Traumaattisen psyykkisen kriisin kulku
Kriisin kulku
Kriisireaktiot esitetään seuraavaksi yksinkertaistaen eri vaiheina. Käytännön kriisi- ja hoitotyössä vaiheet usein limittyvät, eikä jako ole näin kaavamainen. Jokaisen autettavan henkilön tarina ja toipuminen kriisistä ovat yksilöllisiä ja sosiaalinen tuki vaihtelee. Henkilön reaktion voimakkuus ja kriisin kulku riippuu muun muassa
- aiemmista traumoista ja niiden luonteesta
- stressitekijästä, sen voimakkuudesta ja kestosta
- kriisissä olevan henkilön psyykkisestä haavoittuvuudesta ja voimavaroista.
Seuraavaksi käsittelemme kriisin vaiheet:
- sokkivaihe
- reaktiovaihe
- käsittelyvaihe
- uudelleen suuntautuminen.
Sokkivaihe
Sokilla tarkoitetaan äkisti muuttunutta tietoisuuden tilaa ja se seuraa kriisin laukaisevaa tilannetta. Sokki alkaa heti ja kestää muutamista hetkistä muutamaan vuorokauteen. Tällöin henkilön on vaikea ymmärtää ja jäsentää tapahtunutta. Hän ei yleensä koe olevansa sokissa, joten hän ei voi valita käyttäytymistään. Henkilön olo voi olla epätodellinen, epäuskoinen ja ajantaju voi muuttua. Tilannetta kuvaa hyvin lause ”Tämä ei voi olla totta!”
Reaktiot voivat ulospäin vaihdella tyyneydestä, rauhallisesta toiminnasta ja eleettömyydestä kaoottiseen kiihtymykseen. Kaoottisuus voi ilmetä raivostumisena, huutamisena, itkuna, levottomuutena ja ylipäätään tunnetilojen vaihteluna. Osa suojautuu käyttäytymällä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut, mistä syystä heidän psyykkinen tilansa voidaan arvioida sokkitilanteessa väärin.
Reaktiovaihe
Tässä kriisin vaiheessa henkilö etsii järjestystä aluksi kaoottiselta vaikuttaneeseen tilanteeseen. Vaihe kestää muutamista kuukausista noin vuoteen. Tilannetta kuvaa hyvin kysymys ”Selviänkö tästä ikinä?”
Yleisiä kokemuksia ovat
- masennus
- ahdistus
- syyllisyys
- viha
- pelot
- tulevaisuuden menetyksen tunne
- itsesyytökset ja muiden syyttäminen
- unihäiriöt ja painajaiset
- traumatilanteen kertaaminen.
Fyysisiä oireita voivat olla
- ruokahaluttomuus
- pahoinvointi
- vapina
- sydämentykytys
- hikoilu
- huimaus.
Henkilölle syntyy myös helposti pako- ja sopeutumismalleja, jotka häiritsevät todellisuuden hahmottamista ja joskus myös sosiaalisia suhteita.
Lopulta kieltäminen ja torjunta vähenevät. Henkilö alkaa hyväksyä ja ymmärtää tilanteen väistämättä tapahtuneeksi. Hän voi kokea vihaa ja syyllisyyttä. Hän miettii omaa osuuttaan tapahtuneeseen. Tällöin henkilö tarvitsee mahdollisuuden tulla kuulluksi, nähdyksi ja välitetyksi.
Tyypillistä on, että henkilön on vaikea tai mahdotonta muistaa, sisäistää tai käsitellä sokkivaiheen tapahtumia ja silloin annettuja ohjeita tarkasti. Hän voi silti muistaa tuskallisen yksityiskohtaisia asioita tapahtumasta. Sokkivaiheessa suojautuminen on selviytymisen kannalta tärkeä mielensisäinen mekanismi. Se on henkilölle ominainen reagointitapa sokkitilanteen aikana, joka voi tuntua hänestä tai hänet tuntevista henkilöistä muuten jopa vieraalta.
Käsittelyvaihe
Tässä vaiheessa henkilö pyrkii ymmärtämään kriisin aiheuttanutta tapahtumaa. Se antaa tilaa pelkojen ja traumojen läpikäymiseen. Pikku hiljaa kieltäminen vähenee ja tapahtunut ymmärretään todeksi. Vaihe on yksilöllinen ja kestää yleensä kuukausia.
Voimakkaimmat tunteet heikkenevät ja asian käsittely kääntyy enemmän sisäiseksi työskentelyksi. Se tarkoittaa menetysten ja muutosten kohtaamista ja niiden työstämistä. Tilannetta kuvaa hyvin itselle esitetty kysymys ”Mikä minussa ja elämässäni muuttuu tämän tapahtuman seurauksena?”
Käsittelyvaiheeseen liittyy usein
- ärtyneisyyttä
- keskittymisvaikeuksia
- muistivaikeuksia
- vetäytymistä sosiaalisista suhteista.
Henkilö tekee käsittelyvaiheessa surutyötä jäsentäessään tapahtunutta, erityisesti menetettyään läheisensä. Hän käy usein läpi omia uskomuksiaan, identiteettiään ja vakaumustaan. Tyypillistä on orastava suuntautuminen kohti tulevaisuutta. Sen tarkempaan pohtimiseen ja muutosten tekemiseen henkilöllä ei kuitenkaan ole vielä riittäviä voimavaroja. Ammattiapua tarvitaan erityisesti, jos ihminen käyttää edelleen puolustusmekanismeista voimakasta torjuntaa, eikä kykene sopeutumaan tai hyväksymään tapahtunutta lainkaan.
Uudelleen suuntautumisen vaihe
Tässä vaiheessa kriisiä henkilö jäsentää tilanteen uudelleen. Tapahtunut asia alkaa muuttua hitaasti tietoiseksi osaksi omaa elämänkokemusta, elämäntarinaa ja kokemusta itsestä. Oleellista on, ettei tapahtunutta ole torjuttu, vaan se on työskennelty psyykkisesti läpi. Tapahtumaa ikään kuin kannetaan mukana, mutta se jää taakse, eikä ole enää jatkuvasti mielessä. Toipumisajassa on suurta yksilöllistä vaihtelua, mutta se kestää keskimäärin 1-2 vuotta. Tilannetta kuvaa kysymys ”Mitä vielä kykenen tekemään tämän tapahtuman jälkeen?”
Uudelleen suuntautumisen vaiheessa kriisistä on näkyvissä sen uutta luova puoli ja uuden alku. Tapahtunut asia ja kriisin läpikäyminen ei kuormita enää voimakkaasti henkilön voimavaroja. Tunteiden työstäminen ja hyväksyminen on aiempaa helpompaa. Henkilö kokee elämässään myös hyviä ja iloisia asioita, vaikka tuskaisuus, ahdistus ja haikeus voivat ajoittain nousta esiin.
Elämä voi tuntua aiempaa haavoittuvaisemmalta, mutta toisaalta myös merkityksellisemmältä. Kuvaava on elämänluottamuksen ja tulevaisuuden suunnitelmien palaaminen. Osa ihmisistä kokee kriisin jälkeen löytäneensä itsestään voimavaroja, joista he eivät aiemmin olleet tietoisia.
Yhteenveto
Kriisin vaiheet ovat sokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja uudelleen suuntautuminen. Sokilla tarkoitetaan äkisti muuttunutta tietoisuuden tilaa ja se seuraa kriisin laukaisevaa tilannetta. Henkilön on silloin vaikea ymmärtää ja jäsentää tapahtunutta. Hän voi reagoida sokkivaiheessa ennalta arvaamattomalla tavalla. Reaktiovaiheessa henkilö etsii järjestystä aluksi kaoottiselta vaikuttaneeseen tilanteeseen. Henkilölle syntyy helposti pako- ja sopeutumismalleja, jotka voivat häiritä todellisuuden hahmottamista ja sosiaalisia suhteita.
Käsittelyvaiheessa henkilö pyrkii ymmärtämään kriisin aiheuttanutta tapahtumaa. Se antaa tilaa pelkojen ja traumojen läpikäymiseen. Voimakkaimmat tunteet heikkenevät ja asian käsittely kääntyy enemmän sisäiseksi työskentelyksi, kuten menetysten ja muutosten kohtaamiseksi ja niiden työstämiseksi. Uudelleen suuntautumisen vaiheessa tapahtunut alkaa muuttua hitaasti tietoiseksi osaksi omaa elämänkokemusta, elämäntarinaa ja kokemusta itsestä. Tapahtunut asia ja kriisin läpikäyminen ei kuormita enää voimakkaasti voimavaroja. Elämä voi tuntua aiempaa haavoittuvaisemmalta, mutta myös merkityksellisemmältä.
Vinkit hoitotyöhön
- Kriisin kulussa on teoreettisesti neljä selkeää vaihetta. Käy ne vielä mielessäsi läpi. Pohdi, miksi ja millä tavoin eri vaiheet voivat käytännön potilastyössä mennä päällekkäin. Mistä se voi johtua?
- Pohdi itse tai ryhmässä, mistä eri tekijöistä johtuen kriisissä olevan henkilön reaktioiden ja tunnetilojen vaihtelu ja voimakkuus johtuu.
- Nuorten terveystalossa on kriisistä selviytymisen oma-apuohjelma nuorille. Osana sitä nuorelle esitellään kriisin vaiheet. Katso video ja pohdi miten sitä voi hyödyntää nuorten peruskoulutuksen materiaalina tai nuorten hoidolliseen auttamiseen nuorisopoliklinikalla. https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/itsearviointi_omaapu/oma-apu/toivo/Pages/video_vaiheet.aspx
- Ammattilaisten lisäksi esimerkiksi kriisikeskuksissa työskentelee vapaaehtoisia tukihenkilöitä. Katso Tampereen mielenterveysseuran kriisikeskus Osviitan tukihenkilöiden haastattelu. Mieti sen jälkeen, miten teet hoitotyön ammattilaisena yhteistyötä tukihenkilöiden kanssa? Miten hyödyntäisit tukihenkilön osaamista käytännön potilastyössä autettavan kriisin eri vaiheissa? https://www.youtube.com/watch?v=EYtKcb-hjaI
- Konsultoi kriisin vaiheista kriisityötä tekevää sairaanhoitajaa tai kriisikeskusta. Kysy ja kirjaa itsellesi muistiin, miten kriisin eri vaiheet näkyvät käytännön asiakastyössä.
- Tällä videolla Helsingissä sijaitsevan SOS-kriisikeskuksen päällikkö kertoo kriisikeskuksen tarjoamasta tuesta ja avusta. Katso video ja mieti, näkyvätkö kriisinvaiheet kriisikeskuksen työssä ja palveluissa. https://www.youtube.com/watch?v=03uE90JFdIo