Hyvinvointialueet ja sijaishuollon valvonta
Sijoitushyvinvointialue = hyvinvointialue, johon lapsi sijoitetaan
Sijoittajahyvinvointialue = hyvinvointialue, joka sijoittaa lapsen
Jos lapsi sijoitetaan muun kuin sijoittajahyvinvointialueen alueelle, sijoittajahyvinvointialueen täytyy ilmoittaa tästä sijoitushyvinvointialueelle. Myös sijaishuollon päättymisestä täytyy ilmoittaa. Tällä turvataan sijoitetun lapsen palvelujen ja tukitoimien järjestäminen sekä sijaishuoltopaikan valvonta. Sijoitushyvinvointialueen on pidettävä rekisteriä alueelleen sijoitetuista lapsista.
Sijoittajahyvinvointialueen tehtävät valvonnassa
Lapsen sijoittaneen hyvinvointialueen tehtävänä on valvoa, että lapsen sijoitus perhehoitoon tai laitoshoitoon toteutuu lapsen edun mukaisesti, lapsen oikeuksia toteuttaen. Sijoittajahyvinvointialueen täytyy valvoa, että lapsi saa tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet. Sijaishuoltopaikan toimintaa valvovat myös sijoitushyvinvointialueen ja aluehallintovirasto, jotka toimivat yhteistyössä sijoittajahyvinvointialueen kanssa.
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän käynnit sijaishuoltopaikassa ovat tärkeä valvonnan keino. Käynneillä on mahdollisuus seurata sijaishuoltopaikan toimintaedellytyksiä sekä lasten hoidon ja kasvatuksen periaatteita. Sijaishuoltopaikassa käydessään lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän täytyy tavata lasta sekä keskustella hänen kanssaan myös kahden kesken, jotta lapsi voi kertoa luottamuksellisesti omasta tilanteestaan ja kokemuksistaan. Lapsen kokemus hoidosta ja huolenpidosta on tärkeä tekijä sijaishuoltopaikan ja siellä tarjotun hoidon sopivuutta arvioitaessa.
Sijaishuollon lapsikohtainen valvonta
Sijaishuollon lapsikohtaisella valvonnalla tarkoitetaan lapsen sijoituksen ja sen tavoitteiden toteutumisen seurantaa. Lapsikohtaisesta valvonnasta vastaavat lapsen sijoittava hyvinvointialue ja erityisesti lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä.
Lapsikohtaisen valvonnan vastuu on sama riippumatta siitä, onko lapsi sijoitettu perhe- vai laitoshoitoon. Tästä syystä tässä mallissa ei erotella näitä sijaishuoltomuotoja toisistaan. Yhteistyökumppanit ja toimijaverkosto kuitenkin määräytyvät osittain sijaishuoltomuodoittain.
Suositus lapsikohtaisen valvonnan toimintamalliksi
Lapsikohtaisen valvonnan malli on kehitetty osana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kysy ja kuuntele –hanketta (2019–2021), jossa tutkitaan sijoitettujen lasten hyvinvointia, kokemuksia ja kohtelua sekä sosiaalityön ammattikäytäntöjä liittyen lasten kuulemiseen ja sijaishuollon epäkohtien tunnistamiseen.
Mallin ohjaavia periaatteita ovat:
- lapsen osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen
- suhdeperustainen työ ja kohtaamisen merkitys
- lapsen kokemustiedon ja tulkinnat keskiössä
Mallin keskiössä on lapsen kohtaaminen ja hänen kokemustietonsa, jota muiden osapuolten tieto täydentää. Mallissa on pyritty kuvaamaan sitä, mitä tietoa sosiaalityöntekijä tarvitsee lapsen tilanteesta ja kokemuksista valvontatehtävän toteuttamiseksi sekä sitä, miten valvontatehtävää voidaan toteuttaa lapsikeskeisesti. Avainasemassa on yhteistyö ja vuorovaikutus kaikkien toimijoiden kanssa.
Tieto ja ymmärrys lapsen tilanteesta rakentuvat vuorovaikutuksessa ja keskusteluissa. Tästä syystä valvontavastuun täyttäminen onnistuu vain, kun sosiaalityöntekijällä on mahdollisuus luoda lapseen luottamuksellinen suhde ja pitää häneen yhteyttä riittävän usein.
Lapsilähtöinen kohtaaminen
Lasten yksilölliset tilanteet ja tarpeet ovat erilaisia, joten yhtä oikeaa kohtaamisen ja vuorovaikutuksen tapaa tai menetelmää ei voida nimetä. Kohtaamistilanteen luonteeseen vaikuttavat muun muassa lapsen ikä, temperamentti, luonne, elämäntilanne, vireystila, erityistarpeet ja aikaisemmat kokemukset.
Työntekijän on löydettävä tapa ja kanava käydä vuoropuhelua jokaisen lapsen kanssa yksilöllisesti. Lasta tulee tavata sekä kahden kesken että yhdessä hänen verkostonsa ja läheistensä kanssa (jos esimerkiksi yhteydenpidon rajoittaminen ei estä tätä). Tapaamisia tulee järjestää myös lapsen sijaishuoltopaikassa.
- Yhteydenpidossa valitaan lapsen toiveiden mukainen viestinnän kanava
- Lapsen toiveet otetaan huomioon tapaamispaikan valinnassa
- Valitaan lapsilähtöinen vuorovaikutustapa
- Fokus pidetään lapselle tärkeissä asioissa
- Annetaan lapselle mahdollisuus kertoa myös vaikeista asioista
- Muistetaan keskustella myös myönteisistä asioista
- Lapsen aktiivista toimijuutta tuetaan
- Tieto välitetään lapselle ymmärrettävässä muodossa
- Lasta tuetaan hänelle tärkeiden asioiden eteenpäin viemisessä
Ymmärryksen ja tiedon lapsen tilanteesta tulisi rakentua lapsilähtöisessä vuorovaikutuksessa. Kohtaaminen voi rakentua keskustelun lisäksi mm. havainnoinnin, leikin, yhdessä tekemisen tai apuvälineiden (esim. lomakkeet, kortit, pelit, janat, sukupuut, verkosto- ja roolikartat) varaan. Keskustelun tueksi THL suosittelee käyttämään ”Mitä sinulle kuuluu?” – materiaalia
Kokemustietoa voi välittää vain lapsi itse. Hän voi ilmaista tietoa monin eri tavoin myös nonverbaalisesti, ja havainnointi on monissa tilanteissa paras tapa päästä mahdollisimman lähelle lapsen elettyä kokemusta. Kun lapsi on riittävän vanha keskustelemaan, häneltä tulee myös aktiivisesti kysyä hänen arkeensa ja kokemuksiinsa liittyvistä asioista.
Luottamus antaa lapselle mahdollisuuden kertoa vaikeistakin asioista. On tärkeää, että vaikeistakin asioista puhutaan oikeilla nimillä lapsen kehitystaso huomioon ottaen. Puhumalla avoimesti, kysymällä suoraan ja nimeämällä asioita voidaan rohkaista lasta kertomaan kokemuksistaan.
Valvontaa jäsentävät välineet
Tarkistuslista lapsen kanssa systemaattisesti käsiteltävistä teemoista on tarkoitettu sosiaalityöntekijän muistilistaksi. Lista toimii työntekijän tukena lapsen hyvinvoinnin ja tilanteen seurannassa ja arvioinnissa. Aikuisella on vastuu kysyä erityisesti kiusaamiseen, häirintään ja väkivaltaan liittyvistä asioista – niistä kertomista ei voi jättää lapsen vastuulle. Eri teemat tulevat käsiteltäviksi lapsen kasvaessa, ja niistä keskustellaan lapsen ikä- ja kehitystaso sekä yksilölliset tarpeet ja tilannetekijät huomioon ottaen.
Teemat on jaoteltu seuraavasti:
- Koulu, varhaiskasvatus ja vapaa-aika
- Lapsen kokemukset kiusaamisesta, häirinnästä ja erilaisista väkivallan muodoista
- Lapsen ihmissuhteet
- Lapsen arki ja sijaishuoltopaikka
- Lapsen fyysinen ja psyykkinen terveydentila
- Sijoituksen yksilöllisten tavoitteiden seuranta ja arviointi yhdessä lapsen kanssa
- Sijoitettujen lasten oikeudet
Kaikkia teemoja ei ole tarkoitus käsitellä yhdessä tapaamisessa, vaan tärkeintä on niiden läpikäymisen säännöllisyys. Lista toimii sosiaalityöntekijän muistin tukena siinä, milloin lapsen kanssa on käsitelty tiettyä asiaa viimeksi ja mitkä asiat vaativat lisäkeskustelua. Lista toimii myös dokumentaationa työntekijän vaihtuessa. Lista ei ole tyhjentävä ja sijoituksen syy ja vaihe, lapsen ikä ja kehitystaso sekä lapsen tausta ja tilanne vaikuttavat siihen, mitkä teemat ovat milloinkin tärkeitä käsitellä lasta kohdatessa. Lähtökohtana on, että jokaisesta teemasta tulisi keskustella vähintään kerran vuodessa ja aina sijaishuoltopaikan vaihtuessa
Sijaishuollon epäkohtiin puuttumisen prosessikuvaus toimii sosiaalityöntekijän tukena hänen tietoonsa tuleen epäkohdan liittyvän selvittämisessä ja puuttumisvaihtoehtojen arvioinnissa.
Epäkohdan havaitsemisen jälkeen arvioidaan
- Kiireellisyys Onko tilanteen ratkaiseminen kiireellistä lapsen näkökulmasta? Tarvitaanko välitöntä turvaamista, entä muiden viranomaisten kiireellistä arviointia tai tukea?
- Vakavuus Kaltoinkohteluun tai muuhun väkivaltaan puututaan aina, vaikka lapsi ei kokisi tilannetta vakavana. Mikä on lapsen oma näkemys tilanteesta? Entä läheisten ja sijaishuoltopaikan aikuisten? Tarvitaanko lisätietoa tilanteesta?
- Seuraukset ja puuttumisen tavat Mitkä ovat tilanteen seuraukset lapsen näkökulmasta? Millä erilaisilla tavoilla tilanteeseen voisi puuttua? Voiko puuttumisella olla ei-toivottuja seurauksia lapsen kannalta? Entä seuraukset muiden osallisten kannalta?
- Tarvittavat yhteistyötahot Tuleeko tapahtuneesta/tilanteesta ilmoittaa jollekin muulle? Vaikuttaako tapahtuma/tilanne muihin lapsiin, ja kuinka kiireellinen tilanne on heidän kannaltaan? Mitä tukea työntekijä tarvitsee tilanteen ratkaisemiseksi ja omien tunteidensa käsittelyyn?
- Seuranta Oliko korjaavilla toimilla vaikutusta? Tarvitaanko lisää toimenpiteitä? Tarvitseeko lapsi jatkotukea tapahtuneen käsittelyyn, entä läheiset tai sijaishuoltopaikan aikuiset? Mitä seurannan työnjaosta on tarpeen sopia? Miten huolehditaan sosiaalityöntekijän tarvitseman tuen toteutumisesta?
Useimmat epäkohtatilanteet ratkeavat neuvottelemalla. Jos keskustelu asianomaisten kesken ei ole riittävää, voidaan arvioida, hyötyykö lapsi itselleen tai jollekin muulle toimijalle kohdennetusta lisätuesta. Tukitoimia voivat tässä tilanteessa olla esimerkiksi henkilöstön työnohjaus tai ohjaus- ja valvontakäynti henkilöstöresurssin lisäys, lapsen sijaishuoltopaikan ulkopuolisen hoitokontaktin tiivistäminen tai aloittaminen. Toimenpidevalikon toisessa ääripäässä on lapsen sijaishuoltopaikan vaihto.
Epäkohtaan puuttumisen prosessi on kuvattu yllä lapsen vastuusosiaalityöntekijän näkökulmasta, koska sosiaalityöntekijä on vastuussa lapsikohtaisesta valvonnasta ja lapsen sijaishuoltopolussa ilmenevän epäkohdan selvittämisestä. Hänen ei kuitenkaan tulisi toimia tässä yksin, vaan pari-, ja tiimityön sekä johtamisen tulisi antaa tukea vaativaan työprosessiin. Valvonta-asian laajentuessa koskemaan koko yksikköä, perhekotia tai palveluntuottajaa tulisi vastuun kokonaisuuden hallinnasta siirtyä yksikkö- tai perhekohtaisesta valvonnasta hyvinvointialueella vastaavalle taholle, aluehallintovirastolle tai Valviralle.
Mikäli epäkohtatilanteet ovat vakavia tai toistuvia, niihin johtaneita syitä tulisi selvittää myös organisaatiotasolla. Sosiaalityöntekijällä on myös sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain (sote-valvontalaki) 29 §:n mukainen ilmoitusvelvollisuus.
Toiminnassa havaittujen epäkohtien käsitteleminen
Sijaishuoltopaikan toiminnassa havaituista puutteista tai epäkohdista on syytä keskustella heti yhdessä sekä lapsen että sijaishuoltopaikan kanssa. Näin sijaishuoltopaikalla on mahdollisuus kertoa oma näkemyksensä tilanteesta sekä tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi siten kuin yhdessä sovitaan. Kokonaistilanteen selvittämiseksi on syytä myös kartoittaa huoltajan ja muiden viranomaisten näkemyksiä tilanteesta. Asioiden välitön ja avoin selvittäminen luo edellytyksiä keskinäisen luottamuksen säilymiselle ja nopealle puuttumiselle.
Jos lapsen sijoittanut hyvinvointialue havaitsee sijaishuoltopaikan toiminnassa epäkohtia tai puutteita, jotka voivat vaikuttaa sijoitettujen lasten hoitoon tai huolenpitoon, sen täytyy salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoittaa asiasta välittömästi lapsen sijoitushyvinvointialuelle. Tämän lisäksi epäkohdista täytyy ilmoittaa aluehallintovirastolle ja tiedossa oleville muille lapsia kyseiseen paikkaan sijoittaneille hyvinvointialueille.
Rajoitustoimenpiteiden käytön valvonta
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on myös valvottava rajoitustoimenpiteiden käyttöä sijaishuoltopaikassa.
Lastensuojelulaitoksen on arvioitava rajoitusten käyttöä yhdessä lapsen kanssa heti kun hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen. Laitoksen on toimitettava tiedot lapseen kohdistetuista rajoituksista sekä selvitys rajoitusten lapsikohtaisesta arvioinnista viipymättä lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Lisäksi laitoksen täytyy kirjata käyttämänsä rajoitustoimenpiteet ja toimittaa kirjaamisten sisältö kuukausittain tiedoksi lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Sosiaalityöntekijä voi siten arvioida rajoitustoimenpiteiden vaikutusta lapsen asiakassuunnitelmaan ja muutoinkin vastata siitä, että lapsen hoito ja huolenpito sijaishuoltopakassa on lapsen edun mukaista.
Jos lapseen on kohdistettu useita, peräkkäisiä, yhtäaikaisia tai pitkäaikaisia rajoituksia, lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän täytyy arvioida lapsen kokonaistilanne, lapselle sopivan ja riittävän hoidon ja palvelujen tarve sekä vastaavatko sijaishuoltopaikan henkilöstön määrä ja osaaminen sekä tilat lapsen tarpeita. Myös lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on keskusteltava rajoituksista ja niiden perusteista lapsen ja huoltajien kanssa, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta tai mahdotonta.
Käyttövarojen valvonta
Sijaishuoltopaikan täytyy pitää kirjaa myös lapselle annettujen käyttövarojen maksamisesta. Kirjaukset täytyy lähettää vuosittain tiedoksi lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle.
Puutteiden korjaaminen perhehoidossa
Lapsen perhehoitoon sijoittaneen hyvinvointialueen tehtävänä on valvoa, että sijoitus toteutuu perhehoitolain mukaisesti. Sijoittajahyvinvointialueen täytyy valvoa myös, että lapsi saa sijoituksen aikana ne tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet, jotka järjestetään sijoitushyvinvointialueen toimesta.
Lupa- ja valvontavirasto sijaishuollon valvonnassa
Aluehallintovirastot ja Valvira yhdistyivät 1.1.2026 valtakunnalliseksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Se valvoo myös lastensuojelulaitosten toimintaa. Tämä tapahtuu rekisteriöintimenettelyn kautta, ohjaus- ja arviointikäynneillä, tarkastuskäynneillä sekä yleisellä ohjauksella.
Lupa- ja valvaontaviraston tehtävänä on lisäksi valvoa rajoitustoimenpiteiden käyttöä lastensuojelulaitoksissa. Viraston täytyy valvontaa toteuttaessaan varata lapselle tilaisuus luottamukselliseen keskusteluun viraston edustajan kanssa.
Jos lastensuojelulaitosten toiminnassa havaitaan asiakasturvallisuutta vaarantavia puutteita tai epäkohtia, taikka toiminta on muutoin sote-valvontalain tai muun sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevan lain vastaista, Lupa- ja valvontaviraston on annettava määräys puutteiden korjaamisesta tai epäkohtien poistamisesta. Samalla viraston täytyy asettaa määräaika, jonka kuluessa tarpeelliset toimenpiteet pitää suorittaa.
Lisätietoa sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta löytyy Lupa- ja valvontaviraston verkkosivustolta.
Mitä sinulle kuuluu?
Sijoitetun lapsen ja nuoren kokemusten kuuleminen on tärkeää, jotta tiedettäisiin, miten lapsi voi sijoituksen aikana. Lapsen kokemusten kuuleminen on yksi lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävistä; hänen vastuullaan on tietää, mitä lapselle kuuluu, miten lasta kohdellaan sijaishuoltopaikassa ja valvoa lapsen edun toteutumista.
Mitä sinulle kuuluu? -materiaali on tuotettu tukemaan sosiaalityöntekijää tässä tärkeässä tehtävässä.
Keskusteluteemat sijoitetun lapsen ja nuoren kokemusten kuulemiseen
Mitä?
Mitä sinulle kuuluu -materiaali koostuu
1. sosiaalityöntekijän ja sijoitetun lapsen kahdenkeskistä keskustelua jäsentämään tarkoitetusta yhdeksästä keskusteluteemasta, jotka ovat:
- sijaishuoltopaikkaan tulo
- lapsen arki
- tärkeät ihmissuhteet
- lapsen kohtelu ja käytännöt sijaishuoltopaikassa
- koulunkäynti
- sijoituksen arviointi
- sosiaalityöntekijä lapsen elämässä
- lapsen osallisuus
- sijaishuoltopaikasta lähteminen.
2. kyselylomakkeesta, jonka lapsi voi täyttää keskustelun lomassa.
Keskusteluteemat ja kysymykset pohjautuvat laajaan tutkimustietoon.
Miten?
Laadittujen teemojen ja kysymysten tarkoituksena on virittää ja jäsentää keskustelua sijoitetun lapsen kanssa hänen hyvinvointinsa kannalta keskeisistä aiheista. Kaikkia teemoja ei ole tarkoitus käsitellä samalla tapaamiskerralla. Keskustelu voi edetä esimerkiksi siten, että lapsi tai sosiaalityöntekijä valitsee, mistä teemoista tapaamisessa on tärkeä keskustella. Kukin teemasivu on tulostettavissa ja niitä on kaksi eri versiota: toista kehystävät kuvat toista graafinen kuvio. Ajatuksena on, että sivun voi tulostaa myös lapselle ja hän voi halutessaan värittää kysymyksiä kehystäviä kuvia tai jatkaa piirtämällä graafista kuviota.
Kyselylomakkeen täyttämiselle on hyvä varata lapselle aikaa keskustelun keskivaiheilla, sekä varmistaa, tarvitseeko lapsi tukea väittämien lukemisessa tai ymmärtämisessä. Lomakkeen täyttämisen jälkeen lapsen vastauksista on tärkeää vielä jatkaa keskustelua.
Kenelle?
Teemat ja kysymykset soveltuvat virittämään keskustelua 8-17-vuotiaiden lasten ja nuorten kanssa.
Mihin perustuen?
Materiaali pohjautuu:
- laajaan tutkimustietoon sijoitettujen lasten hyvinvoinnin kannalta keskeisistä tekijöistä.
- sijaishuollon sosiaalityöntekijöiden kokemuksiin siitä, mitä on tärkeä tietää sijoitetun lapsen kokemuksista
Materiaalin perustana on ekologisen teorian ajatus, että sijoitetun lapsen kasvu- ja elinympäristö muodostuu sijaishuoltopaikan ohella myös muista yhteisöistä eli koulusta, harrastuksista, perheestä/perheistä ja vertaisryhmistä.
Kuka?
Materiaali on tuotettu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) pääministeri Juha Sipilän hallituksen Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE) -kärkihankkeen yhteydessä. Ensimmäinen versio keskusteluteemoista ja kysymyksistä on laadittu Tampereen yliopistossa toteutetussa Lastensuojelun huostaanotot interventioina-tutkimushankkeessa (Enroos, Heino & Pösö toim. 2016). Materiaalin on kuvittanut Elise Liikala.