Tiedon saaminen ja luovuttaminen lastensuojelussa
Kenelle ohje on tarkoitettu?
Ohje on tarkoitettu lapsen asioista vastaaville sosiaalityöntekijöille ja muille hyvinvointialueen lastensuojelun viranhaltijoille ja ammattilaisille. Sisältö antaa tietoa myös muille lastensuojelun ammattilaisille ja perhehoitajille.
Ohje perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön. Ohjeessa on kerrottu lastensuojelun kannalta olennaisimmat tilanteet, joissa luovutetaan tietoa lastensuojeluun tai lastensuojelusta.
Salassapito ja vaitiolovelvollisuus
Suomen perustuslaki turvaa jokaisen kansalaisen, myös lapsen, oikeuden yksityiselämään. Lapsen yksityisyyteen, perheeseen, kotiin tai viestinvaihtoon ei saa puuttua mielivaltaisesti tai laittomasti.
(Perustuslaki 10 §)
(YK:n lapsen oikeuksien sopimus, 16 artikla)
Yksityiselämän suojaa koskevista poikkeuksista on säädettävä erikseen lailla. Tässä ohjeessa kerrotaan näistä poikkeuksista lastensuojelun näkökulmasta yleisimmin esiin tulevissa tilanteissa.
Salassapitovelvollisuus koostuu kolmesta osasta:
- asiakirjasalaisuudesta: asiakirjaa, tai sen kopiota tai tulostetta, ei saa näyttää, luovuttaa tai muulla tavoin antaa sivullisen nähtäväksi tai käytettäväksi
- vaitiolovelvollisuudesta, joka sisältää kaikki muut tiedon luovuttamistavat kuin edellä mainitut ja jatkuu senkin jälkeen, kun virka- tai palvelussuhde tai toimeksianto on päättynyt. Vaitiolovelvollisuus koskee myös suullisesti saatuja tietoja
- hyväksikäyttökiellosta: tietoa ei saa käyttää omaksi tai toisen hyödyksi tai toisen vahingoksi.
Lastensuojeluun kertynyt tieto on kokonaan salassa pidettävää. Jo yksin se tieto, että lapsi on lastensuojelun asiakkaana, on pidettävä salassa, eikä sitä saa ilmaista sivullisille.
(Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä 4 § ja 5 § ("asiakastietolaki", 703/2023))
Sivullisilla tarkoitetaan muita kuin palvelunantajan palveluksessa, sen lukuun tai toimeksiannosta toimivia henkilöitä, jotka osallistuvan sosiaalihuollon asiakkaan sosiaalipalvelujen järjestämiseen ja toteuttamiseen tai niihin liittyviin tehtäviin.
Saman palvelunantajan palveluksessa olevalla henkilöllä ei kuitenkaan ole oikeus käyttää muita kuin omissa työtehtävissä tarvitsemiaan välttämättömiä asiakastietoja. Esimerkiksi samassa viranomaisessa toimivalla viranhaltijalla, jonka tehtäviin asiakkaan asiat eivät kuulu, ei saa olla käyttöoikeutta asiakastietoihin.
(Asiakastietolaki 9 §)
Salassapitovelvollisuudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa on kerrottu tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön oppaassa asiakastietojen käsittelystä.
Opas sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (Yhteistyötilat)
Merkintä asiakasasiakirjoihin
Seurantaa ja valvontaa varten tulee asiakastietojen käytöstä ja luovutuksesta kerätä lokitietoja. Näin rekisteröity voi jälkikäteen tarkastaa, kuka on katsonut hänen tietojaan, ja puuttua mahdollisiin väärinkäytöksiin.
(Asiakastietolaki 10 §)
Tarkempaa tietoa luovutusmerkinnöistä:
Jos lasta tai vanhempia koskevaa tietoa saadaan muualta kuin asiakkaalta itseltään, on asiakasasiakirjoihin kirjattava
- mitä tietoja on hankittu tai saatu
- keneltä tai mistä tiedot on saatu
- milloin tiedot on saatu
- henkilö, joka tiedot on pyytänyt, jos ne on hankittu oma-aloitteisesti
- tiedon hankkimisen tai saamisen perusteena oleva säännös tai tieto suostumuksesta ja
- tietojen käyttötarkoitus.
(Asiakastietolaki 10 § ja 39 §)
Tiedon hankkiminen asiakkaalta
Asiakkaan tai hänen laillisen edustajansa on annettava hyvinvointialueelle ne tiedot, joita se tarvitsee sosiaalihuollon järjestämisessä ja toteuttamisessa. Myös lastensuojelussa on lähtökohtana se, että asiakas toimittaa itse tarpeelliset selvitykset ja asiakirjat. Viranomaisen pitää ohjata asiakasta siinä, mistä asioista tarvitaan tietoa.
(Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 12 § 1 momentti ("asiakaslaki", 812/2000))
Asiakas voi myös oma-aloitteisesti toimittaa tietoa, jota tarvitaan asian valmistelussa ja päätöksenteossa. Asiakkaan suostumuksella viranomainen voi itsekin hankkia tiedon.
Ennen kuin asiakas tai hänen laillinen edustajansa antaa sosiaalihuollon järjestäjälle ja toteuttajalle tietoja, on hänelle kerrottava
- miksi hänen tietojaan tarvitaan
- mihin tietoja käytetään ja säännönmukaisesti luovutetaan sekä mihin rekisteriin ne tallennetaan ja
- miten hän voi käyttää henkilötietojen käsittelyyn liittyviä oikeuksiaan.
(Asiakaslaki 13 § 3 momentti ja asiakastietolaki 11 § ja 68 §)
Rekisteröidyn oikeudet (Tietosuojavaltuutetun toimisto)
Jos asiakas ei halua toimittaa tietoja, voi viranomainen hankkia niitä asiakastietolain, julkisuuslain tai lastensuojelulain perusteella myös vastoin hänen suostumustaan. Tällöin kuitenkin asiakkaalle ja/tai hänen lailliselle edustajalleen
- on annettava tieto siitä mistä muualta ja mitä häntä koskevia tietoja voidaan suostumuksesta riippumatta hankkia
- on varattava tilaisuus tutustua muualta hankittuihin tietoihin ja
- on varattava tilaisuus antaa asiassa tarpeellista selvitystä.
(Asiakaslaki 12 § 2 momentti)
Oikeus saada tietoa sosiaali- ja terveydenhuollosta
Oikeus saada potilastietoja
Asiakastietolain 53 §:ssä säädetään tietojen luovuttamisesta sosiaali- ja terveydenhuollon välillä. Lähtökohtana on asiakkaan antama luovutuslupa. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa asiakastietojen käsittelystä (457/2024) on säädetty luovutusluvan kohdentamisesta. Asiasta on kerrottu tarkemmin asiakastietolain soveltamisoppaassa.
Opas sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (Yhteistyötilat)
Sosiaalihuollon viranomaisella on oikeus saada terveydenhuollosta tiedot ja selvitykset, jotka ovat välttämättömiä
- sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi
- sosiaalihuollon järjestämiseksi ja siihen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi tai
- viranomaiselle annettujen tietojen tarkistamista varten.
Tiedonsaantioikeus voidaan toteuttaa tietojärjestelmän ja käyttöoikeuksien määrittelyn avulla. Lastensuojeluviranomainen voi myös tehdä erillisen tietopyynnön terveydenhuollon palvelunantajalle.
(Asiakastietolaki 53 §:n 5 momentti)
(Opas sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä, luvut 9.1.2. ja 9.1.3)
Oikeus saada sosiaalihuollon asiakastietoja
Asiakastietolain 55 §:ssä säädetään tiedon saamisesta ja luovuttamisesta sosiaalihuollon palvelunantajien välillä. Sosiaalihuollon palvelunantajalla on oikeus saada ja käyttää muiden sosiaalihuollon palvelunantajien asiakastietoja, jos asiakas on antanut luovutusluvan. Palvelunantajalla tarkoitetaan muitakin kuin viranomaisia.
Sosiaalihuollon viranomaisella on ilman luovutuslupaakin oikeus saada muilta sosiaalihuollon palvelunantajilta sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot ja selvitykset, jotka ovat viranomaiselle laissa säädetyn tehtävän vuoksi välttämättömiä:
- asiakkaan sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi
- sosiaalihuollon järjestämiseksi ja siihen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi tai
- palvelunantajalle annettujen tietojen tarkistamista varten.
(Opas sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä, luvut 9.2.1. ja 9.2.2)
Oikeus saada tietoja asiakastietolain 64 §:n nojalla
Kenellä on velvollisuus luovuttaa tietoa hyvinvointialueelle?
Sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi tietyt muut tahot ovat velvollisia luovuttamaan hyvinvointialueelle sen pyynnöstä maksutta ja salassapitosäännösten estämättä hallussaan olevat sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot. Velvollisuus koskee tietoja, jotka ovat välttämättömiä esimerkiksi sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi tai sen järjestämiseksi.
Hyvinvointialueella on oikeus saada tietoa
- valtion ja kunnan viranomaiselta ja muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä
- Kansaneläkelaitokselta, Eläketurvakeskukselta, eläkesäätiöltä ja muulta eläkelaitokselta
- vakuutuslaitokselta
- koulutuksen järjestäjältä.
(Asiakastietolaki 64 §)
Tietoja pyytävä sosiaaliviranomainen harkitsee, mitkä tiedot ovat välttämättömiä. Jos tietopyynnön saanut taho kieltäytyy luovuttamasta pyynnön mukaisia tietoja, on sen tehtävä päätös tietojen antamatta jättämisestä.
(Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta 14 § ("julkisuuslaki", 621/1999))
Asiakkaan suostumuksen merkitys
Lähtökohtana tietojen hankinnassa on, että asiakas itse toimittaa kyseiset tiedot tai antaa suostumuksensa niiden hankkimiseen. Suostumuksen pyytäminen asiakkaalta on perusteltua myös siksi, että hyvinvointialue joutuu tarpeellisessa määrin perustelemaan tietopyyntönsä, jolloin se joutuu luovuttamaan salassa pidettävää tietoa tietopyynnön saajalle.
Asiakkaan suostumus tai suostumuksen pyytäminen ei kuitenkaan ole tietojen hankkimisen edellytys, vaan tietopyynnön saajan on luovutettava tiedot hyvinvointialueelle sen pyynnöstä silloin, kun tiedot ovat välttämättömiä. Tietoa pyytäneen viranomaisen tulee ilmoittaa tietopyynnöstä asiakkaalle ja siitä on tehtävä merkintä asiakasasiakirjoihin.
Tietoa pyytävän hyvinvointialueen oikeus luovuttaa pyynnön perusteena olevia tietoja
Hyvinvointialueella on oikeus salassapitosäännösten estämättä antaa tietoja sosiaalihuollon asiakassuhteesta, jos tieto on tarpeen tietopyynnön toteuttamiseksi. Lastensuojeluviranomainen voi siis luovuttaa tehtävän suorittamisen kannalta välttämätöntä tietoa salassapitosäännösten estämättä niin yksityiselle kuin julkisellekin tietopyynnön kohteelle.
(Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta 26 § 2 momentti (julkisuuslaki))
Oikeus saada lausunto huostaanottoa ja sijaishuoltoa varten
Seuraavilla tahoilla on velvollisuus antaa lausunto lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän pyynnöstä, jos sitä tarvitaan huostaanoton valmisteluun:
- sosiaalihuollon palvelunantaja
- terveydenhuollon palvelunantaja
- valtion ja kunnan viranomainen sekä muu julkisoikeudellinen yhteisö
- Kansaneläkelaitos, Eläketurvakeskus, eläkesäätiö ja muu eläkelaitos
- vakuutuslaitos
- koulutuksen järjestäjä.
Lausuntoa voidaan pyytää silloin, kun
- valmistellaan huostaanottoa,
- päätetään huostaanotosta tai sen lopettamisesta sekä
- muutettaessa lapsen sijaishuoltopaikkaa.
(Lastensuojelulaki 41 § 2 momentti)
Lausunnon pyytäminen ei edellytä, että ollaan valmistelemassa tai tekemässä päätöstä. Asiantuntijalausunto voi olla tarpeen esimerkiksi sijaishuollossa olevan lapsen hoidon ja huollon käytännön toteuttamiseksi.
Lastensuojelusta vastaava viranomainen voi lausuntopyynnön yhteydessä antaa lausunnonantajalle (esimerkiksi lasta hoitaneelle lääkärille) salassa pidettävää tietoa siinä määrin kuin se on välttämätöntä lausunnon antamista varten.
Säännöksessä ei säädetä, että lausunto on laadittava maksutta. Jos lausuntopyyntö esitetään viranomaiselle, voitaneen asiasta neuvotella osapuolten välillä ottaen huomioon viranomaisten yhteinen vastuu lapsen hyvinvoinnista. Jos kysymyksessä on yksityinen taho, on lausunnon laatimisesta suoritettava asianmukainen korvaus.
Lausuntopyynnön täytyy olla yksilöity ja tarkka, ja sen täytyy sisältää olennaiset tiedot. Tärkeimpien yhteistyötahojen kanssa on hyvä sopia toimivasta lausuntokäytännöstä.
Kirjallisesta lausuntopyynnöstä täytyy käydä ilmi
- tietoa pyytänyt viranomainen
- pyydetyt tiedot riittävän yksilöidysti
- asianomaisen henkilötiedot tai muut vastaavat tietopyynnön yksilöimisen kannalta riittävät tiedot
- mitä varten tietoa pyydetään sekä
- lainkohta, jonka nojalla tietoa pyydetään.
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulee esittää lausuntopyynnössä täsmällisiä kysymyksiä lausunnon antajan osaamisen ja asiantuntemuksen alaan kuuluvista seikoista. Niiden tulee olla tarpeellisia lastensuojelun toteuttamisen kannalta tai vaikuttaa päätöksentekoon.
Lausuntopyynnössä ei tule esittää kysymyksiä, joihin saaja ei voi oman asiantuntemuksensa ja toimivaltansa perusteella vastata. Esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaiselta ei tule pyytää arviota huostaanoton ja sijaishuollon tarpeesta. Lastensuojelulaissa säädettyjen edellytysten arviointi kuuluu lastensuojeluviranomaiselle tai hallinto-oikeudelle. Lausunnossa tulee erottaa objektiiviset havainnot ja johtopäätökset.
Lisäksi lausuntopyynnössä voi pyytää kertomaan seuraavista seikoista:
- tutkimusajat ja -paikat, tutkimuksen suorittajat ja lausunnon valmistelijat
- lyhyt ja olennaiseen keskittyvä analyysi tapausten taustasta ja perhetilanteesta ja
- selostus tutkimuksiin johtaneesta tilanteesta.
Lapsen ja huoltajan oikeus saada tietoa
Lapsen oikeus itseään koskevaan tietoon
Lapsi on asianosainen omassa lastensuojeluasiassaan. Lapselle on hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti turvattava oikeus saada tietoa lastensuojeluasiassa. Lapsen toivomukset ja mielipide on selvitettävä lastensuojelussa lapsen iästä riippumatta, jos siitä ei ole vaaraa lapsen terveydelle tai kehitykselle, tai ellei se muutoin ole ilmeisen tarpeetonta.
(Lastensuojelulaki 5 § ja 20 §)
Lapsen kanssa työskentelevän, erityisesti lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän, tulee mielipiteen selvittämisen yhteydessä antaa lapselle riittävästi tietoa, jotta lapsi voi muodostaa näkemyksensä. Lapsen tulee ymmärtää, mistä on kysymys ja mitkä ovat vaihtoehdot. Lapselle annettavan tiedon tulee kuitenkin olla sellaista, ettei se vaaranna lapsen kehitystä tai lapsen muuta erittäin tärkeää etua.
Kaksitoista vuotta täyttäneelle lapselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi hallintolain 34 §:n mukaisesti häntä itseään koskevassa lastensuojeluasiassa.
Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä vastaa siitä, että sijaishuollossa olevalle lapselle selvitetään tämän iän ja kehitystason mukaisesti, miksi tämä on otettu huostaan. Lisäksi täytyy kertoa niistä toimista, joita lapsen asiassa on tehty tai tullaan tekemään.
(Lastensuojelulaki 53 §)
Jokaisen oikeus itseään koskevaan tietoon
Jokaisella on oikeus itseään koskeviin salassa pidettäviin asiakirjoihin sisältyviin tietoihin silloin, kun viranomaisessa ei ole tai ole ollutkaan vireillä häntä koskevaa asiaa.
(Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta 12 § (“julkisuuslaki”, 621/1999))
Henkilö voi pyytää tällöin toimintaan liittyvät tiedot, kuten lapsen sijaishuoltoon tai lastensuojelun toteuttamiseen liittyvät asiakaskertomukset.
Lapsi, huoltaja tai muu lapsen laillinen edustaja voi pyytää lasta koskevia tietoja, esimerkiksi asiakaskertomuksen kirjauksia, julkisuuslain 12 §:n perusteella. Tiedot tulee luovuttaa pyynnön perusteella, elleivät perusteet tiedon epäämisestä täyty (julkisuuslaki 11 §:n 2 momentti). Huoltajalle ei saa luovuttaa tietoja, jos lapsen kielto-oikeus on voimassa.
Lisätietoa menettelystä julkisuuslain mukaisessa tietopyynnössä:
Mikä on tietopyyntö ja miten se tehdään (julkisuulaki.net)
Alaikäisen oikeus kieltää tiedon luovuttaminen lailliselle edustajalleen (kielto-oikeus)
Ottaen huomioon lapsen ikä ja kehitystaso sekä asian laatu, hänellä on sosiaalihuollossa oikeus painavasta syystä kieltää antamasta itseään koskevaa tietoa lailliselle edustajalleen tai muulle tiedonsaantiin oikeutetulle henkilölle. Alaikäisen kieltoa ei kuitenkaan voida noudattaa, jos se on selvästi vastoin hänen etuaan.
(Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä 51 § 2 momentti (“asiakastietolaki”, 703/2023))
Kanta-palvelujen käsikirja sosiaalihuollon toimijoille (yhteistyötilat.fi), luku 5.4.
Kielto-oikeutta voi käyttää myös lastensuojelussa. Oikeutta ei ole sidottu ikään, mutta lapsen tulee olla riittävän kehittynyt perustellakseen pyyntönsä järkevästi ja ymmärtääkseen kiellon merkityksen.
Lastensuojelun työntekijän pitää varmistaa, että lapsi tietää ja ymmärtää, että hänen asiakastietonsa näkyvät huoltajalle, ja että hänellä on riittävän iän ja kehitystason saavutettuaan oikeus kieltää tietojen näkyminen ja antaminen. Lisäksi lapselle tulee kertoa, mitä seurauksia kiellosta voi olla.
Työntekijän on keskusteltava lapsen kanssa ja ohjattava lasta, erityisesti jos tietojen salaaminen huoltajalta on lapselle haitallisempaa kuin tietojen antaminen huoltajalle. Kielto voi olla vastoin lapsen etua esimerkiksi silloin, jos se estäisi lapsesta huolta pitävää henkilöä huolehtimasta asianmukaisesti lapsen hoidosta ja kasvatuksesta.
Jos alaikäinen tai hänen laillinen edustajansa ovat asianosaisena sosiaalihuoltoa koskevassa asiassa, esimerkiksi huostaanottoasiassa, laillisella edustajalla on oikeus tiedonsaantiin julkisuuslain 11 §:n mukaisesti lapsen mahdollisesta kiellosta huolimatta (asianosaisjulkisuus). Asianosaisella, hänen edustajallaan ja avustajallaan ei kuitenkaan ole oikeutta asiakirjaan, josta tiedon antaminen olisi muun muassa vastoin lapsen etua.
(Julkisuuslaki 11 §n 2 momentti)
Apulaisoikeuskansleri katsoi ratkaisussaan AOK 17.10.2014 dnro OKV/1148/1/2012 (Finlex), että lastensuojelun työntekijöiden olisi tullut kertoa alaikäisille sisaruksille mahdollisuudesta käyttää kielto-oikeutta. Toinen sisaruksista teki kantelun siitä, että sisarusten lastensuojelutarpeen selvittämisen yhteydessä antamat tiedot oli kerrottu heidän isälleen. Kantelija oli 17-vuotias.
Alaikäisen kielto-oikeus ei poista
- laillisen edustajan asianosaisena olevaa oikeutta tietoon eikä
- oikeutta luovuttaa tietoja asiakastietolain käsittelystä annetun lain 49 §:n, 56 §:n, 62 §:n tai 63 §:n nojalla.
Lapsen kielto-oikeus ja painavat syyt sille on kirjattava. Kielto-oikeuden epääminen pitää myös kirjata perusteluineen.
(Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (“asiakastietolaki”, 703/2023) 40 § ja 51 §)
Kanta-palvelujen käsikirja sosiaalihuollon toimijoille, luku 5.4 Lapsen asiakirjojen näyttäminen puolesta-asioivalle huoltajalle (Yhteistyotilat)
Huoltajan oikeus lasta koskevaan tietoon
Huoltaja edustaa lasta tämän henkilöä koskevissa asioissa, jos edunvalvojan sijaista ei ole määrätty. Huoltajan oikeuteen edustaa lasta kuuluu myös oikeus lasta koskeviin tietoihin. Tiedonsaantioikeutta ei kuitenkaan ole, jos joku julkisuuslain 11 §:n 2 momentin mukaisista edellytyksistä täyttyy.
Asianosaisen tai muun asiaan osallisen tiedonsaantioikeuden rajoittaminen
(Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 4 § 4 momentti)
(Julkisuuslaki 12 §)
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on todennut esimerkiksi ratkaisussaan EOAK/5942/2019 (oikeusasiamies.fi), että vanhemman ja lapsen elämää koskevat tiedot usein limittyvät lastensuojelun dokumentoinnissa. Jos toinen huoltajavanhempi pyytää lasta koskevaa tietoa julkisuuslain 12 §:n nojalla, voidaan joutua luovuttamaan myös toista vanhempaa koskevaa tietoa. Ratkaisussaan apulaisoikeusasiamies katsoi, ettei lastensuojelun viranhaltijan olisi tullut luovuttaa huoltajalle lastensuojeluilmoitusta sellaisenaan, koska se sisälsi sellaisia tietoja toisen vanhemman terveydestä, jotka eivät olleet välttämättömiä lapsen sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi. Tiedot oli luovutettu lastensuojelun tarpeen selvittämisen yhteydessä.
Asianosaisen tai muun asiaan osallisen oikeus saada tietoa
Asianosainen on henkilö, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee. Lastensuojeluasiassa asianosaisia ovat lapsen huoltaja ja lapsi itse riippumatta iästä ja siitä, käyttääkö hän itse puhevaltaansa. Huostaanottoon ja sijaishuoltoon liittyvässä päätöksenteossa kuullaan myös muita asiaan osallisia.
(Hallintolaki (434/2003) 11 §)
(Lastensuojelulaki 42 §)
Asianosaisen oikeudesta saada tietoa käytetään käsitettä ”asianosaisjulkisuus”. Siitä säädetään viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 11 §:ssä. Asianosaisjulkisuus syntyy, kun viranomaisessa tai tuomioistuimessa on tai on ollut vireillä asia, joka koskee jonkun etua, oikeutta tai velvollisuutta. Silloin asianosaisella on oikeus saada tietoa, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn.
(Julkisuuslaki 11 §)
Muilla asiaan osallisilla on huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevissa asioissa myös itsenäinen muutoksenhakuoikeus. Siten päätös on annettava tiedoksi myös heille. Muiden asiaan osallisten asianosaisjulkisuuteen perustuva oikeus lasta koskevaan tietoon edellyttää asian olevan vireillä viranomaisessa tai tuomioistuimessa. Heidän oikeutensa lasta koskevaan tietoon päättyy, kun asiassa on annettu lainvoimainen päätös, johon ei voida enää hakea muutosta.
Muilla asiaan osallisilla ei ole oikeutta panna asiaa vireille viranomaisessa hakemuksella. Näin muut asiaan osalliset eivät voi keinotekoisesti luoda oikeuta saada lasta koskevaa tietoa laittamalla asia vireille viranomaisessa.
Asianosaisen ja muun asiaan osallisen tiedonsaantioikeuden rajoittaminen
Julkisuuslaissa on säädetty tilanteista, jolloin asianosaisella tai muulla asiaan osallisella ei ole oikeutta tietoon, joka muussa tapauksessa olisi asianosaisjulkista. Tilanteet koskevat myös asianosaisen laillista edustajaa tai avustajaa. Rajoittamisperusteet koskevat myös huoltajan oikeutta saada lasta koskevaa tietoa.
(Julkisuuslaki 11 §)
Tiedonsaantioikeuden rajoittamisen arviointi edellyttää tapauskohtaista harkintaa. Luovuttajan on punnittava toisaalta asianosaisen oikeusturvaa ja toisaalta yksilön tai yhteisön tärkeän edun suojaamista.
Lastensuojelussa yleisimmin käytetty peruste tietojen epäämiselle on, että tiedon antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua tai lapsen etua tai muuta erittäin tärkeää yksityistä etua. Esimerkki erittäin tärkeästä yleisestä edusta, jonka perusteella tieto voidaan evätä asianosaiselta, on lastensuojeluilmoituksen tekijän salaaminen, jos tiedon antaminen saattaisi yksittäistapauksessa vaarantaa lastensuojelun tarkoituksen toteutumisen.
Erittäin tärkeä yksityinen etu rajoitusperusteena voi olla
- yksityiselämän suojaaminen tai
- henkilön turvallisuuden varmistaminen epäämällä asianosaiselta toisen henkilön terveydentilaa koskeva tieto tai
- viranomaiselle tietoja antaneen henkilöllisyyden salaaminen, jos tiedon antaminen vaarantaisi henkilön turvallisuuden.
Lapsen etu asianosaisen tiedonsaantioikeuden rajoittamisen perusteena voi tulla kyseeseen erityisesti niissä tilanteissa, joissa lapsen ja hänen laillisen edustajansa edut ovat vastakkaisia.
Valtuutetun asiamiehen tai avustajan oikeus saada tietoa
Lastensuojeluasiassa henkilöllä, jolla on asiassa puhevalta, on oikeus käyttää asiamiestä ja avustajaa. Muut asiaan osalliset voivat käyttää asiamiestä ja avustajaa silloin, kun heitä kuullaan hallintolain 34 §:n nojalla ja silloin, kun he käyttävät muutoksenhakuoikeuttaan.
Asiamiehen ja avustajan toimivalta perustuu sosiaalihuollon asiakkaan puhevaltaan ja valtuutukseen. Heillä ei näin ollen voi olla päämiestään laajempia oikeuksia asiassa.
Asiamies käyttää päämiehen puolesta puhevaltaa, mutta avustaja toimii päämiehensä rinnalla oikeudellisena apuna. Asiamies voi siis toimia ilman päämiestä, mutta avustajan toimivalta edellyttää pääsääntöisesti päämiehen läsnäoloa. Asiamiehen on osoitettava toimintaoikeutensa esimerkiksi päämiehen allekirjoittamalla valtakirjalla.
(Hallintolaki 12 §)
Lapselle määrätty edunvalvoja
Lastensuojelun edunvalvoja määrätään huoltajan sijaan edustamaan lasta lastensuojeluasiassa. Siten edunvalvojalle siirtyy myös huoltajan oikeus saada lasta koskevia tietoja julkisuuslain nojalla ja antaa asiakastietolain mukainen luovutuslupa tietojen luovuttamiseen sivulliselle, jos
- edunvalvojan oikeutta tietoihin ei ole rajattu julkisuuslain perusteella eikä
- alaikäinen ole käyttänyt kielto-oikeuttaan tietojen suhteen.
Edunvalvojan määräämisestä huolimatta huoltajalle jää oikeus käyttää asiassa omaa puhevaltaansa. Huoltajalla säilyy siis vielä edunvalvojan määräämisen jälkeen oikeus tulla kuulluksi hallintolain mukaisesti esimerkiksi lapsen huostaanottoa tai sijaishuoltoon sijoittamista koskevassa asiassa. Siten huoltajalla on niissä tilanteissa oikeus saada tiedot, jotka ovat vaikuttaneet tai voineet vaikuttaa asian käsittelyyn.
(Julkisuuslaki 11 §)
Vanhempi, joka ei ole lapsen huoltaja
Jos lapsen vanhempi ei ole lapsen huoltaja, hänellä ei ole julkisuuslain mukaista oikeutta lasta koskeviin tietoihin, kun viranomaisessa tai tuomioistuimessa ei ole vireillä lasta koskevaa asiaa. Näitä asiakirjoja ovat lähinnä tosiasialliseen toimintaan liittyvät asiakirjat, kuten lapsen laitos- tai perhehoitoon liittyvät asiakirjat tai lapsen asiakaskertomukseen kertyneet avohuoltoa kuvaavat kirjaukset, kun lapsi ja huollosta irrotettu vanhempi eivät asu samassa taloudessa.
Vanhemmalla on oikeus saada lasta koskevaa tietoa, jos siitä on sovittu lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaisesti tai tuomioistuimen määräyksellä.
(Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) 7 §:n 1 momentti ja 9 §:n 1 momentti)
Huollosta irrotetulla vanhemmalla on kuitenkin julkisuuslain 12 §:n mukainen oikeus itseään koskevaan tietoon, joka on merkitty salassa pidettävään asiakirjaan. Tällainen asiakirja voi myös sisältää toista henkilöä, esimerkiksi lasta koskevia tietoja, jota ei saa luovuttaa, jos tiedon antaminen niistä olisi vastoin lapsen etua tai toisen tärkeää yksityistä etua.
Huollosta irrotettua vanhempaa on kuultava ennen päätöstä lapsen huostaanotosta, sijaishuollosta ja huostassapidon lopettamisesta. Hänellä on myös itsenäinen oikeus hakea muutosta näissä asioissa. Kuulemisen yhteydessä ja prosessin kuluessa hänellä on asiaan osallisena oikeus saada lasta koskevaa tietoa, ellei ole olemassa julkisuuslain 11 § 2 momentissa säädettyä edellytystä tiedon epäämiseen joko kokonaan tai osittain.
Sijaishuoltopaikan edustaja
Sijaishuoltopaikan edustajalla (perhehoitaja tai laitoksen työntekijä) ei ole suoraa tiedonsaantioikeutta lasta koskeviin salassa pidettäviin tietoihin. Hänellä ei myöskään ole oikeutta luovuttaa lasta koskevaa tietoa sivulliselle tai antaa suostumusta luovuttamiseen. Yksityisen sijaishuoltopaikan edustajalla ei ole huoltajaan verrattavaa oikeutta lasta koskevaan tietoon.
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulee kuitenkin antaa sijaishuoltopaikan edustajalle lasta koskevia tietoja, jotka ovat välttämättömiä lapsen edun mukaisen sijaishuollon toteuttamisen kannalta.
(Julkisuuslain 26 § 3 momentti)
Sosiaalityöntekijän tai muun hyvinvointialueen lastensuojelun työntekijän on arvioitava ennen tiedon luovuttamista, onko tiedon luovuttaminen lapsen edun mukaisen sijaishuollon toteuttamisen kannalta välttämätöntä.
Sijaishuoltopaikan edustajalle, lähinnä perhehoitajalle ja ammatillisen perhekodin edustajalle, on varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen sijaishuoltopaikan muuttamista tai huostassapidon lopettamista. Jos lapsi on sijoitettu kodinomaiseen lastensuojeluyksikköön siten, että hoitaja asuu yhdessä lapsen kanssa, myös hänelle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Edellä mainitut henkilöt ovat tällöin asiaan osallisia ja heillä on oikeus saada tiedot, jotka ovat vaikuttaneet tai voineet vaikuttaa asian ratkaisuun. Heillä on myös oikeus hakea muutosta päätökseen.
Tietojen luovuttaminen lastensuojelusta
Asiakkaan suostumus tietojen luovuttamiseen
Asiakkaan tietojen luovuttamiseen sivulliselle pitää yleensä olla asiakkaan tai hänen laillisen edustajansa suostumus. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetussa laissa (asiakastietolaki) on säädetty muun muassa luovutusluvan ja luovutuskiellon antamisesta ja peruuttamisesta.
STM:n opas asiakastietojen käsittelystä (Yhteistyötilat)
Suostumus tietojen luovuttamiseen sivulliselle
Jos alaikäinen kykenee ymmärtämään asian merkityksen, suostumus häntä koskevien tietojen luovuttamiseen pyydetään häneltä itseltään. Muutoin suostumuksen antaa hänen laillinen edustajansa, joka on yleensä lapsen huoltaja. Huoltaja ei voi antaa suostumusta niissäkään tilanteissa, jos on peruste lasta koskevien tietojen epäämiseen häneltä julkisuuslain nojalla.
Salassa pidettävien tietojen antaminen ilman asiakkaan suostumusta
1. Tietojen luovuttaminen asiakkaan hoidon ja huollon turvaamiseksi
Joissakin tilanteissa asiakasta koskevan tiedon luovuttaminen on välttämätöntä asiakkaan hoidon ja huollon turvaamiseksi, vaikka asiakkaan suostumusta ei ole voitu saada tai asiakas on kieltänyt tiedon luovuttamisen. Sosiaalihuollon asiakastiedon luovuttamisen edellytyksistä näissä tilanteissa on säännelty sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain 56 §:ssä.
Välttämätöntä tietoa lapsen hoidon ja huollon turvaamiseksi voidaan luovuttaa ilman asiakkaan suostumusta seuraavissa tilanteissa, jotka ovat lastensuojelun kannalta merkityksellisiä:
- asiakkaan hoidon tarpeen selvittämiseksi, järjestämiseksi tai toteuttamiseksi, jolloin tietoja voidaan luovuttaa esimerkiksi terveydenhuollon viranomaiselle tai
- asiakkaan koulutuksen tarpeen selvittämiseksi, järjestämiseksi tai toteuttamiseksi, jolloin tietoja voidaan luovuttaa esimerkiksi opetustoimen edustajalle.
Tietoja voidaan kuitenkin luovuttaa vain, jos se on tarpeen esimerkiksi lapsen edun kannalta.
Lapsen lähipiiriin kuuluvalle henkilölle voidaan antaa välttämätöntä tietoa asiakastietolain 56 §:n 4 momentin nojalla, jos tiedon antaminen on välttämätöntä asiakkaan tahdon tai sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi tai sosiaalihuollon toimenpiteen toteuttamiseksi, ja tiedon antaminen on lapsen edun kannalta tarpeen.
Sosiaalihuollon viranomaisen tulee pääsääntöisesti pyytää asiakkaan suostumus ennen tiedon luovuttamista, jos se on mahdollista ja asiakas kykenee pätevästi antamaan suostumuksen. Suostumuksen pyytäminen esimerkiksi kiireellisessä tilanteessa ei kuitenkaan saa vaarantaa toimenpiteen tarkoitusta.
Asiakastietolain sääntelystä tietojen luovuttamiseen liittyen on kerrottu tarkemmin STM:n oppaan asiakastietojen käsittelystä luvussa 9.
STM:n opas asiakastietojen käsittelystä (Yhteistyötilat)
Välttämätöntä tietoa voidaan luovuttaa lapsen hoidon, huollon tai koulutuksen tarpeen selvittämiseksi, tai niiden järjestämiseksi tai toteuttamiseksi
- toiselle sosiaalihuollon viranomaiselle (esimerkiksi saman hyvinvointialueen toinen sosiaalihuollon yksikkö)
- toisen sosiaalihuollon viranomaisen toimeksiannosta sosiaalihuollon tehtäviä suorittavalle henkilölle tai yhteisölle (yksityinen tai julkinen palveluntuottaja, jolta toinen hyvinvointialue hankkii ostopalveluna sosiaalihuollon palveluita) sekä
- muulle viranomaiselle (esimerkiksi koulu tai terveydenhuolto)
- yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoille, mutta vain siinä määrin kuin se on välttämätöntä asiakkaan välittömän hoidon tai huollon toteuttamiseksi tai muusta tähän rinnastettavasta syystä. Tietoja yksityisille näille tahoille voidaan luovuttaa vain akuuteissa tilanteissa. Tietojen antamisen tulee olla välttämätöntä asiakkaan hengen tai terveyden kannalta.
Sosiaalihuollon viranomainen saa antaa välttämättömiä tietoja esimerkiksi myös
- asiakkaan lailliselle edustajalle, lähiomaiselle tai muulle läheiselle, kun asiakastietolain 49 §:n 3 momentin edellytykset täyttyvät. Tuon säännöksen mukaan heillä on lastensuojelulain 30 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa asiakassuunnitelmaa varten tarpeelliset tiedot. Näissä tilanteissa tietoja voidaan antaa yksityisille henkilöille myös asiakkaan asiassa pidettävien neuvottelujen yhteydessä sekä läheisverkostoa kartoitettaessa.
- muulle yksityiselle henkilölle tai yhteisölle, jolle tiedon antaminen on välttämätöntä asiakkaan
- tahdon selvittämiseksi tai
- sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi tai
- sosiaalihuollon toimenpiteen toteuttamiseksi esimerkiksi silloin, kun tiedon antaminen on tarpeen lapsen edun vuoksi.
(Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (“asiakastietolaki”, 703/2023) 56 § 3 momentti)
Erityisesti silloin, kun tietoja luovutetaan yksityisille tahoille, sosiaalihuollon viranomaisen tulee korostaa heidän vaitiolovelvollisuutensa merkitystä, joka koskee myös näitä tahoja.
(Asiakastietolaki 5 §)
Tietojen luovuttaminen vähäisessä määrin on mahdollista esimerkiksi isännöitsijälle tai talonmiehelle silloin, kun viranomaisen on päästävä henkilön asuntoon sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi. Naapurille tai sukulaiselle voidaan myös jossain määrin antaa tietoja silloin, kun lastensuojeluilmoituksen perusteita selvitetään.
(Hallituksen esitys (HE 246/2022 vp) eduskunnalle laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä sekä siihen liittyviksi laeiksi (s. 108))
Lastensuojelun asiantuntijaryhmän jäsenille voidaan luovuttaa tietoja ensisijaisesti asiakkaan asiakastietolain 6 §:n mukaisella suostumuksella, mutta jos sitä ei saada, tiedot voidaan luovuttaa ryhmän jäsenille asiakastietolain 56 §:n nojalla.
2. Viranomaisen antaman tehtävän suorittamisen kannalta välttämättömien salassa pidettävien tietojen luovuttaminen
Sosiaalihuollon viranomainen voi luovuttaa salassa pidettävää tietoa omalle toimeksiantokumppanilleen
- virka-apupyynnön suorittamista tai
- toimeksiannostaan tai muutoin viranomaisen lukuun suoritettavaa tehtävää varten
siinä määrin kuin tieto on välttämätöntä tehtävän suorittamista varten.
(Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta 26 § 3 momentti ("julkisuuslaki", 621/1999))
Sosiaalihuollon viranomainen voi pyytää virka-apua esimerkiksi poliisilta sosiaalihuollon asiakaslain 22 §:n nojalla. Tällöin poliisille voidaan luovuttaa tietoa, joka on välttämätöntä virka-aputehtävän suorittamiseksi.
Perhehoitajalle voidaan luovuttaa julkisuuslain 26 §:n 3 momentin nojalla salassa pidettävää tietoa siinä määrin kuin on välttämätöntä lapsen asianmukaisen hoidon ja huolenpidon turvaamiseksi. Tällaisia välttämättömiä tietoja ovat esimerkiksi lapsen terveydentilaa koskevat tiedot. Näillä tiedoilla voi olla merkitystä myös perhekodin muiden jäsenten terveydentilan suojaamisen kannalta, jos tartuntavaara on olemassa.
Muu viranomaisen lukuun suoritettava tehtävä voi olla esimerkiksi lasta hoitaneelle lääkärille osoitettu lausuntopyyntö, jonka yhteydessä voidaan luovuttaa tehtävän asianmukaisen suorittamisen kannalta välttämätön määrä salassa pidettävää tietoa.
3. Salassa pidettävien tietojen antaminen asiakkaan suostumuksesta riippumatta eräissä muissa tilanteissa
Asiakastietolain 62 ja 63 §:ssä säädetään tietojen antamisesta eräissä käytännössä esiin tulevissa tilanteissa. Niissä sekä julkinen että yksityinen sosiaalihuollon palvelunantaja voi luovuttaa tietoa riippumatta asiakkaan tai laillisen edustajan suostumuksesta, mutta lähtökohtana on suostumuksen pyytäminen tietojen luovuttamiseen.
Tietojen luovuttaminen tuomioistuimelle tai muulle viranomaiselle
Sosiaalihuollon palvelunantaja voi luovuttaa salassa pidettäviä asiakastietoja tuomioistuimelle tai muulle suomalaiselle tai ulkomaalaiselle viranomaiselle
- jos se on välttämätöntä lapsen edun taikka erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun vuoksi
- tilanteissa, joissa sosiaalihuollon viranomaisella on oikeus tai velvollisuus panna asia vireille
- osallistumalla vireillä olevan asian käsittelyyn tai toimeenpanoon
- antamalla lausunto tai muu selvitys tai
- muulla tavalla.
(Asiakastietolaki 63 §)
Kyseeseen tulevat ainakin seuraavat tilanteet:
- Hyvinvointialueella on oikeus panna lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 14 §:n nojalla vireille asia käräjäoikeudessa hakemuksella. Saman lain 16 §:n nojalla hyvinvointialueen on annettava tuomioistuimen pyynnöstä mukainen selvitys lapsen huoltoa koskevassa asiassa.
- Hyvinvointialueen edustajan on tarvittaessa oltava lapsen tekemäksi ilmoitetun rangaistavan teon esitutkinnassa ja tuomioistuinkäsittelyssä sekä silloin, kun oppivelvollista lasta ollaan erottamassa koulusta. (Lastensuojelulaki 24 §:n 2 momentti)
- Digi- ja väestötietoviraston on pyydettävä hyvinvointialueelta lausunto, kun hakemus sukunimen muuttamisesta koskee huostaanotettua lasta. (Etu- ja sukunimilaki 27 §)
- Hyvinvointialue antaa suostumuksen huostaanotetun lapsen passiin. (Passilaki 7 §)
- Hyvinvointialueen on annettava pyydettäessä lausunto siitä, onko passin epääminen selvästi vastoin lapsen etua. (Passilaki 11 § 3 momentti)
- Ennen syytteen nostamista lapsen omavaltaisesta huostaanotosta, virallisen syyttäjän on kuultava sen hyvinvointialueen toimivaltaista sosiaalihuollon viranomaista, jossa lapsella on asuinpaikka tai jossa lapsi oleskelee tai jolla muuten ilmeisesti on parhaat tiedot lapsesta. (Rikoslaki 25 luvun 9 §)
Tietoja voidaan edellä selostetuissa tilanteissa luovuttaa joko pyydettäessä tai oma-aloitteisesti.
Tietojen luovuttaminen väärinkäytösten selvittämiseksi
Lisäksi salassa pidettäviä tietoja voidaan luovuttaa sosiaalietuuksia käsittelevälle viranomaiselle tai laitokselle etuutta koskevaa väärinkäytöstä selvitettäessä.
(Asiakastietolaki 63 § 1 momentti)
Tietojen luovuttaminen poliisille, syyttäjälle ja tuomioistuimelle
Sosiaalihuollon palvelunantajan on pyydettäessä annettava tieto salassa pidettävästä asiakirjasta asiakkaan tai hänen laillisen edustajansa suostumuksesta riippumatta poliisille, syyttäjäviranomaiselle tai tuomioistuimelle, jos se on tarpeen sellaisen rikoksen selvittämiseksi
- jonka ilmoittamatta jättäminen on säädetty rangaistavaksi rikoslain 15 luvun 10 §:ssä tai
- josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään 4 vuotta.
(Asiakastietolaki 63 § 2 momentti)
Esimerkiksi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus on 4 vuotta. Lapsenraiskauksen enimmäisrangaistus on 10 vuotta. Törkeän pahoinpitelyn enimmäisrangaistus on myös 10 vuotta.
Luovuttaminen oma-aloitteisestikin on mahdollista edellä mainittujen tilanteiden lisäksi myös vähäisempien rikosten osalta silloin, kun arvioidaan, että tiedon luovuttaminen on välttämätöntä
- lapsen edun tai
- erittäin tärkeän yksityisen tai yleisen edun vuoksi.
(Asiakastietolaki 63 § 3 momentti)
Lastensuojelun viranomainen voi luovuttaa tietoja poliisille esimerkiksi silloin, kun lastensuojelun tietoon on tullut, että vanhempi kurittavaa lasta ruumiillisesti. Oikeuskäytännön mukaan lapsen ruumiillinen kurittaminen, josta ei jää fyysisiä merkkejä lapseen, täyttää yleensä lievän pahoinpitelyn tunnusmerkistön.
Lievä pahoinpitely on virallisen syytteen alainen teko silloin, kun se kohdistuu alle 18-vuotiaaseen. Siitä ilmoittaminen on yleensä perusteltua lapsen edun ja erittäin tärkeän yleisen edun vuoksi. Erittäin tärkeä yleinen etu, jonka vuoksi tiedon oma-aloitteinen luovuttaminen on perusteltua, on pyrkimys nollatoleranssiin lapsen ruumiillisen kurittamisen suhteen.
Lastensuojeluviranomaisen velvollisuus ilmoittaa poliisille lapseen kasvuympäristössä kohdistuneesta rikoksesta
Lastensuojeluilmoituksen tekemiseen velvollisilla henkilöillä ja lastensuojeluviranomaisilla on velvollisuus tehdä poliisille ilmoitus, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä lapseen kohdistunutta seksuaalirikosta tai esimerkiksi pahoinpitelyä.
Ilmoitusoikeus poliisille vakavan väkivallan uhkasta
Sosiaalihuollon palvelunantajalla tai sen tehtäviä suorittavalla henkilöllä on oikeus ilmoittaa oma-aloitteisesti poliisille välttämättömiä tietoja, jotka ovat tarpeen
- henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia varten tai
- henkeä tai terveyttä uhkaavan teon estämistä varten.
Salassapitovelvollisuus ei estä tietojen luovuttamista, mutta niitä voi luovuttaa vain siinä määrin kuin on välttämätöntä, jotta poliisi voi tehdä arvion väkivallan uhasta tai estää väkivaltaisen teon tai sen jatkumisen. Edellytyksenä on, että henkilö on tehtäviä hoitaessaan saanut tietoja sellaisista olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan joutumassa väkivallan kohteeksi.
Ilmoitusoikeus koskee sekä lapsiin että aikuisiin kohdistuvaa väkivallan uhkaa. Ilmoitusoikeuden tarkoitus on ehkäistä perhe- ja lapsensurmia siten, että poliisi saa niiden uhkasta tiedon ajoissa ja voi siten pyrkiä ehkäisemään niitä.
(Asiakastietolaki 62 §)