Rasismi ja syrjintä hoito- ja asiakastyön ympäristössä
Tässä osiossa kerrotaan rasismista ja syrjinnästä hoitotyön ympäristössä. Hoitohenkilökunnan on tärkeä kuulostella mahdollisia omia ennakkoluulojaan ja asenteitaan vähemmistöryhmiä kohtaan. Maahanmuuttajataustaisten potilaiden määrän kasvu saatetaan kokea terveydenhuollon kentällä haastavaksi ja erilaista voidaan pitää hankalana. Lisäksi esimerkiksi julkinen keskustelu muokkaa – hyvässä ja pahassa – osaltaan ihmisten asenteita eri väestöryhmiä kohtaan.
Rasismin ja syrjinnän määritelmiä
Rasismia ja erilaisia syrjinnän muotoja esiintyy valitettavasti hoitotyön ympäristössä, kuten muuallakin yhteiskunnassa. Rasismi ilmenee hoitotyössä usein peitettynä, jolloin se on epäsuoraa, esimerkiksi torjuvaa ja vihamielistä suhtautumista potilaaseen. Potilasta saatetaan myös puhutella epäkohteliaasti hänen taustansa, ihonvärinsä, kielitaitonsa, pukeutumisensa tai uskontonsa vuoksi.
Rasismin perinteinen määritelmä esittää rasismin ideologiana, joka pohjaa oletukseen ihmisrotujen olemassa olosta ja jossa tiettyyn ryhmään kuuluminen määrittää yksilön ominaisuudet. Rasismin ideologia korostaa rotujen hierarkiaa. Lisäksi ihmisten fyysisiä ja psyykkisiä eroja pidetään perinnöllisinä ja riippuvaisina toisistaan.
Tiede on vuosikymmeniä sitten todistanut, ettei ihmisiä voi jakaa eri rotuihin, mutta tästä huolimatta rotu-termiä käytetään ja rasismia edelleen esiintyy. Kun perinteisesti rasismissa rotuja on pidetty perusteena ihmisten välisille hierarkkiselle järjestykselle, rasismin uusi määritelmä korostaa ihmisryhmien rodullistamista, jota tehdään esimerkiksi kulttuuristen piirteiden, uskonnon ja kielen perusteella. Tämä ilmenee muun muassa halveksivana puheena ja aliarvostamisena.
Rasismi voidaan määritellä myös institutionaalisena eli rakenteellisena rasismina. Tällä tarkoitetaan lainsäädännön avulla toteutettua sekä erilaisten instituutioiden, kuten sairaaloiden, koulujen ja työpaikkojen käytäntöihin perustuvaa rasismia. Institutionaalista rasismia voi olla esimerkiksi syrjintä opinnoissa tai työpaikalla tai vaikkapa ravintolaan sisäänpääsyn kieltäminen. Arkipäivän rasismiksi lasketaan eleet, ilmeet, vitsit, nimittely ja syrjintä sekä eristäminen yhteisöistä. Rasismi voi olla tietoista tai tiedostamatonta, tahatonta piilorasismia.
Rasismi on syrjintää. Syrjintä on määritelty Suomen laissa rikokseksi. Syrjintää on ihmisten välisiin eroihin perustuva, ei-hyväksyttävä erottelu. Ei-hyväksyttäviä perusteita erottelulle ovat esimerkiksi kansallisuus, uskonto, etninen tausta ja kulttuuri. Myös ohje tai käsky syrjiä on yhdenvertaisuuslaissa määritelty syrjinnäksi.
Lait ja ohjeistukset Suomessa
Suomen perustuslaissa yhdenvertaisuuden periaate viittaa syrjinnän kieltoon ja ihmisten yhdenvertaisuuteen lain edessä. Yhdenvertaisuuslaki, rikoslaki, tasa-arvolaki sekä työlainsäädäntö tarkentavat syrjinnän kieltoa. Syrjintä on kielletty sekä potilaslaissa että sosiaalihuoltolaissa.
Terveydenhuoltohenkilöstön on hyvä olla tietoinen syrjintää koskevan lainsäädännön perusperiaatteista ja syrjinnän määritelmistä. Yhdenvertaisuuslaissa kielletään syrjintä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Terveyspalveluissa tapahtuva eriarvoinen kohtelu voi täyttää myös rikoslain syrjintärikoksen tunnusmerkistön.
Jos potilas kokee, että häntä on kohdeltu väärin terveyspalveluissa, hän voi ottaa yhteyttä potilasasiamieheen. Potilasasiamiehen apua saa kaikissa niissä paikoissa, joissa terveyspalveluita tarjotaan, esimerkiksi terveysasemilla, sairaaloissa ja yksityisillä lääkäriasemilla. Potilasasiamies auttaa selvittämään ristiriitoja sekä neuvoo ja auttaa, jos potilas haluaa tehdä muistutuksen tai hakea korvausta potilasvahingosta. Potilasasiamies myös tiedottaa potilaan oikeuksista ja edistää niiden toteutumista. Potilaalla on mahdollisuus olla yhteydessä myös yhdenvertaisuusvaltuutettuun, jos hän kokee tulleensa syrjityksi julkisissa tai yksityisissä terveyspalveluissa etnisen taustansa tai muun yhdenvertaisuuslaissa kielletyn erotteluperusteen vuoksi. Sukupuoleen kohdistuvasta syrjinnästä voi ilmoittaa tasa-arvovaltuutetulle. Huonosta kohtelusta sosiaali- ja terveyspalveluissa voi kannella aluehallintovirastoon tai eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Ohjeistukset työpaikoilla
Työntekijän on tärkeä ymmärtää, että työyhteisössä toimiminen edellyttää oman arvomaailman pohtimista sekä toisten arvomaailmojen tunnistamista ja ammattieettisen arvomaailman hyväksymistä. Toiminta on professionaalista silloin, kun työntekijä kykenee erottamaan toisistaan itsessään olevat ja ammatin tuomat eettiset arvostukset sekä pystyy selviämään niiden kanssa – unohtamatta potilaan omaa arvomaailmaa. Herkkyys erilaisuuden ja erojen tunnistamiselle on olennaista. Näin hoitaja pystyy ymmärtämään, miten erilaisuus vaikuttaa potilaan kykyyn hoitaa itseään ja hoitoon hakeutumiseen. Potilas ei ole ainoastaan maahanmuuttaja, vaan hän on terveyspalvelun käyttäjä, jolla on omassa elämässään monta roolia (esimerkiksi äiti, isä, lapsi, työntekijä tai opiskelija).
Lääkäreille ja hoitajille tulisi järjestää enemmän koulutusta maahanmuuttajataustaisten potilaiden kohtaamisesta ja hoitamisesta. Tutkimuksen mukaan tähän olisi tärkeä panostaa jo opiskelun aikana. Aiemmassa osiossa mainitun transnationaalisen osaamisen avulla terveydenhuollossa työskentelevät kykenevät hoitamaan eri maista ja eri kulttuureista tulevia potilaita. Koulutuksen hedelmällisin lähtökohta on oman kulttuurisen tietoisuuden kehittäminen, jota voidaan lisätä tiedolla, toiminnallisilla harjoituksilla ja myönteisillä kulttuurisilla kokemuksilla sekä kohtaamisilla.
Jos hoitotyön yksiköissä ilmenee rasistista tai muutoin epäkunnioittavaa kohtelua potilaita tai vastaavasti työntekijöitä kohtaan, tulee siihen puuttua välittömästi ja saattaa asia esimiehen tietoon. Esimiehellä on tämän jälkeen vastuu viedä asiaa eteenpäin. Hoitotyön yksiköissä pitäisi myös olla selkeät ohjeistukset syrjinnän ja muun epäkunnioittavan kohtelun ennaltaehkäisyyn. Laki määrää yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmien tekoon ne työnantajat, joiden palveluksessa on säännöllisesti vähintään 30 henkilöä.