Kohtaamisia monikulttuurisessa hoito- ja asiakastyössä
Tällä luennolla käsitellään yleisellä tasolla kulttuurista kohtaamista. Luennolla kerrotaan esimerkkien valossa kulttuurisesta kohtaamisesta psykiatrisessa hoitotyössä sekä raskauden aikaisessa hoidossa.
Kulttuurin vaikutus hoitotyöhön
Terveydenhoitohenkilöstön on vaikeaa, jopa mahdotonta, tuntea ja hallita potilaiden lukuisia erilaisia kulttuureja ja niiden erityispiirteitä. Terveydenhuollossa hoitohenkilökunnan on hyvä muistaa, että maahanmuuttajat muodostavat moninaisia ryhmiä omine arvoineen, tapoineen ja traditioineen. Jopa eri maahanmuuttajaryhmien sisällä on paljon eroavaisuuksia, eivätkä maantieteellisesti samasta paikasta tulleet ihmiset välttämättä jaa samoja kokemuksia, samaa sosioekonomista asemaa, poliittista taustaa tai maastamuuttoon liittyviä syitä.
Perinteisesti ajatellaan, että eri kulttuureista tulevat ihmiset muuttuvat kohdatessaan uusia, heille alkujaan vieraita kulttuureita. Myös eri kulttuurit saavat uusia muotoja ihmisten kohtaamisten myötä. Tämä vaatii sopeutumista puolin ja toisin. Suomalaisen terveydenhuollon kontekstissa kulttuurista kohtaamista voidaan luonnehtia prosessiksi, jossa terveydenhuollon ammattilainen kohtaa kasvokkain erilaisista kulttuureista ja etnisistä taustoista tulevia asiakkaita ja potilaita.
Monikulttuurisessa terveydenhuollon kohtaamisessa tarvitaan ennakkoluulottomuutta, herkkyyttä ja ymmärrystä sekä hyviä vuorovaikutus- ja työyhteisövalmiuksia. Kohtaamisissa olisi hyvä ymmärtää potilaan itsensä asioille antamia merkityksiä sen sijaan että niitä aletaan määritellä ulkoapäin. Tätä kutsutaan eläytyväksi ymmärtämiseksi. Tällainen ymmärtäminen saavutetaan, kun tarkastellaan maahanmuuttajapotilaan elämää hänen omasta näkökulmastaan. Eri kulttuurista tuleva potilas ei välttämättä osaa vastata hankaliin kysymyksiin esimerkiksi etnisestä alkuperästään tai sairautensa taustoista. Potilas voi kuitenkin kertoa elämäntilanteestaan ja siitä, kuinka sairaus koskettaa hänen elämäänsä. Lisäksi potilas voi selittää, miten hän on tottunut hoitamaan sairauttaan. Hoitotilanteissa pitäisikin keskittyä kysymään potilaan arkikokemuksiin liittyviä asioita.
Monikulttuurisissa terveydenhuollon kohtaamisissa on tärkeää tunnistaa sosiaalinen todellisuus, jossa maahanmuuttajat erilaisine terveysongelmineen elävät. Hoitaminen ei tapahdu milloinkaan tyhjiössä, vaan siihen vaikuttavat ympärillä oleva yhteiskunta ja sen rakenteet, lait ja sopimukset. On tärkeää, että hoitohenkilökunta, potilas itse sekä mahdollisesti hänen omaisensa osallistuvat arvioimaan hoidon tarvetta ja sopivia hoitomenetelmiä. Näin hoidosta muodostuu yhtenäinen näkemys, jonka kautta päästään hyvään hoitotulokseen. Myös potilaan ja hoitohenkilökunnan keskinäisellä luottamuksella on todettu olevan suuri merkitys keskustelun onnistumisessa. Luottamus riippuu siitä, mitkä ovat terveydenhuollon ammattilaisen tavat ja valmiudet mieltää, ymmärtää sekä selittää asioita potilaalle. Lisäksi maahanmuuttajalle pitäisi antaa mahdollisuus kertoa itsestään omin sanoin.
Usein puhutaan transnationaalisesta eli ylirajaisesta osaamisesta, jolloin hoidossa korostuvat kulttuurierojen tuntemuksen sijaan henkilökunnan vuorovaikutustaitojen tärkeys. Vuorovaikutustaidot ja vuoropuhelu hoitohenkilökunnan sekä potilaan välillä ovat merkittäviä tekijöitä hyvien hoitotulosten saamiseksi.
Ihmisten erilaisuuteen suhtautuminen voi olla kaksijakoista. Siitä voidaan tehdä ihmistä määrittävä ominaisuus, jolloin ihminen voi saada osakseen epätasa-arvoista kohtelua. Jos taas eroja ei tunnisteta, voi toisista ihmisistä tulla näkymättömiä ja ulkopuolisia. Kulttuurien kohtaaminen on erilaisuuden kohtaamista. Kuitenkin erilaisuuden korostamisen sijaan olisi tärkeä lisätä ymmärrystä samankaltaisuudesta, joka ihmisiä yhdistää.
Terveydenhuollossa maahanmuuttaja itse on tärkein omaan terveyteensä ja sairauteensa liittyvien asioiden esiintuoja. Hoitaja tai lääkäri on puolestaan maahanmuuttajan terveystilanteeseen vaikuttava hoitoalan ammattilainen. Kohtaamisella voi olla paljon vaikutuksia maahanmuuttajan tulevaan hyvinvointiin, joten terveydenhuollon kohtaamisen laatuun on kiinnitettävä huomiota. Tämän vuoksi aito kiinnostus potilaan tilanteeseen on tärkeää. Myös potilaalta edellytetään kiinnostusta hoitokäytänteisiin. Näin ollen molempien osapuolten tulisikin löytää uusia toimintatapoja, joilla potilaan terveyttä ja selviytymistä voidaan parhaiten tukea.
Psykiatrisen potilaan kohtaaminen
Mielenterveysongelmien tunnistaminen lääkärin tai hoitajan vastaanotolla ei ole aina helppoa. Erityisen vaikeaa se on, jos asiakkaan kanssa ei ole yhteistä kieltä. Tämän vuoksi psykiatrisessa hoitotyössä korostuu tulkkauksen käyttäminen. Asiakkaat tuovat esille huonovointisuutta erilaisten somaattisten oireiden kautta, ja usein vasta luottamuksellisen hoitosuhteen synnyttyä päästään keskustelemaan mielenterveyden ongelmista. Hoitohenkilöstön on hyvä tietää, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden joukossa on traumatisoituneita ihmisiä, jotka ovat olleet vangittuna, joutuneet kidutetuksi ja joiden läheisiä on tapettu.
Maahanmuuttajat kärsivät erityisesti traumaperäisistä oireista ja depressiosta. Hoitoon hakeutuminen ei ole aina yksinkertaista. Esteenä psykiatriseen hoitoon hakeutumiseen on esimerkiksi kulttuurierot, tiedon puute ja ennakkoluulot. Toisinaan myös hoitohenkilöstön asenteet voivat estää hoidon toteutumisen. Viranomaisilla voi olla vaikeuksia ymmärtää maahanmuuttajien traumatisoitumisesta johtuvia psyykkisiä oireita ja toisinaan potilaat koetaan hankaliksi. Lisäksi kulttuurierot voivat vaikuttaa sairauden diagnostiikkaan. Psykiatrinen diagnoosiluokittelu perustuu länsimaiseen ihmiskäsitykseen, jonka vuoksi luokittelun perusteella tehdyt diagnoosit eivät välttämättä anna käsitystä maahanmuuttajapotilaan psyykkisistä oireista.
Asiakkaan mahdollinen luku- ja kirjoitustaidottomuus tulisi kirjata sairauskertomukseen. Hoito-ohjeiden antamisessa pitää olla erityisen huolellinen ja varmistaa, että asiakas on ymmärtänyt annetun ohjeistuksen. Asiakasta on hyvä pyytää tuomaan kaikki kotona olevat lääkkeet vastaanotolle ja kerrata lääkkeiden käyttötarkoitus sekä annostukseen liittyvät asiat.
Hoidossa on keskeistä huomioida potilaan koko sosiaalinen toimintaympäristö. Tärkeää on myös potilaan aktiivinen kuuntelu. Kyselemällä ja kuuntelemalla potilasta saadaan tietoa potilaan elämästä ja ongelmista. Tämä kannattaa, vaikka se usein viekin enemmän hoitohenkilöstön aikaa.
Maahanmuuttajien kanssa työskentely vaatii hoitohenkilökunnalta ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta laittaa itsensä alttiiksi uusille asioille. Hoitohenkilökunnan voi olla raskasta kuunnella asiakkaan kertomia rankkoja asioita, jonka vuoksi työyhteisön tuki on tärkeää. Myös työnohjauksen rooli on merkittävä työssä jaksamisessa.
Maahanmuuttajien seksuaali- ja lisääntymisterveys
Seksuaaliterveys liittyy elämän intiimeihin ja useimmissa maailman kolkissa kaikkein yksityisimpinä pidettyihin terveyden osa-alueisiin, jonka vuoksi niiden käsitteleminen vieraalla kielellä ja vieraassa ympäristössä voi tuottaa vaikeuksia kenelle tahansa. Maahanmuutto ja palvelujärjestelmien erilaisuus yhdessä kieliongelmien kanssa tuottavat haasteita seksuaaliterveydestä huolehtimiselle.
Seksuaaliterveyteen liittyy fyysinen, emotionaalinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Yhtä lailla kuin muunlaisenkaan terveyden kohdalla, seksuaaliterveys ei ole pelkästään sairauden poissaoloa. Hyvään seksuaaliterveyteen kuuluu positiivinen ja kunnioittava asenne seksuaalisuuteen. Se on vapaana pakottamisesta, riistosta ja väkivallasta. Kaikkien ihmisten seksuaalioikeuksia tulee kunnioittaa ja suojata.
Maahanmuuttajien parisuhteet ovat monimuotoisia eikä parisuhteita tällöin voi yleistää. Osa on avioitunut suomalaisen puolison kanssa. Toiset taas ovat tulleet Suomeen perheenjäsenenä tai avioituneet myöhemmin omasta lähtömaasta tulleen henkilön kanssa. Hoitohenkilökunnan on hyvä tietää, että esimerkiksi suomalaisen miehen venäläinen koulutettu vaimo on erilaisessa asemassa seksuaaliterveyspalvelujen suhteen kuin pakolaisena tulleen syyrialaisperheen lukutaidoton äiti. Ihmisten seksuaalioikeuksiin ja lisääntymisterveyteen liittyviin asioihin vaikuttavat monet seikat, kuten koulutus, varallisuus, sosiaalinen asema sekä miesten ja naisten oikeuksiin liittyvät arvot ja uskonnollisuus.
Uskonto on osa kulttuurisia resursseja ja uskonnollisuutta elämässään korostavien ihmisten teot ja arvot pohjaavat uskonnollisiin määräyksiin. Uskonnollisissa opeissa on usein avioliittoon, lastenhankintaan ja seksuaalisuuteen liittyviä moraalinormeja ja arvostuksia. Uskonnollisuuden vaikutusta on kuitenkin mahdotonta erottaa muusta kulttuurisesta kokonaisuudesta, johon ne ovat kietoutuneet.
Monien uskonnollisten periaatteiden mukaan seksi kuuluu vain avioliittoon eikä esiaviollisia tai avioliiton ulkopuolisia suhteita saa olla. Esimerkiksi islamin mukaan avioliiton tärkeimpiä tarkoituksia on lasten saaminen. Ehkäisyn käyttö ei ole kuitenkaan kiellettyä, jos pariskunta asiasta yhdessä päättää. Suhtautuminen raskaudenkeskeytykseen vaihtelee eri kulttuureissa. Maahanmuuttajat ovat voineet kokea lähtömaassaan seksuaalista väkivaltaa. Naisten raiskaamista pidetään sodankäynnin muotona esimerkiksi Balkanin alueella ja joissakin Afrikan maissa.
Suomessa asuvat maahanmuuttajat käyttävät hyvin äitiyshuollon palveluja. Säännöllinen neuvolassa käynti parantaa maahanmuuttajien seksuaali- ja lisääntymisterveyttä. Odottavat äidit perheineen saavat monipuolista tietoa ja tukea raskauden aikana. Vastaanotoilla pitäisi olla riittävästi aikaa asiakkaiden kokonaisvaltaisen tilanteen selvittämiseen ja ohjaamiseen. Samalla suomalainen neuvolajärjestelmä voisi oppia muiden maiden käytännöistä. Terveydenhuollossa tulisi ylläpitää hoitohenkilökunnan valmiuksia kohdata erilaisia asiakkaita.
Raskauden aikaiseen hyvinvointiin ja käyttäytymiseen liittyy kaikkialla maailmassa runsaasti kulttuurisia uskomuksia ja käytäntöjä. Esimerkiksi Etelä-Aasiassa naiset rajoittavat syömänsä ruoan määrää raskauden viimeisellä kolmanneksella, jotta sikiö ei kasvaisi liikaa ja vaikeuttaisi synnytystä. Lisäksi naiset välttävät raskaana ollessaan yleensä kaikkea liikuntaa, joka heikentää naisen fyysistä kuntoa ja valmistautumista synnytykseen.
Raskaus ja synnytys ovat kaikissa kulttuureissa paljon muutakin kuin pelkkä biologinen tapahtuma. Raskaus muuttaa naisen roolia, kun hänestä tulee äiti. Lisäksi muutoksia tapahtuu parisuhteessa, ajankäytössä, ystävyyssuhteissa ja usein myös asumisessa sekä taloudellisissa olosuhteissa. Synnytys on fyysinen ja psyykkinen ponnistus naiselle. Synnytykseen liittyy pelkoa, toivoa, odotusta, iloa, huolta, turhautumista, helpotusta ja hämmennystä. Synnytyskokemuksella tiedetään olevan yhteyttä synnytyksen jälkeiseen mielialaan naisella, kuten myös äidin ja lapsen välille syntyvään suhteeseen.
Synnytykseen liittyy erilaisia uskomuksia ja kulttuurisia tapoja. Monissa maissa on tapana, että synnytykseen tulee mukaan miehen sijaan naisen oma äiti, sisaruksia tai muita naispuolisia henkilöitä. Kivun näyttämistä ei välttämättä pidetä soveliaana. Synnytyskivuista ajatellaan, että ne tulisi kärsiä hiljaa eikä kivusta saisi huutaa tai itkeä. Puolison osallistumisesta synnytykseen vaihtelevat Suomessa asuvien maahanmuuttajanaisten keskuudessa. Osa naisista on sitä mieltä, että isän osallistuminen synnytykseen vaikuttaa positiivisesti mieheen ja synnyttävään naiseen sekä isän ja lapsen väliseen tunnesuhteeseen.
Myös lapsen ruokintaan ja imetykseen suhtaudutaan eri tavoin. Joissakin maahanmuuttajien lähtömaissa imettämisestä on tullut harvinaista tai lyhyttä. Joissakin maissa imettäminen taas on hyvin luonnollista ja lapsia imetetään pitkään. Musliminaisten voi olla hankala imettää julkisissa paikoissa, koska paljaan ihon näyttämistä tulisi välttää. Lisäksi yhteisöstä puuttuvat usein omat äidit ja isoäidit, jotka voisivat ohjata imettämiseen. Imettämiseen liittyvät haasteet ovat samoja kuin kantasuomalaisellakin synnyttäneellä. Naisilla voi olla epävarmuutta siitä, riittääkö rintamaito ravinnoksi pienelle vauvalle. Tämän vuoksi imettämiseen kannustaminen ja sen tukeminen olisi erityisen tärkeää maahanmuuttajien parissa.