Rajoitusten yleiset edellytykset ja kirjaaminen

Rajoitusten käytön yleiset edellytykset

Lastensuojelulain mukaisia rajoituksia voidaan kohdistaa ainoastaan
  • kiireellisesti sijoitettuun
  • huostaanotettuun tai
  • hallinto-oikeuden väliaikaismääräyksellä sijoitettuun lapseen.
Toimenpiteitä ei saa käyttää, jos lapsi on sijoitettu avohuollon tukitoimena. (Lastensuojelulaki 61 §)
Rajoituksella tarkoitetaan yhteydenpidon rajoittamista, muut rajoitukset ovat rajoitustoimenpiteitä.
Rajoitustoimenpiteitä saa käyttää vain sijaishuollon laitoshoidossa, mutta yhteydenpidon rajoittamista saa käyttää muussakin sijaishuollossa, kuten perhehoidossa. Lastensuojelulaissa tarkoitettuja laitoksia ovat lastenkodit, nuorisokodit ja koulukodit sekä muut niihin rinnastettavat lastensuojelulaitokset. (Lastensuojelulaki 61 §)
Rajoituksia koskeva päätöksenteko, muutoksenhaku ja tiedoksianto on koottu taulukkoon Rajoitukset pähkinänkuoressa.
Perus- ja ihmisoikeussäännösten mukaan rajoitusten käytön on perustuttava täsmällisiin, tarkkarajaisiin ja laissa määriteltyihin edellytyksiin. Rajoituksilla puututaan lapsen perus- ja ihmisoikeuksiin.
Rajoituspäätöksestä on käytävä selvästi ilmi muun muassa päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, miten päätös vaikuttaa lapseen tai muihin asianosaisiin. Esimerkiksi yhteydenpidon rajoittamista koskevaan päätökseen kirjataan, missä ja kuinka usein tapaamiset järjestetään. Asiakassuunnitelman kirjauksella ei voida korvata valituskelpoista rajoituspäätöstä. (Hallintolaki 44 § 1 mom 3 k) (KHO:2020:5 21.1.2020/166)
Rajoituksia saadaan käyttää vain, jos
  • rajoitus on lapsen edun mukainen
  • rajoitus on oikeassa suhteessa lapsen ikään ja kehitystasoon nähden
  • rajoitus on perusteltu ja sopiva lapsen hoidon ja huolenpidon, tai sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen kannalta
  • rajoituksen käyttäminen on välttämätöntä lapsen tai muiden henkilöiden terveyden vakavan vaarantumisen vuoksi, ruumiillisen koskemattomuuden turvaamiseksi tai merkittävän omaisuusvahingon ehkäisemiseksi. Tätä poiketen yhteydenpitoa voidaan rajoittaa, jos lapsi itse vastustaa yhteydenpitoa (lisätietoa sivulla Yhteydenpidon rajoittaminen)
  • rajoitus on oikeassa suhteessa suojeltavaan etuun nähden
  • lapsen mielipide rajoituksesta on selvitetty lastensuojelulain 20 §:n mukaisesti, ellei se ole ilmeisen mahdotonta (lisätietoa sivulla Kuuleminen ja mielipiteen selvittäminen) ja
  • muut, lievemmät keinot eivät ole tilanteeseen soveltuvia.
(Lastensuojelulaki 61 a §)
Kaikkien edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti, jotta rajoitukseen voidaan ryhtyä.
Lisäksi on huomioitava, että:
  • Lapsen hoito, kasvatus, valvonta tai huolenpito ei saa sisältää 11 luvussa tarkoitettuja rajoituksia. (Lastensuojelulaki 4 a § 2 momentti)
  • Rajoitus on toteutettava turvallisesti lapsen ihmisarvoa kunnioittaen, hänen yksilöllinen tilanteensa, ikänsä, sukupuolensa ja kulttuuri- ja uskonnollinen taustansa huomioiden.
  • Rajoituksen aikana on huolehdittava lapsen perustarpeista ja yksilöllisistä tarpeista.
  • Rajoitus ei saa sisältää alistamista, kurittamista eikä muulla tavoin loukkaavaa kohtelua. Rajoitusten käytöllä ei saa aiheuttaa lapselle vahinkoa tai haittaa.
  • Rajoitustoimenpiteen käyttö on lopetettava heti, kun rajoittaminen ei ole enää välttämätöntä.
  • Rajoitustoimenpiteiden käyttäminen rangaistuksena on kiellettyä. (Lastensuojelulaki 61 a § 3 momentti)
  • Jos lapseen kohdistetaan samanaikaisesti tai peräkkäin useampia rajoitustoimenpiteitä, on kunkin rajoituksen kohdalla arvioitava aina rajoituksen edellytykset erikseen.
  • Kasvatuksellisten rajojen asettaminen ei voi missään tilanteessa rinnastua laissa säädettyihin rajoituksiin.
  • Lapsen perusoikeuksiin kajoavia rajoituksia voidaan tehdä vain lastensuojelulain 11 luvun säännösten nojalla.
Lastensuojelulakiin 1.10.2026 lisättyä sääntelyä kasvatuksellisten rajojen asettamisesta on selostettu tarkemmin omassa ohjeessaan: Kasvatuksellisten rajojen asettaminen kodin ulkopuolisissa sijoituksissa


Rajoitustoimenpiteet ja tavanomainen kasvatus

Myös sijaishuollossa tavanomainen kasvatus on yleisesti yhteiskunnassa hyväksyttyä tavanomaista kasvatusta. Se tukee lapsen yksilöllistä kasvua, kehitystä ja hyvinvointia. Tavanomainen kasvatus on aikaan sidottu, ja määritelmä elää lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvän tutkimustiedon myötä. Kasvatuksellisten keinojen käytössä tulee huomioida lapsen ikä ja kehitystaso sekä muut lapsen yksilölliset tarpeet ja olosuhteet.
Lapselle asetetut tavanomaiset kasvatukselliset rajat eivät saa johtaa rajoitusten käyttöön ilman päätöksentekoa ja laissa säädettyjen edellytysten täyttymistä. Kasvatukselliset rajat eivät myöskään saa johtaa lapsen muun perusoikeuden rajoitukseen, kuten oikeuteen saada opetusta.
Kotiintuloajat, nukkumaanmenoajat tai yhteisiin arjen toimintoihin osallistuminen muuttuvat lapsen iän, kasvun ja kehityksen mukaisesti. Myös lapsen vamma tai sairaus on huomioitava sääntöjen ja rajojen asettamisessa. Esimerkiksi lapsen aistiherkkyydet, sairauden hoito tai neurologiset haasteet saattavat vaikuttaa siihen, millaisia sääntöjä arjessa voidaan tai ei voida asettaa lapselle ja missä tilanteissa säännöistä on lapsen vammasta tai sairaudesta johtuen joustettava.
Kasvatukseen liittyvät säännöt eivät saa olla mielivaltaisia tai liiallisia. Tavanomainen kasvatus ei voi sisältää mitään, mikä ei ole yleisesti yhteiskunnassa hyväksyttävää lapsen kohtelua. Esimerkiksi teknologian kehityksen myötä lapset käyttävät älylaitteita. Lähtökohtaisesti lapsen tulee voida käyttää omistamaansa puhelinta ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti. Jos puhelimen käytöstä ei aiheudu haittaa lapselle, ei ole perustetta puuttua sen käyttöön.
Kasvatuksellisilla perusteilla puhelimen käyttöön voidaan puuttua silloin, kun sen käytöstä aiheutuu haittaa lapsen kasvulle ja kehitykselle. Kyse on tällöin lapsen päivittäisen hoidon ja huolenpidon järjestämisestä ja kasvun ja kehityksen tukemisesta. Koulunkäynnin tai terapian ajaksi laitteet voidaan ottaa lapselta pois, mikäli niiden käyttö vaarantaa normaalin ikätasoisen kasvua ja kehitystä tukevan päiväaikaisen toiminnan.
Mikäli laitteiden käytöstä ei aiheudu haittaa lapselle, ei ole tavanomaista kasvatuksellista perustetta myöskään puuttua niiden käyttöön tai takavarikoida laitteita varmuuden vuoksi, saati rangaistuksena. Mikäli esimerkiksi puhelin otetaan pois, on kuitenkin varmistettava, että tämä ei tosiasiassa rajoita lapsen yhteydenpitoa läheisiinsä.
Jos lapsi esimerkiksi ei nuku öisin puhelimen käytön takia, puhelin voidaan ottaa yöajaksi pois unen turvaamiseksi. Haitta on aina arvioitava suhteessa kyseessä olevan yksittäisen lapsen ikään, kehitystasoon ja yksilölliseen tilanteeseen. Kun kyseessä on tavanomainen kotikasvatus, ei erillistä päätöstä tarvitse tehdä.
Kasvatuksellinen toimenpide ei kuitenkaan voi olla tarkoitukseltaan, intensiteetiltään tai kestoltaan rajoitustoimenpidettä vastaava. Tilanteen jatkuessa on tarpeen keskustella sosiaalityöntekijän kanssa mahdollisesta rajoituspäätöksen tekemisen tarpeesta. Puhelimen haltuunotto ei saa tosiasiallisesti rajoittaa lapsen yhteydenpitoa, ellei siitä tehdä erillistä päätöstä.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies kiinnitti tarkastuspöytäkirjassaan lastensuojelulaitoksen huomiota lapsen puhelimen käyttöön koulussa. Sijaishuoltopaikka ei voi päättää perusopetuksen aikaisista kurinpito- ja turvaamistoimista. Niistä päätetään koulussa esimerkiksi perusopetuslain mukaisesti. (EOA 27.6.2019 dnro 5916/2018)
Älylaitteisiin on kehitetty sovelluksia, joilla esimerkiksi vanhemmat tai muut lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavat aikuiset voivat asentaa lapsen älylaitteen hallinnointia varten. Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry on kerännyt sivuilleen tietoa sovelluksista. Median käyttöä rajaavat sovellukset ja laitteiden ruutuaika-asetukset (Mannerheimin lastensuojeluliitto)
Sijaishuollossa olevan lapsen kohdalla saattaa tulla kyseeseen yhteydenpidon rajoittaminen, jos hänen puhelimenkäyttöään rajataan sovelluksen avulla. Lisäksi on huomioitava, että osa sovelluksista kerää myös tietoa esimerkiksi lapsen liikkumisesta ja henkilöistä, joihin hän pitää yhteyttä. Tällöin on kyse lapsen yksityisyyden suojan loukkaamisesta. Sovellusten käyttöä ei siis suositella.


Rajoitustoimenpiteiden kirjaaminen

Rajoitustoimenpiteet on kirjattava. Kirjaamisella turvataan toimenpiteiden käytön seuranta ja valvonta. (Lastensuojelulaki 74 § 1 momentti)
Sosiaalihuollossa tapahtuvaa rakenteista kirjaamista on ohjeistettu Kanta-palvelujen käsikirjassa sosiaalihuollon toimijoille. Kanta-palvelujen käsikirja sosiaalihuollon toimijoille (Yhteistyötilat)
Kirjaamisella on tärkeä merkitys lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle, kun hän arvioi lapsen tarvitsemaa apua ja tukea. Toistuva rajoitustoimenpiteiden käyttäminen voi olla merkki siitä, että lapsi tarvitsee enemmän tukitoimia tai hoitoa.
Lastensuojelulaitoksessa tapahtuvan kirjaamisen tulee sisältää:
  • kuvaus rajoitustoimenpiteestä
  • kuvaus siitä, miten rajoitus on toteutettu
  • kuvaus siitä, minkälaisia muita rajoituksia on mahdollisesti käytetty samaan aikaan
  • toimenpiteen peruste ja kesto
  • tieto toimenpiteestä päättäneen, sen käytännössä toteuttaneen ja siinä läsnä olleen henkilön nimistä
  • tieto henkilöntarkastukseen tai henkilönkatsastukseen johtaneista perustelluista syistä sekä
  • tieto siitä perustellusta syystä, jonka vuoksi lapsen huone tai omaisuus on tarkastettu
  • tieto siitä erityisestä syystä, joka on johtanut lähetyksen luovuttamatta jättämiseen
  • kuvaus toimenpiteen mahdollisesta vaikutuksesta hoito- ja kasvatussuunnitelmaan ja
  • lapsen kuulemisen tapa ja lapsen mielipide.
Edellä mainittujen lisäksi eristämisen aikana tulee laitoksen työntekijän kirjata eristämistä koskeviin asiakirjoihin
  • eristämiseen johtaneen tilanteen
  • eristämisen toteuttamistavan ja
  • miten eristämisen jatkamisen perusteita on jatkuvasti arvioitu eristämisen aikana.
Eristämistä koskevan kirjaamisen sisältö on lähetettävä tiedoksi lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle kuukausittain. (Lastensuojelulaki 74 §) (Lastensuojelulaki 66 § 1 momentti, 66 a § 1 momentti, 67 § 3 momentti)


Rajoituksen lapsikohtainen arviointi

Sijaishuoltopaikan työntekijän on arvioitava rajoituksen käyttöä yhdessä lapsen kanssa heti, kun hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen.
Arvioinnissa on käytävä lapsen kanssa läpi
  • rajoitukseen johtanut tilanne
  • rajoituksen käytön tarve ja perusteet
  • rajoituksen toteuttamistapa ja toimenpiteeseen osallistuneen henkilöstön toiminta tilanteessa
  • rajoituksen vaikuttavuus sekä
  • muutoksenhakuoikeus ja oikeussuojakeinot.
Rajoitus ja sen toteuttamistapa on käytävä läpi myös huoltajien kanssa, jollei se ole mahdotonta tai ilmeisen tarpeetonta.
(Lastensuojelulaki 74 a § 1 momentti) (Lastensuojelulaki 32 a §)
Tavoitteena on, että aikuiset ja lapsi arvioisivat omaa toimintaansa yhdessä toisiaan kuullen. Rajoitusten läpikäyminen toimii ammatillisen kehittymisen välineenä aikuisille, tukee lapsen kasvua ja kehitystä sekä lisää lapsen vastuunottoa omasta käyttäytymisestään. Parhaassa tapauksessa pystytään välttämään vastaavien tilanteiden toistuminen.
Rajoitusten avulla voidaan taata lapsen turvallisuus ja mahdollistaa ongelmien juurisyihin puuttuminen. Hyvää ja toivottua käyttäytymistä voidaan vahvistaa kannustamisella ja positiivisella palautteella.
On otettava huomioon, että rajoitustoimien käyttö saattaa aiheuttaa lapsessa negatiivisia tunteita. Lapsi saattaa kokea vaikutusmahdollisuutensa asiassa vähäiseksi tai kokea rajoituksen rangaistuksena, mikä vähentää emotionaalista turvallisuutta. Lapsen mahdolliset kokemukset aikaisemmista rajoitustoimista tai muista sijaishuoltopaikoista voivat myös vaikuttaa siihen, miten lapsi tilanteen kokee. Välittävän, huolta pitävän aikuisen läsnäolo vuorostaan lisää turvallisuuden tunnetta.
Eduskunnan oikeusasiamies piti lapsen huoneen tarkastamista koskevaan päätökseen kirjattuja perusteluja niukkoina ja puutteellisina verrattuna kantelusta annettuihin selvityksiin: ”Ei ole - - riittävää, että yksityiskohtaisemmat rajoitustoimenpiteen käyttämisen perusteet ilmenevät ainoastaan lapsesta tehdyistä päivittäismerkinnöistä, koska näitä merkintöjä ei yleensä anneta lapselle tai hänen huoltajalleen tiedoksi.” Myönteistä oli, että kantelijan kanssa oli seuraavana päivänä ja myöhemminkin käyty läpi tarkastusta ja siihen johtaneita olosuhteita. (EOAK/1914/2020)
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on arvioitava lapsen kokonaistilanne, jos lapseen on kohdistettu useita, peräkkäisiä, yhtäaikaisia tai pitkäaikaisia rajoituksia.
Kokonaisarviossa sosiaalityöntekijän on arvioitava
  • onko lapsella sopiva ja riittävä hoito
  • ovatko tarjotut tukitoimet ja palvelut lapselle oikeanlaiset ja riittävät
  • onko lapsen sijoituspaikka sopiva, eli
  • vastaavatko sijaishuoltopaikan henkilöstön määrä ja osaaminen sekä tilat lapsen tarpeita ja
  • pystyykö sijaishuoltopaikka vastaamaan juuri kyseisen lapsen tarpeisiin.
Sosiaalityöntekijän on keskusteltava lapsen ja huoltajien kanssa rajoituksista ja niiden perusteista, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta tai mahdotonta. (Lastensuojelulaki 74 a § 3 momentti)


Toimenpiteet, kun sijoituspaikassa ei saa käyttää rajoitustoimenpiteitä

On tärkeää, että rajoitustoimenpiteiden tarkoitus ja suhde tavanomaiseen kasvatukseen tunnetaan myös niissä sijaishuoltopaikoissa, joissa niitä ei saa käyttää. Säännökset määrittävät sen, mitä ei voida pitää hyväksyttävinä hoito- ja kasvatuskeinoina.
Jos sijoituspaikassa ei ole lain mukaan oikeutta rajoitustoimenpiteiden käyttämiseen, ei siellä voi toimia siten, että toimenpiteitä tosiasiassa käytetään, mutta jätetään kirjaamatta ja asianmukaiset päätökset tekemättä.
Yksittäisessä tilanteessa on toimittava siten, etteivät lapsen henki, terveys tai turvallisuus vaarannu. Valvonta on järjestettävä siten, ettei lapsi pääse vahingoittamaan itseään tai muita. Esimerkiksi vahingollisten esineiden pois ottaminen hyvin pieniltä lapsilta on normaalia turvallisuuden varmistamista, mikä ei tietenkään edellytä erillisen päätöksen tekemistä.
Kriisitilanteista on ilmoitettava välittömästi lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle, tarvittaessa sosiaalipäivystykselle. Sosiaalityöntekijä arvioi tarvittavat jatkotoimet selvittäen kokonaistilanteen ja arvioiden, mikä on lapsen etu. Kyseeseen voi tulla esimerkiksi keskustelu lapsen kanssa, neuvottelu lapsen asioissa, kiireellinen sijoitus tai viimesijaisesti sijaishuoltopaikan muuttaminen.
Ennen sijaishuoltopaikan vaihtamista on pohdittava esimerkiksi
  • saako perhehoitaja riittävästi tukea?
  • saako lapsi tarvitsemansa tuen ja palvelut?
  • onko lapsella erityisen tuen tarvetta?
Jos lapsen tai muun henkilön henki, terveys tai turvallisuus on välittömässä vaarassa, kyseeseen voivat tulla rikoslaissa tarkoitetut hätävarjelu tai pakkotila. Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana. Arvioinnissa otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.
Hätävarjelua voidaan käyttää myös toisen henkilön suojaamiseen, esimerkiksi suojattaessa lasta toisen lapsen hyökkäykseltä. Tilanteet arvioidaan oikeuskäytännössä aina yksittäistapauksellisesti ja kyseessä on aivan viimesijainen keino. Kasvatukselliset keinot ovat aina ensisijaisia. (Rikoslaki 4 luku 4 § (hätävarjelu))


Tiedon antaminen käytettävissä olevista oikeusturvakeinoista

Päätöksen tehneen työntekijän on viipymättä annettava lapselle, huoltajalle ja muulle henkilölle, jota yhteydenpidon rajoitus koskee, tieto heidän käytettävissään olevista muutoksenhaku- ja oikeussuojakeinoista sekä mahdollisuudesta oikeusavun saamiseen. Lisäksi lapselle on kerrottava, mistä hän saa apua ja neuvoa muutoksenhaun tai kantelun tekemiseen.
Jos lapseen on kohdistettu rajoitus hänen ollessaan tilassa, jossa hän ei ole kyennyt ymmärtämään toimenpiteen merkitystä, hänelle on annettava tiedot heti, kun hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen.
Tiedot on annettava ymmärrettävässä muodossa ja saavutettavalla tavalla ottaen huomioon lapsen ikä ja kehitystaso sekä vastaanottavan lapsen tai aikuisen kommunikaatiomenetelmä. (Lastensuojelulaki 32 a §)
Lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on erityinen vastuu siitä, että lapsi saa riittävät tiedot oikeuksistaan sekä niistä toimenpiteistä, joihin hänen asiassaan on ryhdytty tai ollaan ryhtymässä. (Lastensuojelulaki 53 § 2 momentti)

Taulukko: Rajoitukset pähkinänkuoressa

Rajoituksia koskeva päätöksenteko ja muutoksenhaku

Useimmista rajoitustoimenpiteistä tehdään kirjallinen päätös ja osaan voi hakea muutosta. Seuraavassa rajoitustoimenpiteet on eritelty sen mukaan, tehdäänkö niistä päätös ja onko siihen muutoksenhakuoikeus. Rajoituskohtaisilla sivuilla on kerrottu rajoituksista, niiden toteuttamisesta ja päätöksenteosta tarkemmin.
Rajoituksia koskeva päätöksenteko, tiedoksianto ja muutoksenhaku on koottu taulukkoon Rajoitukset pähkinänkuoressa.
Rajoitukset, joista tehdään muutoksenhakukelpoinen päätös:
  • Yhteydenpidon rajoittaminen
  • Aineen ja esineen poistottaminen (ei päätöstä, jos omaisuus palautetaan, LSL 4 b § - 4 c §)
  • Lähetysten luovuttamatta jättäminen
  • Liikkumisvapauden rajoittaminen
  • Eristäminen
Päätöksiin saavat hakea muutosta 12 vuotta täyttänyt lapsi ja huoltaja tai muu laillinen edustaja. Yhteydenpidon rajoittamista koskevasta päätöksestä saa hakea muutosta myös henkilö, jonka yhteydenpitoa lapseen on päätöksellä rajoitettu.
Muutoksenhakuoikeus on myös sellaisesta päätöksestä, jonka on tehnyt muu kuin sosiaalitoimen viranhaltija, kuten laitoksen johtaja. (Lastensuojelulaki 89 §)
Rajoitukset, joista on tehtävä päätös, mutta niihin ei ole muutoksenhakuoikeutta:
  • Omaisuuden ja lähetysten tarkastaminen
  • Henkilönkatsastus
Rajoitukset, joista ei tehdä nimenomaista päätöstä:
  • Henkilöntarkastus
  • Kiinnipitäminen
  • Aineiden ja esineiden poisottaminen (jos omaisuus palautetaan)


Kuuleminen ja lapsen mielipiteen selvittäminen

Rajoitustoimenpiteiden osalta asianosaisia ovat lapsen huoltaja tai muu laillinen edustaja (esimerkiksi lastensuojelun edunvalvoja) ja 12 vuotta täyttänyt lapsi. Yhteydenpidon rajoittamista koskevissa asioissa asianosainen on lisäksi henkilö, johon yhteydenpitoa rajoitetaan. Niissä rajoitustoimenpiteissä, joista tehdään hallintopäätös, asianosaisille on lähtökohtaisesti varattava tilaisuus tulla kuulluksi hallintolain mukaisesti.  Myös alle 12-vuotiaan lapsen mielipide on selvitettävä ennen rajoituspäätöksen tekemistä.
Lisätietoa ohjeessa Kuuleminen ja mielipiteen selvittäminen.
Päätös voidaan tehdä asianosaista kuulematta muun muassa silloin, kun
  • kuuleminen saattaa vaarantaa päätöksen tarkoituksen toteutumisen
  • kuuleminen aiheuttaisi asian viivästymisen, mikä aiheuttaisi huomattavaa haittaa ihmisten terveydelle, yleiselle turvallisuudelle tai ympäristölle.
(Hallintolaki 34 § 2 momentti 4 kohta)
Highlight

Sources