeen. Jos lapsen päihteiden käyttö vaatii vankkoja rajoitustoimia, on tämäkin huomioitava sijaishuoltopaikkaa valittaessa. Myös erityisen huolenpidon käyttö voi olla perusteltua päihdekierteen pysäyttämiseksi.

Sijaishuollon aikana

Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on keskeisessä asemassa sen varmistamisessa, että lapsi pääsee päihdepalveluiden piiriin silloinkin, kun tämä on sijaishuollossa. Lapsen sijaishuollon asiakassuunnitelmaan kirjataan toimenpiteet ja tavoitteet, joihin sijaishuoltopaikan kanssa yhdessä pyritään. Sosiaalityöntekijän velvollisuus on edistää yhteistyötä sijaishuoltopaikan, huoltajan ja vanhemman välillä. Hänellä on myös velvollisuus tavata lasta riittävän usein henkilökohtaisesti.
Jos lapsen päihdeongelma pahenee sijaishuollon aikana, on arvioitava, voiko lapsi jatkaa entisessä sijaishuoltopaikassaan vai täytyykö sijaishuoltopaikkaa muuttaa tilapäisesti tai pysyvästi. Harkintaa tehtäessä on huomioitava myös positiivisten ihmissuhteiden jatkuvuus.
Riippuvuus saattaa olla niin vakava, että katkaisuhoito on tarpeen. On arvioitava, onko näin rankka interventio lapselle haitallinen. Toisaalta myös liian kevyt reagointi saattaa kääntyä lapsen etua vastaan.
Sijaishuollon aikana lapsen irtautumista päihteistä ja päihteiden käyttöön liittyvistä verkostoista voidaan tukea rajoitustoimenpiteitä käyttämällä, mikäli lapsen suojeleminen ja yksilöllisesti harkittu tilanne sitä vaatii. Käyttö voi olla välttämätöntä lapsen suojelemiseksi päihteiltä ja päihdemaailmaan kuuluvilta riskeiltä.

Sijaishuoltopaikan rooli päihdetyössä

Osalla lastensuojelun piiriin tulevista lapsista päihteiden käyttö saattaa olla hyvin runsasta ja keskeinen syy huostaanotolle. Näiltä nuorilta myös puuttuu useita päihteiden käytön haitoilta suojaavia tekijöitä, kun taas käytön riskejä lisääviä tekijöitä voi esiintyä hyvin runsaasti.
Laitos ja sen toimintatavat saattavat vaikuttaa haitallisesti lapsen kehitykseen. Joissakin laitoksissa päihteiden käytön seurantaan ja valvontaan liittyy paljon lasten ja työntekijöiden välisiä rajaus- ja konfliktitilanteita, jotka saattavat murentaa lasten luottamusta aikuisiin ja heikentää laitoksen ilmapiiriä. Lasten päihteiden käyttö vaikuttaa myös työntekijöiden turvallisuuteen.

Ehkäisevä päihdetyö lastensuojelussa

Lastensuojelulaitokset ovat tärkeä, mutta haastava ympäristö ehkäisevälle päihdetyölle. Lastensuojelussa tehtävässä ehkäisevässä päihdetyössä erityisen tärkeitä ovat nuorten turvallinen ja moralisoimaton kohtaaminen sekä itsetunnon kohottaminen, joille pitäisi löytyä aikaa laitosten arkisessa toiminnassa.
Toinen keskeinen haaste on päihteistä käytävä keskustelu, jossa lapsille on tarjottava samanaikaisesti monen eri tason tietoa ja välineitä. Onnistuneen ennaltaehkäisyn kannalta lapsi tarvitsee sekä motivaatiota että välineitä päihteistä kieltäytymiseen. Samalla lapselle on jaettava realistista tietoa päihteiden käytön riskeistä sekä siitä, miten hän voi minimoida näitä riskejä, jos kuitenkin käyttää päihteitä.
Varsinkin huumeiden käyttöön liittyy erityisiä riskitilanteita, jotka on huomioitava myös lastensuojelulaitoksissa. Opioidien yliannostuksen riski on suurin tilanteissa, joissa päihteitä käytetään pitkän tauon jälkeen ja sietokyky aineelle on laskenut. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi kuntoutusjakson päättyminen tai vankilasta vapautuminen.
Luvatta oleminen poissa laitoksesta muodostaa erityisen riskin. Lapsi saattaa karata lastensuojelulaitoksesta yllättäen tai jättää palaamatta sovitusti esimerkiksi viikonlopun kotilomalta. Päihteiden käyttö näissä tilanteissa on erittäin yleistä. On tärkeää, että lapsella on haittoja vähentävää tietoa itsensä suojelemiseksi ja myös tietoisuus siitä, että laitokseen on turvallista palata takaisin.

Päihteiden käytön seuranta

Päihteiden käytön seurantaan tarkoitetun testaamisen ja muun kontrollin tulee olla toissijaisia keinoja puuttua nuorten päihteiden käyttöön. Varsinkin huumeita käyttävä lapsi ja nuori voi kokea syvää ulkopuolisuutta huumeiden käyttönsä vuoksi, koska huumeet ovat yhteiskunnallisesti niin paheksuttu ja vieroksuttu asia.
Tällaisessa tilanteissa liian kovat rangaistukset todennäköisesti lisäävät ulkopuolisuuden ja häpeän tunteita ja voivat luoda nuorelle haitallisen yhteiskunnan ulkopuolisen identiteetin. Nuorelle pitää kaikissa tilanteissa olla tarjolla mahdollisuus tehokkaaseen päihdehoitoon sekä muuhun apuun ja tukeen.

Päihdetyön kulmakiviä lastensuojelulaitoksessa

  • Hoidon tehokkuuden säännöllinen arviointi
  • Näkemys lapsesta kokonaisuutena perheineen, ei vain päihteiden käyttäjänä
  • Vahvuuksien ja voimavarojen esiin nostaminen sekä mielihyvän kokemukset
  • Suojaavien tekijöiden vahvistaminen ja altistavien tekijöiden vaikutuksen vähentäminen
  • Osallisuuden kokemuksen vahvistaminen
  • Prosessien ja lasta koskevien päätösten oikeudenmukaisuus ja läpinäkyvyys
  • Osallisuus, joka syntyy tunteesta, kun nuori voi vaikuttaa omaan tilanteeseensa
  • Turvallinen ympäristö ja turvallisuuden kokemus, jota voidaan lisätä esimerkiksi erilaisilla näyttöön perustuvilla toimintamalleilla
  • Korjaavat ihmissuhteet (lapsi ja omaohjaaja) sekä turvalliset rajat
  • Turvallinen, ennakoitava arki: yhteisöllisyys, yksilöllisyys ja toiminnallisuus
  • Terapeuttinen hoito: 
  • Terapeuttisuus perhetyössä: toimivan yhteistyösuhteen luominen vanhempiin sekä vanhemmuuden tukeminen ja taitojen opettaminen arjessa
  • Kuulluksi tulemisen vahvistaminen ja yhteiseen ymmärrykseen pyrkiminen
  • Luotettavuus, turvallisuus ja aito läsnäolo
  • Työntekijöiden vuorovaikutuksellinen ja menetelmällinen osaaminen, esimerkiksi KKT, DKT, terapeuttisuus, päihdetyön menetelmät, ART, menneisyysmatkailu, elämäntarinatyöskentely, muutosvaihemalli, traumatyöskentely, päihdetyön suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus (GAS) sekä asiakkaan motivointi
  • Nepsy-valmennus


Rajoitustoimenpiteet

Päihteitä käyttävien lasten on usein hyvin vaikea sitoutua sijaishuoltoon ja päihdekuntoutukseen. Erityisesti sijoituksen alkuvaiheessa erilaisten rajoitustoimenpiteiden käyttö on perusteltua.
Yhteydenpitoa ulkomaailmaan voi olla tarpeen rajoittaa. Lapsen puhelimen tai muiden laitteiden haltuunotto voi olla lapsen edun mukaista esimerkiksi karkumatkan järjestämisen tai päihteiden ostamisen ehkäisemiseksi. Myös lapsen liikkumisvapautta voi olla perusteltua rajoittaa esimerkiksi luvattoman karkumatkan tai muun kriisitilanteen jälkeen, kun lapsen olmista laitosyksikössä pitää rauhoittaa.
Lastensuojelulain mukaisten rajoitusten käytölle on aina oltava laissa mainittu peruste ja niitä käytettäessä on noudatettava lastensuojelulain mukaista menettelyä.
Kaikkien rajoitusten kohdalla pitää arvioida tarkasti niiden tarpeellisuutta ja lapsen edun mukaisuutta. Rajoitustoimenpiteitä käytettäessä tulee myös aina turvata lapsen yhteydenpito hänelle läheisiin henkilöihin, jotka eivät muodosta riskiä päihteiden osalta. Myös lapsen sivistyksellisten oikeuksien turvaaminen on huomioitava rajoituspäätöksiä tehtäessä.
Highlight

Sources