Päätökset ja muutoksenhaku lastensuojelussa

Päätökset ja muutoksenhaku lastensuojelussa

Asianosaisten oikeusturva on otettava huomioon asiakkuuden eri vaiheissa. Lasta, vanhempia ja muita asianosaisia pitää kuulla. Heille pitää kertoa suunnitelmista ja päätöksistä. Toimet tulee tehdä mahdollisuuksien mukaan yhteisymmärryksessä.
Hallintopäätös pitää antaa kirjallisesti, ja sen perustelujen täytyy olla selkeät. Päätöksessä kerrotaan, mihin tietoihin ja selvityksiin ratkaisu perustuu, ja mitä säännöksiä on sovellettu. Päätöksessä pitää myös selvästi kertoa, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu, tai miten asia on muutoin ratkaistu. (Hallintolaki 43–45 §)
Päätökseen, johon saa hakea muutosta valittamalla, pitää liittää valitusosoitus. Siinä kerrotaan:
  • mihin viranomaiseen valitus tehdään
  • mille viranomaiselle valitusasiakirjat toimitetaan
  • kuinka pitkä valitusaika on ja mistä ajankohdasta se lasketaan
  • mitä tietoja valituskirjelmässä pitää olla
  • vaatimukset valituskirjelmän sisällöstä ja liitteistä sekä valituksen perille toimittamisesta.
(Hallintolaki 47 §)
Lastensuojelulain 90 §:ssä säädetään, missä lastensuojeluasioissa voi hakea valittamalla muutosta suoraan hallinto-oikeudelta, kun päätöksen on tehnyt sosiaalihuollon viranhaltija. Muissa lastensuojeluasioissa ei voi valittaa suoraan, vaan ensin pitää tehdä oikaisuvaatimus hyvinvointialueelle. (Lastensuojelulaki 90 §) (Sosiaalihuoltolaki 6 luku)
Alla olevassa luettelossa kerrotaan, mihin lastensuojelupäätöksiin ei voi hakea muutosta, ja mihin voi hakea muutosta joko oikaisuvaatimuksella tai valittamalla hallinto-oikeuteen. Rajoitukset pähkinänkuoressa

Päätökset, joihin ei voi hakea muutosta

  • Lastensuojelun asiakkuuden alkaminen tai ratkaisu siitä, että se ei ala (Lastensuojelulaki 27 §)
  • Päätös lapsen kiireellisen sijoituksen lopettamisesta, jos sijoitus raukeaa määräajan päättymisen vuoksi (Lastensuojelulaki 39 § 2 momentti)
  • Päätös luvatta laitoksesta poistuneen lapsen etsimisestä (Lastensuojelulaki 69 a §)
  • Päätös henkilönkatsastuksen toimittamisesta (Lastensuojelulaki 66 a §)
  • Päätös omaisuuden tai lähetysten tarkastamisesta (Lastensuojelulaki 67 §)

Päätökset, joista tehdään oikaisuvaatimus

Seuraavista viranhaltijan päätöksistä tulee tehdä oikaisuvaatimus 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.  (Sosiaalihuoltolaki 50 §)
  • Päätös avohuollon tukitoimesta (Lastensuojelulaki 35–36 §) Muutoksenhakuun oikeutetut: 12 vuotta täyttänyt lapsi ja huoltaja
  • Päätös lastensuojelun avohuollon sijoituksesta (Lastensuojelulaki 37 §) Muutoksenhakuun oikeutetut: 12 vuotta täyttänyt lapsi, huoltaja ja vanhempi, jonka kanssa yhdessä asumista päätös koskee
  • Päätös lapsen kiireellisen sijoituksen lopettamisesta, jos perusteena muu kuin kiireellisen sijoituksen raukeaminen määräajan päättymisen johdosta (Lastensuojelulaki 39 §) Muutoksenhakuun oikeutetut: 12 vuotta täyttänyt lapsi ja huoltaja
  • Lastensuojelun jälkihuoltopäätös (jälkihuollon järjestäminen lapselle) (Lastensuojelulaki 75–77 §) Muutoksenhakuun oikeutetut: 12 vuotta täyttänyt lapsi ja huoltaja
  • Lastensuojelun jälkihuoltopäätös (jälkihuollon järjestäminen nuorelle) (Lastensuojelulaki 75–77 §) Muutoksenhakuun oikeutettu: täysi-ikäinen nuori
  • Lastensuojelun jälkihuoltopäätös (vanhemman tai muun henkilön jälkihuollollinen tukeminen) (Lastensuojelulaki 75–77 §) Muutoksenhakuun oikeutetut: lapsen huoltaja ja henkilö, ketä päätös koskee
  • Itsenäistymisvarojen maksaminen (Lastensuojelulaki 75–77 §) Muutoksenhakuun oikeutetut: 12 vuotta täyttänyt lapsi ja lapsen huoltaja (täysi-ikäisten kohdalla täysi-ikäinen nuori)
  • Päätös yksityisen sijoituksen hyväksymisestä (myös kielteiset päätökset) (Lastensuojelulaki 81 § 2 momentti) Muutoksenhakuun oikeutetut: 12 vuotta täyttänyt lapsi, huoltaja ja henkilö, joka hoitaa lasta yksityisesti

Päätökset, joihin haetaan muutosta suoraan hallinto-oikeudelta

Seuraavista viranhaltijan tekemistä päätöksistä haetaan muutosta suoraan hallinto-oikeudelta 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.
  • Päätös lapsen kiireellisestä sijoituksesta (Lastensuojelulaki 38 §) Muutoksenhakuun oikeutetut: 12 vuotta täyttänyt lapsi, huoltaja, vanhempi ja henkilö, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on tai on välittömästi ennen asian valmistelua ollut
  • Päätös lapsen kiireellisen sijoituksen jatkamisesta (Lastensuojelulaki 38 a §) Muutoksenhakuun oikeutetut: 12 vuotta täyttänyt lapsi, huoltaja, vanhempi ja henkilö, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on tai on välittömästi ennen asian valmistelua ollut
  • Päätös suostumukseen perustuvasta huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta (Lastensuojelulaki 43 § 1 momentti) Muutoksenhakuun oikeutetut: 12 vuotta täyttänyt lapsi, huoltaja, vanhempi ja henkilö, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on tai on välittömästi ennen asian valmistelua ollut
  • Päätös sijaishuoltopaikan muuttamisesta (Lastensuojelulaki 43 § 3 momentti) Muutoksenhakuun oikeutetut: 12 vuotta täyttänyt lapsi, huoltaja, vanhempi ja henkilö, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on tai on välittömästi ennen asian valmistelua ollut
  • Yhteydenpidon rajoittaminen (Lastensuojelulaki 63 §) Muutoksenhakuun oikeutetut: 12 vuotta täyttänyt lapsi, huoltaja ja henkilö, jonka yhteydenpitoa lapseen on päätöksellä rajoitettu Muutoksenhakuoikeus myös päätöksestä, jonka on tehnyt muu kuin sosiaalitoimen viranhaltija (esimerkiksi laitoksen johtaja)
  • Aineiden ja esineiden haltuunotto (65 §), lähetyksen luovuttamatta jättäminen (67 § 4 mom.), liikkumisvapauden rajoittaminen (69 §), eristäminen (70 §) ja erityinen huolenpito (72 §)  (Lastensuojelulaki 11 luku) Muutoksenhakuun oikeutetut: 12 vuotta täyttänyt lapsi ja huoltaja Muutoksenhakuoikeus myös päätöksestä, jonka on tehnyt muu kuin sosiaalitoimen viranhaltija (esimerkiksi laitoksen johtaja)
  • Päätös lapsen huostassapidon lopettamisesta (Lastensuojelulaki 47 §) Muutoksenhakuun oikeutetut: 12 vuotta täyttänyt lapsi, huoltaja, vanhempi ja henkilö, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on tai on välittömästi ennen asian valmistelua ollut

Hallinto-oikeuden tekemät päätökset ja välipäätökset

  • Tahdonvastainen huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen (Lastensuojelulaki 43 § 2 momentti)
  • Tuomioistuimen lupa lapsen tutkimista varten (Lastensuojelulaki 28 §)
  • Väliaikainen määräys (Lastensuojelulaki 83 §)
  • Täytäntöönpanon kieltäminen tai keskeyttäminen (Lastensuojelulaki 91 § 3 momentti) (Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 123 §)

Muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oikeuteen

Lastensuojelulain 43 §:n 2 momentissa tarkoitetusta lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevasta hallinto-oikeuden päätöksestä (tahdonvastainen huostaanotto) saa hakea valittamalla muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta ilman valituslupaa. (Lastensuojelulaki 92 § 2 momentti)
Seuraaviin hallinto-oikeuden päätöksiin saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan:
  • Lapsen huostaanotto ja sijaishuolto (suostumukseen perustuva, hyvinvointialueella tehty päätös) (Lastensuojelulaki 43 § 1 momentti)
  • Huostassapidon lopettaminen (Lastensuojelulaki 47 §)
  • Yhteydenpidon rajoittaminen (Lastensuojelulaki 63 §)
  • Lupa lapsen tutkimista varten (Lastensuojelulaki 28 §)
  • Toimeentulon ja asumisen turvaaminen (Lastensuojelulaki 35 §)
  • Jälkihuollon järjestäminen (Lastensuojelulaki 75-76 §)
  • Kielto pitää yksityisesti sijoitettua lasta yksityiskodissa (Lastensuojelulaki 81 § 5 momentti)
Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan, että hallinto-oikeuden päätökseen kiireellisen sijoituksen aikana tehdystä sijaishuoltopaikan muuttamisesta ei saanut valittamalla hakea muutosta. (KHO:2022:59)
Kun valittaja hakee valituslupaa, hänen pitää kertoa, mihin valitusluvan perusteeseen hän vetoaa (hallintoprosessilain 111 §) ja miksi hän katsoo, että tämä peruste täyttyy hänen asiassaan. Korkeimman hallinto-oikeuden on myönnettävä valituslupa, jos jokin valitusluvan myöntämisen perusteista toteutuu. (Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 110–111 § (“hallintoprosessilaki”, 808/2019))

Kuuleminen ja mielipiteen selvittäminen

Kuulemisen tarkoitus

Päätöstä valmistelevan viranomaisen tulee antaa asianosaiselle tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta ennen asian ratkaisemista. Lisäksi asianosaisen tulee saada mahdollisuus antaa selityksensä vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Kuuleminen ei siten ole pelkkä muodollisuus, vaan kuultavalle on varattava tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa asian ratkaisemiseen.
Asianosaista kuullaan vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Vaatimus tarkoittaa esimerkiksi viranomaisen vaatimusta lapsen huostaan ottamisesta. (Hallintolaki 34 §)
Asianosainen on henkilö, jonka etua, oikeutta tai velvollisuutta asia koskee. Lastensuojeluasiassa voi olla myös asiaan osallisia, joita tulee kuulla ennen päätöksen tekemistä.
Lastensuojelulain 42 §:ssä säädetään kuulemisestä sijaishuoltoa ja huostaanottoa koskevassa asiassa, mutta viranomaisen tulee kuulla asianosaisia hallintolain mukaisesti myös valmistellessaan muita päätöksiä. Muissa kuin huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevissa asioissa kuulemiseen sovelletaan hallintolakia. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi lastensuojelulain mukaiset rajoitukset.

Kuulemiskutsu

Kutsu kuulemiseen pitää antaa kirjallisesti. Viranomainen voi antaa kirjallisen tiedon asianosaiselle henkilökohtaisesti, tai lähettää virkakirjeellä tai saantitodistuksella. Jos asianosainen ei nouda kuulemiskutsua, viranomainen voi toimittaa kutsun haastemiehen kautta. Kutsussa on ilmoitettava kuulemisen tarkoitus ja määräaika selityksen antamiselle. (Hallintolaki 36 §, 59 § ja 60 §)
Jos tiedoksianto kuulemisesta (kuulemiskutsu) lähetetään tavallisena virkakirjeenä, tulee asiakirjoihin ottaa jäljennös kuulemisilmoituksesta. Siitä tulee ilmetä, kenelle, milloin ja missä asiassa se on lähetetty sekä lähettäjän nimi. Vastaanottajan katsotaan saaneen asiasta tiedon seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä, jollei muuta osoiteta. Saantitodistusta ei siten lain mukaan välttämättä tarvitse käyttää.
Tiedoksianto voidaan myös luovuttaa henkilökohtaisesti vastaanottajalle tai hänen edustajalleen, jolloin siitä on laadittava kirjallinen todistus. Siitä on käytävä ilmi tiedoksiannon toimittaja, vastaanottaja ja tiedoksiannon ajankohta.
Määräaika selityksen antamiselle ei saa olla kohtuuttoman lyhyt. Kohtuullisen ajan arviointiin vaikuttaa se, että kuultavalla on mahdollisuus tutustua aineistoon huolellisesti. Kuultava saattaa joutua myös hankkimaan ulkopuolista apua kirjallisen selityksen laatimiseen tai hankkimaan ulkopuolisen asiantuntijan arvion asiasta.
Viranomaisen tulee tarvittaessa yksiöidä kuulemiskutsussa, mistä seikoista se erityisesti haluaa selitystä. Kutsussa tulee olla maininta, että asia voidaan ratkaista, vaikka asiaan osallinen ei käytä tilaisuutta tulla kuulluksi tai jos hän ylittää määräajan.

Asianosaisen oikeus tutustua asiakirjoihin

Viranomaisen tulee oma-aloitteisesti ja viran puolesta toimittaa asiaan osalliselle kuulemisen kohteena olevat asiakirjat alkuperäisinä tai jäljennöksinä, tai varattava muutoin tilaisuus tutustua niihin. Jos asiakirjoja ei toimiteta kutsun yhteydessä, on kutsussa selvästi ilmaistava missä ja milloin asianosaisella voi tutustua niihin. Asiakirjoissa tulee olla salassapitomerkintä.
Asiakirjoja voidaan jättää kokonaan tai osittain luovuttamatta. Siihen tulee olla peruste laissa. Peruste voi olla esimerkiksi se, että tiedon luovuttaminen on vastoin lapsen etua julkisuuslain mukaisesti. (Hallintolaki 36 §) (Julkisuuslain 11 §:n 2 momentti)
Asianosaisilla on oikeus kuulemisen yhteydessä tutustua kaikkiin niihin asiakirjoihin, jotka ovat voineet tai voivat vaikuttaa asian ratkaisuun. Lapselle ei kuitenkaan saa antaa kuulemisen tai mielipiteen selvittämisen yhteydessä sellaisia tietoja, jotka vaarantavat hänen kehitystään tai ovat vastoin lapsen muuta erittäin tärkeää yksityistä etua. (Lastensuojelulaki 20 §) (Hallintolaki 34 §)
Lapsen etu voi vaarantua esimerkiksi silloin, kun asiakirjat sisältävät sellaisia tietoja lapsen vanhemmista tai lapsesta itsestään, jotka voisivat vaarantaa lapsen mielenterveyttä tai hänen suhdetta vanhempiinsa. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä harkitsee, mikä on lapsen edun mukaista. Hän myös harkitsee, olisiko lapselle luontevinta lukea asiakirjat itse vai se, että lapsi tutustuu asiakirjoihin keskustelujen avulla.
Tiedonsaantioikeus koskee sellaisia asiakirjoja, jotka viranomainen hankkinut tai laatinut käsitellessään lapsen asiaa. Asiakirja on myös voitu lähettää muualta. Tietojensaantioikeuteen ei vaikuta se, onko asiakirja viranomaisen itsensä laatima vai onko se saatu muualta.
Esimerkiksi sosiaalityöntekijän tekemät kirjaukset yleensä vaikuttavat tai ovat voineet vaikuttaa asian käsittelyyn, joten asianosaisilla on niihin tietojensaantioikeus. (Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta 5, 11 ja 12 §)
Lastensuojelussa tietoja saattaa kertyä muistakin henkilöistä kuin asiakkaasta tai muusta asianosaisesta. Kirjauksia tehdään esimerkiksi lapsen läheisistä henkilöistä. Asianosaisen tiedonsaantioikeus voi ulottua myös näihin tietoihin, jos ne voivat tai ovat voineet vaikuttaa tietoa asian käsittelyyn viranomaisessa. (Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta 11 §)

Kuulemistilaisuus

Asianosaisen oikeusturvan kannalta on tärkeää, että hänelle vartaan tilaisuus lausua mielipiteensä tai antaa suullinen tai kirjallinen selitys. Asianosaisilla on oikeus olla mukanaan asiamies tai avustaja. Lapsella voi olla mukanaan esimerkiksi ystävä tai muu läheinen henkilö. Jos asianosainen ei toimita pyydettyä selvitystä tai ei saavu kuulemistilaisuuteen, asia voidaan ratkaista kuulematta tätä henkilöä.
Selvitykset, kuten lääkärinlausunnot, ovat viranomaisen vaatimuksen perusteena olevia tosiseikkoja ja todisteita niiden olemassaolosta. Vaatimukset ja selvitykset vaikuttavat oikeudelliseen arviointiin. Viranomaisen tulee kuulla asianosaista myös silloin, kun kuulemisen jälkeen saapuu uutta selvitystä.
Kuulemisesta on hyvä tehdä kuulemiskertomus, johon merkitään läsnäolijat ja ne seikat, jotka kuultava tuo esiin. Kuulemisen suorittava viranomainen lukee kirjaukset asianosaiselle. On suositeltavaa, että asianosainen vahvistaa kertomuksen allekirjoituksellaan.

Lapsen mielipiteen selvittäminen

Vaikka alle 12-vuotiaalla lapsella ei ole oikeutta tulla kuulluksi hallintolain mukaisesti, tulee hänen mielipiteensä selvittää lastensuojelulain 20 §:n edellyttämällä tavalla. Mielipiteiden ja ajatusten esiin tuominen on lapsen oikeus, oli hän minkä ikäinen tahansa. (Lastensuojelulaki 20 §)
Lastensuojelun työntekijän tulee turvata lapselle mahdollisuus saada tietoa lastensuojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siinä mielipide ikää ja kehitystasoa vastaavalla tavalla. Lapsen mielipiteen selvittämisen tapa ja pääasiallinen sisältö kirjataan lasta koskeviin asiakirjoihin. (Lastensuojelulaki 20 § 1 momentti) (Lastensuojelulaki 5 §)
Lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä, jos selvittäminen vaarantaisi lapsen terveyttä tai kehitystä, tai olisi muutoin ilmeisen tarpeetonta. Selvittäminen voidaan jättää tekemättä esimerkiksi silloin, kun se voisi selvästi järkyttää tai vahingoittaa lasta tämän henkisen tilan vuoksi. (Lastensuojelulaki 20 § 3 momentti)
Lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä myös esimerkiksi silloin, kun lasta koskeva hakemus on selvästi perusteeton vanhempien hakiessa toistuvasti huostassapidon lopettamista ilman, että olosuhteissa olisi tapahtunut muutoksia. Mielipiteen selvittämättä jättäminen on perusteltava ja merkittävä asiakirjoihin.
Lapsen mielipiteen selvittäminen on parhaimmillaan enemmän kuin vain toisen ilmaiseman mielipiteen vastaanottamista - se on kuuntelemista, katselemista ja yritystä ymmärtää. Tilanteessa työntekijältä edellytetään aktiivisuutta vuorovaikutuksessa niin, että lapsi kokee "puheensa" olevan tärkeää ja kiinnostavaa ja että hänellä on vapaus ilmaista itseään.
Jos lapsi on hyvin pieni tai ei muuten kykene esittämään mielipidettään asiasta suullisesti, mielipidettä voidaan selvittää myös välillisesti, kuulemalla ja keräämällä tietoa esimerkiksi lapsen läheisiltä ihmisiltä, päiväkodista tai koulusta.
Lapsen mielipidettä voidaan selvittää myös seuraamalla lapsen leikkejä ja toimintoja tai piirustuksia tutkimalla. Lapsen mielipiteen selvittämisen voi tehdä lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tai se voidaan suorittaa muulla tavoin, joissakin tapauksissa esimerkiksi perheneuvolassa tai muun asiantuntijan toimesta.
Lapsen mielipiteen selvittäminen on tehtävä hyvin hienovaraisesti. Luottamus lapsen ja työntekijän välillä on keskeistä. Ilman sitä ahdistavista asioista on vaikea puhua. Jotta mielipiteen selvittäminen tai kuuleminen onnistuisi, lapsen on oltava tietoinen, että huoltaja hyväksyy menettelyn.
Lapsi voi olla aidosti ja avoimesti mukana vain tilanteissa, jotka eivät uhkaa hänen lojaliteetin tunnettaan vanhempaan nähden eikä hänen omaa turvallisuuden tunnettaan. Lapsella on myös oikeus olla puhumatta.

Kuuleminen lastensuojelulain 42 §:n mukaisesti

Lastensuojelulain 42 §:n nojalla viranomaisen tulee varata asiaan osallisille tilaisuus tulla kuulluksi
  • ennen huostaanottoa koskevan hakemuksen tai päätöksen tekemistä
  • ennen sijaishuoltoa tai huostassapidon lopettamista koskevan päätöksen tekemistä.
Kuultavia ovat
  • 12 vuotta täyttänyt lapsi. Myös nuoremman lapsen mielipide tulee selvittää.
  • huoltaja tai muu laillinen edustaja
  • vanhempi ja
  • henkilö, jonka hoidossa lapsi on tai on ollut välittömästi ennen asian valmistelua.
Kuulemisvelvollisuus kattaa sekä suostumukseen perustuvat että vastentahtoiset huostaanotot. Kuulemiskertomukseen on merkittävä, vastustaako kuultava huostaanottoa tai sijaishuoltopaikkaa.
Henkilö, jonka hoidossa lapsi on tai on ollut välittömästi ennen asian valmistelua, on sellainen henkilö, joka on tosiasiallisesti vastannut lapsen hoidosta, ja jonka kanssa lapsi on asunut yhteisessä kodissa. Tällainen henkilö voi olla esimerkiksi vanhemman uusi avio- tai avopuoliso tai rekisteröity elämänkumppani, yksityisesti sijoitetun lapsen hoitaja tai muu vastaava henkilö. Myös toimeksiantosuhteiset perhehoitajat ja ammatillisten perhekotien perhehoitajat ovat tällaisia henkilöitä.
Kuulemisvelvoite ei koske vanhemman uutta kumppania, jos hän ei ole tosiasiassa osallistunut lapsen hoitoon ja kasvatukseen. Aikarajoja ei voi asettaa, vaan perhettä haastattelemalla selvitetään, onko kumppania kuultava.
Viranomainen voi järjestää kuulemisen niin, että paikalla on kaksi työntekijää tai että kuuleminen tapahtuu lastensuojelun asiantuntijaryhmässä.
Kuuleminen voidaan suorittaa myös lapsen asioista järjestettävän neuvottelun tai läheisneuvonpidon yhteydessä. Tällöin kuuleminen on luontevaa, mutta on huomattava salassapitovelvollisuus. Kuulemiseen neuvottelun tai läheisneuvonpidon yhteydessä täytyy olla asianosaisen suostumus ja hänen täytyy ymmärtää kuulemisen luonne.

Kuulemisen suorittamatta jättäminen

Kuuleminen voidaan jättää suorittamatta lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevassa asiassa, jos
  1. kuulematta jättämistä voidaan pitää perusteltuna lapsen ja kuultavan puuttuvan yhteydenpidon vuoksi eikä kuulemisen voida olettaa olevan ehdottoman välttämätöntä asian selvittämiseksi,
  2. kuultavan asuin- tai olinpaikkaa ei voida kohtuullisin toimenpitein selvittää tai
  3. kuulemisesta saattaa aiheutua vakavaa vaaraa lapsen kehitykselle tai turvallisuudelle ja kuulematta jättämistä on pidettävä lapsen edun toteutumisen kannalta välttämättömänä. (Lastensuojelulaki 42 § 3 momentti)
Puuttuva yhteydenpito tarkoittaa, että kuultavan henkilön oman valinnan perusteella yhteydenpitoa ei ole lähes lainkaan. Jos puuttuva yhteydenpito ei perustu kuultavan asianosaisen omaan valintaan tai jos esimerkiksi lapsen toinen vanhempi on pitänyt yhteyttä lapseen harvakseltaan – kerran tai kaksi vuodessa – kysymys ei välttämättä ole puuttuvasta yhteydenpidosta.
Vaikka lapsen ja kuultavan välinen yhteydenpito puuttuu, kuuleminen tulee tehdä, jos se on muutoin tarpeen asian selvittämiseksi. Tällainen tilanne on esimerkiksi, kun huostaanottoa harkittaessa selvitetään toisen vanhemman mahdollisuutta vastata lapsensa hoidosta ja kasvatuksesta.
Kun viranomainen selvittää kuultavan asuin- ja olinpaikkaa, tulee hänen selvittää niitä esimerkiksi muilta asianosaisilta ja viranomaisilta, kuten poliisi, Rikosseuraamusvirasto ja rekisteriviranomainen DVV. Lapsen asiakirjoista tulee ilmetä, miten kuultavaa on yritetty tavoittaa ja selvittää hänen olinpaikkaansa.
Lasta koskeviin asiakirjoihin täytyy liittää selvitys, miksi ja millä perusteella kuuleminen on jätetty suorittamatta. Jos tiettyä asianosaista ei ole kuultu, on hänelle kuitenkin annettava todisteellisesti tiedoksi päätös lapsen huostaanotosta, sijaishuoltoon sijoittamisesta tai huostassapidon lopettamisesta.
Muissa kuin lastensuojelulain 42 §:n tarkoittamisessa tilanteissa kuulematta jättämiseen sovelletaan hallintolain 34 §:n 2 momenttia. Lastensuojeluasiassa kyseeseen tulevat lähinnä kohdat, joiden mukaan asian saa ratkaista kuulematta asianosaista, jos
  • kuuleminen saattaa vaarantaa päätöksen tarkoituksen toteutumisen
  • kuulemisesta aiheutuva asian käsittelyn viivästyminen aiheuttaa huomattavaa haittaa ihmisten terveydelle, yleiselle turvallisuudelle, tai ympäristölle.
Highlight

Sources

Next
Next