Astman hoito
Astmadiagnoosi perustuu vaihtelevan tai lääkityksellä laukeavan keuhkoputkien ahtautumisen osoittamiseen astmaan sopivien oireiden yhteydessä.
Pikkulapsilla käytetään impulssioskillometriaa ja kouluiästä alkaen yleensä spirometriaa ja PEF-seurantaa. Tarvittaessa tehdään rasituskoe tai altistuskokeita.
Astman hoidon tavoitteina ovat oireettomuus, keuhkojen normaali toiminta ja pahenemisvaiheiden estäminen. Astman lääkehoidossa tärkeintä on astmatulehduksen rauhoittaminen inhaloitavalla kortisonilla. Keuhkoputkia avaavaa beeta2-agonistia otetaan tarvittaessa oireiden hoitoon.
Astman lääkehoitoa säädellään astman hallinnan mukaan. Jos inhaloitava kortisoni ei riitä pitämään oireita kurissa, aloitetaan sen rinnalle yksi tai useampi lisälääke: pitkävaikutteinen beeta2-agonisti tai leukotrieenisalpaaja, aikuisilla voi kokeilla myös teofylliiniä tai tiotropiumia.
Alle kouluikäisten lasten astman diagnostiikan ja hoidon päävastuu on erikoissairaanhoidolla. Kouluiästä alkaen päävastuu on perusterveydenhuollolla.
Ihoallergioiden hoito
Atooppinen ekseema eli ihottuma on krooninen, kutiseva, tulehduksellinen ihotauti, jolle tyypillisiä ovat vaikeasti ennustettavat pahenemisvaiheet.
Diagnoosi on kliininen, joten laboratorio- tai allergiatutkimukset eivät yleensä ole tarpeen. Atooppisen ekseeman ehkäisyyn ei tunneta kiistattomia keinoja.
Osalla alle vuoden ikäisistä keskivaikeaa tai vaikeaa ekseemaa sairastavista lapsista voi taustalla olla ruoka-allergia. Muissa potilasryhmissä ruoka-aineallergiaa ei yleensä tarvitse etsiä.
Suurimmalla osalla allerginen sairaus on lievä ja sen ennuste on hyvä. Vaikea allerginen ihottuma heikentää elämänlaatua, ja käsi-ihottumana ilmenevä atooppinen ekseema voi rajoittaa työkykyä
Lapsipotilaiden vanhemmilla on hyvä olla riittävästi tietoa atooppisesta ekseemasta ja sen hoidosta.
Perusvoiteiden säännöllinen käyttö ja ihoa ärsyttävien tekijöiden välttäminen ja lääkevoiteiden käyttö aktiivisen ekseeman aikana ovat omahoidon kulmakivi.
Ihottuman tehokas paikallishoito lievittää parhaiten atooppisen ekseeman kutinaa. Useimmat potilaat pärjäävät perusvoiteilla ja ajoittaisella mietojen paikalliskortikosteroidien käytöllä.
Ellei paikalliskortikosteroideilla oikein käytettynä saada aikaan riittävää vastetta, voidan käyttää paikallisia kalsineuriinin estäjiä tai UV-valohoitoa. Systeemisiä lääkityksiä tarvitaan joskus, jos ihottuma on laaja-alainen ja vaikeahoitoinen.
Herkästi uusivassa allergisessa ihottumassa ylläpitohoito kortikosteroidivoiteella tai kalsineuriinin estäjällä kahdesti viikossa on perusteltua.
Ruoka-aineallergian hoito
Ruoka-allergian tavallisia oireita ovat vaikea atooppinen ekseema, nokkosihottuma ja angioödeema. Suolioireina voi esiintyä oksentelua, ripulia ja harvoissa tapauksissa koliikkia.
Ravitsemuksessa keskeisten ruokien (käytännössä maidon ja viljojen) osalta ruoka-allergian diagnoosin perustana on valvottu välttämis-altistuskoe.
Jos reaktiot ovat viiveisiä ja vaikeasti tulkittavia, suositellaan kaksoissokkoaltistuskoetta. Muilta osin diagnoosin perustana ovat kokeilut, jotka toteutetaan kotona lääkärin, terveydenhuoltohenkilökunnan ja potilaan huoltajan kanssa yhdessä laaditun suunnitelman mukaan.
Välttämiseen liittyvä oireiden väheneminen ei riitä ruoka-allergian diagnoosiksi, vaan diagnoosi selviää altistuksessa, jossa eliminaation aikana hävinnyt oire palaa.
Altistuskokeen suorittamiseen ja oireiden vaikeusasteen tulkintaan esitetään yhtenäiset ohjeet.
Allergeenin komponenttidiagnostiikka on uusi työkalu, jolla voidaan IgE-välitteisessä allergiassa arvioida reaktion vakavuutta.
Jos epäillään maitoallergiaa, imettävälle äidille ei suositella eliminaatioruokavaliota, koska äidinmaitoon erittyvien allergeenisten proteiinien määrät ovat äärimmäisen pieniä.