Tausta
Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden kokema työperäinen stressi on vakava toimintakykyyn vaikuttava ongelma. Työperäistä stressiä muodostuu, kun työntekijän kyvyt ja hänelle asetetut vaatimukset sekä hänelle annettu tuki ovat keskenään epätasapainossa. Hoitotyöntekijöille stressiä aiheuttavat erityisesti emotionaalisesti tai fyysisesti kuormittavat työtilanteet. He voivat kokea työssään stressiä myös tilanteissa, joissa joutuvat tekemään valintoja hoidon laadun suhteen, kun henkilökuntaa on liian vähän tai joudutaan tekemään enemmän kuin huolellisesti tehden ehtii. Työperäinen stressi voi ennakoida työntekijän loppuun palamista tai stressiperäisen sairauden puhkeamista. Stressaantuneet työntekijät voivat kokea fyysisiä oireita, kuten päänsärkyä, lihasjännitystä tai kipua, mutta myös henkisiä oireita, kuten keskittymiskyvyn heikkenemistä. He voivat myös ajautua herkemmin ristiriitoihin muiden ihmisten kanssa ja olla tunteiltaan epävakaampia. Työperäisellä stressillä voi olla vaikutuksia hoitotyöntekijöiden elämänlaatuun myös työn ulkopuolella. Pitkittyessään työperäinen stressi voi lisätä hoitotyöntekijöiden halua vaihtaa alaa. Työperäisen stressin aiheuttajiin tulisikin puuttua systemaattisesti ja keinoja sen ehkäisemiseksi lisätä.
Tulokset
Yksilötason stressinhallintamenetelmät*:
- Menetelmät, joissa huomio kohdistetaan stressikokemukseen, saattavat johtaa stressioireiden vähenemiseen lyhyellä+ ja keskipitkällä++ aikavälillä (C, n = 52 tutkimusta). (a)
- Menetelmät, joissa huomio kohdistetaan pois stressikokemuksesta, saattavat johtaa stressioireiden vähenemiseen lyhyellä+ ja keskipitkällä++ aikavälillä (C, n = 42 tutkimusta). (a)
- Menetelmissä, joissa huomio kohdistetaan työhön liittyvien tekijöiden muuttamiseen, näyttö on hyvin epävarmaa lyhyellä+, keskipitkällä++, sekä pitkällä+++ aikavälillä (D, n = 7 tutkimusta). (b)
- Menetelmien yhdistäminen saattaa johtaa stressioireiden vähenemiseen lyhyellä+ ja keskipitkällä++ aikavälillä (C). Näyttö pitkän+++ aikavälin vaikutuksista on hyvin epävarmaa (D) (n = 17 tutkimusta). (c)
*Yksilötason stressinhallintamenetelmien tavoitteena oli:
- kohdistaa huomio stressikokemukseen (ajatuksiin, tunteisiin, käyttäytymiseen), esimerkiksi kognitiivisen käyttäytymisterapian keinoin tai harjoittamalla selviytymistaitoja (coping-taidot);
- kohdistaa huomio pois stressikokemuksesta esimerkiksi joogan, Tai Chin, piirtämisen tai akupunktion avulla;
- muuttaa yksilötasolla työhön liittyviä riskitekijöitä, kuten työn vaatimuksia.
Selitteet
+ lyhyt aikaväli = ≤ 3kk
++ keskipitkä aikaväli = > 3kk – 12kk
+++ pitkä aikaväli = ≥ 12kk
a Verrattuna siihen, että henkilölle ei tarjottu mitään stressinhallintamenetelmää, hän oli odotuslistalla menetelmän piiriin tai hänelle tarjottiin tehottomaksi tiedettyä lumemenetelmää.
b Verrattuna siihen, että henkilölle ei tarjottu mitään stressinhallintamenetelmää.
c Verrattuna siihen, että henkilölle ei tarjottu mitään stressinhallintamenetelmää tai hän oli odotuslistalla menetelmän piiriin.
Yhteenveto
Katsauksen perusteella yksilötason stressinhallintamenetelmillä, joissa huomio kohdistetaan joko stressikokemukseen tai siitä pois, saattaa olla vaikutusta hoitotyöntekijöiden työperäisen stressin vähenemiseen. Vaikutus näkyy lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, jopa yhden vuoden verran. Myös eri menetelmien yhdistäminen saattaa olla hyödyllistä, etenkin lyhyellä aikavälillä. Yksilötason stressinhallintamenetelmistä saatuihin tutkimustuloksiin liittyy epävarmuustekijöitä ja tutkimusmenetelmällisiä puutteita, kuten satunnaistamiseen ja sokkouttamiseen liittyviä ongelmia, jolloin erilaiset sekoittavat tekijät hankaloittavat intervention todellisen vaikutuksen arviointia. Lisäksi huomion kiinnittäminen työn organisointiin liittyviin toimiin, voivat olla yksittäisen hoitotyöntekijän päätösvallan ulkopuolella ja siten tällaisilla menetelmillä toivottua vaikutusta on vaikea saavuttaa.
Käyttökelpoisuus Suomessa
Katsauksen tulokset soveltuvat hyödynnettäväksi suomalaisessa sosiaalija terveydenhuollossa.
Aineisto ja menetelmät
Näyttövinkki perustuu vuonna 2023 julkaistuun tasokkaaseen järjestelmälliseen katsaukseen. Katsaus sisältää 2/2022 mennessä julkaistut RCT-tutkimukset, joissa oli tutkittu interventioiden tehoa hoitotyöntekijöiden yksilöllisten stressioireiden ehkäisyyn ja/tai vähentämiseen. Katsaukseen otettiin mukaan 117 tutkimusta (109 RCTtutkimusta ja kahdeksan ryvässatunnaistettua tutkimusta, n = 11 119). Tutkimuksia oli tehty Pohjois-Amerikassa (41), Euroopassa (35), Aasiassa (19), Lähi-idässä (9), Etelä-Amerikassa (9) ja Oseaniassa (3). Lisäksi kaksi tutkimusta oli tehty kahdella mantereella. Interventioiden kesto vaihteli yhdestä menetelmän käyttö kerrasta kahteentoista viikkoon. Kaikissa mukaan otetuissa tutkimuksissa todettiin jonkinlaisia menetelmällisiä puutteita, vain neljällä tutkimuksella ei todettu olevan merkittäviä menetelmällisiä puutteita. Katsauksen menetelmällinen toteutus on kuvattu yksityiskohtaisesti alkuperäisessä julkaisussa. Järjestelmällisen katsauksen laatu arvioitiin JBI:n järjestelmällisen katsauksen arviointikriteeristöllä**
Näyttövinkin laatijat
Ruotsalainen, Jani, MSc, projektisuunnittelija, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto, Itä-Suomen yliopisto
Keiski, Pia, TtT, työnohjaaja, yliopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu
Editointi: Silja-Elisa Eskolin, nuorempi tutkija ja Mira Palonen, vanhempi tutkija, Hoitotyön tutkimussäätiö sr
Sources
Attachments
nayttovinkki-9-2024-1
Type:
PDFSize:
143.59 KBUploaded:
02/01/2025 10:49